lapset pienellä ikäerolla

Nyt kolmas tulossa, ja väliä tulee 2v2kk.



Mun mielestä 1v3kk ikäero meni oikein kivasti, ei oikeastikaan mitään kamalaa;) Nyt tuntuu, että pelottaa enemmän, kun tuolla keskimmäisellä on järkky uhma päällä... Tässä joitakin pointteja, mitä tuli mieleen:



+ esikko oli sen verran pieni, ettei kyseenalaistanut asioita. Taisi unohtaa viikossa, että oli ollut aika ennen vauvaa.

+ molemmat nukkuivat vielä päikkäreitä

+ isompi ei kaivannut vielä hirveätä äksöniä päiviin

+ alkuraskauden pahoinvointi meni " kivasti" sängyssä päivät köllien. Esikkoi ei osannut vielä liikkua tuolloin.

+ alusta asti lapsilla oli seuraa toisistaan: vauva ihasteli sitteristä siskon leikkejä ja toinen oli mielissään saadessaan fanin;) Nyt ovat kuin paita ja peppu, hyvässä ja pahassa...

- molemmat vaipoissa

- molemmat piti pukea yms. -> paljon käsityötä

- jouduin olemaan sairaalassa melkein 2vk. Tämä oli aika kamalaa esikolle.

Meillä ekassa välissä oli vähän enemmän, 1v7kk ja nyt tokan ja kolmannen väliin tulee 1v9kk. Luulen että tuo alle 1,5v ikäero on parempi kuin esim tämä meidän. Puolen toista vuoden jälkeen alkaa tulemaan jo tätä uhmaa ja uudelleen " äidin omistamisen" -vaihe. Helppoa on todella se kun molemmat ovat vielä niin vauvoja että rytmit yms on helppo rukata yhteen. Meillä alkoi myös tämä veljesrakkaus kukoistamaan heti kun kuopus lähti liikkeelle eli 4kk jälkeen. Nyt touhuavat kovasti yhdessä ja tappelevat... Mielestäni pojillamme on paljon tiiviimmät välit mitä esim. kavereiden lapsilla joilla ikäeroa on yli 2 vuotta.



Kannattaa asennoitua että koko eka vuos tulee olemaan " rankkaa" /vaativaa aikaa. Ja ennen kaikkea laske rima mahdollisimman alas tarpeeksi ajoissa. Itse yritin liikaa pitää tutuista rutiineista kiinni (mm.siivous, ruoanlaitto) ja suotta uuvutin itseni. Heti kun tajusin löysätä niin olo alkoi helpottamaan. Aloin ajattelemaan että on vieraiden vika jos eivät ymmärrä että taloudessa on kaksi hyvin pientä lasta ja paikat toisinaan epäjärjestyksessä :)



Vanttu rv33 ja pienet miehet -04 ja -05

Itseasiassa ikäero on pari viikkoa alle tuon 15 kk.



Ihan samoilla linjoilla kuin onnellinen mamma. tarpeeksi pieni ikäero, ettei vanhempi tajunnu olla viellä mustis ja lapsista oli alusta asti seuraa toisilleen.

Nyt tämä 3. on tullu 6 ja 7 vuoden ikäerolla noihin vanhempiin ja mähän joudun joskus (tosin harvoin) jopa viihdyttämään sitä itse, ku isot on koulussa, eikä sitä omaa leikkikaveria ole:D. Pääsääntöisesti kyllä hän nauttii rauhasta kun isommat ovat koulussa, tuppaa välillä saamaan vähän liikaakin tuota lähihoitoa:).

Meillä kahden vanhimman ikäero oli 1v 1kk, joten töitä riitti ensimmäisen puoli vuotta, varsinkin kun esikko oppi pian kakkosen syntymän jälkeen kävelemään ja mies teki pitkiä päiviä töissä. Mutta paras asia oli tosiaan tuo mustasukkaisuuden puuttuminen, kun ei esikko oikein tajunnut sellaista asiaa. Meillä asia meni vielä oikeinkin hyvin, kun molemmat ovat poikia, niin on samat kiinnostuksen aiheet.



Esikko tosin takertui muhun ensimmäisen kuukauden ihan tosissaan, mutta se johtui siitä, että oli mummon kanssa yhden viikon (että sain levätä pari päivää ennen LA:ta (kakkonen syntyi 39+5) + sairaalassa oloaika) ja toisen viikon päivät kotona ja yöt mummolla. Kun lopulta oli kotona yötkin, ei päästänyt mua silmistään ainakaan pariin viikkoon, mutta sekin meni pian ohi.

Vähän alkanut jänskättää myös, että mitähän tästä tulee. Tyttö on sen verran iso, että voi jo hiukan selittää vauvan tuloa, mutta toisaalta aivan pieni vielä itsekin. Ja se äidissä roikkkuminen on lisääntynyt hirveästi viime aikoina! Isi yrittää tarjota leikkiseuraa / syliä, mutta ei useinkaan kelpaa. Ehkä vauvan tulo toisaalta lujittaa sitä esikoisen ja isän suhdetta. Kärsin jo nyt huonosta omatunnosta kun ei aikaa väkisinkään riitä mun prinsessalle kuten tähän asti. Odotan poikaa, joten sekin tuo omat uutuutensa tähän. Synnytystä kovasti kuitenkin odotellaan ja ihan positiivisin mielin mitä vauva tuo tullessaan:)

Meillä lapsilla ikäeroa 1v2kk:ta ja alku oli ihan kamalaa!!! Isompikin oli niin pieni, että olisi kaivannut kovasti syliä etenkin silloin kun imetin pienempää. Oikeastaan koskaan eivät nukkuneet yhdessä päiväunia. Asuttiin silloin viellä kerrostalossa ja ulos lähtö oli yhtä tuskaa.. jos puin pienemmän ensin alkoi hän jo kuumissaan itkeä ennen kuin isompi oli puettu...jos taas isomman, ehti hän riisua ennen kuin pienempi oli puettu. Sitten piti hakea lelut ja vaunut vielä varastosta ja annas kun päästiin ulos sain huomata että olin unohtanut omat hanskat tai sitten oli jo jommalla kummalla kakat vaipassa.. Toista kertaa en lapsia näin pienellä ikäerolla tekisi!!!



Mutta löytyy niitä hyviäkin puolia!!! Nyt kun ovat jo vähän isompia, on heistä valtavasti seuraa toisillee!! Pienempi on oppinut melkein kaiken isomman kanssa samassa tahdissa! Vaipoistakin päästiin kerralla!!!! Vaatteet on voinut siirtää suoraan isomman kaapista pienemmän kaappii, ilman mitään välivarastointeja. jne.



Lopuksi sanoisin vielä, että kyllä siitä kuitenkin hengissä selviää, vaikka välillä rankkaa olisikin!!!! Onnea ja voimia!!!!!!!!!!!

Äitinä olemisesta en (vielä) tiedä tuossa tilanteessa, mutta itse olen ollut paria teinivuotta lukuunottamatta aina äärimmäisen iloinen siitä että meillä on velipojan kanssa vain vuosi ja 2kk ikäeroa (itse olen 26 -vuotias).



Päivittäin olemme edelleen tekemisissä, välillä työskennelläänkin yhdessä ja lapsuusajasta on aivan verrattomia muistoja. Aikahan niitä varmaan on jo kullannut, mutta yhtä köyttä ollaan aina vedetty.

Meilläkin syyskuussa 06 syntynyt tyttönen ja reilu viikko sitten tein positiivisen testin aikamoisena yllärinä. (etenkin kun edellisiä kolmea on saatu tekemällä tehdä)



Minuu mietityttää oma jaksaminen niin raskaudessa kuin sen jälkeenkin. Koin kolmosen odottamisen loppuajat fyysisesti raskaammaksi kuin aiemmin, joten miten mahtaa sujua nelonen? Ja tietysti mietityttää että jääkö kolmonen jostakin tavallaan paitsi kun nelonen tulee taloon? Meillä tilannetta varmaan osaltaa helpottaa se etten voi rintojeni vuoksi imettää, joten myös isä voi osallistua vastasyntyneen hoitoon paljon.



En edes tiedä milla viikoilla tässä mennään todellisuudessa, ilmeisesti tärppi on sattunut kierron loppuvaiheilla koska muuten meilä on nukuttu ;)



Ajatteluttaahan se, mjtta kyllä olen asiasta myös vilpittömän iloinen ja onnellinen. Pelkään tietysti keskenmenoa jne. mutta muuten onnellinen!



Nyt kiukustuu nti 6kk.



Minjuska ja pesue t00,p02,t06 ja tulokas

Minun lapsilla on ikäeroa vuosi ja viisi kuukautta ja nyt se tuntuu ihan hyvältä. Yläkerrassa on menossa iloinen leikki. Ovat nyt neljä ja kolme. Reilun vuoden ikäero taitaisi olla se luonnollinen väli. Suunnilleen sillä välillä ovat äitini sisarukset (8) syntyneet kaikika ja elossa ovat ja heillä on edelleen lämpimät välit keskenään.

Miinuksia: alkuraskaus oli rankka. Imetys ja raskaus aiheuttivat minulle kamalan pahoinvoinnin ja jouduin lopettamaan imetyksen liian nopeasti. Sitten esikoinen todettiin maitoallergiseksi, joten sillon olin tosi väsynyt. Sitten helpotti kun esikoinen oppi kävelemään. Ei tarvinnut kantaa niin paljon. Vaipanvaihtoa yms käsityötä oli välillä tosi paljon. Olin vielä täysin symbioosissa esikoisen kanssa kun tulin raskaaksi, joten olin aivan varma että en voi rakastaa kakkosta riittävästi.

plussia: ei ollut mustasukkaisuutta. Otin esikoisen kaikkumaidolle (joi pullosta) kun imetin vauvaa. Lapset alkoivat tosi pienenä leikkiä yhdessä. Kun nuorempi oli kaksi helpotti selkeästi. kaikki varusteet oli jo hommattu. sopii samat sadut lorut ja kirjat molemmille. ei ole vielä pientä silppua (syötäviä leluja) joita täytyisi varjella vauvan suulta. turhat asiat karisevat pois ja rakkautta riittää kaikille.



Sopeutumista teille ja odotuksen iloa! Kyllä vauvoja maailmaan mahtuu.

Mulla ekalle ja tokalle tuli ikäeroa 1,4v. Raskausaika meni ihan ihan hyvin koska esikoinen oli niin ihanan rauhallinen, nukkui tosi hyvin. Sain itsekkin nukuttua aika paljon silloin. Ei ollut minkään näköistä mustasukkaisuutta missään vaiheessa, ainut miinus ehkä oli että kumpikin vaipoissa yhtä aikaa. Eka vuosi oli kyllä aika rankka muistaakseni, mutta siitä kun selviää niin pelkkää plussaa pienestä ikäerosta. Leikkiseuraa aina tarjolla, vaikka esikoinen on tyttö ja kakkonen poika, niillä ainakin synkkas tosi hyvin.Sain myös kummaltakin yhtäaikaa tutit ja pullot pois, pari päivää parkuivat niiden perään ja sitten unohtivat koko jutun. Mä ainakin olin tosi tyytyväinen siitä pienestä ikäerosta silloin ja nytkin vielä, vaikka ovatkin just siinä ihanassa/ kamalassa murkkuiässä 15v. ja 14v. Tokalla ja kolmosella tuli ikäeroa kolme vuotta (on nyt 11v.) ei silloinkaan isommat ollu mustiksia kun niillä oli toisensa! Eli koita ajatella positiivisesti, vaikka alku rankkaa se palkitsee myöhemmin kyllä moninverroin!!!! :))) Paljon jaksuja sulle ja onnea odotukseen!