Tuntuuko muista että työnteko estää elämästä haluamaansa elämää?

Haluaisin päästä vielä joskus sinne suomalaisen keskipalkoille, eläisin herroiksi ja voisin ulkoistaa esim. siivouksen. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:17"]

Haluaisin päästä vielä joskus sinne suomalaisen keskipalkoille, eläisin herroiksi ja voisin ulkoistaa esim. siivouksen. Ap

[/quote]

No mulla on varaa (ja pakkokin) ulkoistaa siivous. Oikeastaan pitäisi ulkoistaa myös kaupassakäynti ja ruuanlaitto. Ja tiskihuolto. Rahaa meinaan on ja tulee, mutta ei ole muuta kuin työ, työ, työ. Eli ei hyvä tämäkään. Minä taas haaveilen siitä, että saan tilanteen tasapainotettua ja voisin taas joskus nautinnollisesti siivota omaa kotiani. 

Herään 5.40, töihin seitsemäksi. Kotona 16.30. Mies tekee matkatyötä, joten työpäivän jälkeen alkaa harrastuskuskaukset, kaupassakäynnit ja ruuanlaitot. Haluaisin olla edes puoli vuotta vuorotteluvapaalla, jotta saisin itseni konđikseen. Nyt on niin stressaavaa, etten saa edes nukuttua.

Mulle ainakin työnteko mahdollistaa elää sellaista elämää kuin haluan. Eli harrastaa, matkustella, käydä ravintoloissa syömässä, ajella kivoilla autoilla, kesämökki.. Työ on tylsää 8-16 joka päivä samaa, mutta suhtaudun siihen asenteella "nollat taulussa" ja vapaa-ajallani teen sitten kaikkea kivaa.

Työ vie kaiken energian. Haluaisin jaksaa vapaa-ajallani tehdä kaikkea kivaa, mutta en jaksa, olen täysi zombi. Vuorotyö ja harvoin kahta peräkkäistä vapaapäivää.

Kyllä tuntuu.
Siksi aionkin alkaa tekemään osa-aikaista työtä silläkin uhalla, että talouteni kärsii. Täytyy vain tinkiä sitten jostain muusta.

Ja mm. tämän vuoksi aion jossain vaiheessa elämääni olla yrittäjä. Tiedän, että yrittäjänä työtaakka tuplaantuu, triplaantuu jopa, mutta itselleni se ei oikeastaan ole pointti. Haluan olla oman elämäni herra, elää mahdollisimman omavaraisesti, tehdä töitä kotiin päin, määrätä omat työajat yms. Täysin eri kuin käyttää n. 10h päivästä siihen että tekee töitä jotta jonkun kasvottoman jehun lompakko paksunee ja joku toinen kasvoton tyyppi määrää milloin minulla on vapaa-aikaa ja lomaa.

Aika iso omaan elämään vaikuttavista tekijöistä on valintoja. Itse opiskelin alalle, jossa on säännölliset työajat ja pitkät lomat. Toki tämä näkyy palkassa, mutta arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa. Samoin hankin asunnon keskusta-alueelta, läheltä työpaikkaa ja palveluita. Asunto on pieni keskustaneliöiden hintojen vuoksi, mutta minulla lyhyt ja sujuva työmatka (pyörällä vajaa 10 minuuttia) menee asumisväljyyden edelle. Ei todellakaan nappaisi istua autossa tai bussissa tuntia aamu- ja iltaruuhkassa. Mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin, niin paljon kuin niiden tyrkyttäminen tuntuu joitain ärsyttävän, vaikuttaa ruokavalio ja liikunnan määrä oikeasti jaksamiseen sekä yleiseen vireyteen ja mielialaan. Tiedän tämän, koska minulla on välillä kausia, jolloin en saa aikaiseksi syötyä terveellisesti ja liikuttua, ja tämä kyllä alkaa pian tuntua ihmeellisinä kolotuksina, vatsavaivoina sekä mielialan laskuna ja väsymyksenä.

Tuntui ennen. Aivan kuin koko elämä olisi jonkun edessäolevan odottamista, viikonlopun, loman, eläkkeen, haudan... Tuleva viikko ahdisti jo lauantaiaamuna ja ahdistus lamautti niin, ettei viikonloppuja osannut käyttää mihinkään mihin olisi halunnut. Lisäksi työ väsytti ja tyhmensi niin, että ei osannut oikein edes määritellä mitä haluaisi tehdä elämällään.

Nyt olen jäänyt syksyllä työttömäksi ja vaikka Suomessa tyytyväiset työttömät tuomitaan auttamatta loisiksi ja laiskureiksi, en voi sanoa muuta kuin että elän onnellisinta aikaani viiteentoista vuoteen. Vaikka raha ei riitä paljoon, on helppo säästää kun on aikaa käydä torilla, kirppareilla ja etsimässä jopa luonnosta ruokaa. Vaatteiden ja kampauksenkaan ei tarvitse olla niin hienot kuin työpaikalla vaadittiin. Ennen pelkäsin työttömyyttä kuollakseni, nyt en haluaisi hakea töitä ollenkaan, peläten että joudun johonkin kamalaan riistäjäpaikkaan, mitä en sitten saa lopettaa koska joudun karenssiin mikäli en kestäkään.

Niin, ja tiedän kyllä, että useimmille työttömyys ei ole mitään juhlaa. Mulle se kelpaa, koska olen lapseton ja vähään tyytyväinen. Lisäksi minulla on paljon halpoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joten vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä ettei saisi päiviään kulumaan - päinvastoin!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:56"]

Tuntui ennen. Aivan kuin koko elämä olisi jonkun edessäolevan odottamista, viikonlopun, loman, eläkkeen, haudan... Tuleva viikko ahdisti jo lauantaiaamuna ja ahdistus lamautti niin, ettei viikonloppuja osannut käyttää mihinkään mihin olisi halunnut. Lisäksi työ väsytti ja tyhmensi niin, että ei osannut oikein edes määritellä mitä haluaisi tehdä elämällään.

Nyt olen jäänyt syksyllä työttömäksi ja vaikka Suomessa tyytyväiset työttömät tuomitaan auttamatta loisiksi ja laiskureiksi, en voi sanoa muuta kuin että elän onnellisinta aikaani viiteentoista vuoteen. Vaikka raha ei riitä paljoon, on helppo säästää kun on aikaa käydä torilla, kirppareilla ja etsimässä jopa luonnosta ruokaa. Vaatteiden ja kampauksenkaan ei tarvitse olla niin hienot kuin työpaikalla vaadittiin. Ennen pelkäsin työttömyyttä kuollakseni, nyt en haluaisi hakea töitä ollenkaan, peläten että joudun johonkin kamalaan riistäjäpaikkaan, mitä en sitten saa lopettaa koska joudun karenssiin mikäli en kestäkään.

Niin, ja tiedän kyllä, että useimmille työttömyys ei ole mitään juhlaa. Mulle se kelpaa, koska olen lapseton ja vähään tyytyväinen. Lisäksi minulla on paljon halpoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joten vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä ettei saisi päiviään kulumaan - päinvastoin!

[/quote]

Uskon, että minusta tuntuisi just samalta. Pelottaa vaan se, että kuka ihme pitää tämän Suomi-putiikin pystyssä, jos liian moni haluaa jäädä työttömäksi nauttimaan elämästään. Työelämä on mennyt liian rankaksi ja toisaalta ihmisten elintaso noussut niin, ettei enää tarvitse tehdä töitä hengenpitimiksi. 

Huh, kuulostaa kamalalta että moni kokee elämänsä tuollaisena! Itse lähden töihin noin 7:45 ja olen kotona 16:15. Siinä on noin 6 tuntia joka arki tehdä ihan mitä haluaa, ja viikonloput + lomat päälle. Ainoastaan matkailumahdollisuuksien vuoksi olisi kiva että olisi pidempiä lomia (nyt vain ne 5vko/vuosi), ei jaksamisen. Töissä on ihan kiva käydä, kun on mielenkiintoinen työ ja kivat työkaverit. Ja riittävä palkkaus.

Jos tuntuu siltä että oma työ on paskaa, niin hyvät ihmiset, hakekaa uusia töitä ja/tai kouluttautukaa eri alalle! Ei se pelkkä valittaminen auta yhtään mitään. Toisinkin voi elää. Itsekin olen vaihtanut ammattia kahdesti, ja opiskellut lainan+hanttihommien turvin eli turha tulla edes heittämään mitään "kultalusikka suussa helppo sanoa" kakkaa.

Minusta teidän väsyneiden kannattaisi myös oikeasti pinnistää ja alkaa liikkua + syödä terveellisesti. Ei tuollainen "en liiku uhallakaan kun siihen kannustetaan työssä jaksamisen takia" tee muuta kuin osu omaan nilkkaanne! Vaikka työmatkat veisi 3h/päivä, niin silti siihen jää vielä se 3h vapaa-aikaa. Siinä ehtii vaikka mitä, ostakaa vaikka kahvakuulia kotiin niin ei tartte edes lähteä mihinkään. Lisäksi terveellisen ruoan tekeminen ei vie kyllä yhtään sen enempää aikaa kuin epäterveellisen. Esim. salaatin tekaisee viidessä minuutissa, ja siihen voi heittää tonnikalapurkin mukaan jos ei jaksa muuta tehdä proteiinin lähteeksi. Itse paistan pari kiloa lihaa kerralla uunissa ja pakastan annoksiksi - ei vie pitkään sulattaa mikrossa ja tehdä vaikka kanasalaattia.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:00"]

Huh, kuulostaa kamalalta että moni kokee elämänsä tuollaisena! Itse lähden töihin noin 7:45 ja olen kotona 16:15. Siinä on noin 6 tuntia joka arki tehdä ihan mitä haluaa, ja viikonloput + lomat päälle. Ainoastaan matkailumahdollisuuksien vuoksi olisi kiva että olisi pidempiä lomia (nyt vain ne 5vko/vuosi), ei jaksamisen. Töissä on ihan kiva käydä, kun on mielenkiintoinen työ ja kivat työkaverit. Ja riittävä palkkaus.

Jos tuntuu siltä että oma työ on paskaa, niin hyvät ihmiset, hakekaa uusia töitä ja/tai kouluttautukaa eri alalle! Ei se pelkkä valittaminen auta yhtään mitään. Toisinkin voi elää. Itsekin olen vaihtanut ammattia kahdesti, ja opiskellut lainan+hanttihommien turvin eli turha tulla edes heittämään mitään "kultalusikka suussa helppo sanoa" kakkaa.

Minusta teidän väsyneiden kannattaisi myös oikeasti pinnistää ja alkaa liikkua + syödä terveellisesti. Ei tuollainen "en liiku uhallakaan kun siihen kannustetaan työssä jaksamisen takia" tee muuta kuin osu omaan nilkkaanne! Vaikka työmatkat veisi 3h/päivä, niin silti siihen jää vielä se 3h vapaa-aikaa. Siinä ehtii vaikka mitä, ostakaa vaikka kahvakuulia kotiin niin ei tartte edes lähteä mihinkään. Lisäksi terveellisen ruoan tekeminen ei vie kyllä yhtään sen enempää aikaa kuin epäterveellisen. Esim. salaatin tekaisee viidessä minuutissa, ja siihen voi heittää tonnikalapurkin mukaan jos ei jaksa muuta tehdä proteiinin lähteeksi. Itse paistan pari kiloa lihaa kerralla uunissa ja pakastan annoksiksi - ei vie pitkään sulattaa mikrossa ja tehdä vaikka kanasalaattia.

[/quote]

Mun työ ei ole paskaa. Mutta se on mennyt ihan liian rasittavaksi kovan työtahdin, ylitöiden ja tolkuttoman istumisen vuoksi. Tahtia kiristetään vuodesta toiseen. Tämä olisi ihan unelmatyötä muuten ja nauttisin siitä kovasti. Samaa sanoo kollegani. Olemme kaksi ekonomia. 

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:51"]

Aika iso omaan elämään vaikuttavista tekijöistä on valintoja. Itse opiskelin alalle, jossa on säännölliset työajat ja pitkät lomat. Toki tämä näkyy palkassa, mutta arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa. Samoin hankin asunnon keskusta-alueelta, läheltä työpaikkaa ja palveluita. Asunto on pieni keskustaneliöiden hintojen vuoksi, mutta minulla lyhyt ja sujuva työmatka (pyörällä vajaa 10 minuuttia) menee asumisväljyyden edelle. Ei todellakaan nappaisi istua autossa tai bussissa tuntia aamu- ja iltaruuhkassa. Mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin, niin paljon kuin niiden tyrkyttäminen tuntuu joitain ärsyttävän, vaikuttaa ruokavalio ja liikunnan määrä oikeasti jaksamiseen sekä yleiseen vireyteen ja mielialaan. Tiedän tämän, koska minulla on välillä kausia, jolloin en saa aikaiseksi syötyä terveellisesti ja liikuttua, ja tämä kyllä alkaa pian tuntua ihmeellisinä kolotuksina, vatsavaivoina sekä mielialan laskuna ja väsymyksenä.

[/quote]

Ihanaa, että olet Osannut Elää Oikein. Mulla on sulle radikaaleja uutisia; melko moni on opiskellut alalle, jonka piti olla mielenkiintoinen ja työn säännöllistä, turvattua ja hyvin palkattua. Arvaa mitä! Niillä aloilla ei useinkaan ole tänä päivänä työtä! Minä voin suoralta kädeltä luetella parikymmentä tuttuani, jotka ovat vaihtaneet hoitoalalle, koska se on useimmilla paikkakunnilla ainoa aidosti työllistävä ala. Ja aika harvalla on nykyään vakituista sopparia, jonka perusteella valita esimerkiksi asuinpaikkakunta. Jos töitä ei ole lähellä, niin on kuitenkin helpompaa kulkea pitkähköäkin työmatkaa, kuin esimerkiksi vuden mittaisen sopimuksen vuoksi lähteä myymään asuntoaan ja muuttamaan muualle, laittaa lapsia vaihtamaan koulua ja pistää kenties taas puolisoa tekemään pitkää työmatkaa.

Asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttää.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:00"]

Jos tuntuu siltä että oma työ on paskaa, niin hyvät ihmiset, hakekaa uusia töitä ja/tai kouluttautukaa eri alalle! Ei se pelkkä valittaminen auta yhtään mitään. Toisinkin voi elää. Itsekin olen vaihtanut ammattia kahdesti, ja opiskellut lainan+hanttihommien turvin eli turha tulla edes heittämään mitään "kultalusikka suussa helppo sanoa" kakkaa.

[/quote]

Ei uuteen työhön kouluttautuminen ole niin helppoa kun on mittarissa 50v. Mikäli koulutuksen saisi niin kuka palkkaisi noin 55-vuotiasta, alasta tietämätöntä keltanokkaa enää mihinkään?

Joten, tässä ollaan, matalapalkka-alalle ajautuneena kun muuta en saanut oltuani kotona (lasten takia) noin 18v. Vuorotyö on kuluttavaa: vapaapäivät eivät ole peräkkäin ja jatkuva rytmin muutos vie voimia. Eläkeikä karkaa koko ajan edellä. Todella turhauttavaa käydä töissä kun ei jaksa vapaa-ajalla tehdä mieleisiään asioita.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:00"]

Huh, kuulostaa kamalalta että moni kokee elämänsä tuollaisena! Itse lähden töihin noin 7:45 ja olen kotona 16:15. Siinä on noin 6 tuntia joka arki tehdä ihan mitä haluaa, ja viikonloput + lomat päälle. Ainoastaan matkailumahdollisuuksien vuoksi olisi kiva että olisi pidempiä lomia (nyt vain ne 5vko/vuosi), ei jaksamisen. Töissä on ihan kiva käydä, kun on mielenkiintoinen työ ja kivat työkaverit. Ja riittävä palkkaus.

Jos tuntuu siltä että oma työ on paskaa, niin hyvät ihmiset, hakekaa uusia töitä ja/tai kouluttautukaa eri alalle! Ei se pelkkä valittaminen auta yhtään mitään. Toisinkin voi elää. Itsekin olen vaihtanut ammattia kahdesti, ja opiskellut lainan+hanttihommien turvin eli turha tulla edes heittämään mitään "kultalusikka suussa helppo sanoa" kakkaa.

Minusta teidän väsyneiden kannattaisi myös oikeasti pinnistää ja alkaa liikkua + syödä terveellisesti. Ei tuollainen "en liiku uhallakaan kun siihen kannustetaan työssä jaksamisen takia" tee muuta kuin osu omaan nilkkaanne! Vaikka työmatkat veisi 3h/päivä, niin silti siihen jää vielä se 3h vapaa-aikaa. Siinä ehtii vaikka mitä, ostakaa vaikka kahvakuulia kotiin niin ei tartte edes lähteä mihinkään. Lisäksi terveellisen ruoan tekeminen ei vie kyllä yhtään sen enempää aikaa kuin epäterveellisen. Esim. salaatin tekaisee viidessä minuutissa, ja siihen voi heittää tonnikalapurkin mukaan jos ei jaksa muuta tehdä proteiinin lähteeksi. Itse paistan pari kiloa lihaa kerralla uunissa ja pakastan annoksiksi - ei vie pitkään sulattaa mikrossa ja tehdä vaikka kanasalaattia.

[/quote]

Onko sulla paljon harrastavia lapsia ja mies, jonka kanssa olet paperilla avioliitossa mutta et käytännössä? En tarkoita huonoa suhdetta vaan vähäistä yhdessäoloaikaa. öJos ei ole, niin älä länkytä. Mullakin on lomilla ihanaa, kun mies hoitaa lapset ja saan duunata mitä haluan.

Työ vie kaikki voimat: epäsäännöllinen vuorotyö (myös viikonloput ja juhlapyhät töissä) jolloin päivärytmi vaihtuu jatkuvasti, kiristynyt työtahti jossa ei armoa anneta. Koko ajan pitäisi oppia uutta ja kiire on valtava. Virheitä ei suvaita vaan niistä tulee hetkessä varoitus. Kuka tässä oravanpyörässä enää jaksaa?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:51"]

Aika iso omaan elämään vaikuttavista tekijöistä on valintoja. Itse opiskelin alalle, jossa on säännölliset työajat ja pitkät lomat. Toki tämä näkyy palkassa, mutta arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa. Samoin hankin asunnon keskusta-alueelta, läheltä työpaikkaa ja palveluita. Asunto on pieni keskustaneliöiden hintojen vuoksi, mutta minulla lyhyt ja sujuva työmatka (pyörällä vajaa 10 minuuttia) menee asumisväljyyden edelle. Ei todellakaan nappaisi istua autossa tai bussissa tuntia aamu- ja iltaruuhkassa. Mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin, niin paljon kuin niiden tyrkyttäminen tuntuu joitain ärsyttävän, vaikuttaa ruokavalio ja liikunnan määrä oikeasti jaksamiseen sekä yleiseen vireyteen ja mielialaan. Tiedän tämän, koska minulla on välillä kausia, jolloin en saa aikaiseksi syötyä terveellisesti ja liikuttua, ja tämä kyllä alkaa pian tuntua ihmeellisinä kolotuksina, vatsavaivoina sekä mielialan laskuna ja väsymyksenä.

[/quote]

Ihanaa, että olet Osannut Elää Oikein. Mulla on sulle radikaaleja uutisia; melko moni on opiskellut alalle, jonka piti olla mielenkiintoinen ja työn säännöllistä, turvattua ja hyvin palkattua. Arvaa mitä! Niillä aloilla ei useinkaan ole tänä päivänä työtä! Minä voin suoralta kädeltä luetella parikymmentä tuttuani, jotka ovat vaihtaneet hoitoalalle, koska se on useimmilla paikkakunnilla ainoa aidosti työllistävä ala. Ja aika harvalla on nykyään vakituista sopparia, jonka perusteella valita esimerkiksi asuinpaikkakunta. Jos töitä ei ole lähellä, niin on kuitenkin helpompaa kulkea pitkähköäkin työmatkaa, kuin esimerkiksi vuden mittaisen sopimuksen vuoksi lähteä myymään asuntoaan ja muuttamaan muualle, laittaa lapsia vaihtamaan koulua ja pistää kenties taas puolisoa tekemään pitkää työmatkaa.

Asiat ei aina ole ihan niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttää.
[/quote]

Aika voimakas reaktio. Avaus oli kysymysmuotoinen ja luulin, että asiasta oli tarkoitus keskustella ja pohtia, miten elämän saisi mielekkäämmäksi. Koska ilmeisesti pointti olikin ratkaisujen sijaan vain valittaa oman elämän surkeutta, poistun keskustelusta :)

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:56"]

Tuntui ennen. Aivan kuin koko elämä olisi jonkun edessäolevan odottamista, viikonlopun, loman, eläkkeen, haudan... Tuleva viikko ahdisti jo lauantaiaamuna ja ahdistus lamautti niin, ettei viikonloppuja osannut käyttää mihinkään mihin olisi halunnut. Lisäksi työ väsytti ja tyhmensi niin, että ei osannut oikein edes määritellä mitä haluaisi tehdä elämällään.

Nyt olen jäänyt syksyllä työttömäksi ja vaikka Suomessa tyytyväiset työttömät tuomitaan auttamatta loisiksi ja laiskureiksi, en voi sanoa muuta kuin että elän onnellisinta aikaani viiteentoista vuoteen. Vaikka raha ei riitä paljoon, on helppo säästää kun on aikaa käydä torilla, kirppareilla ja etsimässä jopa luonnosta ruokaa. Vaatteiden ja kampauksenkaan ei tarvitse olla niin hienot kuin työpaikalla vaadittiin. Ennen pelkäsin työttömyyttä kuollakseni, nyt en haluaisi hakea töitä ollenkaan, peläten että joudun johonkin kamalaan riistäjäpaikkaan, mitä en sitten saa lopettaa koska joudun karenssiin mikäli en kestäkään.

Niin, ja tiedän kyllä, että useimmille työttömyys ei ole mitään juhlaa. Mulle se kelpaa, koska olen lapseton ja vähään tyytyväinen. Lisäksi minulla on paljon halpoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joten vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä ettei saisi päiviään kulumaan - päinvastoin!

[/quote]

Uskon, että minusta tuntuisi just samalta. Pelottaa vaan se, että kuka ihme pitää tämän Suomi-putiikin pystyssä, jos liian moni haluaa jäädä työttömäksi nauttimaan elämästään. Työelämä on mennyt liian rankaksi ja toisaalta ihmisten elintaso noussut niin, ettei enää tarvitse tehdä töitä hengenpitimiksi. 

[/quote]

Suomessa on rakenteellista työttömyyttä, joka on näillä näkymin tullut jäädäkseen. Myös taloustieteen näkökulmasta täystyöllisyys ei edes ole mikään optimitila. Koska työttömiä joka tapauksessa on, mielestäni olisi ihanteellista jos työttöminä ovat ne jotka siitä nauttivat ja jotka siihen pystyvät. Kun töitä ei riitä kaikille, on kaikkien kannalta vain hyvä jos töissä ovat ne, joille työnteko on ehdoton elinehto ja jotka työhön siten ovat mahdollisimman motivoituneita.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:11"]

Työ vie kaikki voimat: epäsäännöllinen vuorotyö (myös viikonloput ja juhlapyhät töissä) jolloin päivärytmi vaihtuu jatkuvasti, kiristynyt työtahti jossa ei armoa anneta. Koko ajan pitäisi oppia uutta ja kiire on valtava. Virheitä ei suvaita vaan niistä tulee hetkessä varoitus. Kuka tässä oravanpyörässä enää jaksaa?

[/quote]

Tuosta kiireestä: kun mietin meidän yksikön virheitä esimerkiksi lääkehoidossa, niin ne kaikki on johtuneet pohjimmiltaan kiireestä. Mennään ja tehdään ilman kunnon rapsaa, kukaan ei ehdi päivittää tietoja, joku aloitti jonkun homman, tuli kiireellinen keskeytys ja joku toinen tuli jatkamaan mutta ei tiennytkään kaikkea jne. Ihme ettei tän isompia vahinkoja ole tapahtunut, monta läheltä piti-tilannetta kylläkin.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:56"]

Tuntui ennen. Aivan kuin koko elämä olisi jonkun edessäolevan odottamista, viikonlopun, loman, eläkkeen, haudan... Tuleva viikko ahdisti jo lauantaiaamuna ja ahdistus lamautti niin, ettei viikonloppuja osannut käyttää mihinkään mihin olisi halunnut. Lisäksi työ väsytti ja tyhmensi niin, että ei osannut oikein edes määritellä mitä haluaisi tehdä elämällään.

Nyt olen jäänyt syksyllä työttömäksi ja vaikka Suomessa tyytyväiset työttömät tuomitaan auttamatta loisiksi ja laiskureiksi, en voi sanoa muuta kuin että elän onnellisinta aikaani viiteentoista vuoteen. Vaikka raha ei riitä paljoon, on helppo säästää kun on aikaa käydä torilla, kirppareilla ja etsimässä jopa luonnosta ruokaa. Vaatteiden ja kampauksenkaan ei tarvitse olla niin hienot kuin työpaikalla vaadittiin. Ennen pelkäsin työttömyyttä kuollakseni, nyt en haluaisi hakea töitä ollenkaan, peläten että joudun johonkin kamalaan riistäjäpaikkaan, mitä en sitten saa lopettaa koska joudun karenssiin mikäli en kestäkään.

Niin, ja tiedän kyllä, että useimmille työttömyys ei ole mitään juhlaa. Mulle se kelpaa, koska olen lapseton ja vähään tyytyväinen. Lisäksi minulla on paljon halpoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joten vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä ettei saisi päiviään kulumaan - päinvastoin!

[/quote]

Uskon, että minusta tuntuisi just samalta. Pelottaa vaan se, että kuka ihme pitää tämän Suomi-putiikin pystyssä, jos liian moni haluaa jäädä työttömäksi nauttimaan elämästään. Työelämä on mennyt liian rankaksi ja toisaalta ihmisten elintaso noussut niin, ettei enää tarvitse tehdä töitä hengenpitimiksi. 

[/quote]

Suomessa on rakenteellista työttömyyttä, joka on näillä näkymin tullut jäädäkseen. Myös taloustieteen näkökulmasta täystyöllisyys ei edes ole mikään optimitila. Koska työttömiä joka tapauksessa on, mielestäni olisi ihanteellista jos työttöminä ovat ne jotka siitä nauttivat ja jotka siihen pystyvät. Kun töitä ei riitä kaikille, on kaikkien kannalta vain hyvä jos töissä ovat ne, joille työnteko on ehdoton elinehto ja jotka työhön siten ovat mahdollisimman motivoituneita.

[/quote]

Joo, mutta esim. ne, jotka ovat downshiftaamassa tekisivät sen omalla rahoituksella eikä työkkäriin nojautuen. Nyt luottavat siihen, että sieltä saa lisärahoituksen, koska ei kuitenkaan kukaan onnistu löytämään mitään työtä, mikä olisi pakko ottaa vastaan. 

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:11"]

Työ vie kaikki voimat: epäsäännöllinen vuorotyö (myös viikonloput ja juhlapyhät töissä) jolloin päivärytmi vaihtuu jatkuvasti, kiristynyt työtahti jossa ei armoa anneta. Koko ajan pitäisi oppia uutta ja kiire on valtava. Virheitä ei suvaita vaan niistä tulee hetkessä varoitus. Kuka tässä oravanpyörässä enää jaksaa?

[/quote]

Tuosta kiireestä: kun mietin meidän yksikön virheitä esimerkiksi lääkehoidossa, niin ne kaikki on johtuneet pohjimmiltaan kiireestä. Mennään ja tehdään ilman kunnon rapsaa, kukaan ei ehdi päivittää tietoja, joku aloitti jonkun homman, tuli kiireellinen keskeytys ja joku toinen tuli jatkamaan mutta ei tiennytkään kaikkea jne. Ihme ettei tän isompia vahinkoja ole tapahtunut, monta läheltä piti-tilannetta kylläkin.

[/quote]

Kuulostaa pelottavalta.