Tuntuuko muista että työnteko estää elämästä haluamaansa elämää?

Kyllä tuntui! Nyt olen kotirouvana ja viihdyn paljon paremmin kuin töissä käydessäni. Onneksi tämä oli meillä taloudellisesti mahdollista.

Kyllä tuntui! taitaa vähän provoilla. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:01"]Kyllä tuntui! taitaa vähän provoilla. 
[/quote]
Puhutko nyt minusta, joka vastasin tohon sun yläpuolelle? En provoile. Olen nykyään kotirouvana. Emme asu Suomessa, ja kotimaassani kotirouvana olo on ihan tavallista. Sopii mulle hyvin.

Työelämä olisi ihanaa, jos saisi tehdä jotain mihin tarvitaan aivoja. Tai toinen vaihtoehto että olisin syntynyt tyhmempänä. Tyhmänä (siis oikeasti tyhmänä) ei varmaan haaveilisikaan mistään suuremmasta.

Jäin työttömäksi vuosi sitten, koska halusin downshiftata. Viihdyn todella! Liikun, nautin luonnosta, teen ruoat valmiiksi perheelle, elän terveellisemmin kuin ikinä. Ja rahat riittävät vallan mainiosti, ainoastaan säästöön rahaa jää vähemmän. En etsi aktiivisesti töitä, minun on hyvä näin:)

Tuntuu todellakin,että työ on este elämälle.
Työskentelen maatilalla 7 päivää viikossa.
Kotoa ei voi poistua kuin korkeintaan muutamaksi tunniksi,jos ei ole lomittajaa.
Vapaata on 26 päivää vuodessa joista 3 saa olla sunnuntaina.ulkopuolisen palkkaus on täysi mahdottomuus,koska itsellekään ei tänä vuonna ole saatu palkkaa nostettua juuri mitään.
Tällä hetkellä ollaan todella uupuneita,kun vuosi on ollut kaikinpuolin vaikea tähän mennessä.
Onneks tää ei kestä ikuisesti.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:46"]

Tuntuu todellakin,että työ on este elämälle. Työskentelen maatilalla 7 päivää viikossa. Kotoa ei voi poistua kuin korkeintaan muutamaksi tunniksi,jos ei ole lomittajaa. Vapaata on 26 päivää vuodessa joista 3 saa olla sunnuntaina.ulkopuolisen palkkaus on täysi mahdottomuus,koska itsellekään ei tänä vuonna ole saatu palkkaa nostettua juuri mitään. Tällä hetkellä ollaan todella uupuneita,kun vuosi on ollut kaikinpuolin vaikea tähän mennessä. Onneks tää ei kestä ikuisesti.

[/quote]

En ole koskaan ymmärtänyt miten te jaksatte. Töitä 24/7, S-ryhmä vetää koko ajan välistä ja kaikki tuet haluttaisiin lakkauttaa.

Kyllä tuntuu, herään klo 7, lähden töihin klo 8, jotta ehdn klo yhdeksäksi töihin. Helsingissä asun, mutta työmatkoihin menee aikaa. Työt loppuu klo 17 ja klo 18 olen kotona. Siinä sitten syön ja eipä aikaa jää pajon mihinkään.

Aamuvuorojen jälkeen itselleni jää käytännössä koko päivä käyttöön, mutta vuoro alkaa niin aikaisin että en jaksa tehdä mitään vuoron jälkeen. Haluaisin harrastaa esimerkiksi enemmän liikuntaa, mutta tuntuu että ei vain jaksa. Ap

no ei... lähden 7:15 pyörällä töihin, siellä noin klo 8. pois 15:30-16:00, ja kotona vaille viisi. työ on välillä sdtressaavaa mutta hyvällä tavalla pitää virkeänä. Helsingissä asun

Sitähän se on.  Vuorotöissä elämä rytmittyy epäsäännöllisesti ja lyhytjänteisesti. Joinakin päivinä ei näe miestä ollenkaan, kun toinen nukkuu toisen tullessa kotiin ja toinen nukkuu toisen lähtiessä töihin. Lapsia näkee joinakin aikoina vaan pari hassua tuntia vuorokaudessa. Harrastuksiin on vaikea osallistua jos niissä on vaan tietty osallistumisaika. Ja unihäiriöt on mulla yleisiä, kun rytmi ei ole säännöllinen. Olen usein melko väsynyt, fyysisestikin mut erityisesti niin, ettei kotona meinaa riittää hyvää tuulta ja innostusta uusiin asioihin.

Aina kun näen sellaisia hokemia, kuten "harrasta liikuntaa ja syö monipuolisesti niin jaksat töissäkin paremmin" näen punaista. Aivan kuin tässä jo ei mentäisi työn ehdoilla, sen lisäksi pitäis liikkua ja syödäkin vaan että ois vieläkin parempi työntekijä, ei sen vuoksi että siitä sais itse iloa.

On aina tuntunut siltä. Minusta yksi työpäivä tuntuu pidemmältä kuin vaikka viikon loma. Joskus olen työpäivän aikana katsonut varmaan 10 kertaa kelloa 5 minuutin aikana, mutta lomalla aika menee niin nopeasti, etten välttämättä katso kelloa kertaakaan moneen tuntiin.

Kyllä!! Mulla on ihan ok työajat, säännöllinen päivätyö. Mutta siis... joka päivä. Ja mun oikee elämä on jossain ihan muualla, mutta en ehdi siihen mukaan, kun pitää käydä töissä. Ei riitä, että saan vapaaksi iltapäivät ja viikonloput ja lomat. Tarvitsen paaaaaljon enemmin omaa aikaa. Tarvitsen yksinäisyyttä ja päästä eroon ihmisistä. Mökille, vaeltamaan tms. Mieluiten vetäytyisin koko tästä maailmasta omaan rauhaani, inhottaa oravanpyörä, tuhlaaminen, saasteet, meteli, valot, autot, tekniikka.

Juuri noin 5. Ihan kuin elämässä ei haluaisi muuta jaksaa kuin tehdä töitä ja olla paras mahdollinen työntekijä. Haaveilen siitä että jaksaisin tehdä itselleni terveellistä ruokaa. Nyt on taas kausi menossa ettei hyvän ruuan tekoon ole energiaa, ja mieluummin ostaa sitten eineksiä. Ap

Vaihtaisin kuitenkin tämän työttömyyden työllisen osaan. Kauhea vaiva täyttää päivänsä, kun en dokata halua juopporemmeissä. Kirjastossakin istuminen kerta kaikkiaan kyllästyttää. 

Lapset jo isoja ja vain yksi asuu kotona, joten mitään erityisiä kotitöitä ei ole. 

Tottakai se estää. Siksi en teekään töitä enkä varsinkaan sellaisilla paskapalkoilla, joita Suomessa tavataan maksaa. Saman rahan saa kun ei tee töitä, vaan käyttää aikaansa omiin juttuihinsa. Ei Suomessa ole järkeä tehdä mitään töitä.

Aiemmin tuntui. Viikonloput menivät aivan liian nopeasti. Pääsin kuitenkin työnantajan kanssa sopimukseen, että alan tehdä osa-aikatyötä (30-tuntinen työviikko). Kuitenkin niin, että töissä ollessani teen normaalin työpäivän, mutta saan pienemmän palkan, JA saan pitää sen vapaan yhteenmenoon. Kertynyt vuosiloma + nämä kertyneet lyhennykset tekee vuodessa yhteensä noin 3 kk vapaata. 9 kk töitä, 3 kk vapaata sopii mulle mainiosti.

Viimeiset seitsemän vuotta on tuntunut siltä. Yritän saada työni osa-aikaistettua ja mietittyä sitten, riittääkö rahat vai pitääkö yrittää keksiä joku muu ratkaisu.

Ei ollenkaan vaan päinvastoin. Työni mahdollistaa haluamani elämän. On toki raskasta ja vie paljon aikaa, mutta mahdollistaa myös asioita joita en ilman työtä saisi. Työ tuo myös paljon sisältöä elämään ja iloa onnistumisien myötä.

Hyvä että nro 11 on saanut työelämäänsä järkättyä. Itselläni on enemmän sääntö kuin poikkeus ettei vapaapäivät ole edes peräkkäin. Silläpä nämä random vapaapäivät työputkien välissä menee kokonaan kotona makaamiseen. Itse olen 25h/vko sopparilla, mutta oikeasti saatan olla jopa enemmän kuin 37,5h viikossa töissä. Eikä vapaapäivästä voi nauttia täysillä, kun käytännössä aina soitellaan töihin.

Tiedän että ei saa valittaa kun on töitä kun osa joutuu olemaan työttömänä, mutta pelkkä työpaikka ei tuo onnea eikä autuutta. Ei kamalasti näy edes varallisuudessa tämä työnteko. Jos saan kuukaudessa nettona 1500e, olen onneni kukkuloilla.