Lue keskustelun säännöt.
Hyvä aika perheen perustamiselle - mitkä ovat sinun kriteerisi?
21.06.2015 |
Olemme mieheni kanssa pohtineet tätä kysymystä ja ratkaisemme asian omista lähtökohdistamme, mutta minua kiinnostaa ihan yleisesti, mitä te muut pidätte hyvänä ja otollisena aikana lasten hankkimiselle eli mikä siis on ollut hyvä aika juuri teille. Mitkä asiat siihen oman halun ja valmiuden lisäksi eniten vaikuttavat? Oma ikä? Omien vanhempien ja appivanhempien ikä? Työt? Parisuhde? Asuminen? Talous? Mietittekö kaikkia näitä vai onko jokin näkökohta vähäpätöinen tai merkityksetön?
Meidän tilanteemme:
- parisuhde ei ole vielä kovin iäkäs - olemme olleet yhdessä vasta kaksi ja puoli vuotta, joista olemme avopuolisoina asueet yksissä vuoden verran
- emme ole naimisissa, mutta aiomme avioitua vuoden kuluttua
- olemme nyt onnellisia ja meillä menee hyvin pariskuntana
- meillä molemmilla on työpaikat, toisella meistä vakituinen työ, toisella todennäköisesti jatkuva määräaikaisuus
- olemme olleet ammattejamme vastaavasti työelämässä molemmat hieman yli kaksi vuotta
- tulotasomme on tällä hetkellä oikein hyvä; ansaitsemme saman verran kuin keskituloinen pariskunta yleisesti Suomessa tai hieman tämän yli
- molemmilla meistä on säästössä puolen vuoden bruttoansioita vastaava summa
- säästämme omaan asuntoon, mutta tällä hetkellä asumme vuokralla kaksiossa
- mies on 30-vuotias, minä 27-vuotias
- meidän molempien vanhemmat ovat jo eläkkeellä, mutta reippaasti alle 70-vuotiaita, eli jos lapsia saisimme ihan lähivuosina, ei vanhempien hoivaaminen ajoittuisi todennäköisesti ihan pikkulapsiaikaan ja isovanhemmat ja lastenlapset ehtisivät nauttia toistensa seurasta
- minä itse koen olevani niin valmis äidiksi kuin ennen äidiksi tulemistaan voi kokea olevansa ja luotan parisuhteeseemme: olisin valmis aloittamaan yrityksen vuoden sisällä, kun taas mieheni on varovaisempi, mutta suhtautuu ajatukseen optimistisesti
Mietin, että kiirehdinkö kuitenkin. Pitäisikö varmistella ja odottaa? Pitäisikö ehkä ostaa oma asunto ensin ja katsoa sen jälkeen taloudellinen tilanne uudelleen? Pitäisikö odottaa, että molemmilla meistä on vakituinen työ? Tuleekohan sellaista edes ja jos tulee, milloin?
Kommentit (27)
Mun mielestä olette kyllä olleet vasta melko vähän aikaa yhdessä, vaikka muuten tilanne kuulostaakin oikein hyvältä. Minä olen nykyisen miehen kanssa seurustellut kohta neljä vuotta ja yhdessä niistä on asuttu kolme, eikä olla vielä edes harkittu lapsien tekemistä vaikkakin ollaan lapsista yhteisesti tulevaisuuteen haaveiltu. Mutta me ollaan kyllä vielä tosi nuoriakin, minä 19 ja mies 20 eli varmasti ikäkin vaikuttaa siihen lastentekopäätökseen, kun ei vielä kummallakaan kello tikitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästössä nolla euroa, opiskelut paskapalkkaiselle alalle molemmilla kesken, töitä luultavasti saatavilla tulevaisuudessa, asuntolainaa ei ole, parisuhde "nuori", opintolainaa yht. 15 000, ikää 27. Joo ei lapsia meille varmaan ikinä, jos sinunlaisesikin pitää sitä oikein miettiä.
Hyvä aika on silloin kun munani menee pimppiin.
Ja yksi kriteeri on myös se, ettei pimpin omistaja ole ap:n kaltainen teoreetikko.
Joo, olen kyllä luonteeltaani tällainen ylianalysoija ja -pohtia, mutta kyllä minusta perheen perustamiseen on hyvä tämähetkisessä taloudellisessa tilanteessa varautua jotenkin ja aika tarkkaan miettiä omia voimavarojaan ja joustamisen mahdollisuuksia. Tiedän, että olemme avopuolisoni kanssa hyväosaisia, mutta esimerkiksi työpaikkojen suhteen molemmilla on käynyt hillittömän iso munkki. Tämä munkki voi olla syöty hyvinkin pian, jos taloustilanne vain junnaa Suomessa jatkuvasti paikallaan. Pitää pystyä huolehtimaan itsestä ja lapsesta/lapsista myös siinä tapauksessa, että määräaikaista työsuhdetta ei enää jatketakaan ja toinen putoaa työttömäksi.
Ilmeisesti osa tähän vastanneista on kuitenkin sitä mieltä, että perheen perustaminen on kysymys, johon ladataan nykyään aivan liikaa paineita ja saadaan se kuulostamaan vaativammalta kuin se oikeasti onkaan. Ehkä näin onkin. Ehkä pitäisi vain panna menemään.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:37"]
Joo, olen kyllä luonteeltaani tällainen ylianalysoija ja -pohtia, mutta kyllä minusta perheen perustamiseen on hyvä tämähetkisessä taloudellisessa tilanteessa varautua jotenkin ja aika tarkkaan miettiä omia voimavarojaan ja joustamisen mahdollisuuksia. Tiedän, että olemme avopuolisoni kanssa hyväosaisia, mutta esimerkiksi työpaikkojen suhteen molemmilla on käynyt hillittömän iso munkki. Tämä munkki voi olla syöty hyvinkin pian, jos taloustilanne vain junnaa Suomessa jatkuvasti paikallaan. Pitää pystyä huolehtimaan itsestä ja lapsesta/lapsista myös siinä tapauksessa, että määräaikaista työsuhdetta ei enää jatketakaan ja toinen putoaa työttömäksi.
Ilmeisesti osa tähän vastanneista on kuitenkin sitä mieltä, että perheen perustaminen on kysymys, johon ladataan nykyään aivan liikaa paineita ja saadaan se kuulostamaan vaativammalta kuin se oikeasti onkaan. Ehkä näin onkin. Ehkä pitäisi vain panna menemään.
[/quote]
Tämä siis Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:06"]
Mun mielestä olette kyllä olleet vasta melko vähän aikaa yhdessä, vaikka muuten tilanne kuulostaakin oikein hyvältä. Minä olen nykyisen miehen kanssa seurustellut kohta neljä vuotta ja yhdessä niistä on asuttu kolme, eikä olla vielä edes harkittu lapsien tekemistä vaikkakin ollaan lapsista yhteisesti tulevaisuuteen haaveiltu. Mutta me ollaan kyllä vielä tosi nuoriakin, minä 19 ja mies 20 eli varmasti ikäkin vaikuttaa siihen lastentekopäätökseen, kun ei vielä kummallakaan kello tikitä.
[/quote]
Kyllä 27-vuotiaan naisen, joka lapsia yleensäkin haluaa, pitäisi pystyä jo jollain lailla reaalisesti perheen perustamista alkaa suunnittelemaan. Tästä asiasta pitää kumppanin kanssa puhua ajoissa ja tehdä selväksi molempien halut. Kun kolmenkympin raja on ohitettu, voi olla pieni paniikki enää etsiä uutta kumppania, joka haluaa samoja asitoita ja viritellä tämän kanssa parisuhde sille mallille, että lasten hankkiminen olisi mahdollista. Vanhempina parisuhteen aloittaneilla on usein jo joku/nen pitkä suhde takana ja sen verran elämänkokemusta, että tietävät, mitä tahtovat. Tässä ap:n tilanteessa en näe mitään syytä lapsihaaveiden lykkäämiselle, kun asiat ovat muuten kunnossa.
Minulle "perheen perustaminen" merkitsee sitä, että menee naimisiin. Lasta yritettiin hankkia sitten, kun oli saatu ostettua asunto ja talous kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olis sikäli otollinen aika, että oon työttömänä. Olis aikaa huolehtia lapsesta ja mies vois keskittyä uraansa. Mutta enpä nyt viitti sen takia pyöräyttää lasta, vaikka aika oliskin optimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:37"]
Joo, olen kyllä luonteeltaani tällainen ylianalysoija ja -pohtia, mutta kyllä minusta perheen perustamiseen on hyvä tämähetkisessä taloudellisessa tilanteessa varautua jotenkin ja aika tarkkaan miettiä omia voimavarojaan ja joustamisen mahdollisuuksia. Tiedän, että olemme avopuolisoni kanssa hyväosaisia, mutta esimerkiksi työpaikkojen suhteen molemmilla on käynyt hillittömän iso munkki. Tämä munkki voi olla syöty hyvinkin pian, jos taloustilanne vain junnaa Suomessa jatkuvasti paikallaan. Pitää pystyä huolehtimaan itsestä ja lapsesta/lapsista myös siinä tapauksessa, että määräaikaista työsuhdetta ei enää jatketakaan ja toinen putoaa työttömäksi.
Ilmeisesti osa tähän vastanneista on kuitenkin sitä mieltä, että perheen perustaminen on kysymys, johon ladataan nykyään aivan liikaa paineita ja saadaan se kuulostamaan vaativammalta kuin se oikeasti onkaan. Ehkä näin onkin. Ehkä pitäisi vain panna menemään.
[/quote]
Aika turha tuollaisia on oikeasti miettiä sen kummemmin. Kun on tasapainoiset vanhemmat ja taloudellinen tilanne ihan ok, voi lapsen tehdä. Se lapsen tekeminen ja synnyttäminen on niin pieni hetki sitä lapsen kanssa oloa, jota et kuitenkaan voi lainkaan suunnitella etukäteen.
Toinen on jo valmistunut tai vakaalla alalla vakituisessa oman alan työssä gradua vaille, ja toinenkin on jo pitkällä opinnoissaan (esim. läsnäololliset istuttu).
Kyllähän se tuntuu olevan koulutetuilla monesti niin että raskausilmoitus on merkki siitä että gradu on valmis tai että ukko vakinaistettiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aikaisemmin sen parempi, JOS:
- Puolistostaan on varma. Ihan sama onko takana 6 kk vai 6 vuotta yhteistä eloa, mutta epävarmuutta ei saa olla. Tuo on lapseni isä ja sen pituinen se. Jos epäröit, jätä se.
- Toisella ainakin suht' vakityö tai ainakin turvalliselta alalta. Jos tänä päivänä ryhtyy odottamaan vakitöitä kaikille, ei saa muuta kun odottaa.
- Sellainen olo itsellä, että on aika lapselle eikä esimerkiksi valtaisat urahaaveet seuraavalle kahdelle vuodelle. Mutta, töihin ehtii kuitenkin taas parin/muutaman vuoden kuluttua.
Et ole enää kovin nuori vaikka ehkä nuorena itseäsi pidätkin? Jos nyt ryhdytte yrittämään tai jätät ensin ehkäisyn pois, kiertosi tasoittuu vaikka 6 kk sisään. Sitten yritätte muutamia kiertoja, ehkä tärppää puolessa vuodessa. Olet raskaana 28-vuotiaana. Saat lapset 29-vuotiaana jos hyvin käy. Olet 48-vuotias, kun lapsesi on abiturientti. Jos saatte toisen pian, olet 62, kun toinen lapsi on kolmekymppinen. Saako hän lapsia ja milloin? Lähentelet 70:ää, kun mahdollisesti saat lapsenlapsia.
Elämää ei voi suunnitella, mutta rohkea voi olla ja antaa asioiden tapahtua (huom. vain sen oikean puolison kanssa).
Itse uskalsin ilman sitä vakityötä, autoa tai omistuskotia enkä mistään ole tähän saakka ollut niin iloinen kuin muutaman vuoden "aikaisuudesta" äitiydelleni tämän uskalluksen vuoksi.
Voihan se olla, ettei heti tärppää. Voitte joutua yrittämään vuoden, pari. Voi tulla keskenmeno. Voit saada vakituisen työn, mutta ei sekään nykyaikana mitään takaa.
Ehkä olet aavistuksen nuori. Menisin ensin naimisiin, nauttisin häistä, häämatkasta jne ja sloittaisin sitten lapsen yrittämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:54"]
Mitä aikaisemmin sen parempi, JOS:
- Puolistostaan on varma. Ihan sama onko takana 6 kk vai 6 vuotta yhteistä eloa, mutta epävarmuutta ei saa olla. Tuo on lapseni isä ja sen pituinen se. Jos epäröit, jätä se.
- Toisella ainakin suht' vakityö tai ainakin turvalliselta alalta. Jos tänä päivänä ryhtyy odottamaan vakitöitä kaikille, ei saa muuta kun odottaa.
- Sellainen olo itsellä, että on aika lapselle eikä esimerkiksi valtaisat urahaaveet seuraavalle kahdelle vuodelle. Mutta, töihin ehtii kuitenkin taas parin/muutaman vuoden kuluttua.
Et ole enää kovin nuori vaikka ehkä nuorena itseäsi pidätkin? Jos nyt ryhdytte yrittämään tai jätät ensin ehkäisyn pois, kiertosi tasoittuu vaikka 6 kk sisään. Sitten yritätte muutamia kiertoja, ehkä tärppää puolessa vuodessa. Olet raskaana 28-vuotiaana. Saat lapset 29-vuotiaana jos hyvin käy. Olet 48-vuotias, kun lapsesi on abiturientti. Jos saatte toisen pian, olet 62, kun toinen lapsi on kolmekymppinen. Saako hän lapsia ja milloin? Lähentelet 70:ää, kun mahdollisesti saat lapsenlapsia.
Elämää ei voi suunnitella, mutta rohkea voi olla ja antaa asioiden tapahtua (huom. vain sen oikean puolison kanssa).
Itse uskalsin ilman sitä vakityötä, autoa tai omistuskotia enkä mistään ole tähän saakka ollut niin iloinen kuin muutaman vuoden "aikaisuudesta" äitiydelleni tämän uskalluksen vuoksi.
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta! Tuntuu, että se on minulle kirjoitettu. Ja kyllä, olen varma, että olen yhdessä oikean ihmisen kanssa. Mistään ei tietenkään voi koskaan mennä 100-prosenttisesti takuuseen, mutta minulla on voimakas, vakaa luottamus siihen, että tässä on se ihminen, jonka kanssa elämme yhdessä ja hyvä niin.
(Ja arvaa, olenko tehnyt jo kaikki mahdollisest laskelmat siitä, minkä ikäinen kukakin olisi milloinkin ja missäkin eri skenaariossa...)
Ap
27-vuotias ei ole enää nuori perheen perustamiselle, vaan aivan normi-ikäinen. Ei missään tapauksessa kannata lykätä kolmekymppiseksi ja yli, jos kaikki on muuten kunnossa ja halua perheen perustamiselle on.
Meille oikea aika oli silloin kun oltiin oltu 6 vuotta yhdessä (iät 33 ja 32) ja naimisissa. Kerrostalokolmiosta maksettu 60 prosenttia, säästössä parin kuukauden palkkarahat, toisella vakityö ja toisella määräaikainen työsuhde varmalla alalla. Parisuhde ollut hyvä koko yhdessäoloajan. Ennen lasta haluttiin toteuttaa joitain unelmia, jotka lapsen saannin jälkeen on vaikeampia (reppureissaaminen ja erittäin aikaa vievä harrastus). Meillä oli se onni, että ekasta kierrosta tärppäsi.
Mitä ei mietitty: isovanhempien ikä, kaveripiirin kanssa samassa tahdissa eteneminen (oltiin toka vipat, jotka sai lapsia) tai sukulaisten utelut.
Meidän ratkaisu oli meille hyvä, koska nyt ollaan voitu olla kotona molemmat 1,5 vuotta ja edelleen ollaan osittaisella hoitovapaalla molemmat eli 4 pv viikossa töissä. Jatketaan näin kunnes lapsi menee kouluun. Rahahuolia ei ole ollut.
Meillä:
- kymmenen vuotta yhdessä, joista 5 naimisissa, olemme "kasvaneet yhteen"
- minun ikäni (36v)
- sopiva aika työelämässä jäädä äitiyslomalle
- vakituiset työt ja hyvä palkka, säästöjä 2v vuosipalkan edestä
- velaton asunto
Mulle ehdot oli
- Toimiva pitkään kestänyt parisuhde, jonka tiedän kestävän huonotkin ajat - ei lapsia alkuhuumaan!
- Avioliitto
- Riittävän hyvä taloudellinen tilanne. Meillä tämä tarkoitti sitä, että meillä on mahdollisuus hoitaa lapsi ( ja mahdollinen 2. lapsi) kolmivuotiaiksi kotona
- Yhteiset arvot perhe-elämän ja lasten kasvatuksen suhteen. Tämä on minusta tärkein kohta! Monissa asioissa voi tehdä kompromissejä, mutta ei lasten suhteen. Yllättävän usein kuulee pareista, jotka saavat suunnitellusti lapsen, mutta alkavat vasta sitten miettiä käytännön asioita. Esim kastetaanko lapsi, millaisia arvoja halutaan opettaa, millainen työnjako..
Olemme 24-vuotiaita ja lapsi on nelikuinen. Asumme pienellä paikkakunnalla joten asuminen on suht halpaa, minulla oli vakityö ennen raskautta (ei tosin ollut silloin kun aloimme yrittää), molemmilla totta kai koulut käyty. Myönnettävää on, että jos asuisimme suuremmalla (kalliimmalla) paikkakunnalla niin lapsentekoa olisi ollut pakko siirtää sinne asti että miehelläkin olisi ollut vakituinen työ.
En jaksanut lukea, sori. Mutta omani:
Halusin. Halusin lapsen.