Lue keskustelun säännöt.
Hyvä aika perheen perustamiselle - mitkä ovat sinun kriteerisi?
21.06.2015 |
Olemme mieheni kanssa pohtineet tätä kysymystä ja ratkaisemme asian omista lähtökohdistamme, mutta minua kiinnostaa ihan yleisesti, mitä te muut pidätte hyvänä ja otollisena aikana lasten hankkimiselle eli mikä siis on ollut hyvä aika juuri teille. Mitkä asiat siihen oman halun ja valmiuden lisäksi eniten vaikuttavat? Oma ikä? Omien vanhempien ja appivanhempien ikä? Työt? Parisuhde? Asuminen? Talous? Mietittekö kaikkia näitä vai onko jokin näkökohta vähäpätöinen tai merkityksetön?
Meidän tilanteemme:
- parisuhde ei ole vielä kovin iäkäs - olemme olleet yhdessä vasta kaksi ja puoli vuotta, joista olemme avopuolisoina asueet yksissä vuoden verran
- emme ole naimisissa, mutta aiomme avioitua vuoden kuluttua
- olemme nyt onnellisia ja meillä menee hyvin pariskuntana
- meillä molemmilla on työpaikat, toisella meistä vakituinen työ, toisella todennäköisesti jatkuva määräaikaisuus
- olemme olleet ammattejamme vastaavasti työelämässä molemmat hieman yli kaksi vuotta
- tulotasomme on tällä hetkellä oikein hyvä; ansaitsemme saman verran kuin keskituloinen pariskunta yleisesti Suomessa tai hieman tämän yli
- molemmilla meistä on säästössä puolen vuoden bruttoansioita vastaava summa
- säästämme omaan asuntoon, mutta tällä hetkellä asumme vuokralla kaksiossa
- mies on 30-vuotias, minä 27-vuotias
- meidän molempien vanhemmat ovat jo eläkkeellä, mutta reippaasti alle 70-vuotiaita, eli jos lapsia saisimme ihan lähivuosina, ei vanhempien hoivaaminen ajoittuisi todennäköisesti ihan pikkulapsiaikaan ja isovanhemmat ja lastenlapset ehtisivät nauttia toistensa seurasta
- minä itse koen olevani niin valmis äidiksi kuin ennen äidiksi tulemistaan voi kokea olevansa ja luotan parisuhteeseemme: olisin valmis aloittamaan yrityksen vuoden sisällä, kun taas mieheni on varovaisempi, mutta suhtautuu ajatukseen optimistisesti
Mietin, että kiirehdinkö kuitenkin. Pitäisikö varmistella ja odottaa? Pitäisikö ehkä ostaa oma asunto ensin ja katsoa sen jälkeen taloudellinen tilanne uudelleen? Pitäisikö odottaa, että molemmilla meistä on vakituinen työ? Tuleekohan sellaista edes ja jos tulee, milloin?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:09"]
Mulle ehdot oli
- Toimiva pitkään kestänyt parisuhde, jonka tiedän kestävän huonotkin ajat - ei lapsia alkuhuumaan!
- Avioliitto
- Riittävän hyvä taloudellinen tilanne. Meillä tämä tarkoitti sitä, että meillä on mahdollisuus hoitaa lapsi ( ja mahdollinen 2. lapsi) kolmivuotiaiksi kotona
- Yhteiset arvot perhe-elämän ja lasten kasvatuksen suhteen. Tämä on minusta tärkein kohta! Monissa asioissa voi tehdä kompromissejä, mutta ei lasten suhteen. Yllättävän usein kuulee pareista, jotka saavat suunnitellusti lapsen, mutta alkavat vasta sitten miettiä käytännön asioita. Esim kastetaanko lapsi, millaisia arvoja halutaan opettaa, millainen työnjako..
[/quote]
Lisään vielä, eli kun esikoinen syntyi, oltiin 28 ja 29-vuotiaita, naimisissa ja oltu yhdessä 9 vuotta. Asuttiin omistusasunnossa ja oli reilusti säästöjä kotivuosia varten. Miehellä vakityö, minulla vielä opinnot kesken. Ja tietenkiin vauvakuume oli kova :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:09"]
Mulle ehdot oli
- Toimiva pitkään kestänyt parisuhde, jonka tiedän kestävän huonotkin ajat - ei lapsia alkuhuumaan!
- Avioliitto
- Riittävän hyvä taloudellinen tilanne. Meillä tämä tarkoitti sitä, että meillä on mahdollisuus hoitaa lapsi ( ja mahdollinen 2. lapsi) kolmivuotiaiksi kotona
- Yhteiset arvot perhe-elämän ja lasten kasvatuksen suhteen. Tämä on minusta tärkein kohta! Monissa asioissa voi tehdä kompromissejä, mutta ei lasten suhteen. Yllättävän usein kuulee pareista, jotka saavat suunnitellusti lapsen, mutta alkavat vasta sitten miettiä käytännön asioita. Esim kastetaanko lapsi, millaisia arvoja halutaan opettaa, millainen työnjako..
[/quote]
Miten pitkälle tuota mainitsemaasi viimeistä kohtaa edes pystyy käymään kumppanin kanssa läpi? Mieheni on ateisti, minä agnostikko, joten uskonnollisest näkemyksemme eroavat hienoisesti mutteivät niin paljon, että siitä saataisiin kinaa aikaiseksi. Emme luonnollisestikaan kuulu kumpikaan kirkkoon. Aiomme naimisiin maistraatissa, ja samaa kavaa noudattaen tulisivat varmasti lastenkin elämänvaihejuhlat olemaan siviilimuotoisia, ei-uskonnollisia. Meillä on yleisesti samanlainen arvomaailma ja tätä pidän yhdessäolomme perustana. Parisuhteemme perustuu myös yleisesti tasa-arvoisuudelle, samanveroisuudelle ja tasapuolisuudelle. Kummallakin on vastuu sekä taloudesta että kodinhoitoon liittyvistä käytännön tehtävistä. Mistä arvoihin ja kasvatukseen liittyvästä tulisi keskustella ennen lapsia? (Tietysti siitä, miten vainheimpainvapaa jaetaan jne. mutta sitten vielä muusta?)
Ap
Mulle riittivät tasapainoinen suhde täyspäisen aikuisen ihmisen kanssa ja taloudellinen itsenäisyys, jossa kotitalouden tuloihin ei lasketa mitään tukieuroja, vaan ollaan lähtökohtaisesti itse elatuskykyisiä.
Yliopistotason koulutus käyty. Siis maisterin paperit.
Mun tärkein kriteeri perheen perustamiselle olisi kyllä munasarjojen oikeaoppinen toiminta. Ei täyty minun elämässäni atm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde vakaalla pohjalla (useita vuosia yhdessä ja yhteiselo sujuu hyvin), varallisuutta niin paljon, että jos esim. lapsi on sairas tai vammainen, on varaa parhaaseen mahdolliseen hoitoon.
Kun oli ammatti, työpaikka, asunto ja mies. Tässä järjestyksessä.