Meidän koiravanhus viedään piikille ylihuomenna, sattuu :(

Oman koiran menettämisestä tulee ensi viikolla kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Vieläkään en pysty itkemättä muistelemaan tätä koiraa ja ikävä on kova. Aika kuitenkin auttaa ja nyt alkaa tuntua jo siltä, että olisi valmin hankkimaan uuden koiran. Enää luopuminen ei pelota niin paljon. Ja onhan se tavallaan hassua pelätä sitä luopumista etukäteen niin paljon, sillä juuri sen takiahan se sattuu niin kovasti, kun koira on tuonut omaan elämään niin paljon iloa.

Tässä vielä tuntemattoman kirjoittama värssy aiheeseen liittyen:

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:16"]Miks koiran kärsimystä on jatkettu näin kauan? Taas yksi pitkä ja piinaava päivä koirallesi tutkiessaan.. Järkyttävää kuinka itsekkäät ihmiset piinaavat koiraan eivätkä päästä ikuiseen uneen heti kun siihen olisi tarvis.
Tottakai se tuntuu pahalta kun rakas koira lähtee mutta jos sitä koiraansa oikeasti rakastaa niin kyllä se asetetaan etusijalle.
Koira kun viimeiseen asti piilottaa kivut niin ei voi edes tietää kuinka äärettömän paljon koira kärsii tälläkin hengenvedolla. Vähän miettimistä jokaiselle koiranomistajalle.
Ei se koiran syy ole että omistaja on niin kiintynyt eikä halua luopua, eikä siitä koiraa saa rangaista.

Herätys ap, sun koirasi kärsii juuri nytkin kun sinä täällä av:lla palstalle.Mutta eihän sinua kiinnosta kuin oma surusi.
[/quote]

Olen 15-v. Se eläinlääkäri, minne viemme koiran huomenna on kolmas ja viimeinen paikka, missä lopettaminen voidaan tehdä. Kahteen ensimmäiseen paikkaan olisimme saaneet ajan vielä myöhemmäksi. Kaikki eivät asu Helsingissä, täällä ei ole niin montaa eläinlääkäriä mitä siellä. Olen nuori, olen tyhmä ja koko viikonloppu on mennyt itkiessä ja panikoidessa, olen pahoillani siitä, etten osaa tässä tilassa ja iässä käyttäytyä kuin fiksu aikuinen, kun en edes ole sellainen vielä moneen vuoteen.

ap
[/quote]

No miksi avaudut asiasta äideille ja isille suunnatulla palstalla? Eikö olis sulle parempi puhua sun ikäisten keskustelupalstoilla? Tai vielä parempi, ihan livenä kavereiden kanssa? Sanot ette ole aikuinen vielä moneen vuoteen ja pyörit silti aikuisten palstalla..
Aikuisilla on tapana sanoa asiat niinku ne on, suoraan ja realistisesti aikuisten kesken, ei täällä mietitä että pitääkö nyt vastata teinitytön ajatuksenjuoksun mukaan. Eli tämä ei ole oikea paikka niille jotka eivät ole aikuisia.

Minun yhdeksänvuotinen petikaverini nukutettiin 1,3 vuotta sitten, ja itkin koko vuoden monta kertaa päivässä.

On polkuja jonne en vieläkään pysty menemään. Nyt on itkut vähentyneet pariin kertaan viikossa mutta vielä on äärettömän ikävä ja tätä palstaa on vaikea lukea kyynelten takaa. Toivon voimia teille kaikille. Helppoa ei ole.

Voi vittu  ny teidän kanssa. Koira kärsii, on kärsinyt ap:n kuvauksen mukaan jo pitkään ja olisi siis pitänyt päästää tuskistaan jo aikapäivää sitten. Saatana että mä vihaan tuollaisia "eläinrakkaita", joille oma napa on tärkeämpi kuin toisen inhimillisen otuksen tuska.

Olette halveksuttavia. Eläintenpitokielto tekisi terää.

Tassunjälkiä sydämessä ja oikein muistovärssyjä, voi oksetus....pikkasen ootte meinaan vieraantuneita elämästä ja sen tosiasioista. Ja eihän koiraa toki voi lopetuttaa, kun sitä tulee ikävä ja sit pitää joka päivä itkeä tillittää vuosikausia.

Mikä teitä vajakkeja oikein vaivaa? Elukka on elukka. Ei se teidän murhetta ymmärrä, se vaan kärsii ja kärsii ja ei tiedä, miksi.

Teillä on eläinten omistajina VELVOLLISUUS olla tuottamatta niille ylimääräistä tuskaa. Jos ei näin alkeelliseen pysty, kannattaa jättää lemmikit hankkimatta.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:08"]Voi vittu  ny teidän kanssa. Koira kärsii, on kärsinyt ap:n kuvauksen mukaan jo pitkään ja olisi siis pitänyt päästää tuskistaan jo aikapäivää sitten. Saatana että mä vihaan tuollaisia "eläinrakkaita", joille oma napa on tärkeämpi kuin toisen inhimillisen otuksen tuska.

Olette halveksuttavia. Eläintenpitokielto tekisi terää.
[/quote]

Tämä. Menee liian pitkälle tuo että eläin inhimmillistetään ihmisen tasolle ja sitten ku pitäis luopua niin ei pystytä ja eläin kärsii. Samoin se kärsii myös siitä liiasta inhimmillistämisestä.
On kyse eläimestä, eläin nauttii niistä eläimellisistä asioista ja että saa elää mahdollisimman lajityypillisesti. Luuletteko että koira on onnellinen viettäessään päivät (joista puolet yksin) jossain kerrostalokaksiossa?
Ei tasan nauti, koira kuuluu maalle jossa sillä on laaja pihapiiri missä vapaasti kulkea missä on myös isäntä joka huolehtii siitä.

Karvakorvan villit juhlat kehiin! Viimeiset virnistykset ja viidenteen ulottuvuuteen vaan mars!

Lähtö tuli, lumi suli, puro sanoi, tyydyttyy hauhau.

Ap täällä taas. Vähän raskasta just nyt. Olen pahoillani, etten pysty just nyt vastailemaan paljoa. Vuorokauden päästä mun rakasta ei enää ole :/ Tässä vain maataan mun sängyllä ja rapsutan tuota, otan viimeisiä yhteisiä kuvia ja juttelen koiralle kaikkea.

ap

Ymmärrän tuskasi ja itse olen nähnyt jo kahden koiran pois menon. Eka kuoli itsekseen eikä näyttänyt minkäänlaisia merkkejä kivuista ja toinen vietiin 15v. iässä piikille kun takajalat alko vetelee viimeisiään mutta sydän sykki kuin nuorella koiralla. Tänä kesänä lähtee kolmas koira piikille urheassa 14v. iässä. Elämä jatkuu ja sopeduttava tilanteeseen. Jaksamisia sinne.

Kissani kuoli jokin aika sitten nukkuessaan. Se ei ollut kovin vanha edes, mutta parantumattomasti sairas. Kuolema oli aika shokki aluksi, mutta nyt olen jo hyväksynyt asian. Kaikki me kuollaan joskus, ja on sairaalle  eläimelle parempi kuolla pois kärsimästä. Kissa kulkee ikuisesti muistoissani ja sydämessäni, sen elämä ei ollut turhaa vaan tosi merkityksellistä minulle ja muille. Menetyksen kanssa oppii elämään vaikka välillä suru ja kaipuu ovat kovat.

Ap täällä. Selvisin keskiviikosta, vaikken olisi uskonut. Nyt kuitenkin ollaan jo torstain puolella. Hyvä juttu kai.

En tiedä käynkö tässä ketjussa huomen. Tai netissä ylipäänsä. Näkee sitten huomenna.

Nyt kuitenkin menen nukkumaan. Yritän ainakin. Vaikeaa nukahtaa, kun ei ole koiraa enää vieressä :/ Olen tottunut nukkumaan samassa sängyssä koiran kanssa, vaikka niin ei kai saisi tehdä.

Öitä av:laiset ja öitä minun rakkaalle sinne taivaaseen <3

ap

Äsken tultiin eläinlääkäriltä, nyt minun rakas nukkuu ikiuntaan :'( Viimeiseen asti rapsuttelin ja juttelin, olin lähellä. Ikävä on jo nyt :'(

ap

Olin lähellä, etten ottanut sitä myrkkyä omaan käteeni :/ On niin kuollut olo. Haluaisin vain mun rakkaan luokse :(

ap

Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:12"]Voimia. Itken tätä ketjua lukiessani ja tänään aamulla viimeksi miettiessäni koiraamme joka lopetettiin puoli vuotta sitten. Älä mene eläinlääkäriin mukaan ellei ole pakko. Kaduttaa vieläkin kun halusin nähdä koiranme viimeisen kerran ennen hautaan laskemista. Tekisin mitä vaan saadakseni sen kuvan pois päästäni. Tekisin mitä vaan että kipuni helpottuisi. ajan kanssa. Sekavaa tekstiä mutta parempaan en nyt pysty.
[/quote]

Minä kirjoittelin juuri samasta aiheesta tänne. EN kadu tippaakaan, etten mennyt katsomaan rakkaan viimeisiä hetkiä. minä annoin rakkaalle kaiken ja enemmän 16 vuoden ajan. Minä uskon, että tein tarpeeksi enkä pilannut sitä kaikkea hyvää jättämällä väliin vikaa reissua lääkäriin. Kuuntelin sydäntäni ja olen tyytyväinen näin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ap täällä taas. Kiitos kaikista kommenteista, osa laittoi hymyilemään, osa itkemään. Tästä tulee raskas päivä, mutta huomenna on vielä raskaampi :/

ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:00"]

Olen sama, joka aloitti tämän ketjun http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/kategoria/2/ketju/4466688/En ole syönyt kolmeen päivään mitään, koska... Olen vain itkenyt ja itkenyt, tämä vain pahenee :'( Oikeasti tuntuu, että kuolen tähän kipuun, tähän suruun, onko mitään, mikä auttaisi tähän oloon? :( Olen jo ottanut unilääkkeeni, mutta en saa unta, sattuu liikaa :(

[/quote]Älä ota uutta koiraa.

[/quote]

Miksi ei voisi ottaa uutta koiraa. Mulla on menossa neljäs koira. Kolme koira (yhden kissan) olen saatellut pois. Ei siihen totu että on se rakas koira/kissa vietävä sille viimeiselle piikille, mutta sehän päättää sen koiran/kissan tai muun lemmikin, kärsimykset ja ihmisenä on se päätös tehtävä, vaikkei haluaisikaan olla elämän ja kuoleman tuomari. Minusta se että ottaa uuden koiran on kunnianositus vanhalle. Ei ne unohdu ne menneet lemmikit koskaan, ne on valokuvissa ja sielussa ikuisesti, siinä menneessä ajassa, jota on kiva joskus muistella ja itkeäkkin niitä ihania muistoja. Jokaisesta on jäänyt tassunjäljet sydämeen.....Voimia tulevaan....

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.
[/quote]

Mijäs se sinua vaivaa? En ole PARISUHTEESSA eläimen kanssa. Hyi miten irstasta. Tiedoksesi sinulle, että kyllä, kissani oli tosiaan rakkaampi kuin yksikään mies. Kissani oli tunteva olio, joka piti minusta ja jonka kanssa eläminen oli aina riidatonta. Kissani ei voinut ikinä pettää minua eikä loukata ja satuttaa henkisesti.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.
[/quote]

Mijäs se sinua vaivaa? En ole PARISUHTEESSA eläimen kanssa. Hyi miten irstasta. Tiedoksesi sinulle, että kyllä, kissani oli tosiaan rakkaampi kuin yksikään mies. Kissani oli tunteva olio, joka piti minusta ja jonka kanssa eläminen oli aina riidatonta. Kissani ei voinut ikinä pettää minua eikä loukata ja satuttaa henkisesti.
[/quote]

*Mikäs

Ja kyllä minä varnasti tulen vielä jotain miestäkin rakastamaan, mutta se rakkaus on aina erilaista kuin rakkaus eläimeen. Eläimen kanssa se on täysin vilpitöntä. Ihmisillä on aina omat synkät puolensa. Eli ikäväkseni totean, ettet saa minun tunteitani muuttumaan millään saarnalla.