Voiko pitkän suhteen pelastaa, jos se on aloitettu ilman intohimoa

Up

Meillä on vähän samanlainen suhde, rakkautta on mutta ei intohimoa eikä kemiaa. Yli 20v yhdessä, olemme kuitenkin toistemme parhaat ystävät ja kumppanit. Seksiä on vaikkakin harvenemaan päin. Romantiikkaakin tavallaan.

Mä saan läheisyydentarpeeni tyydytettyä muualla. En viitsi lähteä hyvää ja seesteistä suhdetta rikkomaan yhden asian takia. En koe että elämäni valuu hukkaan koska meillä on niin älyttömästi kaikkea muuta yhteistä ja yhdessä on hyvä olla muuten.

Onko ne järkisyyt aikojen saatossa kadonneet? Kuvittelisin että tuollaista on paljon helpompi pitää yllä, kuin romanttista suhdetta, josta on romantiikka karissut ja järkisyyt puuttuu.

Minun mielestä voisitte jatkaa yhdessä. Koittakaa keksiä jotain.

Ajatteleeko suhteen toinen osapuoli samoin? Oletteko edes puhuneet asiasta? Luulisi nyt kahden järkevän ihmisen keksivän mitä voisi tehdä latistuneelle tylsälle suhteelle, tuskin kummallakaan on ajatus olla loppuikänsä kaverisuhteessa, kun muutamalla helpohkolla teolla se olisi enemmän. Eli jutelkaa. Se ei ole liikaa vaadittu kummaltakaan, että istutte alas ja käytte molempien mietteitä ja toiveita läpi. Teette yhdessä jonkunlaisen suunnitelman ja pidätte huolta, että toimitte sen mukaisesti ilman kummankaan epämääräisiä tempoiluja. Suhteenne olisi nyt helppo myös pistää poikki, jos jompikumpi sille tielle haluaa lähteä, mutta luultavasti se olisi helppo myös saada halutessanne kuntoon ja jopa erittäin hyvään jamaan.

Meillä on myös tällainen järkisuhde mieheni kanssa. Yhdessä olemme olleet 20 vuotta, on oma iso velaton talo, kolme teiniä ja hyvät työpaikat. Viiden vuoden sisällä suhteessamme on ollut aika paljon venkoilua molempien taholta ja pari kertaa olemme olleet ihan hilkulla erota. Mutta viime tipassa päätimme, että jatkamme. Meillä kun on periaatteessa kaikki intohimoa lukuunottamatta. Olemme toistemme ystävät ja kaikki on hyvin, joten miksi ihmeessä lähtisimme toistemme luota pois? Tottakai niin minua kuin miestä ikinä olisi vieras hieman viehättänyt, vieras ja erilainen, mutta onko se nyt sen väärti? Tuskin. Ja jos erikseen olisimme lähteneet, niin paluuta ei olisi todennäköisesti ollut. Yhdessä päätimme siis muutamasta pienestä asiasta, kuten halaamisesta ja arkisesta kohteliaisuudesta parisuhteessa. Siitä se lähti pikku hiljaa ja en voisi tällä hetkellä edes kuvitella toista miestä vierelleni.

Ei meilläkään koskaan mitään suurta huumaa ole ollut, mutta kyllä suhteessa on rakkautta kuitenkin riittänyt kun naimisiin mentiin, saatiin lapsia ja ollaan yhdessä eletty. Nyt 20 vuotta yhdessä ja on taas jotenkin vaikeampi vaihe menossa mutta aina kun saadaan olla yhdessä, mennä reissuihin yms niin hyvin menee ja haluaa siitä toisesta huolehtia.

Teidän tapauksessanne on suhteellisen varmaa että tuskinpa mitään huumaavaa rakkautta tulette kokemaan jos sitä ei ole koskaan ollut, joten jos sitä haluat niin lähteä pitää mutta jos muunlaista välittämistä on ja se riittää sinulle niin se voi onnistuakin.

Pelkät järkisyyt ja se että olette näyttävä pari ei kyllä kovin hyvältä kuulosta.

Teillä on nyt joku neljänkympin villitys vain, ei muuta. Se menee ohi. En rikkoisi hyvää suhdetta sen takia. Hanki mielummin itsellesi vaikka joku dildo ja puuhaa sen kanssa muutaman kerran viikossa niin rauhoitu. Ja tarkoitan tätä oikeasti.

Miten olette yrittäneet parantaa suhdettanne? Oletteko yrittäneet yhdessä vai kärsiikö suhteen toinen osapuoli ollenkaan koko asiasta? Onko tämä vain sinun näkemyksesi?