Meidän koiravanhus viedään piikille ylihuomenna, sattuu :(

Miks koiran kärsimystä on jatkettu näin kauan? Taas yksi pitkä ja piinaava päivä koirallesi tutkiessaan.. Järkyttävää kuinka itsekkäät ihmiset piinaavat koiraan eivätkä päästä ikuiseen uneen heti kun siihen olisi tarvis.
Tottakai se tuntuu pahalta kun rakas koira lähtee mutta jos sitä koiraansa oikeasti rakastaa niin kyllä se asetetaan etusijalle.
Koira kun viimeiseen asti piilottaa kivut niin ei voi edes tietää kuinka äärettömän paljon koira kärsii tälläkin hengenvedolla. Vähän miettimistä jokaiselle koiranomistajalle.
Ei se koiran syy ole että omistaja on niin kiintynyt eikä halua luopua, eikä siitä koiraa saa rangaista.

Herätys ap, sun koirasi kärsii juuri nytkin kun sinä täällä av:lla palstalle.Mutta eihän sinua kiinnosta kuin oma surusi.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:16"]Miks koiran kärsimystä on jatkettu näin kauan? Taas yksi pitkä ja piinaava päivä koirallesi tutkiessaan.. Järkyttävää kuinka itsekkäät ihmiset piinaavat koiraan eivätkä päästä ikuiseen uneen heti kun siihen olisi tarvis.
Tottakai se tuntuu pahalta kun rakas koira lähtee mutta jos sitä koiraansa oikeasti rakastaa niin kyllä se asetetaan etusijalle.
Koira kun viimeiseen asti piilottaa kivut niin ei voi edes tietää kuinka äärettömän paljon koira kärsii tälläkin hengenvedolla. Vähän miettimistä jokaiselle koiranomistajalle.
Ei se koiran syy ole että omistaja on niin kiintynyt eikä halua luopua, eikä siitä koiraa saa rangaista.

Herätys ap, sun koirasi kärsii juuri nytkin kun sinä täällä av:lla palstalle.Mutta eihän sinua kiinnosta kuin oma surusi.
[/quote]

Tuskissaan *

Herraisä, se on vaan elukka ja pääsee pois vaivoistaan. Yhden illan muutama itkun turaus kyllä riittää.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.
[/quote]

Mijäs se sinua vaivaa? En ole PARISUHTEESSA eläimen kanssa. Hyi miten irstasta. Tiedoksesi sinulle, että kyllä, kissani oli tosiaan rakkaampi kuin yksikään mies. Kissani oli tunteva olio, joka piti minusta ja jonka kanssa eläminen oli aina riidatonta. Kissani ei voinut ikinä pettää minua eikä loukata ja satuttaa henkisesti.
[/quote]

*Mikäs

Ja kyllä minä varnasti tulen vielä jotain miestäkin rakastamaan, mutta se rakkaus on aina erilaista kuin rakkaus eläimeen. Eläimen kanssa se on täysin vilpitöntä. Ihmisillä on aina omat synkät puolensa. Eli ikäväkseni totean, ettet saa minun tunteitani muuttumaan millään saarnalla.
[/quote]

En yritä sun tunteita muuttaa. Ihmettelin vain että millainen ihminen sanoo rakastavansa enemmän eläintä kuin ikinä ketään ihmistä.
Meitä on moneen junaan.
Kyllä minäkin rakastan koiriani mutta eniten maailmassa rakastan miestäni. En tarvitse miettiä puolta sekuntiakaan että rakastanko enemmän miestäni vai koiriani.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.
[/quote]

Mijäs se sinua vaivaa? En ole PARISUHTEESSA eläimen kanssa. Hyi miten irstasta. Tiedoksesi sinulle, että kyllä, kissani oli tosiaan rakkaampi kuin yksikään mies. Kissani oli tunteva olio, joka piti minusta ja jonka kanssa eläminen oli aina riidatonta. Kissani ei voinut ikinä pettää minua eikä loukata ja satuttaa henkisesti.
[/quote]

*Mikäs

Ja kyllä minä varnasti tulen vielä jotain miestäkin rakastamaan, mutta se rakkaus on aina erilaista kuin rakkaus eläimeen. Eläimen kanssa se on täysin vilpitöntä. Ihmisillä on aina omat synkät puolensa. Eli ikäväkseni totean, ettet saa minun tunteitani muuttumaan millään saarnalla.
[/quote]

En yritä sun tunteita muuttaa. Ihmettelin vain että millainen ihminen sanoo rakastavansa enemmän eläintä kuin ikinä ketään ihmistä.
Meitä on moneen junaan.
Kyllä minäkin rakastan koiriani mutta eniten maailmassa rakastan miestäni. En tarvitse miettiä puolta sekuntiakaan että rakastanko enemmän miestäni vai koiriani.

[/quote]

Niin, ja tiedätkö miksi eläimen kanssa eläminen on aina riidatonta eikä eläin loukkaa eikä satuta henkisesti? Koska eläin ei puhu.

Voimia <3

Kirjoituksista näkee että on nuoria ihmisiä kyseessä. Eivät ole kokeneet mentyksiä ei eläinten ei ihmisten. Elämä on mentyksestä toiseen, mitä vanhemmaksi tulee. Kyllä ne rakkaiden ihmisten mentykset koskee kovemmin kun koiran, vaikka koville on sekin ottanut. Koiria pidetään nykyään "ihmisinä" ajttelematta että koira on parhaimmillaan vaan koirana ei "ihmisenä". Kun koiran ottaa pitää tiedostaa se ettei se elä kun noin keskimäärin 10 vuotta, ja silloin myös pitää tiedostaa että siitä pitää myös luopua ja sen päätöksen tekee omistaja itse, koska se on koira sillä on oikeus nukahtaa pois ennenkun sen kärsimykset on helvetilliset. Suruun voi ottaa uuden koiran, en ymmärrä ihmisä jotka märehtivät vuosikausia koiraansa, ikäänkuin olisi lapsen menttäneet, se on edellenkin vaan koira ja hyvä just sellaisena. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:12"]Minäkin menetin rakkaan kissavanhukseni ja todellakin masennuin asiasta ja täysin rehellisesti sanottuna suren sitä sata kertaa enemmän kuin mitään muuta menetystä. Kisuni oli minulle rakkaampi kuin yksikään mies ikinä on ollut tai tulee olemaan. En tietäisi mitä rakkaus on, ellen olisi rakasta kisuani omistanut. Tiedoksi vaan tuolle mikä-lie-numero olikaan, jolla oli tarve päteä lemmikin suremisesta. Ap:lle voimat raskaaseen päivään. Kohta tämä päivä on onneksi historiaa.
[/quote]

Siis sä väität että sä rakastat kissaa enemmän kun puolisoasi? Että sun ja kissan suhde on enemmän kun sun ja puolison? Mitä ihmettä sä teet sun kissasi kanssa?
Tottakai jokainen suree rakasta lemmikkiään jos joutuu luopumaan mutta tuota en oo ikinä kuullu että joku asettaa suhteensa eläimeen "paremmaksi" kuin suhteensa puolisoon..

Sä et ole oikeesti kokenut oikeaa rakkautta jos sä kuvittelet että rakastat kissaa enemmän kuin ihmistä. Eihän eläimen kanssa voi kokea hyvää ja tyydyttävää parisuhdetta.
[/quote]

Mijäs se sinua vaivaa? En ole PARISUHTEESSA eläimen kanssa. Hyi miten irstasta. Tiedoksesi sinulle, että kyllä, kissani oli tosiaan rakkaampi kuin yksikään mies. Kissani oli tunteva olio, joka piti minusta ja jonka kanssa eläminen oli aina riidatonta. Kissani ei voinut ikinä pettää minua eikä loukata ja satuttaa henkisesti.
[/quote]

Se sinun kissasi (jos sille annetaan mahdollisuus) saalistaa hiiriä, myyriä ja pikkulintuja, kiduttaa ja leikkii niillä ennenkuin tappaa ja lopulta syö ne ja ehkä oksentaa jätökset ulos. Niin rakastettava tunteva olio. Tuo on ihan luontaista käytöstä kissalta mutta valitettavasti nykyihmisillä on kissoja jotka eivät ehkä koko elämänsä aikana pääse ulos. Surullista.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]Onko koiralla oikeasti kärsimystä aiheuttavia kipuja vai lopetaanko se vain siksi, että on ikää ja näkö/kuulo heikentynyt? [/quote] En antaisi kenenkään edes ehdottaa piikille viemistä, jos koiralla ei olisi kipuja. Rakastan sitä koiraa koko mun sydämestä. Näköongelmia on ollut pidempään, mutta nyt koira vaikuttaa olevan kokonaan sokea. Pelkän sokeuden takia en luopuisi koirasta, mutta vielä viime viikolla jaksoi vähän kävellä, niin koira kaatuili jatkuvasti, törmäili seiniin, ei ole syönyt itsenäisesti vähään aikaan ja kävellessään pyöri vain ympyrää. Nyt ei ole jaksanut syödä itse mitään, ei jaksa kävellä, pitää kantaa ulos tarpeilleen. Välillä tulee vahinko allekkin. Pääasiassa vain makaa ja nukkuu, ei jaksa muuta :( Sekin näyttää vaikealta, kipeältä. ap

[/quote]

Olet tehnyt oikean päätöksen. Menetin ensimmäisen koirani muutama vuosi sitten äkkiä kehittyneeseen syöpään ja kyllä se oli kova paikka, yhtä kova kuin kenen hyvänsä perheenjäsenen sairastaminen ja kuolema.  Meillä oli onneksi nuorempikin koira, joten talo ei jäänyt tyhjäksi. Sydäntäsärkevää silti oli seurata sitäkin, miten nuorempi oli hämillään ja ihmetteli, missä toinen on. Pidä koiraystävääsi hyvänä nämä viimeiset hetket ja ole sen kanssa loppuun asti, ja sen jälkeen muista kaikkia niitä hyviä hetkiä, jotka se kanssasi jakoi. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:59"]

Kirjoituksista näkee että on nuoria ihmisiä kyseessä. Eivät ole kokeneet mentyksiä ei eläinten ei ihmisten. Elämä on mentyksestä toiseen, mitä vanhemmaksi tulee. Kyllä ne rakkaiden ihmisten mentykset koskee kovemmin kun koiran, vaikka koville on sekin ottanut. Koiria pidetään nykyään "ihmisinä" ajttelematta että koira on parhaimmillaan vaan koirana ei "ihmisenä". Kun koiran ottaa pitää tiedostaa se ettei se elä kun noin keskimäärin 10 vuotta, ja silloin myös pitää tiedostaa että siitä pitää myös luopua ja sen päätöksen tekee omistaja itse, koska se on koira sillä on oikeus nukahtaa pois ennenkun sen kärsimykset on helvetilliset. Suruun voi ottaa uuden koiran, en ymmärrä ihmisä jotka märehtivät vuosikausia koiraansa, ikäänkuin olisi lapsen menttäneet, se on edellenkin vaan koira ja hyvä just sellaisena. 

[/quote]

Minä olen jo vanhempi, haudannut isäni, muita sukulaisia, silloisen parhaan ystäväni ja muita ystäviä, ja siitä huolimatta olen sitä mieltä, että koira on perheenjäsen siinä missä muutkin. Se on ollut jakamassa pyhän ja arjen, osoittanut kiintymystä aina, ollut seurana kaikkialla, hakeutuu lähelle, on pehmeä, mukava, lämmin, joskus kiusankappalekin, mutta silti rakas. Perheenjäsenenä se on läheisempi kuin joku kaukainen täti ja - varmaan huuto alkaa, mutta alkakoon - kaipaan ekaa koiraani enemmän kuin varmaan kaipaisin appea ja anoppia sitten kun heistä aika jättää.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:16"]Miks koiran kärsimystä on jatkettu näin kauan? Taas yksi pitkä ja piinaava päivä koirallesi tutkiessaan.. Järkyttävää kuinka itsekkäät ihmiset piinaavat koiraan eivätkä päästä ikuiseen uneen heti kun siihen olisi tarvis.
Tottakai se tuntuu pahalta kun rakas koira lähtee mutta jos sitä koiraansa oikeasti rakastaa niin kyllä se asetetaan etusijalle.
Koira kun viimeiseen asti piilottaa kivut niin ei voi edes tietää kuinka äärettömän paljon koira kärsii tälläkin hengenvedolla. Vähän miettimistä jokaiselle koiranomistajalle.
Ei se koiran syy ole että omistaja on niin kiintynyt eikä halua luopua, eikä siitä koiraa saa rangaista.

Herätys ap, sun koirasi kärsii juuri nytkin kun sinä täällä av:lla palstalle.Mutta eihän sinua kiinnosta kuin oma surusi.
[/quote]

Olen 15-v. Se eläinlääkäri, minne viemme koiran huomenna on kolmas ja viimeinen paikka, missä lopettaminen voidaan tehdä. Kahteen ensimmäiseen paikkaan olisimme saaneet ajan vielä myöhemmäksi. Kaikki eivät asu Helsingissä, täällä ei ole niin montaa eläinlääkäriä mitä siellä. Olen nuori, olen tyhmä ja koko viikonloppu on mennyt itkiessä ja panikoidessa, olen pahoillani siitä, etten osaa tässä tilassa ja iässä käyttäytyä kuin fiksu aikuinen, kun en edes ole sellainen vielä moneen vuoteen.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:59"]

Kirjoituksista näkee että on nuoria ihmisiä kyseessä. Eivät ole kokeneet mentyksiä ei eläinten ei ihmisten. Elämä on mentyksestä toiseen, mitä vanhemmaksi tulee. Kyllä ne rakkaiden ihmisten mentykset koskee kovemmin kun koiran, vaikka koville on sekin ottanut. Koiria pidetään nykyään "ihmisinä" ajttelematta että koira on parhaimmillaan vaan koirana ei "ihmisenä". Kun koiran ottaa pitää tiedostaa se ettei se elä kun noin keskimäärin 10 vuotta, ja silloin myös pitää tiedostaa että siitä pitää myös luopua ja sen päätöksen tekee omistaja itse, koska se on koira sillä on oikeus nukahtaa pois ennenkun sen kärsimykset on helvetilliset. Suruun voi ottaa uuden koiran, en ymmärrä ihmisä jotka märehtivät vuosikausia koiraansa, ikäänkuin olisi lapsen menttäneet, se on edellenkin vaan koira ja hyvä just sellaisena. 

[/quote]

No ehkä olen sitten mielenvikainen, mutta mulla jouduttiin vanha kissa lopettamaan aivokasvaimen takia ja surin sitä enemmän kuin yhtäkään sukulaista.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:59"]Kirjoituksista näkee että on nuoria ihmisiä kyseessä. Eivät ole kokeneet mentyksiä ei eläinten ei ihmisten. Elämä on mentyksestä toiseen, mitä vanhemmaksi tulee. Kyllä ne rakkaiden ihmisten mentykset koskee kovemmin kun koiran, vaikka koville on sekin ottanut. Koiria pidetään nykyään "ihmisinä" ajttelematta että koira on parhaimmillaan vaan koirana ei "ihmisenä". Kun koiran ottaa pitää tiedostaa se ettei se elä kun noin keskimäärin 10 vuotta, ja silloin myös pitää tiedostaa että siitä pitää myös luopua ja sen päätöksen tekee omistaja itse, koska se on koira sillä on oikeus nukahtaa pois ennenkun sen kärsimykset on helvetilliset. Suruun voi ottaa uuden koiran, en ymmärrä ihmisä jotka märehtivät vuosikausia koiraansa, ikäänkuin olisi lapsen menttäneet, se on edellenkin vaan koira ja hyvä just sellaisena. 
[/quote]

Minä olen menettänyt toisen mummini ja yhden kaukaisen sukulaisen ja kyllä suren tätä koiraa enemmän, mitä niitä. Mun koira on ihan oikeasti ollut koko mun elämän ajan mun kanssa ja pisin ero koirasta on ollut viikko. Mummia näin yhteensä ehkä kolme kertaa ja sitä sukulaista en koskaan. Ehkä minä sitten olen vähän häiriintynyt, kun suren koiraani enemmän. Enkä päättänyt ottaa koiraa, vaan vanhempani päättivät ja koira muutti meille vähän ennen kuin synnyin.

ap

Voimia. Itken tätä ketjua lukiessani ja tänään aamulla viimeksi miettiessäni koiraamme joka lopetettiin puoli vuotta sitten. Älä mene eläinlääkäriin mukaan ellei ole pakko. Kaduttaa vieläkin kun halusin nähdä koiranme viimeisen kerran ennen hautaan laskemista. Tekisin mitä vaan saadakseni sen kuvan pois päästäni. Tekisin mitä vaan että kipuni helpottuisi. ajan kanssa. Sekavaa tekstiä mutta parempaan en nyt pysty.

Ap:lle iso halaus.

Perustakaa oma ketju väittelylle, kiitos. Tämä on vähän väärä ketju siihen. Ap:lla on aika varmasti muutenkin jo tosi paha olo.

Otan osaa, voimia! Sure niin paljon kuin surettaa, vielä tulee päivä jolloin ajattelet koiraasi haikeana mutta hymyillen. Yritä ajatella niin, että mieluummin suret sen poismenoa kuin ettei niitä kaikkia ihania vuosia olisi ollut ollenkaan. Menetyksen hinta on suuri, mutta rakkautta ei korvaa mikään. Teet oikein kun annat sen mennä ennen kuin kivut yltyvät liian suuriksi.

ihmeellistä valitusta koira sinne tai tänne. ku mun vanhempien koira kuoli minun ollessani 14 niin ei tuntunut miltään

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:35"]

ihmeellistä valitusta koira sinne tai tänne. ku mun vanhempien koira kuoli minun ollessani 14 niin ei tuntunut miltään

[/quote]
Toivomasi vastaus; ääää kuinka kehtaat, oletpa edgy!

Jotain rajaa noihin provoiluihin, AP on nuori ja aivan hajalla. Vaikka saisit trollailusta millaista mielihyvää, voisit silti kehittää tilanne- ja empatiatajuasi.

Pidä toista kiinni kun lääkäri antaa unipiikin. Nukahtaa sinun syliisi. Unipiikki ei tapa. Se jälkimmäinen tekee sen, mä en kyennyt enää siihen olemaan paikalla, lääkäri vei toiseen huoneeseen potilaan. Eikä se koulu niin pakollinen ole huomenna, sure kun on surun aika. Sun kaverillesi ratkaisu on hyvä.