Lue keskustelun säännöt.
Meidän koiravanhus viedään piikille ylihuomenna, sattuu :(
11.05.2015 |
Olen sama, joka aloitti tämän ketjun http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/kategoria/2/ketju/4466688/En ole syönyt kolmeen päivään mitään, koska...
Olen vain itkenyt ja itkenyt, tämä vain pahenee :'( Oikeasti tuntuu, että kuolen tähän kipuun, tähän suruun, onko mitään, mikä auttaisi tähän oloon? :( Olen jo ottanut unilääkkeeni, mutta en saa unta, sattuu liikaa :(
Kommentit (80)
Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan.
Voimia ap suureen suruusi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ollut mukana kun elämäni ensimmäinen koira lähti matkalle kohti sateenkaari siltaa, olisin halunnut olla mukana hyvästelemässä rakkaimman, että hänellä olisi ollut kaikki rakkaat mukanaan saattamassa häntä. Mene ap perheesi mukaan, saatat muuten katua. On suurinta rakkautta päästää toinen tuskistaan.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:41"]Minä taas olin edesmenneen koirani luona iha viimeiseen asti ja sen jälkeenkin. En kyllä edes miettinyt muuta vaihtoehtoa. Varmasti olisin katunut jos olisin tehnyt toisin. Kuolema oli kaunis jos siitä voi niin sanoa. Ehkä senkin takia, koska siinä oli kaunis ja niin rakas koirani. Kaikki häneen liittyvä on tavallaan kaunista.
[/quote]
Haluaisin olla koirani kanssa ihan viimeiseen asti, mutta toivon, ettei se ole kauhean pahan näköistä :/ Ainakin sen jälkeen koirallani ei ole enää kipuja.
ap
[/quote] Ei ole pahan näköistä ollenkaan. Toki jos on todella vanha ja sairas koira, niin joitakin ikäviä juttuja, kuten verta voi tulla. Oma kokemus oli rauhallinen ja paljon silittämistä, läheisyyttä ja kauniita sanoja. Se oli rakkautta.
Mieti niin että vaikka sinua sattuu niin koiran olo helpottaa. Sen ei ole hyvä olla ja hyvä ihminen päästää sen tuskistaan. Kyllä se aikanaan helpottaa sinullakin ♡
Onko koiralla oikeasti kärsimystä aiheuttavia kipuja vai lopetaanko se vain siksi, että on ikää ja näkö/kuulo heikentynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua... =( Otan osaa ja toivotan voimia tulevaan. Teet nyt viimeisen palveluksen perheenjäsenellesi ja saatat hänet viimeiselle matkalleen.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:02"]Mieti niin että vaikka sinua sattuu niin koiran olo helpottaa. Sen ei ole hyvä olla ja hyvä ihminen päästää sen tuskistaan. Kyllä se aikanaan helpottaa sinullakin ♡
[/quote]
Mietin jo vakavasti, että karkaan koiran kanssa pois kotoa, ettei sitä viedä piikille, mutta näen itsekkin miten väsynyt ja kivuissaan koira on :( Urheana jaksaa vielä vähän heiluttaa häntää, mutta kyllä siitä näkee, että sitä sattuu :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranomistajana ymmärrän, että sattuu, mutta nyt koiran on aika päästä vaivoistaan. Voit itkeä ja muistella häntä aina, suru muuttaa vähitellen muotoaan <3 Halit <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta itkeminen ja ole sen seurana viimeiset tunnit. Koira vaistoaa että sinulla on huono olla ja se tressaantuu. Älä pahenna tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]Onko koiralla oikeasti kärsimystä aiheuttavia kipuja vai lopetaanko se vain siksi, että on ikää ja näkö/kuulo heikentynyt?
[/quote]
En antaisi kenenkään edes ehdottaa piikille viemistä, jos koiralla ei olisi kipuja. Rakastan sitä koiraa koko mun sydämestä. Näköongelmia on ollut pidempään, mutta nyt koira vaikuttaa olevan kokonaan sokea. Pelkän sokeuden takia en luopuisi koirasta, mutta vielä viime viikolla jaksoi vähän kävellä, niin koira kaatuili jatkuvasti, törmäili seiniin, ei ole syönyt itsenäisesti vähään aikaan ja kävellessään pyöri vain ympyrää. Nyt ei ole jaksanut syödä itse mitään, ei jaksa kävellä, pitää kantaa ulos tarpeilleen. Välillä tulee vahinko allekkin. Pääasiassa vain makaa ja nukkuu, ei jaksa muuta :( Sekin näyttää vaikealta, kipeältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muutama kyynel kun luin ton. Jaksamisia sinne! Muista, että päästät koirasi tuskista, teet hänelle hyvän palveluksen. Tiedän, että sinulla on aivan hirveän surullinen olo, mutta kyllä se helpottuu tulevaisuudessa.
Voi, minulla oli tuo edessä pieni hetki sitten. En halua kertoa tarkkoja tietoja, mutta asia on tuore. Tosin oman päätökseni tein täysin spontaanisti mutta siltikin siinä oli piinaavat tunnit kulutettavana. Se oli maailman hirvein päivä.
Minulla se meni näin: pitkän aikaa tiedostin, että loppu lähenee. Yritin kuitenkin kaikkeni, että se olisi saanut lisäaikaa. Mutta mikään ei auttanut. Luovutin ja sanoin: nyt riittää. Itkien, tietysti.
Alku meni huutoitkiessä niin, että naamani näytti murjotulta enkä voinut lähteä kotoa. Söin päivässä yhden sämpylän ja vähän suklaata. Katsoin telkkaria sumussa ja yritin pitää pään kasassa.
Valvoin paljon.
Koko tämän ajan olen yrittänyt järkeillä itselleni, että KAIKKI kuolevat joskus, kaikki. enkä minä ole mikään taikaukko, joka olisi voinut estää tämän asian lemmikin kohdalla. ja kun tajuaa, että rakas on saanut kaiken ja paljon enemmän ja pääsee kivuistaan lempeästi, ei esim. auton alle jäämällä, se lievittää tuskaa hieman.
Mutta en yritä väittää, että voisin hyvin. Nyt olen erittäin masentunut, eristäytynyt ja syön edelleen huonosti. Ja kaikki johtuu suuresta surusta. Kunpa tästä pääsisi vielä ylös. Minun neuvoni on, että anna surun tulla juuri sellaisena kuin se tulee. Itse laitoin rakkaan kuvat piiloon, korjasin vähän leluja näköpiiristä ja laitoin lääkkeet ja loput ruuat kaappiin "piiloon", etten näe niitä koko ajan. Ehkä muutaman kuukauden päästä pystyn taas ottaa kuvat esille ja katselemaan niitä. Nyt en pysty.
Se on parasta mitä voit tehdä rakkaalle koirallesi, etkä voisi mitenkään estää sitä. Muista se. Teet oikein.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]Voi sua... =( Otan osaa ja toivotan voimia tulevaan. Teet nyt viimeisen palveluksen perheenjäsenellesi ja saatat hänet viimeiselle matkalleen.
[/quote]
En ole saanut vielä luokanohjaajalta lupaa jäädä pois keskiviikkona koulusta, mutta jään vaikka ilman lupaa. Olisi ensimmäinen luvaton poissaolo moneen vuoteen. Tuo koira on ollut minun seuranani koko minun elämäni ajan ja tulen olemaan koirani lähellä myös tämän elämän lopun aikana. En jätä yksin.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:10"]Lopeta itkeminen ja ole sen seurana viimeiset tunnit. Koira vaistoaa että sinulla on huono olla ja se tressaantuu. Älä pahenna tilannetta.
[/quote]
Kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta olen itkenyt koiraltani "salaa". En halua huolestuttaa koiraa :/ Olen vain rapsutellut, silitellyt ja puhunut tälle miten kiitollinen olen ollut kaikesta, mitä ollaan saatu yhdessä tehdä :/
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:04"]Voi sua... =( Otan osaa ja toivotan voimia tulevaan. Teet nyt viimeisen palveluksen perheenjäsenellesi ja saatat hänet viimeiselle matkalleen.
[/quote]
En ole saanut vielä luokanohjaajalta lupaa jäädä pois keskiviikkona koulusta, mutta jään vaikka ilman lupaa. Olisi ensimmäinen luvaton poissaolo moneen vuoteen. Tuo koira on ollut minun seuranani koko minun elämäni ajan ja tulen olemaan koirani lähellä myös tämän elämän lopun aikana. En jätä yksin.
ap
[/quote]
Senkus pyydät vaikka äitiäsi soittamaan kouluun että olet sairaana ja itket sen pari päivää kotona jos siltä tuntuu
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:13"]Voi, minulla oli tuo edessä pieni hetki sitten. En halua kertoa tarkkoja tietoja, mutta asia on tuore. Tosin oman päätökseni tein täysin spontaanisti mutta siltikin siinä oli piinaavat tunnit kulutettavana. Se oli maailman hirvein päivä.
Minulla se meni näin: pitkän aikaa tiedostin, että loppu lähenee. Yritin kuitenkin kaikkeni, että se olisi saanut lisäaikaa. Mutta mikään ei auttanut. Luovutin ja sanoin: nyt riittää. Itkien, tietysti.
Alku meni huutoitkiessä niin, että naamani näytti murjotulta enkä voinut lähteä kotoa. Söin päivässä yhden sämpylän ja vähän suklaata. Katsoin telkkaria sumussa ja yritin pitää pään kasassa.
Valvoin paljon.
Koko tämän ajan olen yrittänyt järkeillä itselleni, että KAIKKI kuolevat joskus, kaikki. enkä minä ole mikään taikaukko, joka olisi voinut estää tämän asian lemmikin kohdalla. ja kun tajuaa, että rakas on saanut kaiken ja paljon enemmän ja pääsee kivuistaan lempeästi, ei esim. auton alle jäämällä, se lievittää tuskaa hieman.
Mutta en yritä väittää, että voisin hyvin. Nyt olen erittäin masentunut, eristäytynyt ja syön edelleen huonosti. Ja kaikki johtuu suuresta surusta. Kunpa tästä pääsisi vielä ylös. Minun neuvoni on, että anna surun tulla juuri sellaisena kuin se tulee. Itse laitoin rakkaan kuvat piiloon, korjasin vähän leluja näköpiiristä ja laitoin lääkkeet ja loput ruuat kaappiin "piiloon", etten näe niitä koko ajan. Ehkä muutaman kuukauden päästä pystyn taas ottaa kuvat esille ja katselemaan niitä. Nyt en pysty.
Se on parasta mitä voit tehdä rakkaalle koirallesi, etkä voisi mitenkään estää sitä. Muista se. Teet oikein.<3
[/quote]
Mm kiitos ja voimia sinnekkin! :( Tuntuu vain niin pahalta just nyt, tekisin mitä vain, jos saisin jotenkin lisää aikaa meille. Jos saisin koiran takaisin terveeksi. Haluaisin kaiken takaisin ennalleen :(
ap
Osanotot :( itse menetin syksyllä oman koiravanhukseni. Vieläkin se sattuu ja kovaa, suru on vaan muuttanut muotoaan
Mm en vastaa erikseen kaikille, mutta kiitos kaikille, jotka olette toivottaneet voimia ja jaksamista <3
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:41"]Minä taas olin edesmenneen koirani luona iha viimeiseen asti ja sen jälkeenkin. En kyllä edes miettinyt muuta vaihtoehtoa. Varmasti olisin katunut jos olisin tehnyt toisin. Kuolema oli kaunis jos siitä voi niin sanoa. Ehkä senkin takia, koska siinä oli kaunis ja niin rakas koirani. Kaikki häneen liittyvä on tavallaan kaunista.
[/quote]
Itselleni se olisi ollut liian raskasta, siksi jätin väliin. Mutta kaikki ne vuodet tein kaikkeni sen eteen ja laitoin sen aina ykköseksi. En kokenut tekeväni mitään väärää, kun en ollut mukana ihan lopussa. Toinen henkilö oli.