Nyt järkeä tänne! Haluaisin erota ilman syytä
Meillä on periaatteessa kaikki hyvin ja rakastan miestäni. Kaksi lastakin on. Ongelma on ainoastaan se, että meillä ei ole enää lainkaan seksielämää. Seksiä on noin kerran vuodessa, ja tätä on jatkunut jo kauan. Seksiongelmia on ollut alusta saakka, alkuhuumakin oli sellaista, että pantiin kolme kertaa viikossa korkeintaan.
Nyt en jaksaisi enää, mies on alkanut ärsyttää mua todella paljon. Ollaan yritetty jutella, käydä terapiassa, mutta ei tää tunnu muuttuvan, enkä mä enää edes haluaisi, että se muuttuu. Muakaan ei enää seksi miehen kanssa kiinnosta.
Onko mulla oikeutta panna suhde poikki vaan tällaisesta itsekkäästä syystä?
Kommentit (72)
Onko teillä yhteistä omaisuutta? Kyllä perhettä kannattaisi pitää kasassa, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä, tämä voi olla ohimenevä vaihe.
Ja käyt kerran pariin kuukauteen "kylpylälomalla" yksin.
Lapset arvostaisivat kyllä syynä sitä, että äiti erosi koska halusi kyrpää.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:14"]Lapset arvostaisivat kyllä syynä sitä, että äiti erosi koska halusi kyrpää.
[/quote]
Ei ne lapset siitä onnettomasta äidistäkään iloisia ole.
Eikö terapiassa ole löytynyt mitään syitä? Tuskin muuten teillä mitään onnistumisen mahdollisuutta seksielämään, jos ette käy terapiassa tai jollain muulla auttajalla.
Sikäli ei tunnu ohimenevältä, että on ollut alusta saakka vähän samanlaista. Olen vaan aina toivonut, että alkaisi sujua, mutta terapiakin jäi mieheltä sitten kesken. Mitä mä voin enää tehdä?
Meillä on yhteinen asunto, mutta sen voinee myydä helpostikin. Miehellä on hyvä tulot, mulla vain osa-aikatyö ja oma firma, joka ei ainakaan vielä tuota mitään. Ehkä se vapaus olisi kuitenkn sen arvoista, vaikka olisi aineellisesti haastavampaa.
ap
Hei.
Seksuaalisuus on parisuhteen eräs ydinelementti. Jos siinä on ongelmia, se heijastuu koko parisuhteeseen. Mutta ero ei ole mikään ainut vaihtoehto. On myös vaihtoehto (aikuisin ja kestävin) kohdata ongelma, käsitellä siihen johtaneita asioita, tunteita yms ja yrittää ainakin korjata tilanne. Seksuaalisuus on niin syvällä ihmisessä, että sen kautta tulevat ongelmat vaativat usein ammattilaisen apua. Voitte hakeutua joko yksityiseen pariterapiaan tai seurakuntien perheasiain keskukseen ammattilasen kanssa kartoittamaan, mistä oikeastaan on kyse, ja miten asiaa voidaan lähestyä rakentavasti. Lähes aina myös seksuaalisuuden alueella olevat ongelmat ovat vuorovaikutus- ja kommunkaatio-ongelmia. Ei osata puhua siinä tunteistaan, tarpeistaan ja esim pettymyksistään rakentavasti ja toista sekä itseä kunnioittaen vaan vaietaan ja padotaan asia ja vetäydytään erilleen. Tämä kierre on katkaistavissa. Miten aiot toimia?
Jos lapsia ei olisi, eroaisin ehdottomasti ja olisin sen tehnyt jo kauan sitten. Mutta aina sanotaan, että pitkä parisuhde on myönnytyksiä. Mistä sitä sitten tietää, mihin asti pitää yrittää ja milloin on hyväksyttävää antaa periksi?
ap
Hankit sivusuhteen, avoimesti kerrot miehelle aikeista. Ellei suostu viagraa ottamaan niin ei voi mitään.
Hieman ristiriitaista: teillä on kaikki hyvin, mutta kuitenkin mies ärsyttää hirveästi. Nyt teidän täytyy kunnolla yhdessä miettiä mitä voisitte tehdä elämänlaadun parantamiseksi. Olisi lapsille tosi hyvä juttu, jos te pysyisitte yhdessä, tietenkin edellyttäen että yhdessäolo olisi kutakuinkin onnellista.
[quote author="KirkkoSisko" time="20.03.2015 klo 11:17"]
Hei.
Seksuaalisuus on parisuhteen eräs ydinelementti. Jos siinä on ongelmia, se heijastuu koko parisuhteeseen. Mutta ero ei ole mikään ainut vaihtoehto. On myös vaihtoehto (aikuisin ja kestävin) kohdata ongelma, käsitellä siihen johtaneita asioita, tunteita yms ja yrittää ainakin korjata tilanne. Seksuaalisuus on niin syvällä ihmisessä, että sen kautta tulevat ongelmat vaativat usein ammattilaisen apua. Voitte hakeutua joko yksityiseen pariterapiaan tai seurakuntien perheasiain keskukseen ammattilasen kanssa kartoittamaan, mistä oikeastaan on kyse, ja miten asiaa voidaan lähestyä rakentavasti. Lähes aina myös seksuaalisuuden alueella olevat ongelmat ovat vuorovaikutus- ja kommunkaatio-ongelmia. Ei osata puhua siinä tunteistaan, tarpeistaan ja esim pettymyksistään rakentavasti ja toista sekä itseä kunnioittaen vaan vaietaan ja padotaan asia ja vetäydytään erilleen. Tämä kierre on katkaistavissa. Miten aiot toimia?
[/quote]
Kiitos todella paljon tästä viestistä. Olemme miehen kanssa keskustelleet ja käyneet molemmat terapiassa, mies seksuaaliterapiassakin. Jätti sen kuitenkin kesken kesäloman jälkeen, ei kuulemma enää ole aikaa eikä rahaa. En voi pakottaa häntä sinne. Jos puhun siitä, hänestä tuntuu siltä että painostan häntä. Olen varmasti painostanut häntä seksissä aikaisemmin, ja hän on tullut sille yliherkäksi.
Ongelma on se, että olen itse todella loukkaantunut monista asioista, mitä vuosien aikana on tapahtunut, ja valitettavasti musta tuntuu siltä, että ei ole mun asiani alkaa korjata tilannetta - ja tiedän kyllä, että se on epäkypsää, mutta tää sattuu muhun niin paljon. Miehellä taas on omia seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, joita kuitenkin ainakin osittain on käsitellyt ensin yksilöterapiassa (jonka vei loppuun saakka) ja sitten erillisessä seksuaaliterapiassa.
Tiedän, että ero on tavallaan helppo ratkaisu, mutta musta tuntuu että pakahdun tähän tilanteeseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:06"]
Meillä on periaatteessa kaikki hyvin ja rakastan miestäni. Kaksi lastakin on. Ongelma on ainoastaan se, että meillä ei ole enää lainkaan seksielämää. Seksiä on noin kerran vuodessa, ja tätä on jatkunut jo kauan. Seksiongelmia on ollut alusta saakka, alkuhuumakin oli sellaista, että pantiin kolme kertaa viikossa korkeintaan.
Nyt en jaksaisi enää, mies on alkanut ärsyttää mua todella paljon. Ollaan yritetty jutella, käydä terapiassa, mutta ei tää tunnu muuttuvan, enkä mä enää edes haluaisi, että se muuttuu. Muakaan ei enää seksi miehen kanssa kiinnosta.
Onko mulla oikeutta panna suhde poikki vaan tällaisesta itsekkäästä syystä?
[/quote]
Meillä täysin sama tilanne, ollut jo kauan. Seksiä viimeksi viisi vuotta sitten, eikä muutenkaan mitään läheisyyttä, eli ollaan kuin sisko ja veli. Mies sanoi mulle suoraan, että kohdistaa kaikein intohimonsta työhönsä ja rakkautensa lapsiin. Mutta ei kuitenkaan halua erota, koska ne lapset, tarvitsevat kuulemma ehjän ydinperheen. En tiedä mitä tehdä, kait yritän tottua ajatukseen, että en enää koskaan saa tuntea intohimoa, kukaan mies ei enää koskaan kosketa mua rakastavasti enkä saa enää koskaan kokea rakastelua. Ostin sitten itselleni dildon. Ikää meillä on n. 40 v. ja olemme olleet yhdessä reilu 15v.
Parisuhteessa molempien pitää joustaa ja seksielämään pitää löytää kompromissi.
Sopikaa miehen kanssa että teillä on kerran viikossa "seksi-ilta" vaikka pe tai la. Ja jos miestä ei kiinnosta niin voi kuitenkin tehdä sulle hyvää...kai sillä kädet ja kieli toimii ja hommatkaa pari seksilelua.
Jos tämäkään ei sovi miehelle niin sitten ehdotat avointa suhdetta eli hoidat seksin toisen miehen kanssa.
Jos avoin suhde ei käy ja seksiä ei ole niin sitten kai pakko erota.
16!
Ei suhteen toinen osapuoli voi vain yksin päättää ettei seksiä enää ole ja piste!
Jos mies ei enää seksiä halua tai ei kykene siihen millään lailla niin sinulla on oikeus hankkia toinen mies jos et halua erota mutta ole miehelle rehellinen. Ei parisuhteessa tarvitse vuosikausia selibaatissa elää!
1700-luvulla, jolloin järjestetyt avioliitot olivat yleisiä, asia ratkaistiin siten että otetaan rakastaja(tar). Siten perhe ja omaisuus eivät kärsi.
En halua pettää miestäni, vaikka kieltämättä ajatus kiehtoo ja on kyllä käynyt mielessä. Meillä on molemmilla lapsuudenperheestä kokemuksia pettämisestä ja sen katastrofaalisista seurauksista. En myöskään halua avointa suhdetta, en kestäisi sitä henkisesti, eikä minulle pakkoseksikään ole vaihtoehto.
En tiedä, jaksaisinko alkaa korjata asiaa, en edes enää tiedä, miten puhua asiasta miehelle. Samoin en jaksaisi erota, myydä asuntoa, pakata tavaroita, aloittaa uudessa asunnossa yksin. En jaksa enää mitään. Olen vähän siinä pisteessä, että haluaisin ehkä mieluiten vain kuolla pois.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:00"]
En halua pettää miestäni, vaikka kieltämättä ajatus kiehtoo ja on kyllä käynyt mielessä. Meillä on molemmilla lapsuudenperheestä kokemuksia pettämisestä ja sen katastrofaalisista seurauksista. En myöskään halua avointa suhdetta, en kestäisi sitä henkisesti, eikä minulle pakkoseksikään ole vaihtoehto.
En tiedä, jaksaisinko alkaa korjata asiaa, en edes enää tiedä, miten puhua asiasta miehelle. Samoin en jaksaisi erota, myydä asuntoa, pakata tavaroita, aloittaa uudessa asunnossa yksin. En jaksa enää mitään. Olen vähän siinä pisteessä, että haluaisin ehkä mieluiten vain kuolla pois.
ap
[/quote]
Voi AP, jaan täysin tuntemuksesi! Jotenkin helpottavaa, että en olekaan yksin näiden tunteideni kanssa, jotenkin olen luovuttanut täysin. Yritän tolkuttaa itselleni, että avioliitto on muutakin kuin seksiä ja ihmiset voivat olla parisuhteessa muistakin syistä kuin seksin ja läheisyyden takia. Aikaisemmin sain läheisyydentarpeeni tyydytettyä kun lapset olivat pieniä ja sain halailla heitä, mutta nyt kaikki ovat kosketusta kammoavia teinejä. Ihoni huutaa kosketusta ja hellyyttä! Se toisen ihmisen tarve voi olla niin suurta, että ei sitä tajua ennen kuin sen menettää. :((
t. 16
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:11"]
Mutta meidän lapset... Ne joutuisivat sitten elämään aina erossa toisesta vanhemmastaan. Isona ei voisi pitää perhejuhlia, se olisi aina vaikeaa. Voisikohan tää tilanne vielä joskus muuttua? Mies ei varmasti haluaisi erota, se olisi vain mun päätös. Ahdistaa niin paljon.
ap
[/quote]
Suhde avoimeksi ja fuckbuddy sinulle.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:37"]
16!
Ei suhteen toinen osapuoli voi vain yksin päättää ettei seksiä enää ole ja piste!
Jos mies ei enää seksiä halua tai ei kykene siihen millään lailla niin sinulla on oikeus hankkia toinen mies jos et halua erota mutta ole miehelle rehellinen. Ei parisuhteessa tarvitse vuosikausia selibaatissa elää!
[/quote]
Jostain syystä miehelle annetaan useasti ohjeeksi, että voi sitä ilman seksiäkin elää...
Mun mielestä on todella itsekästä olla harrastamatta seksia avioliitossa, kyllä jos tilanne on tälläinen , niin ehdottomasti tarvii sallia toiselle seksin hakeminen jostain muualta.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:11"]Mutta meidän lapset... Ne joutuisivat sitten elämään aina erossa toisesta vanhemmastaan. Isona ei voisi pitää perhejuhlia, se olisi aina vaikeaa. Voisikohan tää tilanne vielä joskus muuttua? Mies ei varmasti haluaisi erota, se olisi vain mun päätös. Ahdistaa niin paljon.
ap
[/quote]
Mä olen erolapsi. Ainakin mun kokemuksen mukaan se on huono että väkisin pitää kulisseja pystyssä. Lapsi vaistoaa jos vanhemmat on onnettomia. Helpotus se mulle ainakin oli se ero, vaikka se muuttikin paljon.