Lue keskustelun säännöt.
Nyt järkeä tänne! Haluaisin erota ilman syytä
20.03.2015 |
Meillä on periaatteessa kaikki hyvin ja rakastan miestäni. Kaksi lastakin on. Ongelma on ainoastaan se, että meillä ei ole enää lainkaan seksielämää. Seksiä on noin kerran vuodessa, ja tätä on jatkunut jo kauan. Seksiongelmia on ollut alusta saakka, alkuhuumakin oli sellaista, että pantiin kolme kertaa viikossa korkeintaan.
Nyt en jaksaisi enää, mies on alkanut ärsyttää mua todella paljon. Ollaan yritetty jutella, käydä terapiassa, mutta ei tää tunnu muuttuvan, enkä mä enää edes haluaisi, että se muuttuu. Muakaan ei enää seksi miehen kanssa kiinnosta.
Onko mulla oikeutta panna suhde poikki vaan tällaisesta itsekkäästä syystä?
Kommentit (72)
Periaatteessa on, mutta jos todella rakastat, niin suosittelen jäämään. Niin minäkin teen lähes samassa tilanteessa.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:55"]
Periaatteessa on, mutta jos todella rakastat, niin suosittelen jäämään. Niin minäkin teen lähes samassa tilanteessa. N21
[/quote]
Hyvä perustelu: "niin minäkin teen" :D
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:08"]
On. Jokaisella on oikeus olla onnellinen.
[/quote]
Jopas oli paksua... Aika harva on oikeasti onnellinen.
Voi että. Sympatiat ap:lle, mutta haluan tulla tähän väliin kertomaan oman kokemukseni siitä, että ero ei todellakaan ole välttämättä niin helppo ratkaisu, kuin yleensä luullaan. Lisäksi toivon että useammat kyseenalaistaisivat niin huolettomasti esitetyt väittämät siitä, että "kun äiti on onnellinen, lapsetkin ovat" ja että "lapset sopeutuvat eroon helposti". Omalla kohdalla koin nämä väittämät kantapään kautta vääriksi. Siis tarkennan sen verran, että tottakai lapsille on ihanteellista, että äiti on onnellinen, mutta jos jossain vaiheessa huomaakin että lapset kärsivät erosta todella paljon ja ikävöivät toista vanhempaansa, eikä edes terapia meinaa auttaa, sitä huomaa että olisi oikeammin sanoa että kun lapset ovat onnellisia, äitikin on. Ainakin omalla kohdallani tuskailin ja itkin monta iltaa sen asian kourissa, että jopa se oma paha/tylsä olo tylsässä avioliitossa oli PALJON HELPOMPI KESTÄÄ kuin se, että näki lastensa itkevän itsensä uneen illasta toiseen ja muutenkin lähestulkoon traumatisoituneen erosta ja ikävöinnistä. Oman lapsensa tuskan katseleminen on kamalaa katsottavaa. Vielä kun tietää, että minä olen sen itse aiheuttanut...
Vaikka eron hoitaisi kaikkien sääntöjen ja suositusten mukaan, lapset ovat yksilöitä, ja ero voi ihan oikeasti satuttaa lasta todella paljon, pysyvästi. Ainakin meillä kävi näin. Toki helpotti sitten vuosien myötä, mutta esikoisen kohdalla morkkaan itseäni edelleen siitä, että eron jälkeen lapsen huolettomuus ja välittömyys sekä luottamus ihmisiin näytti hävinneen siihen paikkaan. Luulen, että eromme oli hänelle yhtä kuin lapsuuden loppu, ja valitettavasti tämä tapahtui aivan liian aikaisin, esikoisen olisi pitänyt saada olla vielä huoleton ja luottavainen lapsi monta vuotta eteenpäin!
Tehtyä en saa tekemättömäksi, mutta että voisin jonkun edes säästää tältä kohtalolta, olen tästä kokemuksestani ennenkin täällä puhunut. Tehkää kaikkenne suhteenne eteen, ennenkuin eroatte. Lapsia pidetään huonona tekosyynä jäädä parisuhteeseen, mutta sitä se ei ole. Lasten vuoksi (ja sitä kautta loppujenlopuksi omankin onnellisuuden vuoksi) kannattaa yrittää kaikin voimin, ettei eroa tulisi. (enkä tietenkään tarkoita väkivaltaisia parisuhteita tms. joissa ero varmasti on hyvä ratkaisu!)
Onni voi tulla elämään monesta muustakin asiasta kuin siitä, että onko parisuhde paras mahdollinen tai seksiä tarpeeksi. Laajentakaa vähän ympyröitänne, hankkikaa uutta sisältöä elämään, uusi harrastus, uusia ystäviä, matkustelua... ei jää edes sitten niin aikaa murehtia seksin vähyyttä tai mikä nyt ikinä sitten parisuhteessa/puolisossa mättääkään. Loppujenlopuksi kukaan ei ole puolisona täydellinen, ja harvoin se ruoho on oikeasti sen vihreämpää siellä aidan toisella puolen.
Mä erosin vastaavassa tilanteessa.
Olen ollut eronnut jo 6 vuotta. Uutta miestä ei ole, koska yksin on hyvä olla. Tässä on se hyvä puoli, että voi hoidella itsensä liki aina kun haluaa. Avioliitossa se oli mahdotonta, kun meillä ei ollut niin isoa taloa, että mulle oliis ollut oma huone.
Eipä ole kaduttanut. Ennemminkin kadutti se, miksi piti alun perinkään ottaa väärä mies. Intohimoa ei siis tullut eron myötä, mutta rauha sieluun tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos teillä on pieniä lapsia, niin seksihalujen katoaminen on aika yleistäkin.
Yritä hemmotella itseäsi, masturboida ja löytää elämääsi paljon uudenlaista sisältöä. Kun olet tyytyväinen itseesi, niin miehesikin saattaa taas alkaa haluamaan sinua. Tällä hetkellä miehesi on ehkä vain uupunut/väsynyt/masentunut, eikä jaksa ajatella seksiä. Jokainen aloite sinun suunnaltasi tuntuu painostamiselta.
Seksi on kuitenkin vain yksi elämän osa-alue, joka ei aina voi toimia vain "napista painaen".
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:13"]
Onko teillä yhteistä omaisuutta? Kyllä perhettä kannattaisi pitää kasassa, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä, tämä voi olla ohimenevä vaihe.
Ja käyt kerran pariin kuukauteen "kylpylälomalla" yksin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:16"]
Kun olet tyytyväinen itseesi, niin miehesikin saattaa taas alkaa haluamaan sinua.
[/quote]
[/quote]
Ikuinen palstaklisee :D Yritäpä ap nyt olla vähän itsevarmempi, niin kyllä se mies taikaiskusta alkaa haluamaan, vaikkei koskaan ole halunnut. Lässynlää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meidän lapset... Ne joutuisivat sitten elämään aina erossa toisesta vanhemmastaan. Isona ei voisi pitää perhejuhlia, se olisi aina vaikeaa. Voisikohan tää tilanne vielä joskus muuttua? Mies ei varmasti haluaisi erota, se olisi vain mun päätös. Ahdistaa niin paljon.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:16"]
Olen aivan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos teillä on pieniä lapsia, niin seksihalujen katoaminen on aika yleistäkin.
Yritä hemmotella itseäsi, masturboida ja löytää elämääsi paljon uudenlaista sisältöä. Kun olet tyytyväinen itseesi, niin miehesikin saattaa taas alkaa haluamaan sinua. Tällä hetkellä miehesi on ehkä vain uupunut/väsynyt/masentunut, eikä jaksa ajatella seksiä. Jokainen aloite sinun suunnaltasi tuntuu painostamiselta.
Seksi on kuitenkin vain yksi elämän osa-alue, joka ei aina voi toimia vain "napista painaen".
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:13"]
Onko teillä yhteistä omaisuutta? Kyllä perhettä kannattaisi pitää kasassa, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä, tämä voi olla ohimenevä vaihe.
Ja käyt kerran pariin kuukauteen "kylpylälomalla" yksin.
[/quote]
[/quote]
Oletko edes lukenut ketjua? Meillä on ollut suunnilleen samanlaista alusta saakka. Mielestäni viestisi oli todella ikävä. Et sinä tiedä, kuinka paljon sisältöä elämässäni on ja kuinka iloinen ja tyytyväinen olen itseeni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te asetettu itsellenne ja parisuhteellenne niin suuria vaatimuksia että jollekin jo rekan alle ajaminen alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin joku toinen ratkaisu? Miksi te annatte toisen ihmisen ajaa itsenne tuollaiseen tilaan? Löysätkää nyt oikeasti vähän! Antakaa niille miehillenne niitä motivoivia realistisia vaihtoehtoja, esimerkiksi seksuaaliterapia edes loppuun / ap:lle ja vain ap:lle ainakin oikeus seksiin muualla vaikka ei koskaan edes toteutuisi / avioero. Kaikki nuo on sopimisesta kiinni eikä kukaan tosiaan voi vaan päättää että minä nyt en vaan halua yhteisessä suhteessa enää mitään ja jättää toista roikkumaan siihen paljon puhuttuun löysään hirteen. Toisen silmiä on myös hyvä avata sille että myös sinä voit päättää omista asioistasi ja ne vaihtoehdot voi olla kaikille paljon huonompia. Itse ainakin kävisin nuo realistiset keskustelut ennen kun tekisin ahdistuksissani jotain hätiköityjä ratkaisuja. Keskustelulla en siis tarkoita sitä että anteliain miestä muuttumaan tms vaan kertoisin ihan realiteetit. Se voimauttaa itseäkin.
67 lisää vielä että en tiedä miksi ihmisen mieli toimii niin että herää vasta sitten toisen ihmisen arvoon kun näkee hänet onnellisena lähtöaikeissa tai muualla onnellisena. Itsellä lähiaikoina kokemus siitä että yritin vuosikausia herätellä eräässä asiassa huomiota, roikkua ja anella. Siinä vaiheessa kun olin päässyt asiasta jollain tasolla yli ja nautin elämästä jo muualla ja käytin yhteisen ajan kertoilemalla miten kivaa muualla on niin ei mennyt hirveän kauan kun yhtäkkiä olikin olevinaan ihan uusia yhteisiä mahdollisuuksia. Eipä ne yhteiset mahdollisuudet todellisuudessa paljon kummempia ole kun ennenkään, lähinnä selkeästi sitä varten etten muualla viihtyisi niin hyvin. Mutta todellisuus on että ei siellä muuallakaan oikeasti edes niin hauskaa ollut ja niistä hyvistä jutuista mitä löysin pidän kyllä edelleen kiinni.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:33"]
Voi HELVETTI, nyt AHDISTAA.
ap
[/quote]
PUHU PUHU PUHU se auttaa ahdistukseen.
[/quote]
Ehkäpä ap ei halua vuosikausia PUHUA vaan harrastaa seksiä, tuli vaan mieleen. Ihme puhumisen puolesta jankkaajia täällä. Ettekö oo lukeneet ketjua?
[/quote]
Ap sanoi että ei ole vuosiin jaksanut aiheesta puhua. eli puhin joskus mut kun ei auttanut nosti kädet pystyyn. Vlois olla aika toimia ja puhuminenkin on toimintaa.