Lue keskustelun säännöt.
Syöpää sairastavat/sairastaneet
13.03.2015 |
Oletteko kertoneet tilanteesta miten yleisesti? Mikä on oikea tapa tehdä se? Jotenkin haluaisin et kaikki tutut tietää, et ne tietää miksi vaikka oon väsynyt jne. Entä läheiset? Missä vaiheessa olette kertoneet? Mulla on tilanne, että tänään diagnoosi varmistui ja reilun viikon kuluttua saan tietää miten paha se on ja miten hoito etenee. Sitten on varmaan pakko kertoa sisaruksille, mutta en halua niitä tähän odotuksen tuskaan mukaan. Ei sääli/tsemppiviestejä kiitos, kokemuksia ja ohjeita kaivataan!
Kommentit (77)
Mutta jos tuun saamaan sytostaattihoitoa, niin nythän ois sit viimenen hetki vetää ne perseet :s ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kohdunkaulan syöpä. Kerro ihmeessä ihan heti perheellesi asiasta, heidän tulee tietää ja tulet olemaan vielä kiitollinen siitä rakkauden ja tuen määrästä. Itse olen kertonut ihan avoimesti kaikille muillekin, jotka ovat kyselleet esim. sairasloman vuoksi. Helpompaa niin. Saat tietää viimeistään leikkauksen jälkeen sen, tuleeko sinulle sen lisäksi vielä kemosädehoitoja. Hoitojen aikana ei todellakaan tee mieli alkoholia. Et halunnut tsemppiviestejä, mutta toivotan sinulle oikein paljon onnea ja jaksamista, kaikki menee ihan hyvin :)
Niin, vaikea se on sanoa mikä sen on aiheuttanut. Moni syöpään sairastunut on myös ryhtynyt vegetariaaniksi.
Ruokasoodasta sen verran vaan että ei kai siitä mitään haittaa ole vaikka ennen hoitoonpääsyä ottaiskin pienen kuurin. Sehän oli juuri se mikä Jungerkin oli ottanut vaikka jälkikäteen perui puheet kun liian moni otti yhteyttä kysyäkseen neuvoja.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:00"]
Mutta jos tuun saamaan sytostaattihoitoa, niin nythän ois sit viimenen hetki vetää ne perseet :s ap
[/quote]
Melkein sanoisin, että tee nyt juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu. Elämä on lyhyt. Meillä kaikilla.
Tsemppiviestejä et kaivannut, mutta kaikkea hyvää silti. :) Nauti elämästä.
Miten oireilit? Miten se tuli esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:28"]Miten oireilit? Miten se tuli esille?
[/quote]
Mulla oli pitkään vuotohäiriöitä. Välillä vuoti kirkasta verta ja välillä ei ollut pitkään aikaan kuukautisia. On myös väsyttänyt paljon. Epäilin itse jo pari vuotta sitten että mulla olis kohtutulehdus tms., sanoin lääkärissä vuodoista ja että ei oo normaali olo eikä tää ole psyykkistä, mutta ei oikein otettu tosissaan. Sain pari kk sitten flagyl-kuurin bakteerivaginoosiin, sen kontrolliksi otettiin ylimääräinen papa. Sitten kutsuttiin koepalojen ottoon, mistä varmistui että solut pahanlaatuiset. Tänään uudet isommat koepalat ja ultrassa näkyi kasvain. Ap
Niin ja on myös ollut veristä vuotoa yhdynnän jälkeen ja yhdyntäkipua. Välillä oireetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin saamarin yleistä nykyään.
Lisäaineet minua ainakin pelottaa. Aiheuttaahan moni niistä syöpää hiirillekin
Multa leikattu hyvälaatuinen aivokasvain, eli varsinaisesti syöpä, mutta monessa yhteydessä syöpiin luokiteltava vitsaus. Olin 30. Kerroin työpaikalla, harrastuksissa ja tietty perheelle ja ystäville. Facebookissa en kertonut, koska ihmiset, joita ei näe kasvokkain saattaa tehdä vääriä tulkintoja tilanteesta.
Osa ystävistä, läheisistökin, lopetti yhteydenpidon tai muuttui kummallisiksi. Kaikki nuoret ihmiset ei vaan osaa suhtautua vastoinkäymisiin, ei kyllä kaikki vanhatkaan : ( Ei myös haluttu tulla katsomaan kun olin sairaalassa. Mutta osa osoittautui todella ihaniksi ja yllätyin todella paljon kun sain aivan yllättäviltä tahoilta tukea ja muutamasta tuttavasta tulikin ystävä. Tämän jälkeen en ikinä käännä selkääni kun läheinen kokee jotain ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:57"]
Multa leikattu hyvälaatuinen aivokasvain, eli varsinaisesti syöpä, mutta monessa yhteydessä syöpiin luokiteltava vitsaus. Olin 30. Kerroin työpaikalla, harrastuksissa ja tietty perheelle ja ystäville. Facebookissa en kertonut, koska ihmiset, joita ei näe kasvokkain saattaa tehdä vääriä tulkintoja tilanteesta.
Osa ystävistä, läheisistökin, lopetti yhteydenpidon tai muuttui kummallisiksi. Kaikki nuoret ihmiset ei vaan osaa suhtautua vastoinkäymisiin, ei kyllä kaikki vanhatkaan : ( Ei myös haluttu tulla katsomaan kun olin sairaalassa. Mutta osa osoittautui todella ihaniksi ja yllätyin todella paljon kun sain aivan yllättäviltä tahoilta tukea ja muutamasta tuttavasta tulikin ystävä. Tämän jälkeen en ikinä käännä selkääni kun läheinen kokee jotain ikävää.
[/quote]
Tiukka paikka paljastaa yleensä ne todelliset ystävät.
Täällä 26 taas. Jos minulla todetaan syöpä, on se parantumatonta laatua. Aion elää kun viimeistä päivää, röökata ja ryypätä jos siltä tuntuu. Eipä tästä yliterveelisestä ja likunnallisesta elämästäkään hyötyä ole sitten ollut. Pahin tulee olemaan lapsille kertominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:07"]
Täällä 26 taas. Jos minulla todetaan syöpä, on se parantumatonta laatua. Aion elää kun viimeistä päivää, röökata ja ryypätä jos siltä tuntuu. Eipä tästä yliterveelisestä ja likunnallisesta elämästäkään hyötyä ole sitten ollut. Pahin tulee olemaan lapsille kertominen.
[/quote]
Oletko kokeillut kaikkia hoitokeinoja?
Kiitos 36 vastauksesta, se vastasi aika paljon siihen mitä kysyin. 26 & 38, toivottavasti sulla ei ole syöpää. Mun toinen vanhempi kuoli vakavaan sairauteen ja lapset siitä selvisi kyllä, vaikka se sairaus oli tosi raskasta seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aika pidättyväinen ihminen, mutta kun diagnoosini kuulin, juoksin naapuriin kertomaa ja sen jälkeen avoimesti joka paikassa. Ajattelin, että nyt puran mieltäni ja käytän muita ns. hyväkseni. Joskus ehkä minusta on apua muille. Minulla oli monta ystävää, jotka hakivat minua lenkille siinä vaiheessa, kun siihen kykenin. Eivät jättäneet minua rauhaan surkuttelemaan elämääni. Suurin tuki oli kuitenkin oma puoliso. Tästä on aikaa nyt 15 vuotta! Kirurgin sanoi silloin ensimmäiseksi, että tilanne on vakava. Sieltä on rämmitty ja elossa ollaan ja lapsi saatiin aikuiseksi. Voimia sinulle!
Toivotan sinulle onnea ja jaksamista<3
41, no kun mun tekisi mieli just kailottaa kaikille et mulla on nyt tää. Haluisin et vieraammatkin tutut tulis mua kattomaan sairaalaan ja kotiin, koska kaipaan muuta ajateltavaa ja piristystä. Ja lapsellekin se olis kiva, jos en ite jaksa tehä niin paljon kaikkee.
Sit mua jotenkin hävettää tää kohdunkaulan syöpä. Oonko enää seksuaalisesti haluttava kenenkään mielestä, kun ollut siellä syöpä :( ja tuleeko seksistä jotenkin erilaista sitten? Ap
Olen sairastanut syövän. Ensin en meinannut kertoa suunnilleen kenellekään, se kertominenkin oli niin vaikeaa. Kun kuitenkin kerroin niin sain tosi paljon tukea ihan semmosiltakin joita en tuntenut niin hyvin. Eli tällä kokemuksella kertoisin. Kertoisin avoimesti selkeästi ja lyhyesti tosiseikoissa pysyen.
Mikä sulla on tilanne 26?
En ole juurikaan syönyt eineksiä, en usko että siksi mulla on syöpä. Olen myös muistanut aina käynyt papa-kokeissa ajallaan, siksi onneks tämä löydettiin. Varmaan vältän lisäaineita vastakin mutta muuten en ala elämäntapoja muuttamaa, kun ei niissä paljon parantamisen varaa ole. Ap