Syöpää sairastavat/sairastaneet

Oikeasti, oliko tämäkin ketju trolli?

Hävettääköhän trolliprovoilijoita koskaan siinä vaiheessa, kun heidän pilaansa on tullut kymmeniä rakastavia ja huolehtivia vastauksia ja se kaikki on ollut pelkkää fuulaa? Kauhean karhunpalveluksen teette kokonaiselle nettiyhteisölle, pikkuhiljaa kukaan ei jaksa enää olla ystävällinen toiselle ja kaikki keskustelu kääntyy pettyneeksi vittuiluksi.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 16:39"]

Oletteko kertoneet tilanteesta miten yleisesti? Mikä on oikea tapa tehdä se? Jotenkin haluaisin et kaikki tutut tietää, et ne tietää miksi vaikka oon väsynyt jne. Entä läheiset? Missä vaiheessa olette kertoneet? Mulla on tilanne, että tänään diagnoosi varmistui ja reilun viikon kuluttua saan tietää miten paha se on ja miten hoito etenee. Sitten on varmaan pakko kertoa sisaruksille, mutta en halua niitä tähän odotuksen tuskaan mukaan. Ei sääli/tsemppiviestejä kiitos, kokemuksia ja ohjeita kaivataan!

[/quote]

ensin perhe, sitten ne OIKEASTI läheiset ihmiset. muut sitä mukaa kun hoksaavat, että nyt on joku hullusti. facebookkiin sit kun tuli kuvista puhtaat.

-m35

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:50"] Toimenpide oli vissiin sit väärä sana, mutta tuo vuoto tosiaan tyrehdytetään leikkaussalissa polttamalla tai jotain kun ei itsestään lopu. Ap [/quote] Tuo ajankohta ei täsmää, täällä on sairaaloiden rutiineista tietäviä.  [/quote] Huom viestini 58, en tullut ajanvarauksella tehtävään toimenpiteeseen vaan aloin vuotaa päivällä tehdyn toimenpiteen jälkeen ->päivystykseen, nyt täällä. Mut jos provona nyt pidetään niin minkäpä sille voi, kiitos kumminkin asiallisesti vastanneille aiemmin! Ap

[/quote

Kaikki koepalojen otot, tarkoitatko kolposkopiaa tehdään ajanvarauksella, aina ja vuoto kuuluu asiaan, koepalojen oton jälkeen koepala-aluetta poltetaan, eikö tämä tapahtunut sairaalassa, jonne oli varattu aika. Leikkaussaliaikaa saa odottaa viikonloppuisin. Siinä rutiineja.

jaha, porvoosta terveisiä? no, ei kait siinä. ei mun vastaus mihinkään muutu. perhe ensin. jos on omaa, ensin oma, sit vanhemmat ja sisaret.

-m35

Ei ollut trolli, olen kyllä oikea ihminen. Käsitän kyllä nyt että viesti sairaalassa olosta "yhtäkkiä" antoi trollimaisen vaikutelman, täällä mä kumminkin olen ja kaikki muukin totta vaikken voikaan sitä todistaa. Sillä mulla on ollut aikaa roikkua palstailemassa, kun odotan täällä. olis aika sairasta provota aiheesta, mutta on varmaan niitäkin. ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:15"]

MIkä ihme tuo ruokasoodajauhaja on? Jos sillä yritetään viitata elimistön happo-emästaseen muuttamiseen, niin ei se kyllä syömällä onnistu :D

[/quote] 

Kaikki konstit on kokeilemisen arvoisia

Olen sairastanut ja sairastan. En kertonut aluksi, kun itsekään en tiennyt mistä on kyse. Lääkärit arvioivat tilannetta minun kuullen aina vähän ylioptimistisesti, kun tulokset oli joka kerta sitten heikompia, sellaisia joita väittivät häviävän epätodennäköisiksi. Helpointa olisi ollut jutella tuttujen kanssa, mutta silloin aina ajatteli, että kerron sitten kun ne myönteiset tiedot tulee. Puhuinkin paljon vähän vieraampien kanssa, mutta se stressasi ehkä vähän enemmän.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:00"]

Mutta jos tuun saamaan sytostaattihoitoa, niin nythän ois sit viimenen hetki vetää ne perseet :s ap

[/quote]

Minulle hematologi kertoi, että ennen mahdollisia hoitoja kaikki maksaa kuormittavat kannattaa minimoida. Se mahdollistaa hoitoja monipuolisemmin ja maksan tai muun elimistön reagointi lääkityksiin tulee ehkä myöhemmin. Maksan arvot ovat alusta lähtien olleet huipputasoa ja olen pyrkinyt pitämään ne sellaisina. Jätin käytännössä alkoholin käytön ensin muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen olen lähinnä muutamassa vuotuisessa tilanteessa ottanut jonkun oluen, eikä sitä ole tehnyt enempää mieli.

Toisaalta olen ajatellut, etten yritäkään vähentää tärkeitä asioitani. Ei sitä murehtimalla paranneta mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:49"]Sit mua jotenkin hävettää tää kohdunkaulan syöpä. Oonko enää seksuaalisesti haluttava kenenkään mielestä, kun ollut siellä syöpä :( ja tuleeko seksistä jotenkin erilaista sitten? Ap
[/quote] Hynyselle käyt kyllä.

Syö valkosipulia, havupuuuutekin on hyvä

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:15"]

MIkä ihme tuo ruokasoodajauhaja on? Jos sillä yritetään viitata elimistön happo-emästaseen muuttamiseen, niin ei se kyllä syömällä onnistu :D

[/quote] 

Kaikki konstit on kokeilemisen arvoisia

[/quote] 

Alapeukuttajan mielestä silloin kun syöpälääkkeet ei auta ei muutakaan kannata kokeilla, niinkö?

No minä kerroin kaikille tutuille ja faceen laitoin, että sain hyvin huonoja uutisia ja jne. En olisi jaksanut joka iikalle erikseen avautua. Lisäksi mietin, että jos kuolen, niin mukavampi, että ihmiset tietää mihin kuolin, kuin vaikka, että "onkohan se tehnyt itsarin" tyyppiset huhut olisivat varmasti rasittaneet omaisiani... Nyt olen kuitenkin taas terve, että syövästä voi onneksi parantua. T. Äiti 39v

Syöpäni kuuluu kymmenen tappavimman syövän joukkoon. Minua hoidettiin kantasolusiirrolla, jonka sain toiselta henkilöltä.

Kerroin kaikille. Olin ollut jo pitkään sairas, joten olin helpottunut syyn löydyttyä.

Toivotan sinulle pikaista paranemista. 

Sitten vielä mietin että onko paha jos juo vähän alkoholia/polttaa kannabista tms. Oletteko jatkaneet elämää "normaalisti". Tuollaista ei oikein voi lääkäriltä kysyä kun eihän ne kenellekään ryyppäämistä suosittele.

Stytostaattien aikana ei suositella alkoholia käytettäväksi. Itse voin niin huonosti ja olin tosi väsynyt ettei tullut mieleenkään vetää tonkallista vinkkua.

Vastaan vain äitini puolesta ja yleisellä tasolla: hän kertoi syövästään ja sen hoidon etenemisestä ja ennusteista "kaikille". Se oli omaisillekin helppoa, koska asiaa ei tarvinnut ihmettellä, kierrellä eikä arvailla. Tiesimme kun ennuste oli huono, mutta saimme myös riemuita hänen mukanaan kun tapahtuikin ihmeen kaltainen käänne kohti parantumista.

Olen myös lukenut joskus helsinkiläisen onkologin artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan ennuste oli huomattavasti parempi niillä, jotka jakoivat sairauden läheistensä kanssa. Yksinäin ihminen suree ja stressaa, ahdistuu paljon enemmän ja se ei ole omiaan edistämään toipumista. Kärsiminen yksinäisyydessä ei "jalosta" ketään.

Kaiken tämän perusteella kertoisin kyllä omasta sairastumisestani. Jopa lapset ymmärsivät mummunsa sairautta ja ottivat sen ihmeen kypsästi ja luonnollisesti.

MItä syöpää sairastat? Paljon tsemppiä tulevaan :)

4 lisää vielä, että äiti jätti saman tien kokonaan pois alkoholin ja vaihtoi ruokavalionsa hyvin luonnonläheiseksi ja "suomalaiseksi". Paljon vihanneksia, ruisleipää, marjoja ja sieniä, ihan perusruokaa. Vähän mitään raffinoitua. Lisäksi hän rupesi ulkoilemaan aina kun vain hoidoiltaan jaksoi. Joskus vain pieni kierros kotipihalla, joskus kävelylle metsään, mutta paljon kuitenkin ulkoilmaa. Se auttoi pahoinvointiin ja kipuihinkin. Metsä hoitaa.

Äiti kertoi meille heti, että nyt on seulontamammografian yhteydessä löytynyt patti ja hän on menossa ultraan ja koepalaan. Tuossa vaiheessa olimme jo varmoja, että ei siellä mitään hyvää ole kun patti kasvoi huomattavaksi. Heti alkuun sitten selvisi, että tilanne on vakava ja syöpä levinnyt.. eli koko ajan on pitänyt muita ajan tasalla, mitä sitä peittelemäänkään. Olisi enemmän ikävää, että minä uskottelisin tässä itselleni, että tästä selvitään ja se ei ole totta.

Sairastan kohdunkaulan syöpää. Se on nopeasti edennyt, mutta toisaalta aikaisin löydetty. Mulla ei oo tosiaan mitään hoitoja vielä alotettu, kun puolentoista viikon päästä kuulen vasta tulokset.

Mulla on tilanne, että en varmaan kuole, mutta kohdusta poistetaan osa tai kokonaan. Olisin halunnut lapsen, yksi jo onneksi on. Pelottaa! -ap

Mietin jos kertoisin ensin naapurille, joka on sosiaalialan ihminen eläkkeellä ja meidän ystävä. Olisko ok idea? En uskalla kertoa kavereille ja perheelle. Pelkään jos kukaan ei tuekaan mua tai jos se on niille liikaa ja ne romahtaa. Pelkään että mut hylätään! Ap