Haluan erota, mutta mies säälittää :(

Minulla samoja tuntemuksia. Ölen 26 ja yhdessä olemme olleet vajaa 8v. Mirs myös ällöttää minua siinä mielessä,enkä voi sille mitään.Halaus ok mutta muu kuin kaveruus ällöttää.Moni asia rasittaa...samalla tiedän että mies on hyvä mies,auttaa,kuuntelee,olisi hyvä isä,tekee ruokaa.Mutta rakkaus on loppunut ja en ole varma onko Se molemminpuoleista,saattaa jopa olla. Mutta en uskalla erota,mitähän miehelle tapahtuisi? Menettäisin hänet ainiaaksi vaikka hänestä välitän,ystävänä....voi ei kun voisi muuttaa tunteensa,nyt vain tukahdutan ne ja elän arkea. Jos tuon hyvän miehen ja ystävän jättäisi,voisin jäädä sinkuksi,lapsettomaksi yms yksinäiseksi...siksi en uskalla ja yritän unohtaa ajatukseni:(

Täällä toivoo yksi ettet eroaisi. Kehitä itseäsi jossain asiassa, tulee muuta mietittävää kuin ero.

Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?

Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :(
-ap

Miehenne ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa itsestään. On myös väärin pidättää heitä suhteissa, jotka eivät ole aidosti vastavuoroisia. Molempien elämä menee hukkaan!

Eron voi aloittaa varovasti erilleen muuttamisella, joka selkiyttää ajatuksia. Ehkä se mieskin löytää uutta potkua elämäänsä.

Itse erosi 13v parisuhteesta samojen -en rakasta enää juttujen takia. Ero oli kipeä molemmille. Vasta nyt 7v jälkeenpäin syyllisyys helpottaa (hän ei ole löytänyt uutta rakkautta). Myöhemmin mietin sitä että olisin voinut kokeilla tekohengittää suhdetta parisuhdeterapiassa, miehen rakkauden tähden. Olihan hän jakanut elämäni 16 vuotiaasta. Tehtyä ei tekemättömäksi saa. Olin hetken onnellinen eron jälkeen. Nyt taas yhtä onneton (uusi suhde 6vuotta). Ehkä vika ei olekaan muissa ihmisissä vain itsessäni. Tämä perspektiiviksi.

Tämä on vain minun kokemukseni, mutta erosin vuosia sitten täydellisestä miehestä, joka sillä hetkellä ei minusta tuntunut kuin kaverilta ja ajatuskin seksistä hänen kanssaan ällötti. Näin häntä eron jälkeen satunnaiseti yhteisten kavereiden takia, enkä enää vähän ajan päästä ymmärtänyt, miksi olen hänet jättänyt. Ensiksikin hän on komea, ja pieni välimatka sai minut ihan eri kannalle tuon ällöttämisen kannalta, en enää tajunnut miten pystyin pitämään häntä vain kaverina. Hän on myös oikeasti maailman lempein ja hyvätahtoisin ihminen, jonka kanssa on aina hauskaa. Hänestä tulee vielä loistava mies jollekin.

Nykyisen mieheni kanssa suhde on ollut alusta asti intohimoinen, mutta myös konflikteja on. Nykyään olen sitä mieltä, että tuo syvä ystävyys parisuhteessa on jotain, mistä ei kannata päästää irti, sillä sitä ei ihan jokaisen kanssa löydäkään, ei edes vuosien jälkeen.

Miehesi tuskin enää edes haluaisi olla kanssasi jos tietäisi ajatuksesi. Onko sinulla ap uusi mies katsottuna?

Nro 6:lla hyvä kommentti.

Ap: Jos olet varma että tunnet noin, ei sille mitään mahda. Ei tunteita voi pakottaa. Silloin on myös reilua miestä kohtaan laittaa piste suhteelle. Tunnet parhaiten miehesi itse ja voit ratkoa mikä olisi kivuttomin tapa. Erkaantua hiljalleen, tehdä ero nopeasti, kertoa asia suoraan vai kaunistellen. Älä syytä itseäsi, ei kenenkään kanssa kannata olla yhdessä säälistä. Ette olleet tarkoitettuja toisillenne, miehesikin pitää hyväksyä se. Hän on aikuinen ja osaa kyllä pitää huolen itsestään, ainakin se on hänen vastuullaan eikä sinun. Mutta mitä kauemmin viivyttelet, sen pahempi! Hukkaatte turhaan molempien aikaa ja miehesi elää valheessa. Tsemppiä!

Kokeilkaa perseseksiä

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:45"]Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :(
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:45"]Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :(
-ap
[/quote] epäitsekäs ja kiltti. En vaihtaisi jos sellainen mies olisi.

Aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Täällä sama tilanne päällä. Olen kuitenkin asian saanut kerrottua muutamia viikkoja sitten, mieheni on täysin murtunut ja nyt tilanne junnaa paikoillaan. Ahdistavaa, erittäin!

Siis tää oli suoraan kuin mun elämästä nyt, ilman noita yhteisiä lemmikeitä. Olen 31v. nainen ja tosiaan tuntuu, että on pari vuotta aikaa etsiä uusi, jos meinää lapsia hankkia. Tarjolla olis kyllä ottajia myös. Rakastan silti tuota miestäni ja hän säälittää minua ja pelottaa miten hän pärjäisi ilman minua. :( Masentuisi varmaan muutamaksi vuodeksi :'((( Kuinkahan tämä lopulta päättyi ja onko kaikki nyt hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Nro 6:lla hyvä kommentti.

Ap: Jos olet varma että tunnet noin, ei sille mitään mahda. Ei tunteita voi pakottaa. Silloin on myös reilua miestä kohtaan laittaa piste suhteelle. Tunnet parhaiten miehesi itse ja voit ratkoa mikä olisi kivuttomin tapa. Erkaantua hiljalleen, tehdä ero nopeasti, kertoa asia suoraan vai kaunistellen. Älä syytä itseäsi, ei kenenkään kanssa kannata olla yhdessä säälistä. Ette olleet tarkoitettuja toisillenne, miehesikin pitää hyväksyä se. Hän on aikuinen ja osaa kyllä pitää huolen itsestään, ainakin se on hänen vastuullaan eikä sinun. Mutta mitä kauemmin viivyttelet, sen pahempi! Hukkaatte turhaan molempien aikaa ja miehesi elää valheessa. Tsemppiä!

Hukkaatte molempien aikaa? Kyllä se osapuoli, joka haluaa jäädä parisuhteeseen, vaikka väljähtyneeseenkin, on mielummiin siinä kuin yksin. Vain tyytymättömän aika menee hukkaan. Jätetyn aika alkaa menemään hukkaan eron jälkeen vuosien yksinäisyydessä, masennuksessa ja pahimmillaan koko elämä romahtaa. Joten älkää hyvät ihmiset jätetyn puolesta päättäkö, että parisuhteessa hänen aikansa menee hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenne ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa itsestään. On myös väärin pidättää heitä suhteissa, jotka eivät ole aidosti vastavuoroisia. Molempien elämä menee hukkaan!

Eron voi aloittaa varovasti erilleen muuttamisella, joka selkiyttää ajatuksia. Ehkä se mieskin löytää uutta potkua elämäänsä.

Mielummin olisin rakkaudettomassa parisuhteessa kuin yksin, yksin se elämä vasta hukkaan meneekin.

Meillä on ollut sama tilanne. Oli aika, jolloin mua ärsytti, ällötti ja kaikkea mahdollista mun mies. Suunnittelin eroa. Mun mies on kans lempeä, kiltti ja aina tehnyt kaikkensa mun eteen. Jotenkin sitten yhden tilanteen jälkeen, aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä käyttäydyn näin sellaista ihmistä kohtaan, joka haluaa mulle pelkkää hyvää. Ei ollut helppoa tarpoa sieltä suosta ja löytää toisensa uudelleen, mutta olen iloinen, että jäin suhteeseen. Mies on paras ystäväni, kumppanini ja nykyään ei yhtään ällötä läheisyys, vaan päinvastoin. Mies on unelmieni märkä päiväuni. :D ollaan oltu yhdessä 17-vuotta ja tuo raskain vaihe oli varmaan siinä jossain 8 vuoden yhdessäolon tietämillä. 

Minä huomasin jo nuorena, että aina, kun joku poika kiinnostui minusta, en voinut enää sen jälkeen sietää koko poikaa. Tapasin nykyisen mieheni jo 18 vuotiaana ja  alkuun silloinkin tuli noita ällötyskohtauksia, mutta jotenkin vain puskin niistä läpi, koska olin jotenkin tajunnut, että ne menee ohi.  Aina välillä se rakkauskin löytyi uudestaa. Ollaan oltu yhdessä jo 40 vuotta ja nuo minun "ällötyskohtaukset" ei ole liittoamme pitemmänpäälle haitanneet/pilanneet, mutta mies on  nuorempana ollut viinaan menevä(nyt ollut jo yli 20v raitis) mutta silloin mies on aiheuttanut sellaisia traumoja, että niistä on ollut vaikea päästä yli. Mutta nuo ei liity siihen ällötykseen, eli jos liitto ei aina ole ollut onnellinen, se on ollut enemmänkin tuon juomisen ja miehen käytöksen aiheuttamaa. Mies oli niitä jotka lähti viemään roskista ja tuli parinpäivän päästä takaisin. Miehelle perhe oli kuitenkin niin tärkeä asia, että se meni viinanhimon ohi ja kun laitoin eropaperit vireille, mies lopetti juomisen. 

Nyt vanhempana ei noita "ällötyskohtauksia" ole enää tullut. 

Tämä koskettaa. Olen nuorempana ollut juuri kuten miehesi.

Rakastin ensimmäistä aviomiestäni enemmän kuin itseäni. Tein kaikkeni hänen eteensä.

Hän oli kylmä ja itsekäs eikä ikinä rakastanut minua. Ulosmittasi kaiken hyödyn, käytti ja lopulta hylkäsi.

Lopulta sai itsestään miehen esille 11 vuoden jälkeen sanoakseen, ettei olisikaan alunperinkään halunnut minua.

Teeskenteli tunteita ja odotteli, että kyllä kai ne joskus tulevat. Tämä oli todella hirveä kokemus.

Toivon ap että lopetat suhteenne ihan oikeasti TÄNÄÄN. Joka päivä loukkaat lisää jonka siinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa perseseksiä

Oletpa fiksu...no et.

Juuri eilen puhuin aiheesta parhaan kaverini kanssa. Meilläkin minun puolelta tunneside kokonaan kadonnut, on vain sääli. Miehelläni on aivovamma ja lisäksi alkoholia kuluu päivittäin. Hän ei pärjää yksin, jos lähden. Siksi roikun siinä, vaikka en välillä haluaisi nähdä koko ukkoa. Hän on lisäksi aika ilkeä suustaan, eikä koskaan käy missään, vaan on kotona 24/7. Mitään hyvää sanottavaa en juuri nyt keksi. Eikä ole yhteisiä lapsia eikä lampaita.