Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, mutta mies säälittää :(
04.03.2015 |
Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja tilanne on ollut jo muutaman vuoden se, että mies ällöttää minua ja kaikki hänessä ärsyttää. Olen jo kolmekymppinen ja haluaisin lapsia, mutta en mieheni kanssa. Hän on kuitenkin minulle todella tärkeä vaikka useimmiten vain ärsyttääkin. Siksi en todellakaan haluaisi, että välimme eron myötä katkeaisivat kokonaan. Eniten minua on kuitenkin jarruttanut erossa miehen rakkaus minua kohtaan. Itse en häntä ole enää aikoihin rakastanut, mutta hän kertoo yhä usein kuinka paljon rakastaa minua. Tuntuu niin järjettömän pahalta, kun tiedän että hän musertuisi, jos/kun lähden. Pelkään, että hän tekisi jotain itselleen... :(
Eroa hankaloittaa myös talo, jota tuskin saisimme myytyä ja yhteiset lemmikit. Olemme molemmat todella kiintyneitä koiriimme. Kaipaisin nyt hyviä neuvoja ja omia kokemuksia erosta, kun suhdetta on vuosia takana ja mies yhä todella rakastunut.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upupup
🤣 Keksi joku muu aloitus, hyvä latvalaho. Nää sun trollaukset on todella tunnistettavia.
Huomaa, että aloitus on 9 vuoden takaa. Että siinä sulle, kun luulit tunnistavasi täältä jonku latvalahon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeksi sanottuna miehesi on huono seksissä tai häntä ei kiinnosta se ollenkaan ja haluat erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?
Joskus joo mikäli on rakastunut joskus sen ekan kerran. Ilman että ikinä olis ollut rakkautta, huomattavasti vaikeampaa.
Jos ei ikinä ole ollutkaan rakkautta, sitä rakkautta ei tulekaan. Että ei "huomattavasti vaikeampaa", vaan mahdotonta.
Älkää heikkoina hetkinä ripustautuko laastariin ja tyytykö ns. varavaihtoehtoon. Silloin löydätte itsenne tuollaisista suhteista, joissa mies tuntuu veljeltä ja kosketuskin ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi sanottuna miehesi on huono seksissä tai häntä ei kiinnosta se ollenkaan ja haluat erota.
En usko ollenkaan, että kukaan voisi hurmata toista "hyvillä" seksitaidoillaan. Seksi on aina hyvää, kun sitä oikean ihmisen kanssa harrastaa. Jos toista kohtaan ei ole muuta tunnetta kuin ystävyys, ei seksikään voi ikinä olla hyvää. Mitään kikkoja ei tarvita.
Voi olla, että minäkin olin sairas, mut kuten sanoin niin vaikeaa lyhyesti varsinkaan selittää miten meni tuohon pisteeseen. Halusin jo pois suhteesta, mutta kun naisella (huom! Ei miehellä) oli niin vaikeaa elämässä kaikki (jälkeenpäin vasta näen, että teki asioista vaikeita) ja oli tullut tavaksi odottaa, että asiat muuttuvat, kunhan nuo loputtomat ongelmat on ratkaistu. Sitten tuli se päivä, kun tajusin että ei ne muuten lopu ikinä. Kännissä sitten petin ihastukseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempi oli vastaus aiempaan minulle suunnattuun kommenttiin, mutta puhelimella ei jostain syystä ota tuota lainausta..
Olisin joskus halunnut erota, mutta olen kerran luvannut tukea toista kuolemaan asti, joten en halua olla petturi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?
Onko teidän mielestä rakkaus vain joku ihme tunnetila? Sellainen kiihkeä rakkaus tunteena loppuu lähes jokaiselta viimeistään 7 vuoden kuluttua. Tämä on tutkittu juttu.
Sen sijaan oikea rakkaus EI ole mikään tunnetila, vaan päätös olla toisen kanssa niin hyvinä kun huonoinakin aikoina toisiaan tukien.
Se on ystävyyden ja kumppanuuden liitto, jossa usein se seksipuoli hiipuu viimeistään 60 v. mennessä. Mutta se on ihan normaalia.
Näitä seikkoja ei valitettavasti monikaan tajua. Luullaan, että aina pitäisi olla kiihkeää ja petihommia, mutta harvoin se touhu kiinnostaa enää vanhemmalla iällä.
Ra
Pelkkä tunne ei riitä parisuhteessa joka on aidosti rakkaudellinen. Tarvitaan myös valintaa ja tahtotilaa. Monesti nuo pelkän tunteen julistajat omaavat äärimmäisen rikkonaisen parisuhdehistorian johon valitettavan usein kuuluu joskus myös sadistista henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan.
Anna miehelle aisankannattajan paikka uudessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin miehen joka olevinaan rakasti minua ja oli olevinaan hyvä mies. Rakkaus ei vain ollut mitään muuta kuin sanoja. Vakuutteli kyllä rakkauttaan mutta mitä mitä sillä puheella teen? Oli vastenmielinen ihminen fyysisesti ja henkisesti, ei pitänyt huolta itsestään eikä elämästään. Mitä minä tuollaisella rakkaudella teen? Sen jälkeen mulla on ollut miehiä, jotka puhuu vähemmän mutta tekee enemmän. Rakkaus ei ole vain puhetta, se on tekoja! Se on sitä, mitä tekee puolison ja perheen eteen, miten kohtelee puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin miehen joka olevinaan rakasti minua ja oli olevinaan hyvä mies. Rakkaus ei vain ollut mitään muuta kuin sanoja. Vakuutteli kyllä rakkauttaan mutta mitä mitä sillä puheella teen? Oli vastenmielinen ihminen fyysisesti ja henkisesti, ei pitänyt huolta itsestään eikä elämästään. Mitä minä tuollaisella rakkaudella teen? Sen jälkeen mulla on ollut miehiä, jotka puhuu vähemmän mutta tekee enemmän. Rakkaus ei ole vain puhetta, se on tekoja! Se on sitä, mitä tekee puolison ja perheen eteen, miten kohtelee puolisoaan.
Hyviä ja osuvia havaintoja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?
Onko teidän mielestä rakkaus vain joku ihme tunnetila? Sellainen kiihkeä rakkaus tunteena loppuu lähes jokaiselta viimeistään 7 vuoden kuluttua. Tämä on tutkittu juttu.
Sen sijaan oikea rakkaus EI ole mikään tunnetila, vaan päätös olla toisen kanssa niin hyvinä kun huonoinakin aikoina toisiaan tukien.
Se on ystävyyden ja kumppanuuden liitto, jossa usein se seksipuoli hiipuu viimeistään 60 v. mennessä. Mutta se on ihan normaalia.
Näitä seikkoja ei valitettavasti monikaan tajua. Luullaan, että aina pitäisi olla kiihkeää ja petihommia, mutta harvoin se touhu kiinnostaa enää vanhemmalla iällä.
Rakkaus nimenomaan on tunne, ei päätös. Siitä sut vallanneesta tunteesta teet ne päätökset ihan ilman hampaidenkiristystä. Viimeksomainittua näkee näissä paskoissa päätössuhteissa. Oikea rakkaus on ihan eri luokan kokemus kuin pelkkää kumppanuutta tai ystävyyttä.
Tuohan on vain yksi kokemus loputtomassa jonossa. Sellaista ei ole olemassakaan kuin ennaltamääritelty tunne, joka ilmenisi jokaisella ihmisellä likimainkaan samalla tavalla.
-eri
Niinpä. On ehdottoman ja mustavalkoisen ihmisen puhetta sanoa että rakkaus on vain ja ainaostaan tunne. Tietyiltä osin myös naivia ja keskenkasvuista joka ei anna aineksia kestävään rakkaussuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin miehen joka olevinaan rakasti minua ja oli olevinaan hyvä mies. Rakkaus ei vain ollut mitään muuta kuin sanoja. Vakuutteli kyllä rakkauttaan mutta mitä mitä sillä puheella teen? Oli vastenmielinen ihminen fyysisesti ja henkisesti, ei pitänyt huolta itsestään eikä elämästään. Mitä minä tuollaisella rakkaudella teen? Sen jälkeen mulla on ollut miehiä, jotka puhuu vähemmän mutta tekee enemmän. Rakkaus ei ole vain puhetta, se on tekoja! Se on sitä, mitä tekee puolison ja perheen eteen, miten kohtelee puolisoaan.
Tuo mustattu sanotaan: "Mä jätin miehen, joka oli rakastavinaan minua...."
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. On ehdottoman ja mustavalkoisen ihmisen puhetta sanoa että rakkaus on vain ja ainaostaan tunne. Tietyiltä osin myös naivia ja keskenkasvuista joka ei anna aineksia kestävään rakkaussuhteeseen.
Tämä on sinun mielipiteesi. Minusta taas ylempänä esitetty on ainoa kestävä ja rakkauden ytimen ymmärtävä lähtökohta onnellisen ja kestävän rakkaussuhteen luomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä tunne ei riitä parisuhteessa joka on aidosti rakkaudellinen. Tarvitaan myös valintaa ja tahtotilaa. Monesti nuo pelkän tunteen julistajat omaavat äärimmäisen rikkonaisen parisuhdehistorian johon valitettavan usein kuuluu joskus myös sadistista henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan.
Häh, riittäähän. En tarvitse suhteessani valintaa tai tahtotilaa. Rakkauden tunne sitä miestä kohtaan jonka aviomiehekseni halusin riittää. Rakkauden tunne saa ainakin minut valitsemaan hänet. Eikä tee tiukkaa tai harmita. Ei tarvitse vastentahtoisuuden vastapainoksi omata jotain 'tahtotilaa' tuntea rakkautta, haluta olla hänen kanssa yhdessä, tehdä rakkaudellisia tekoja ja valintoja. Ne tulee ihan itsestään sen rakkauden myötä. Valinta, tahtotila ja päätös antaa ymmärtää tunteen olevan laiska ja lötkö. Sellainen ettei oikeastaan huvittaisi mutta täytyy, joten on käytettävä -tahtotilaa- jotta ne rakkauden teot ja yhdessäoleminen luonnistuu. Eroaisin jos joutuisin etsiskelemään tahtoa rakastaa ja olla rakastava.
Rakkaus nimenomaan on tunne, ei päätös. Siitä sut vallanneesta tunteesta teet ne päätökset ihan ilman hampaidenkiristystä. Viimeksomainittua näkee näissä paskoissa päätössuhteissa. Oikea rakkaus on ihan eri luokan kokemus kuin pelkkää kumppanuutta tai ystävyyttä.