Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, mutta mies säälittää :(
04.03.2015 |
Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja tilanne on ollut jo muutaman vuoden se, että mies ällöttää minua ja kaikki hänessä ärsyttää. Olen jo kolmekymppinen ja haluaisin lapsia, mutta en mieheni kanssa. Hän on kuitenkin minulle todella tärkeä vaikka useimmiten vain ärsyttääkin. Siksi en todellakaan haluaisi, että välimme eron myötä katkeaisivat kokonaan. Eniten minua on kuitenkin jarruttanut erossa miehen rakkaus minua kohtaan. Itse en häntä ole enää aikoihin rakastanut, mutta hän kertoo yhä usein kuinka paljon rakastaa minua. Tuntuu niin järjettömän pahalta, kun tiedän että hän musertuisi, jos/kun lähden. Pelkään, että hän tekisi jotain itselleen... :(
Eroa hankaloittaa myös talo, jota tuskin saisimme myytyä ja yhteiset lemmikit. Olemme molemmat todella kiintyneitä koiriimme. Kaipaisin nyt hyviä neuvoja ja omia kokemuksia erosta, kun suhdetta on vuosia takana ja mies yhä todella rakastunut.
Kommentit (119)
81/119
|
10.07.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen puhuin aiheesta parhaan kaverini kanssa. Meilläkin minun puolelta tunneside kokonaan kadonnut, on vain sääli. Miehelläni on aivovamma ja lisäksi alkoholia kuluu päivittäin. Hän ei pärjää yksin, jos lähden. Siksi roikun siinä, vaikka en välillä haluaisi nähdä koko ukkoa. Hän on lisäksi aika ilkeä suustaan, eikä koskaan käy missään, vaan on kotona 24/7. Mitään hyvää sanottavaa en juuri nyt keksi. Eikä ole yhteisiä lapsia eikä lampaita.
Sunhan on itse asiassa helppo lähteä. Mies on alkoholisti. Teet hänestä sossuille huoli-ilmoituksen ja lähdet. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta hoitaa häntä. Täällä eletään vain kerran, miksi tuhlaisit elämääsi ilkeän ihmisen kanssa neljän seinän sisällä? Tule nyt järkiisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :( -ap
Tässäpä ongelman ydin. Uutta suhdetta ei pidä koskaan aloittaa ennen kuin vanha on käsitelty loppuun. Valitettava totuus on se, että itse olet nyt luonut vankilasi ja pidät sitä yllä kynsin hampain. Päästä irti, se vaatii paljon vähemmän energiaa kuin kiinni pitäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :( -ap
Tässäpä ongelman ydin. Uutta suhdetta ei pidä koskaan aloittaa ennen kuin vanha on käsitelty loppuun. Valitettava totuus on se, että itse olet nyt luonut vankilasi ja pidät sitä yllä kynsin hampain. Päästä irti, se vaatii paljon vähemmän energiaa kuin kiinni pitäminen.
Sarjasuhtelijoiden ongelmia tosiaan. Siksi he eivät pysty rakkauteen eivätkä heidän suhteet kestä eivätkä onnea ja rauhaa löydä. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenne ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa itsestään. On myös väärin pidättää heitä suhteissa, jotka eivät ole aidosti vastavuoroisia. Molempien elämä menee hukkaan!
Eron voi aloittaa varovasti erilleen muuttamisella, joka selkiyttää ajatuksia. Ehkä se mieskin löytää uutta potkua elämäänsä.
Mielummin olisin rakkaudettomassa parisuhteessa kuin yksin, yksin se elämä vasta hukkaan meneekin.
Minua taas oksettaa ajatus, että mies olisi kanssani vain, koska säälii minua, samalla kun minä suorastaan ällötän häntä. Hyi helv. Jos en parempaa löytäisi, todellakin eläisin mieluummin yksin.
Nyt kun sen noin kirjoitat tuntuukin se kamalalta, mutta käytäntö voi olla muuta. Jos itse rakastaa toista, voi olla, ettei ajatt
Minä kyllä lähden kiitämään aika nopeasti, jos alkaa vaikuttaa, ettei toinen oikeasti rakasta tai välitä tarpeeksi. Huono parisuhde on pallo jalassa ja pilaa elämän, jota yksin olisi mahdollista viettää. Omanarvontunto ei kyllä sallisi jäädä odottelemaan jonkun rakastumista. Itse asiassa siinä erokriisissä se tunne voi herätä, miksi se tasapaksussa olemisessa edes heräisi, kun kaikki menee samaa rataa kuin aina.
Te, joita ällöttää, onko hormonaalinen ehkäisy?
Luonnollisesti tunteet väljenee, jos ei ole seksiä. Seksi on parisuhteen liima.
Kannattaa erota jämäkästi ennenkuin on myöhäistä.
Minä kulutin "vain" viisi pitkää vuotta ihmisen kanssa, jolla ongelmat seurasivat toisiaan. Olin enemmänkin hänen huoltajansa kuin tasavertainen kumppani, aika pian huomasin viihtyväni paremmin kotona, jos hän oli reissussa. Vastailin kohteliaasti hänen ikävä-viesteihinsä, kuten hän halusi kun niiden haluamistensa suhteen oli kyllä avoin. Kysyi myös avoimesti, miksi en vastaa hänelle niin tai näin tai miksi en vastaa (15min. kuluessa). Oli helpointa vastata miten hän haluaa, niin nopeammin sai olla rauhassa.
Mutta jos minä edes yritin ottaa puheeksi suhteessa olevia ongelmia, niin hyvin pian huomasin että hänellä on kyky saada päälle jokin suuri ongelma tai jopa tulla kipeäksi välttääkseen tuon keskustelun. Hän luuli osaavansa manipuloida minua täysin, mutta lopulta en enää jaksanut välittää ja petin häntä (tätä en puolustele, ei ollut oikein mutta olin todella ahdistunut jo tuossa vaiheessa).
Mutta enpä meinannut edes tuon tehtyäni päästä eroon, vaan hän alkoi vaatia suhteen jatkamista (siitä huolimatta, että vihdoin sanoin siinä vaiheessa suoraan, että en enää välitä eikä meillä mene hyvin) ja kun se muutaman kuukauden väsytyksellä meni hänen ymmärrykseen, että suhde ei jatku niin alkoi kiristys että hän tekee itselleen jotain. Meni oikeasti lähemmäs kolme vuotta, kun jouduin hänen asioistaan huolehtimaan ja kuuntelemaan hänen ongelmiaan vieläkin päivittäin. Siinä vaiheessa tein sen jo huonosta omasta tunnosta. Oli pakko kuunnella. Nyt hän puhuu muille kuinka erosimme ystävinä ja minä taas en voi uskoa mihin kulutinkaan aikani. Mutta pakko olla hiljaa, että antaa minun olla rauhassa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja lukiessa ymmärrän, miksi naiset ovat onnellisempia yksin.
Ap, sinä annoit mahdollisuuden, mutta se ei toteutunut. Et rakastunut. Jos miehesi on niin hyvä kuin kuvailet joku kyllä nappaa hänet ja rakastaa häntä ihan oikeasti. Anna nyt uudelleen miehellesi mahdollisuus rakkauteen. Siinä sivussa saat sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota jämäkästi ennenkuin on myöhäistä.
Minä kulutin "vain" viisi pitkää vuotta ihmisen kanssa, jolla ongelmat seurasivat toisiaan. Olin enemmänkin hänen huoltajansa kuin tasavertainen kumppani, aika pian huomasin viihtyväni paremmin kotona, jos hän oli reissussa. Vastailin kohteliaasti hänen ikävä-viesteihinsä, kuten hän halusi kun niiden haluamistensa suhteen oli kyllä avoin. Kysyi myös avoimesti, miksi en vastaa hänelle niin tai näin tai miksi en vastaa (15min. kuluessa). Oli helpointa vastata miten hän haluaa, niin nopeammin sai olla rauhassa.
Mutta jos minä edes yritin ottaa puheeksi suhteessa olevia ongelmia, niin hyvin pian huomasin että hänellä on kyky saada päälle jokin suuri ongelma tai jopa tulla kipeäksi välttääkseen tuon keskustelun. Hän luuli osaavansa manipuloida minua täysin, mutta lopulta en enää jaksanut välittää ja petin häntä (tätä en puolustele, ei ollut oikein mutta olin todella ahdistunu
No on tässäkin elämäntarina.
Musta olisi ihan kauheaa, että mies vastaisi kaipaus-viesteihini "siten kuin odotan", eikä siksi, että tuntee oikeasti kaipausta ja rakkautta.
Karmeaa petosta.
Jos se mies on mukava ja kunnollinen ja normaalipainoinen, niin kyllä hän kelpaa jollekin toiselle naiselle eronne jälkeen.on hieman ylimielistä ja miestä halveksuvaa kuvitella, että hän ei kelpaisi muille ja että hän romahtaisi, jos ottaisit eron. Vähän itserakas kuvitelma ap:lla suorastaan. Keski-iässä on aika vähän hyviä parisuhdemiehiä tarjolla, voi olla, että miehelle on enemmänkin kysyntää kuin ap:lle.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on tässäkin elämäntarina.
Musta olisi ihan kauheaa, että mies vastaisi kaipaus-viesteihini "siten kuin odotan", eikä siksi, että tuntee oikeasti kaipausta ja rakkautta.
Karmeaa petosta.
No, niinpä. Tätä on vaikea lyhyesti selittää miten tuo meni tuohon pisteeseen enkä niin tarkkaan haluakaan kertoa.
En tiedä missä vaiheessa lakkasin rakastamasta, jos koskaan rakastinkaan. Hänellä on aivan erilainen ajatusmaailma kuin "normaalilla" ihmisellä, onko jokin persoonallisuushäiriö, ettei ymmärrä, että joku ehkä hänestä välitäkään takaisin.
Hän ei oikeasti ymmärtänyt, tai ainakaan häntä ei näyttänyt haittavaankaan, että selkeästi tein velvollisuudesta tai sanoin asioita, joita hän halusi. Siitä kertonee jo se, että minä oikeasti lopulta vasta sain sanottua KAIKEN mitä olin koko suhteen ajan joutunut vain ajattelemaan (kun ei häntä saanut keskustelemaan), sekä sen että olen jo ihastunut uuteen enkä enää HALUA jatkaa, ja silti hän yritti vaatia, että jatketaan ja kokeillaan vielä. Ulkopuolisille ei saanut kertoa, ei ikinä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aiheutti hormonaalinen ehkäisy kaiken kiintymyksen ja rakkauden tunteiden katoamisen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Täällä sama tilanne päällä. Olen kuitenkin asian saanut kerrottua muutamia viikkoja sitten, mieheni on täysin murtunut ja nyt tilanne junnaa paikoillaan. Ahdistavaa, erittäin!
Jos olet kertonut miehellesi, ettet enää halua hänen kanssaan olla, niin miten tilanne voi junnata paikoillaan? Jos asutte yhdessä, muuta pois. Jos ette asu, lakkaa pitämästä yhteyttä.
Kuulostaa vähän siltä, ettet itse nyt osaa kuitenkaan päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet palveluksen teille molemmille, kun eroat. Äläkä syytä itseäsi, tunteita ei voi käskeä. Ainoastaan siitä voit itseäsi hieman soimata, että annoit tämän valheen jatkua liian pitkään.
Jatkossa sitten tiedät, ettei heikolla hetkellä kannata ripustautua johonkin ihan kivaan. Näissä suhteissa särkyy vain sydämiä. Kaverit ovat kavereita ja rakkaat rakastettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on tässäkin elämäntarina.
Musta olisi ihan kauheaa, että mies vastaisi kaipaus-viesteihini "siten kuin odotan", eikä siksi, että tuntee oikeasti kaipausta ja rakkautta.
Karmeaa petosta.
No, niinpä. Tätä on vaikea lyhyesti selittää miten tuo meni tuohon pisteeseen enkä niin tarkkaan haluakaan kertoa.
En tiedä missä vaiheessa lakkasin rakastamasta, jos koskaan rakastinkaan. Hänellä on aivan erilainen ajatusmaailma kuin "normaalilla" ihmisellä, onko jokin persoonallisuushäiriö, ettei ymmärrä, että joku ehkä hänestä välitäkään takaisin.
Hän ei oikeasti ymmärtänyt, tai ainakaan häntä ei näyttänyt haittavaankaan, että selkeästi tein velvollisuudesta tai sanoin asioita, joita hän halusi. Siitä kertonee jo se, että minä oikeasti lopulta vasta sain sanottua KAIKEN mitä olin koko suhteen ajan joutunut vain ajattelemaan (kun ei häntä saanut keskustelemaan), sekä sen että olen jo ihastunut uuteen enkä enää HALUA jatkaa, ja silti hän yritti vaatia, että jatketaan ja kokeillaan vielä. Ulkopuolisille ei saanut kertoa, ei ikinä mistään.
Sinä olit se sairas osapuoli tuossa suhteessa, viakka yrität kovasti selittää, kuinka mies ei ymmärtänyt, tai että hän ei ollut normaali.
Vierailija kirjoitti:
upupup
🤣 Keksi joku muu aloitus, hyvä latvalaho. Nää sun trollaukset on todella tunnistettavia.
Vierailija kirjoitti:
Teet palveluksen teille molemmille, kun eroat. Äläkä syytä itseäsi, tunteita ei voi käskeä. Ainoastaan siitä voit itseäsi hieman soimata, että annoit tämän valheen jatkua liian pitkään.
Jatkossa sitten tiedät, ettei heikolla hetkellä kannata ripustautua johonkin ihan kivaan. Näissä suhteissa särkyy vain sydämiä. Kaverit ovat kavereita ja rakkaat rakastettuja.
Et voisi enempää olla oikeassa. Hyvä neuvo näille tällä tuskaileville tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?
Joskus joo mikäli on rakastunut joskus sen ekan kerran. Ilman että ikinä olis ollut rakkautta, huomattavasti vaikeampaa.
Avaus on vuodelta 2015. Voi olla, että ap:n tilanne on jo rarkennut.