Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, mutta mies säälittää :(
04.03.2015 |
Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja tilanne on ollut jo muutaman vuoden se, että mies ällöttää minua ja kaikki hänessä ärsyttää. Olen jo kolmekymppinen ja haluaisin lapsia, mutta en mieheni kanssa. Hän on kuitenkin minulle todella tärkeä vaikka useimmiten vain ärsyttääkin. Siksi en todellakaan haluaisi, että välimme eron myötä katkeaisivat kokonaan. Eniten minua on kuitenkin jarruttanut erossa miehen rakkaus minua kohtaan. Itse en häntä ole enää aikoihin rakastanut, mutta hän kertoo yhä usein kuinka paljon rakastaa minua. Tuntuu niin järjettömän pahalta, kun tiedän että hän musertuisi, jos/kun lähden. Pelkään, että hän tekisi jotain itselleen... :(
Eroa hankaloittaa myös talo, jota tuskin saisimme myytyä ja yhteiset lemmikit. Olemme molemmat todella kiintyneitä koiriimme. Kaipaisin nyt hyviä neuvoja ja omia kokemuksia erosta, kun suhdetta on vuosia takana ja mies yhä todella rakastunut.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 6:lla hyvä kommentti.
Ap: Jos olet varma että tunnet noin, ei sille mitään mahda. Ei tunteita voi pakottaa. Silloin on myös reilua miestä kohtaan laittaa piste suhteelle. Tunnet parhaiten miehesi itse ja voit ratkoa mikä olisi kivuttomin tapa. Erkaantua hiljalleen, tehdä ero nopeasti, kertoa asia suoraan vai kaunistellen. Älä syytä itseäsi, ei kenenkään kanssa kannata olla yhdessä säälistä. Ette olleet tarkoitettuja toisillenne, miehesikin pitää hyväksyä se. Hän on aikuinen ja osaa kyllä pitää huolen itsestään, ainakin se on hänen vastuullaan eikä sinun. Mutta mitä kauemmin viivyttelet, sen pahempi! Hukkaatte turhaan molempien aikaa ja miehesi elää valheessa. Tsemppiä!
Hukkaatte molempien aikaa? Kyllä se osapuoli, joka haluaa jäädä parisuhteeseen, vaikka väljähtyneeseenkin, on mielummiin siinä kuin yksin. Vain tyytymättömän aika menee hukkaan. Jätet
Tämäkin on totta. Yritin jättää silloisen poikaystävän(nykyisen mieheni) useita kertoja, mutta mies oli sitkeä, eikä antanut periksi ja aina palattiin yhteen. Lopulta mentiin naimisiin ja saatiin lapsia. Mies tietää, etten ole aina ihan onnellinen hänen kanssaan, mutta ei se näytä mietä pahemmin haittaavan. Olen miehelle varmaan hyvä kumppani, mutta itse olisin voinut valita paremminkin. Mies ei ole niitä helpoimpia luonteita. Miehen maailma romahtaisi, jos nyt jättäisin hänet, hän on nyt ihan ollellinen. Ollaan kyllä jo vanhempi pariskunta ja yhteisiä vuosia on takana paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenne ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa itsestään. On myös väärin pidättää heitä suhteissa, jotka eivät ole aidosti vastavuoroisia. Molempien elämä menee hukkaan!
Eron voi aloittaa varovasti erilleen muuttamisella, joka selkiyttää ajatuksia. Ehkä se mieskin löytää uutta potkua elämäänsä.
Mielummin olisin rakkaudettomassa parisuhteessa kuin yksin, yksin se elämä vasta hukkaan meneekin.
Minua taas oksettaa ajatus, että mies olisi kanssani vain, koska säälii minua, samalla kun minä suorastaan ällötän häntä. Hyi helv. Jos en parempaa löytäisi, todellakin eläisin mieluummin yksin.
Nyt kun sen noin kirjoitat tuntuukin se kamalalta, mutta käytäntö voi olla muuta. Jos itse rakastaa toista, voi olla, ettei ajattele noin, vaan on vain tyytyväinen, ettei toinen lähde ja toivoo että tilanne vielä muutuisi. Yleensä se osapuoli joka liitossa rakastaa, ei hae eroa, koska rakastaa, vaikka tietää, ettei toisen tunteet ole niin lämpimät. Ihminen toivoo aina parasta ja ajattelee, että se toinen vielä alkaa uudelleen rakastamaan. Koska onhan sitä rakkautta ollut, kun on yhteen menty.
Muutama vuosi erosta enkä ole entiseni perään haikaillut, vaikka hän mielestäni onkin hyvä mies ja olen ollut sitä mieltä koko ajan, mutta meidän suhteella ei ollut enää edellyksiä jatkua ja saada jotenkin romanttiset tunteet uudelleen heräämään.
Itse erosin miehestä jonka kanssa jatkaminen oli mahdotonta. En voinut uhrata ainoaa elämääni jäämällä säälin tunteen takia.
Emme tosin rakastaneet kumpikaan, se selvisi aika pian ensimmäisten aikojen pilvilinnojen jälkeen, mutta mies olisi siitä huolimatta halunnut jatkaa. Hän ei halunnut mitään fyysistä mutta kämppiksenä olisi kyllä halunnut jatkaa. Itse en, elän mieluummin yksin.
Kyllä minullakin säälin tunne oli alkuun melko paljon esillä. Mies vaikutti niin avuttomalle, häneltä ikäänkuin putosi pohja kun ilmoitin etttä haen eron. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Minulla ei ollut enkä katsonut velvollisuudeksieni jatkaa suhdetta missä voin todella huonosti. Mies suuttui jos yritin lähestyä, kämppiksinä kyllä olisi viihtynyt.
Välillä vieläkin tulee hetkiä kun säälin tunne nostaa päätään. Hänellä ei ole mennyt hyvin. Minun jälkeeni ryhtyi suhteeseen itseään toistakymmentä vuotta vanhemman naisen kanssa jolla alko-ongelmaa ja joka osoittautui väkivaltaiseksi miestä kohtaan. Se suhde kesti ihme kyllä muutaman vuoden mutta loppui hyvin rumasti väkivallan eskaloitumiseen ja miehen sairaalakuntoon saattamisella.
Säälin takia kuitenkaan en halua ketään alkaa kannatella. Aikuinen on vastuussa itsestään ja uskaltaa myöntää avuntarpeensa ja hakee sitä. Jos ei, valinta on vain ja ainoastaan omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 6:lla hyvä kommentti.
Ap: Jos olet varma että tunnet noin, ei sille mitään mahda. Ei tunteita voi pakottaa. Silloin on myös reilua miestä kohtaan laittaa piste suhteelle. Tunnet parhaiten miehesi itse ja voit ratkoa mikä olisi kivuttomin tapa. Erkaantua hiljalleen, tehdä ero nopeasti, kertoa asia suoraan vai kaunistellen. Älä syytä itseäsi, ei kenenkään kanssa kannata olla yhdessä säälistä. Ette olleet tarkoitettuja toisillenne, miehesikin pitää hyväksyä se. Hän on aikuinen ja osaa kyllä pitää huolen itsestään, ainakin se on hänen vastuullaan eikä sinun. Mutta mitä kauemmin viivyttelet, sen pahempi! Hukkaatte turhaan molempien aikaa ja miehesi elää valheessa. Tsemppiä!
Hukkaatte molempien aikaa? Kyllä se osapuoli, joka haluaa jäädä parisuhteeseen, vaikka väljähtyneeseenkin, on mielummiin siinä kuin yksin. Vain tyytymättömän aika menee hukkaan. Jätet
Jättäjän on hyvä tiedostaa se, että jätetyn elämä romahtaa, eikä jotenkin tehdä itselleen helpommaksi asiaa uskottelemalla, että tekee armollisen teon jätetylle, jonka elämä nyt helpottuu.
Silti ero on hyvä jos ei olla tyytyväisiä, mutta lauseet "kummankin aika menee hukkaan" tai "ei ole reilua ketään kohtaan" on ihan todella karmivia.
Ihan kuin se jätetty olisi siinä joku kellä ei ole enää omia mielipiteitä vaan joku toinen määrittää ne hänen puolestaan. Tuollainen tekee jätetyksi tulemisesta vielä nöyryyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:llä epämiellyttävä tilanne. Olen lukenut useita artikkeleita julkuista ja taviksistakin, jotka kertovat rakastuneensa miehiinsä uudelleen. Voiko tällaista tapahtua?
Voi. Puhukaa ja kuunnelkaa mitä toisillanne on sanottavana. Älkää hautautuko näiden ajatusten kanssa yksin. Jos puhumisen lopputulos on ero, sitten on, mutta antakaa myös puolisolle mahdollisuus puhua.
Meillä oli vaikeaa n. 15 vuoden kohdalla. Onneksi en lyönyt hanskoja tiskiin. Se mitä haikailet ei välttämättä ole sitä mitä kuvittelet sen olevan. Nyt olemme mieheni kanssa kaksin, lapset jo maailmalla ja viihdytään hyvin yhdessä edelleen.
T. 30+ vuotta
Koittakaapa myydä se talo ensin. Projekti ja maisemanvaihdos saattaa piristää ja jos ei, niin siinä on hyvä sauma nostaa kytkintä. Rakkauslässytyksiin voit ihan reippaasti alkaa sanomaan, että 10 vuotta seksinukkena käytetty nainen ei voi rakastaa miestä, joka tätä seksinukkenaan on käyttänyt. Seiso reippaasti tunteidesi ja vaistojesi takana. Ne ovat täysin oikeassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :( -ap
Haarovälistäsi löytyy ratkaisu tuohon ongelmaan ja rakkauskin voi leimahtaa sen seurauksena.
Ensimmäinen henkilö jonka kanssa puhutaan suhteen ongelmista ja haasteista on kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-miehestä varmaan tuntui tuolta ja jätti minut lopulta kun rinnallensa löysi uuden naisen. Oltiin yhdessä 28 vuotta. Esitti loppuun asti, että kaikki on hyvin ja seksielämää oli loppuun saakka.
Erosta toivuin kyllä, mutta olen miettinyt kuitenkin sitä, että mikä oikeutti valehtelemaan ja esittämään onnellista kanssani. Olisi voinut hieman varoitella tunteidensa loppumisesta jne. Uudesta naisesta ei oltu rehellisiä, minulle selvisi vasta vuosi eron jälkeen että uusi nainen ollut kuvioissa jo pitkään siis ennen eroamme. En halua eksälle mitään pahaa, mutta hukkasi kyllä minunkin elämästäni aikaa. Kunnioitus meni. Erota saa ja pitääkin jos siltä tuntuu, mutta rehellinen pitää olla.
Lähtisin muuttamaan arjesta jonkun asian (työpaikka, asunto, harrastus, parisuhteessa kommunikointi). Sitten puolen vuoden päästä arvioisin tilannetta uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heivaa vätys mäelle,ja ota itsellesi kunnon mies Irakista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 6:lla hyvä kommentti.
Ap: Jos olet varma että tunnet noin, ei sille mitään mahda. Ei tunteita voi pakottaa. Silloin on myös reilua miestä kohtaan laittaa piste suhteelle. Tunnet parhaiten miehesi itse ja voit ratkoa mikä olisi kivuttomin tapa. Erkaantua hiljalleen, tehdä ero nopeasti, kertoa asia suoraan vai kaunistellen. Älä syytä itseäsi, ei kenenkään kanssa kannata olla yhdessä säälistä. Ette olleet tarkoitettuja toisillenne, miehesikin pitää hyväksyä se. Hän on aikuinen ja osaa kyllä pitää huolen itsestään, ainakin se on hänen vastuullaan eikä sinun. Mutta mitä kauemmin viivyttelet, sen pahempi! Hukkaatte turhaan molempien aikaa ja miehesi elää valheessa. Tsemppiä!
Hukkaatte molempien aikaa? Kyllä se osapuoli, joka haluaa jäädä parisuhteeseen, vaikka väljähtyneeseenkin, on mielummiin siinä kuin yks
Suhteenne kuulostaa perustuvan Tukholma syndroomaan.Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni :( Silloin, kun tapasin hänet, olin rikki edellisestä suhteesta ja hän oli minulle niin järjettömän kiltti ja huomaavainen, että niiden vuoksi annoin hänelle aikoinaan mahdollisuuden... Alkuvuodet viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutta olen ehkä aina tiennyt, että hän ei ole se oikea... Olen vain jatkanut suhdetta säälistä ja kiintymyksestä. Hän on todella epäitsekäs ja kiltti mies. Siksi tämä tilanne niin pahalta ja vaikealta tuntuukin. En vain haluaisin jäädä seksittömään suhteeseen ilman lapsia :( -ap
Olet siis käyttänyt häntä todella törkeästi. Kaikki nuo vuodet! Miehesi olisi voinut löytää jonkun joka aidosti rakastaa häntä. Olet kyllä todella paska ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa perseseksiä
Hyi helv...sitten muka ollaan olevinaan sivistyneitä ihmisiä. Ei kaikkea tarvi tehdä, mitä voi.
Ottakaa tuumaustauko, muuttakaa asumuseroon mutta älkää aloittako uusia suhteita sen aikana. Jos suhde sitten päättyy, jätetyllä on ollut aikaa sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskettaa. Olen nuorempana ollut juuri kuten miehesi.
Rakastin ensimmäistä aviomiestäni enemmän kuin itseäni. Tein kaikkeni hänen eteensä.
Hän oli kylmä ja itsekäs eikä ikinä rakastanut minua. Ulosmittasi kaiken hyödyn, käytti ja lopulta hylkäsi.
Lopulta sai itsestään miehen esille 11 vuoden jälkeen sanoakseen, ettei olisikaan alunperinkään halunnut minua.
Teeskenteli tunteita ja odotteli, että kyllä kai ne joskus tulevat. Tämä oli todella hirveä kokemus.
Toivon ap että lopetat suhteenne ihan oikeasti TÄNÄÄN. Joka päivä loukkaat lisää jonka siinä olet.
Aloitus on vuodelta 2015....
Mietipä sitä, että jossain tuolla on nainen, joka hullaantuu miehestä täysin, joka on kiitollinen joka päivä että saa olla tämän kanssa. Miksi haluaisit seistä miehen ja tämän naisen onnen tiellä?
Vai pelkäätkö ettet enää saa ketään muutakaan...
Minua taas oksettaa ajatus, että mies olisi kanssani vain, koska säälii minua, samalla kun minä suorastaan ällötän häntä. Hyi helv. Jos en parempaa löytäisi, todellakin eläisin mieluummin yksin.