Te joiden rakas ja läheinen on alkoholisti. Miten kestätte? Sydämeni särkyy =(

Hakeudu Al-anon ryhmään. Itse en tarvitse ryhmää, koska en ole sen henkinen ihminen. Kirjoitan pahaa oloani keskustelupalstoille ja keksin tekemistä, joka vie ajatukset pois toisen sairaudesta.

Hän juo rahansa. Tappaa itseään viinalla.

Olen puhunut, käskenyt, kuunnellut, huutanut, itkenyt, raivonnut, halannut ja säälinyt.



Mikään ei tehoa. Olo on voimaton, syyllinenkin jotenkin. Mitä vielä voisin tehdä? En mitään.



On ollut aikoja että on etsitty sairaaloista ja ruumishuoneilta.



En osaa kuvitella itseäni al-anon ryhmässä, en tiedä mitä siellä tehdään. Olen vuosien varrella turtunut ja kylmentänyt tunteitani.



Tiedän ap mistä puhut.

Olen yrittänyt hyvällä että pahalla. Tauti on ja pysyy. Välillä parempia ja välillä huonompia ajanjaksoja. Selviytymiseni parani kun lakkasin kiillottamasta ko. ihmisen julkisuuskuvaa ja selityksien keksimistä juomisen lieveilmiöille. Kadvoin sitä kautta tilanteen herraksi. Minulla oma hyvä elämä jota kukaan ei minulta vie.

Usein juomisen taustalla saataa olla mielenterveyden ongelmia, paniikkihäiriötä, yms. mitä lievennetään alkolla. Tsemppiä!

Koko ajan olen vähemmän ja vähemmän tekemisissä hänen kanssaan. Näin säästän itseäni. Näin hän yleensä sitten onkin selvinpäin kun tapaamme tai soitamme ( kun yhteydenpito vähäistä). En kestäisi asua samalla paikkakunnalla.

Aikuinen ihminen tekee juuri niinkuin itse haluaa. Ei ole sinun vikasi, että alkoholi on hänelle tärkeämpi kuin sinä. Sairaushan se on, mutta paraneminen alkaa vasta sitten kun asianomainen itse sitä haluaa. Et siis voi tehdä paljon mitään. Yritä ajatella niin, ettet anna tämän pilata omaa elämääsi. Tätä ajatusrataa itse käytän koska pahalta tuntuu.

Mä en kestänyt enää kun mun muutin pois kotoa.. vaan katkasin välini äitiini mun sisarukset tietää mun valintani ja kertoo äitini kuulumiset ja ymmärtävät mun valintani.

Tietenkin se surettaa.

Minunkin rakkaani juo itsensä vielä hengiltä eikä tunnu itse edes tajuavan sitä. Tuntuu koko ajan siltä, että hän ei vain välitä siitä miltä minusta tuntuu. Se on aivan hirveää katsottavaa, kun viina menee ihan kaiken edelle. Ei väliä, onko perheellä ruokaa, kunhan vaan hänellä on viinaa. Sitten kiukutellaan, kun on niin vähän rahaa, mutta ei vaan suostu tajuamaan, että sitä rahaa voisi ollakin enemmän jos ei veisi niitä Alkoon.



Muistakaa silti, ettei se ole teidän syynne. Ei ikinä. Te ette voi sille mitään, että läheisenne on sairas.

2 kertaa viikossa? joka päivä? onko edes viikon taukoa juomisesta?



äiti 30

sen takia - nyt jo 13 vuotta sitten. Enkä ole vieläkään pääsyt kokonaan tästä ajasta yli. Kertaheitolla lähdin yhteisestä kodista (sen jälkeen kun avomies löi humalaisena oma tyttärensä ensimäisestä avioliitosta, oli silloin 15 vuotias). Menin turvakotiin - myöhemmin hain oma asunto, kävin kaverin kanssa hakemassa ihan muutama tavara entisestä kodista - ja sen jälkeen en ole pitänyt yhteyttä. Ja vieläkin vapisen, kun ajattelen mitä kestin, tyhmänä ja nuorena - yli 10 vuotta.



Mies yritti syyllistää minua - puhui paha selan takana yhteisille ystäville, tutuille, sukulaisille yms. Sen jälkeen en ennä pitänyt yhteyttä heihinkaan - aloitin täysin uuden elämän nollasta!



Vielä minulla on " alkoholiongelma" - en siedä yhtään, että ympäristössäni juodaan, olen aivan hysterinen sen suhteen...



Välillä mietin, kuinka paljon aika pitäisi mennä, että olo helpottaisi - olen saanut viime vuosien aikana kokea paljon hyvä - olen viihdoinkin onnellinen, mutta vieläkin näen painajaisia ja alkoholin " pelko" istuu syvällä...



Teinkö oikein? Jätinkö sairasta ihmistä vai oliko tämä kuitenkin itsepuolustus?



En tiedä - mutta toista kerta en katsoisi niin pitkään.

vuoksi ja oman elämäni eheytyminen saattoi vihdoin alkaa. Ei enää valtavaa huolta ja murhetta, syyllisyyttä ja sääliä. Isäni on minulle enää hieman surumielinen muisto, ja elämäni rauhallista ja hyvää.

Olisi ollut ihanaa, jos minullakin olisi ollut ' oikea' isä - sellainen kunnollinen tuki ja turva, lämmin, lempeä ja luotettava auktoriteetti. Näin ei nyt kuitenkaan ollut, olen sen hyväksynyt ja yritän omalta osaltani huolehtia siitä, että omat lapseni saavat nauttia hyvästä vanhemmuudesta.

Myös alkoholistin lapset, niin kuin lapset yleensäkin, pyrkivät ymmärtämään ja auttamaan ongelmaisia vanhempiaan yli oman kestokykynsäkin - siitä kannattaa pyrkiä irrottautumaan itsensä vuoksi. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan, mutta mikäli he eivät siihen pysty, kannattaa lapsen tunnustaa tosiasia ja suojella itse itseään parhaansa mukaan. Joskus se vaatii eroa vahinkoa tekevistä vanhemmistaan.

Vierailija:

Hän juo rahansa. Tappaa itseään viinalla.

Olen puhunut, käskenyt, kuunnellut, huutanut, itkenyt, raivonnut, halannut ja säälinyt.

Kun rahat loppuu alkaa vihjailu että " ei ole rahaa ruokaan.." ja minä kannan hänelle kasseittain ruokaa. Joskun olen maksanut vuokriaankin.



En voi kääntää selkää tai hän tosiaan tappaa itsensä.

Puoliskoni juo n. 3-5 kertaa viikossa. Joskus saattaa mennä ihan neljäkin päivää ilman viinaa, mutta ne ovat harvinaisia.



Kuulostaa tietenkin vähän huvittavalta, " jopa neljä päivää " ... olisi edes neljä viikkoa. Olisin erittäin tyytyväinen.



t.8

ottaa textiviesti vippejä PRKL

juoppo isä. Juopon elämässä alkoholi tulee ennen mitään muuta. Puheet voivat olla kauniita, mutta itseään säästää kun oppii tämän. Mielestäni ihmisellä on oikeus suojella itseään ja perhettään vaikka se onkin säälimätöntä. (Tarkoitan, että ei pidä tuntea huonoa omaatuntoa, jos on mahdollisimman vähän tekemisissä juopon kanssa.) Alkoholismi on mielisairaus, jolle kukaan ulkopuolinen ei voi mitään. Valitettavasti sairas itse on usein vakaasti sitä mieltä, että vika on muiden asenteissa, käytöksessä, muut ovat kylmiä ja välinpitämättömiä, yrittävät sekaantua henkilökohtaisiin asioihin (jos mainitsevat juomisesta) jne. jne.



Tällaisessa tilanteessa on syytä olla itsekäs. Joskus se voi jopa saada alkoholistin huomaamaan, että kaikki ei olekaan hyvin. On kuulemma sellaisiakin tapauksia, joissa välirikko läheisiin on alku raittiille elämälle.

äiti 30

ja miehen alkoholinkäyttö oli pääsyy eroon. Alkoholisti sairastuttaa läheiset ympärillään. Eron jälkeen tajusin, kuinka paljon minulta kului energiaa siihen tilanteeseen, pahaan oloon jne. Nyt pystyn käyttämään kaiken sen energian lapsiin ja itseeni :)



Alkoholistia ei voi toinen ihminen parantaa tai muuttaa. Halun muutokseen pitää lähteä alkoholistilta itseltään.



En koe huonoa omaatuntoa erosta, pelastin itseni ja lapseni.

Päätin sunnuntai iltana, etten enää valehtele mieheni juomisen takia yhtään kenellekään yhtään mitään. Anoppi eilen kävikin minulle huutamassa, mutta väärään osoitteeseen tuli huuto. " Mitä ihmiset sanovat.." Ihmiset saavat jatkossa sanoa, että eivät ne tulleet grilli-iltaan, kun isäntä ei pysynyt jaloillaan tms. Eikä verukkeena käytetä, että on vatsatautia tms perheessä.



Sunnuntaina hoidin koko päivän lapsia yövuoron jälkeen. Iltapäivällä minun piti saada nukkua päiväunet, jotta oltaisiin lähdetty illalla grillijuhliin ystävien luokse. Mies oli ihan pihalla - taas. Eikä pitänyt lupauksiaan. Vasta perjantaina lupasi ja vannoi, että sunnuntaina saan nukkua ja sitten illalla ei juo liikaa juhlissa. Pälä-pälä-pälä.



Sunnuntaina ystäväpariskunnan mies tuli hakemaan meitä autolla, kun yritin kierrellen ja kaarrellen sanoa, ettemme voikaan tulla. Hän paukahti paikalle, tuumasi että isäntä on sellaisessa kunnossa, ettei heille tule haisemaan ja että emäntä lapsineen nyt kyytiin ja lähdetään saunomaan ja grillaamaan. Perillä sain nukkua alkuun tunnin, kun perheen lapset leikittivät meidän pienempiä



Sen jälkeen saunottiin ja tämä pariskunta nosti kissan pöydälle. Olivat todella huolissaan minusta ja lapsista. Näyttivät jopa minusta kuvia aikaiesmmilta ajoilta ja pyysivät katsomaan peiliin, että katsooko sieltä takaisin onnellinen nainen.



Ehkä tarvitsin tuon potkun persuksilleni. En voi muuttaa aikuista ihmistä, joka ei halua muuttua. Jolla ei ole kuulemma, mitään ongelmaa. Ongelma on minulla, koska minusta on tullut suvaitsematon ja että olenhan itsekin ennen juonut viikonloppuisin. Niin, mutta silloin oltiin opiskelijoita ja lapsettomia.



Eilisen listailin asioita paperille. Aloitain ensimmäiseksi itsestäni huolehtimisen, jaksan näin paremmin lasten kanssa. Rakastan miestäni, en muuten katsoisi häntä enää päivääkään. Toisaalta, iltaisin kun hän ellottavana korisee sohvalla, ällöttää. Hajukin on kamala. Varmaan kohta tulee lähtö töistäkin, eihän kukaan voi haista loputtomiin.



Nyt alkaa tulemaan vastaan se piste, että yhteiset raittiit hetket on niin harvinaisia ja luksusta, ettei niiden voimalla jaksa pahojen aikojen yli :(.

Kun sisäistät tämän ensimmäisen askeleesi, ala miettiä, olisiko aika ottaa toinenkin, joka vapauttaisi sinut ja lapset haisevasta juoposta.



t. yksi niistä, jonka isä juoppo

hienoa! Ja sinulla on ihania ystäviä, ole onnellinen siitä.



Iso askel eteenpäin on juuri se, ettei enää peittele asiaa.



Ja niin tuttua tuo valokuvan näyttöön liittyvä tilanne. Eron jälkeen moni lähipiiristä sanoi minulle suoraan, että se vanha iloinen xxx on tullut takaisin. En itse edes tajunnut, kuinka paljon miehen juominen vaikutti kaikkeen.

Nyt olen onnellinen.

Voimia sinulle ja lapsillesi. Toivottavasti myös miehesi ymmärtää hakea ongelmaansa apua. Voimahali!

Paljon voimia ja rohkeutta!!