Te joiden rakas ja läheinen on alkoholisti. Miten kestätte? Sydämeni särkyy =(

etäisyyttä säästääksesi itseäsi. Voimia.

mun läheinen on alkoholisti. on ollut perheen painostuksesta muutaman kerran katkolla ja erilaisissa hoitopaikoissa. nyt on ollut muutaman kk myllyhoidossa, josta on käynyt ensimmäisen kerran aa:ssa ja todennut ongelmansa. hän on ollut hoitoon tyytyväinen.



myllyhoito . fi sivuilta saa lisätietoa



tiedän, että edessä on vielä kivinen tie, mutta saimme hetkeksi hengähdystauon ja uskomme häneen taas...

Hänestä se on hauskaa ja hän vähättelee alkoholin haittoja. Hän saattaa sammua mihin vaan ja valvoa aivan liian kauan yhteen menoon. Syöminen ja muun kuin viinan juominen välillä unohtuu. En oikein osaa ottaa etäisyyttä koska hän on rakas ja läheinen ihminen. Näemme lähes viikottain sellaisina päivinä kun hän ei ole humalassa (yleensä silloin on kuitenkin krapulassa).



Tuntuu niin pahalta kun hän tuhoaa itsensä =(



ap

kun on alkoholi ja tupakka tukkinut suonet, ohitusleikkaus on tehty, mutta silti vain juo. Joskus saattaa olla pari kuukautta juomatta, mutta sit kun alottaa taas... Törmäilee pitkin seiniä ja loukkaa itseään, esim. solisluu murtui vasta ja sitä ennen oli kaatunut ja tuli iso haava päähän... annan hänen olla omissa oloissaan, en minä voi sille mitään että hän juo enkä jaksa tätä stressata enää, vaikka usein pelkäänkin sitä puhelinsoittoa, että henki on mennyt

Minunkin isäni on alkoholisti. Pari kuukautta ilman ja sitten parin viikon putki, viinan päälle lääkkeitä. Olen myös kylmettänyt itseni, pakko että jaksaa. Ollaan tekemisissä tosi vähän. Lapsia yritän suojella vaarin juoppoudelta mahdollisimman pitkään. Haluaisin, että lapsilla säilyisi hyvä kuva vaarista, saa nähdä miten onnistun. Ihmisille en enää valehtele mitään isän tekoja peitelläkseni, juoppo mikä juoppo. Ei se paittelystä parane, peittely mahdollistaa juomisen entistä enemmän.



Välillä vihaan äitiäni, joka ei ymmärrä lähteä. Että se antaa isän tuhota juomisellaan pikkuveljen elämänilon.

tai edes tämä esittelyteksti, aika rankkaa.



http://www. skenet. fi/index. html?menuid=370&aid=993



terv. 14 vuotta sitten eronnut alkoholistimiehestään

..jonka isä oli alkoholisti.

Asia selvisi meille lapsille koko karmeudessaan vasta, kun vanhempamme erosivat ja äiti muutti pois. olin itse silloin 14v ja isän kaappijuoppous oli minulle valtava sokki.

Eron jälkeen olen yrittänyt melkein 15 vuotta auttaa, tukea, ymmärtää ja potkia isää persuuksille että lopettaisi juomisen ja alkaisi elää kunnolla.

Lapseni tutustui vaariinsa kyllä ja laitoin ehdon että on oltava selvinpäin kun lastani tulee tapaamaan. Tämän isäni pystyi pitämään, joka kerta.

Löysin isäni kuolleena kotoaan 2005 elokuussa, makaamassa isossa verilammikossa alasti.

En ole vieläkään selvinnyt järkytyksestä ja pettymyksestä-isä oli 2 päivän päässä katkosta.

Oli järjestänyt itselleen myllyhoitopaikan joka siis jäi käyttämättä kun kuolema yllättäen tuli.

Ruumiinavausraportin mukaan hän oli kuollessaan SELVIN PÄIN.

Olen iloinen etten katkaissut välejäni häneen, hän itse kertoi että me lapset ja lapsenlapsi olivat hänen ainoa valopilkkunsa.

Asunnosta löytyi valmiiksi lapselleni ostettu 2v synttärilahja paketoituna.

Kuolinpäivänä lapseni 2v synttäreihin oli aikaa 5kk.

Kukaan ei voi toista parantaa! Elämän on jatkuttava ja jokainen alkoholistin läheinen selviää omalla tavallaan- hakekaa apua mistä vain saatte-al-anon on varmasti hyvä.

Nimimerkki Nenne

..jonka isä oli alkoholisti.

Asia selvisi meille lapsille koko karmeudessaan vasta, kun vanhempamme erosivat ja äiti muutti pois. olin itse silloin 14v ja isän kaappijuoppous oli minulle valtava sokki.

Eron jälkeen olen yrittänyt melkein 15 vuotta auttaa, tukea, ymmärtää ja potkia isää persuuksille että lopettaisi juomisen ja alkaisi elää kunnolla.

Lapseni tutustui vaariinsa kyllä ja laitoin ehdon että on oltava selvinpäin kun lastani tulee tapaamaan. Tämän isäni pystyi pitämään, joka kerta.

Löysin isäni kuolleena kotoaan 2005 elokuussa, makaamassa isossa verilammikossa alasti.

En ole vieläkään selvinnyt järkytyksestä ja pettymyksestä-isä oli 2 päivän päässä katkosta.

Oli järjestänyt itselleen myllyhoitopaikan joka siis jäi käyttämättä kun kuolema yllättäen tuli.

Ruumiinavausraportin mukaan hän oli kuollessaan SELVIN PÄIN.

Olen iloinen etten katkaissut välejäni häneen, hän itse kertoi että me lapset ja lapsenlapsi olivat hänen ainoa valopilkkunsa.

Asunnosta löytyi valmiiksi lapselleni ostettu 2v synttärilahja paketoituna.

Kuolinpäivänä lapseni 2v synttäreihin oli aikaa 5kk.

Kukaan ei voi toista parantaa! Elämän on jatkuttava ja jokainen alkoholistin läheinen selviää omalla tavallaan- hakekaa apua mistä vain saatte-al-anon on varmasti hyvä.

Nimimerkki Nenne

..jonka isä oli alkoholisti.

Asia selvisi meille lapsille koko karmeudessaan vasta, kun vanhempamme erosivat ja äiti muutti pois. olin itse silloin 14v ja isän kaappijuoppous oli minulle valtava sokki.

Eron jälkeen olen yrittänyt melkein 15 vuotta auttaa, tukea, ymmärtää ja potkia isää persuuksille että lopettaisi juomisen ja alkaisi elää kunnolla.

Lapseni tutustui vaariinsa kyllä ja laitoin ehdon että on oltava selvinpäin kun lastani tulee tapaamaan. Tämän isäni pystyi pitämään, joka kerta.

Löysin isäni kuolleena kotoaan 2005 elokuussa, makaamassa isossa verilammikossa alasti.

En ole vieläkään selvinnyt järkytyksestä ja pettymyksestä-isä oli 2 päivän päässä katkosta.

Oli järjestänyt itselleen myllyhoitopaikan joka siis jäi käyttämättä kun kuolema yllättäen tuli.

Ruumiinavausraportin mukaan hän oli kuollessaan SELVIN PÄIN.

Olen iloinen etten katkaissut välejäni häneen, hän itse kertoi että me lapset ja lapsenlapsi olivat hänen ainoa valopilkkunsa.

Asunnosta löytyi valmiiksi lapselleni ostettu 2v synttärilahja paketoituna.

Kuolinpäivänä lapseni 2v synttäreihin oli aikaa 5kk.

Kukaan ei voi toista parantaa! Elämän on jatkuttava ja jokainen alkoholistin läheinen selviää omalla tavallaan- hakekaa apua mistä vain saatte-al-anon on varmasti hyvä.

Nimimerkki Nenne

Kone sekosi ja laittoi viestin monta kertaa.

Sorry

Nenne

Isäni on alkoholisti (tosin vihdoin juomisen lopettanut), samoin siskoni ja veljeni. Sisko varsinkin on joka päivä humalassa. Surullisinta ovat olleet juomiseen liittyvät lieveilmiöt, erityisesti lasten paha olo ja huostaanotot. Itse pärjään sillä, että toivon asioiden parantuvan seuraavan sukupolven kohdalla ja huolehdin sisarusten muualle sijoitetuista lapsista. Sisarusten suhteen ei auta muu kuin toivoa, että käyvät pohjalta mutta tajuavat vihdoin haluta sieltä pois. Eivät siinä auta muiden saarnaamiset, eivät isänikään kokemukseen perustuvat neuvot.



Voimia kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat loppuu alkaa vihjailu että " ei ole rahaa ruokaan.." ja minä kannan hänelle kasseittain ruokaa. Joskun olen maksanut vuokriaankin.



En voi kääntää selkää tai hän tosiaan tappaa itsensä.

Tuo on se juttu juuri että selkää ei voi kääntää tai ahdistunut ja herkässä tilassa oleva saa kännissä naps päähänpiston ja tappaa itsensä

Kuningas alkoholi, sille jää toiseksi, jokainen.

Haluaisin auttaa, mutten osaa. Oma läheiseni olisi varmaankin juonut itsensä hengiltä, ellei olisi ensin kuollut sydänkohtaukseen.

Elämä ollut mulla lähinnä selviytymistaistelua. Kakarasta asti. Saa nähdä, kuinka kauan jaksaa vielä.

Mieheni on alkoholisti. Käyttö on päivittäistä. Kaikki menee niin olut, viini kuin kirkaskin. Alkoholin takia sai myös aivovamman. Kaatui 3,8 promillen humalassa suorilta jaloin selälleen. Elvytettiin paikan päällä. Viinan takia mursi myös kaularankansa viime keväänä. Mitään ei opittu. Olen luovuttanut hänen suhteensa. Tulee juomaan itsensä hengiltä. Minä siinä sivussa elän omaa elämääni. 

Munkin mies on alkoholisti. 

En jaksa enää. 

Tuttu tunne