Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisäidit - Miten te sen teette?
21.01.2015 |
Kertokaa, miten saatte arjen pyörimään usean pienen lapsen kanssa? Olen alkanut ihan oikeasti ihailla tätä taitoa, kun olen tajunnut mitä arjen pyörittäminen järjissään vaatii.
Ehdittekö töihin lasten "välissä"? Onko hankalaa hypätä aina hetkeksi työelämään kotoa (jos siis olette menneet)?
Rehellisesti: Käykö raskaudet ja synnytykset fysiikan päälle? Onko terveydenhuolto ottanut kohdallanne asiaan koskaan kantaa?
Ja vielä, mikä on mielestänne "ideaali" lasten ikäero?
Kiitos, jos jaksaisit vastata. Ja tämä ei tosiaankaan ole mikään mollausketju, päinvastoin:)
Kommentit (182)
Hyvä aihe. Kiitos kaikille arjestaan kertoneille. Itse en ole lestadiolainen ja minulla on kaksi lasta ja lapsiluku täynnä. Kuopus nukkui todella huonosti yönsä 4-vuotiaaksi asti ja molemmilla lapsilla oli koliikkia vauvana. Monesti väsymyksen keskellä ihmettelin, että miten suurperheiden äidit pärjäävät, koska saavat nukkua, kun on monta pientä lasta jne.
Jotenkin vielä käsitän, että arki rullaa, kun kaikki on hyvin organisoitua ja isommat lapset auttavat kotitöissä ym. Mutta itse mietin, että millaista on sitten, kun vauvalla on koliikki, taapero nukkuu huonosti, isommat lapset saavat tarhasta/koulusta täitä tai kihomatoja tai perheeseen tulee mahatauti (joku tätä jo kysyikin täällä). Itselleni tuo vaikuttaisi ihan painajaiselta :) Kahdenkin kanssa on tekemistä yllä mainituissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:34"]
87 olet laiminlyönyt kansalaisvelvollisuutensa, jos et ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Tuo ei ole normaalia. Lapset on mahdollista saada esim päivähoitoon, jos on joku vaikea tilanne perheessä. Toimi, äläkä puhu paskaa täällä.
[/quote]
Voi kun puhuisinkin "paskaa". Asia on ihan tiedossa, mutta sille ei mitään tehdä. Nää perheet saa elää ihan miten vain ja sekös kummastuttaa vieläkin enemmän. Sen takia mitä itse on nähnyt, on mennyt loppuarvostus näihin (uskovaisiin-) suurperheisiin. Kauhulla odotan, koska tuossakin perheessä se seuraava tulee (onko jo tulossa, kuka tieää, luultavasti). Naisen terveys pettää jokaisen raskauden myötä, niin että sairaala käynnit tulee hyvin tutuksi. Säälin tuota naista. Se on niin miehensä alla ja kaikki tosiaan on vain jumalan tahtoa mitä ikänä tapahtuu. Mun mielestä tuollainen ei ole enään mitään elämisen arvoista elämään. Ja ei, mulla ei yleensä ole mitään uskovaisia vastaan, mutta uskonnon varjolla ei pitäisi joutua tekeen ihan mitä vain, mihin ei edes kykene. Tekee pahaa niiden lastenkin puolesta, jotka joka päivä jätetään heitteille jossakin määrin, ihan vain koska jumala.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:35"]
Itse olen yli 10-lapsisesta vl perheestä ja lapsuus oli ihanaa ja onnellista aikaa. Äiti oli kotiäiti ja isä kävi vuorotyössä. Elämä oli ihan tavalllista lapsiperhe-elämää. Vanhimmat lapset muuttivat aina kukin vuorollaan omilleen. Koululaiset koulussa, nuorimmaiset äidin kanssa kotona. Kotitöitä on jokainen tehnyt iän ja osaamisen mukaan. Toisia kiinnosti enemmän puuhailla ulkona, tehdä puita, korjata polkupyöriä, hoitaa kasvimaata jne. toiset sitten tykkäsi ruuanlaitosta, leipomisesta, käsitöistä.. toki tiskivuorot, siivous ja pyykkäys hommat jaettiin koska ne ei kenekään suosikkeja ollut :D Mutta ei kukaan ole lapsena kotitöihin uupunut vaan ne tehtiin reippaalla mielellä yhteistyönä ja meillä oli hauskaa :)
Nyt olen itse aikuinen ja tunteet on hyvin ristiriitaisia yhteisöä kohtaan. Toisaalta on niin paljon hyviä ja onnellisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, on suuri lähipiiri (sisarukset perheineen) joiden kaikkien kanssa on hyvin lämpimät välit, on paljon ystäviä ja tuttuja. Toisaalta mua ahdistaa muutamat asiat mm. ehkäisykielto, nämä hyväksikäyttötapaukset (tiedän itsekin pari tapausta) ja yleinen kyttäys/juoruilu ilmapiiri.
No mukana vielä sinnittelen mutta en tiedä kuinka moni ns. oikea uskovainen pitäisi minua uskovaisena. Mieheni on onneksi kanssani samaa mieltä asioista. Myönnän että menimme vähän hätiköidysti 18 vuotiaina naimisiin mutta ei aiheutunut vahinkoa koska olemme luodut toisillemme ja rakastamme toisiamme joka päivä enemmän. On meillä niitä kuuluisia kasvukipuja vieläkin vaikka viides avioliittovuosi aluillaan mutta rakkaus on vain syventynyt ja vahvistunut. On myös turvallista kasvaa ja käydä läpi aikuiseksi kasvamista kun toinen on siinä vierellä vahvana ja tukemassa pahimmankin myrskyn yli. Ja toinen tietää ja ymmärtää kun on itse samassa tilanteessa. Elämä on pikkuhiljaa seesteytymässä ja asettumassa uomilleen. Haaveita ja unelmia meillä on niin paljon ettei kenenkään elämä riittäisi niitä toteuttamaan mutta nautimme elämästä päivä kerrallaan ja toteutamme ne unelmat mitkä ovat mahdollisia.
Tämä meni nyt täysin ohi aiheen mutta haluan vielä sanoa että kun mieheni kanssa olemme molemmat isosta perheestä eli väkisinkin olemme joutuneet jakamaan saamamme huomion suuren sisaruslauman kesken niin avioliitossa tuntuu uskomattoman hyvältä kun on toisen jakamattoman huomion keskipisteenä. Molemmat olemme saaneet elää onnellisen lapsuuden ja tottakai sitä huomiota ja rakkautta on riittänyt paljon mutta vasta nyt ymmärrän että totuus on silti se ettei aikaa vaan riitä kaikille niin paljon kun sitä ehkä lapsi tarvitsisi. En sano tätä pahalla kummankaan vanhempia kohtaan, molemmille vanhemmat ovat erittäin rakkaita ja maailman parhaita vanhempia.
Niin ja omia lapsia meillä ei vielä ole.
[/quote]
Vaikutat ihana kypsältä ja fiksulta nuorelta naiselta. Ja ihanaa, että nykyajan nuorilla pareilla on yhteisiä haaveita ja sitoutumishalua. Onnea ja ihanaa elämää teille.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:16"]
Millaiset tulot teidän miehillänne on? entä miten te asutte?
[/quote]
Riittävät on tulot ;) ja lisäksi vajaa tonni lapsilisää ja kodinhoidontuki. Reilu 200 neliöö talossa. Hyvin riittää rahat ruokaan, vaatteisiin, ulkomaanmatkoihinkin, säästöönkin on kuukausittain tapana laittaa. Uutena ostetaan yleensä kaikki tarvittava, vaatteet ja harrastusvälineet yms. Laadukasta voi kierrättää lapselta toiselle ihan hyvin, mutta kirppareihin olen vähän kyllästynyt.
Joskus olen pohtinut sellaista, että harvoin lestadiolaisista perheissä on suoranaista köyhyyttä. Tiukkaa varmasti on monissakin perheissä ja tarkasti mietitään mihin rahat käytetään. Mutta tuntuu, että valtaosa perheistä on hyvin toimeen tulevia, on kunnon autot ja talot ja matkustellaan jne. vaikka on isot perheet. Ja sen voin sanoa, että todella harvassa minun kokemuksen mukaan on ne, jotka laskee toimeentulonsa yhteiskunnan tukien varaan. Ahkeruus palkitaan ja lapsi tuo leivän tullessaan. Tätä mieltä olen.
Hienoja kertomuksia. Nämä asiallisesti elämästään kertoneet suurperheen äidit vaikuttavat olevan juuri todellisen elämän supernaisia. Itse koen elämäni välillä varsin haastavaksi ihan vaan kahden alle kolmivuotiaan kanssa.
83:lle. Periaatteessa jokainen syntyvä sisarus vie huomiota jo olemassa olevalta lapselta. Kyllähän ainokainen saa enemmän huomiota vanhemmilta kuin nelilapsisen perheen lapsi, mutta lapset saavat rakkautta myös sisaruksiltaan. Ja toiselle perheelle on oikein yksi katosi ja toiselle kymmenen. Ja onhan tälläisessä perheessä, jossa äidit ovat kotona, enemmän vanhempien kotonaolotunteja jaettavana kymmenelle lapselle kuin työssäkäyvän kaksilapsisen perheen vanhemmilla heidän lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:16"]
Millaiset tulot teidän miehillänne on? entä miten te asutte?
[/quote]
Riittävät on tulot ;) ja lisäksi vajaa tonni lapsilisää ja kodinhoidontuki. Reilu 200 neliöö talossa. Hyvin riittää rahat ruokaan, vaatteisiin, ulkomaanmatkoihinkin, säästöönkin on kuukausittain tapana laittaa. Uutena ostetaan yleensä kaikki tarvittava, vaatteet ja harrastusvälineet yms. Laadukasta voi kierrättää lapselta toiselle ihan hyvin, mutta kirppareihin olen vähän kyllästynyt.
Joskus olen pohtinut sellaista, että harvoin lestadiolaisista perheissä on suoranaista köyhyyttä. Tiukkaa varmasti on monissakin perheissä ja tarkasti mietitään mihin rahat käytetään. Mutta tuntuu, että valtaosa perheistä on hyvin toimeen tulevia, on kunnon autot ja talot ja matkustellaan jne. vaikka on isot perheet. Ja sen voin sanoa, että todella harvassa minun kokemuksen mukaan on ne, jotka laskee toimeentulonsa yhteiskunnan tukien varaan. Ahkeruus palkitaan ja lapsi tuo leivän tullessaan. Tätä mieltä olen.
[/quote]
"Lapsi tuo leivän tullessaan"... Tuota lausetta en halua kuulla kenenkään suusta. Oli niitä lapsia sitten yksi tai kaksikymmentä...
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:49"]
Hyvä aihe. Kiitos kaikille arjestaan kertoneille. Itse en ole lestadiolainen ja minulla on kaksi lasta ja lapsiluku täynnä. Kuopus nukkui todella huonosti yönsä 4-vuotiaaksi asti ja molemmilla lapsilla oli koliikkia vauvana. Monesti väsymyksen keskellä ihmettelin, että miten suurperheiden äidit pärjäävät, koska saavat nukkua, kun on monta pientä lasta jne.
Jotenkin vielä käsitän, että arki rullaa, kun kaikki on hyvin organisoitua ja isommat lapset auttavat kotitöissä ym. Mutta itse mietin, että millaista on sitten, kun vauvalla on koliikki, taapero nukkuu huonosti, isommat lapset saavat tarhasta/koulusta täitä tai kihomatoja tai perheeseen tulee mahatauti (joku tätä jo kysyikin täällä). Itselleni tuo vaikuttaisi ihan painajaiselta :) Kahdenkin kanssa on tekemistä yllä mainituissa tilanteissa.
Meillä ei ole ollut vauvoilla koliiikkia - se vie varmasti kaikki mehut. Vauvaiästä jälkeen kaikki on nukkuneet hyvin. Tietoisesti on opetettu, että yöllä ei ole mitään palvelua joten yöheräämiset ovat jääneet äkkiä pois. Päivällä annetaan huomiota ja hellyyttä. Niin tärkeä juttu on myös, että pienestä pitäen opettaa päivärytmiä. Herätän jo vauvan yhtä aikaa muun perheen kanssa - oppii yön ja päivän eron.
täitä on ollut kaksi kertaa. Silloinhan tehdään vain ne häätötoimetx9 eli lakanat 95 asteeseen, pipot pesuun ja pakasteeseen, takit ja muut ulkovaatteet pesuun tai pakkaseen, päät pestään shampoilla kahteen kertaan ja kammotaan. Kummallakin kerralla täit on lähtenyt yhdellä kunnollisella häädöllä. Pienille on tullut joskus kerhosta kihomatoja. Sillon sama juttu. Lääkekuurit, joka aamu puhtaat alusvaatteet ja pesut, lakanat 95 asteeseen, kynnet lyhyiksi ja aina kotiin tullessa ja ennen syöntiä käsien pesu.
Seitsemän äiti
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:26"]Mäkään en ymmärrä mistä kumpuaa ajatus, ettei SAIS sanoa et on väsynyt?! Kaikki ei vaan halua kertoa..eikä se oo elämänkatsomuksesta kiinni, vaan ihmisen luonteesta. Toiset vaan haluaa pärjätä yksin. Vaikka kaikkien edun mukaistahan se on, että uskaltaa myöntää avun tarpeen esim. Tai edes vertaistuen.
[/quote]
Just näin.
En ymmärrä käsitystä, että yhden-tai kahden lapsen vanhempi saa ilman muuta kertoa olevansa väsynyt, mutta että kymmennen, ei ei.. On oltava aina aivan super!
[/quote]niinpä! Tulee heti kommenttia et mitäs teit niin monta. Mulla on kolme ja olen nykyään yh. Arki hoituu, lasten koulu sujuu erinomaisesti, harrastavat. Jaksan hoitaa kokopäivätyön ym arjen mutta koska juoksen kellon ja kalenterin kanssa, en todellakaan jaksaisi enempää lapsia menettämättä itseäni. Hatunnosto suurperheen äideille!
Ja lapset kasvavat... Itselläni on neljä lasta, on opiskelut, ajokortit maksettavana, aikuistuvatkin lapset sairastuvat vakavasti, kaipaavat tukea, aikaa, taloudellista avustusta. Itse olen miettinyt, etten vaan jaksaisi tukea noita nuoria, jos meillä olisi aina vaan vauvoja, aina vaan taaperosta ja pieniä koululaisia... Haluan olla äiti joka on vahvasti lastensa elämässä, niin kauan kuin he tarvitsevat, matkalla aikuisuuteen. Vl-nuoret aikuistuvat kovin nopeasti, perustavat perheensä ja joskus olen miettinyt, että kuinka paljon saavat tukea perheeltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:52"]Ja lapset kasvavat... Itselläni on neljä lasta, on opiskelut, ajokortit maksettavana, aikuistuvatkin lapset sairastuvat vakavasti, kaipaavat tukea, aikaa, taloudellista avustusta. Itse olen miettinyt, etten vaan jaksaisi tukea noita nuoria, jos meillä olisi aina vaan vauvoja, aina vaan taaperosta ja pieniä koululaisia... Haluan olla äiti joka on vahvasti lastensa elämässä, niin kauan kuin he tarvitsevat, matkalla aikuisuuteen. Vl-nuoret aikuistuvat kovin nopeasti, perustavat perheensä ja joskus olen miettinyt, että kuinka paljon saavat tukea perheeltään.
[/quote]
No tuota, itse olin lähes 30 v. mennessäni naimisiin, kuten aika moni kavereistanikin. Subjektiivisen näkemykseni mukaan myös lestadiolaisten vakiintumisikä on nousemassa.
Olen isosta perheestä ja ainakin itse koen saaneeni tukea aikuistuessanikin. Ajokorttikin on, ammatti myös. Lastenhoitoapuakin on järjestynyt tarvittaessa isovanhempien jaksamisen mukaan, tietysti.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:34"]
87 olet laiminlyönyt kansalaisvelvollisuutensa, jos et ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Tuo ei ole normaalia. Lapset on mahdollista saada esim päivähoitoon, jos on joku vaikea tilanne perheessä. Toimi, äläkä puhu paskaa täällä.
[/quote]
Voi kun puhuisinkin "paskaa". Asia on ihan tiedossa, mutta sille ei mitään tehdä. Nää perheet saa elää ihan miten vain ja sekös kummastuttaa vieläkin enemmän. Sen takia mitä itse on nähnyt, on mennyt loppuarvostus näihin (uskovaisiin-) suurperheisiin. Kauhulla odotan, koska tuossakin perheessä se seuraava tulee (onko jo tulossa, kuka tieää, luultavasti). Naisen terveys pettää jokaisen raskauden myötä, niin että sairaala käynnit tulee hyvin tutuksi. Säälin tuota naista. Se on niin miehensä alla ja kaikki tosiaan on vain jumalan tahtoa mitä ikänä tapahtuu. Mun mielestä tuollainen ei ole enään mitään elämisen arvoista elämään. Ja ei, mulla ei yleensä ole mitään uskovaisia vastaan, mutta uskonnon varjolla ei pitäisi joutua tekeen ihan mitä vain, mihin ei edes kykene. Tekee pahaa niiden lastenkin puolesta, jotka joka päivä jätetään heitteille jossakin määrin, ihan vain koska jumala.
[/quote]Siis on lastensuojeluviranomaisten tiedossa, vai "tiedossa"? Oletko tehnyt ilmoituksen? Jos et, niin tee. Katsos kun jos yksi ihminen tekee ja muut vaan on sitä mieltä että se riittänee, niin väärin arvattu! Sen ilmon saa helposti käönnettyä "aiheettomaksi naapurikiusaksi", vaikka kuinka jokainen selvitellään. Se selvitys kun voi olla vaan yksi puhelu... Eli jos kaikki ihmiset viitsisivät tehdä sen velvollisuutensa, eikä vaan ajatella että kyllä joku muu.
Terveisin 3 ja 74 tai miten se menikään, no kuuden lapsen äiti joka tapauksessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:16"]
Millaiset tulot teidän miehillänne on? entä miten te asutte?
[/quote]
Riittävät on tulot ;) ja lisäksi vajaa tonni lapsilisää ja kodinhoidontuki. Reilu 200 neliöö talossa. Hyvin riittää rahat ruokaan, vaatteisiin, ulkomaanmatkoihinkin, säästöönkin on kuukausittain tapana laittaa. Uutena ostetaan yleensä kaikki tarvittava, vaatteet ja harrastusvälineet yms. Laadukasta voi kierrättää lapselta toiselle ihan hyvin, mutta kirppareihin olen vähän kyllästynyt.
Joskus olen pohtinut sellaista, että harvoin lestadiolaisista perheissä on suoranaista köyhyyttä. Tiukkaa varmasti on monissakin perheissä ja tarkasti mietitään mihin rahat käytetään. Mutta tuntuu, että valtaosa perheistä on hyvin toimeen tulevia, on kunnon autot ja talot ja matkustellaan jne. vaikka on isot perheet. Ja sen voin sanoa, että todella harvassa minun kokemuksen mukaan on ne, jotka laskee toimeentulonsa yhteiskunnan tukien varaan. Ahkeruus palkitaan ja lapsi tuo leivän tullessaan. Tätä mieltä olen.
[/quote]
"Lapsi tuo leivän tullessaan"... Tuota lausetta en halua kuulla kenenkään suusta. Oli niitä lapsia sitten yksi tai kaksikymmentä...
[/quote]
No tässä kohtaa kyllä tarkoitin lähinnä sitä, että on turhaa ajankulua pohtia moneenko lapseen on varaa.
Kuinka monen lapsen jälkeen kannattaa siirtyä peräsuoliyhdyntelyyn, kun kysymyksessä on vain miehen kyrvän tyydyttäminen? Sehän löystyy vitusti jo muutaman lapsen jälkeen. Eli kuinka monennen jälkeen peräsuoleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä jolla ongelmaperhe "tiedossa", tee hyvä ihmine lastensuojeluilmoitus! Lastensuojelulla on kyllä keinonsa saada lapset esim kokoaikaiseen päivähoitoon, mikä auttaisi varmasti paljon kuvaamaasi tilanteeseen! Yleensä se menee vaan niin, että mukavampi on puhua ja kytätä vatsaa kuin toimia!
Niinpä niin 104 alkaa päästä palstan varsinaiseen tasoon ja aihepiiriin. Poistunpa siis paikalta, hyviä iltoja! Mieheni viereen kihnuttelemaan - ihan ilman minkäänlaista yhdyntää. Usein mietin tätäkin palstaa lukiessa miten paljon onkaan ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitä on suuri rakkaus.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:06"]
Niinpä niin 104 alkaa päästä palstan varsinaiseen tasoon ja aihepiiriin. Poistunpa siis paikalta, hyviä iltoja! Mieheni viereen kihnuttelemaan - ihan ilman minkäänlaista yhdyntää. Usein mietin tätäkin palstaa lukiessa miten paljon onkaan ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitä on suuri rakkaus.
[/quote]
Puhutko kyrvänpituudesta?
Täällä "aloitteleva" vl-äiti. Elän kaksinaismoralismissa. Miehen kanssa emme halua liikkeestä erota, mutta emme myöskään ole samaa mieltä monista vl-ajatustavoista. Tiettyjen sukulaisten ja ystävien kesken täytyy esittää ns. himouskovaisempaa. Minä olen 25, mies on 26 ja lapset on 5, 4, 2 & 6kk. Suunnitelmissa hankkia vielä toiset neljä lasta seuraavan reilun 10 vuoden sisällä, nyt kuitenkin päätimme pitää vähintään vuoden tauon ja käytämme ehkäisyä.
Meidän perheessämme arki on hyvin, hyvin raskasta. Lapsia on 6 (7v, 6v, 4v, 3v, 1v, 2kk) ja he ovat aivan mahtavia tapauksia! Jokainen on nukkunut yönsä aina hyvin ja syönyt reippaasti, harvemmin sairastavat jne. Raskaan arjen aiheuttaa minun fyysinen väsymys. Jatkuvat synnytykset ja imettäminen kieltämättä vievät veronsa. Hiukset ovat ohuet, olen alipainoinen, kalpea, säännöllisiä kuukautisia ei ole ollut sitten esikoisen syntymän. Mies on huolissaan ja on sitä mieltä että meille ei enää lapsia tule ja vaikka minä lisää lapsia haluaisinkin, alan väkisellä kääntymään miehen kantaan. Taidamme nauttia arjesta nyt vaan pari vuotta ja minä saan keräillä voimia, myöhemmim harkitsemme sijaisperheeksi alkamista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:32"]
Sullahan on sitten kattava kokemus, kun oikein KAHDEN lestaperheen naapuriss asunut :D Wau. Ihailen sun kykyä katsoa asioita niin laajasti..
[/quote]
Luehan kirja Usko, toivo ja raskaus. Kertoo juuri siitä mistä kerroin oman kokemukseni perusteella. Ei ne äidit jaksa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:19"]
Onko kellään kroppa protestoinut raskauksista/synnytyksistä johtuen? Onko yöt tosi raskaita pienten lasten kanssa?
[/quote]
Kyllä se kroppa voi olla todella lujilla vaikka synnytyksiä olisi vähemmänkin. Itse olin kuolla verenhukkaan 3. synnytyksessä ja 4. synnytyksessä kävi samoin. Joku toinen voi synnyttää kymmenen lasta ilman ongelmia.
Yöt ovat sellaisia kuten vauvatkin, erilaisia. Toiset vauvat ja pienet lapset nukkuvat hyvin, toiset eivät. Meillä ainakin oli raskasta, kun koliikkivauva jatkoi yöhuutojaan koliikin päätyttyä vielä lähes kaksi vuotta. Mutta paremmin nukkuvien lasten kanssa yöt ovat tietenkin olleet helpompia.