Lestadiolaisäidit - Miten te sen teette?

Kehotatteko lapsianne olemaan kavereita myös ei-lestadiolaisten kanssa?

Jos lapsille tulee ikäeroa reippaammin (syystä tai toisesta), kyseleekö kukaan (lestadiolainen) syitä?

Tunnistan tämän ennakkoasenteen. Kun meille tulee vieraampaa väkeä kylään, kiertelevät huoneissa ja ihmettelevät, miten täällä voi olla näin siistiä, näin kaunis koti! Olen laittanut kodin kauniiksi, vähemmän on enemmän, ostan vain laatua harkinnan jälkeen. Jokaisella tavaralla on paikka. Hävitään ylimääräistä tavaraa säännöllisesti. Lapset lähtee joka aamu puhtaissa vaatteissa kouluun.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:56"]

Kehotatteko lapsianne olemaan kavereita myös ei-lestadiolaisten kanssa? Jos lapsille tulee ikäeroa reippaammin (syystä tai toisesta), kyseleekö kukaan (lestadiolainen) syitä?

[/quote]

kehotan olemaan kaikkien kaveri, sillä tavalla pärjää elämässä. Minulta ei ole perheenkasvamisesta tai minun ja puolisoni seksuaalisuudesta kukaan lestadiolainen koskaan kysynyt mitään. Kysymykset tulee ei-lestadiolaisilta.

Itse synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Viidennen saamisen jälkeen äidille tuli täysstoppi ja hän antoi isällemme kaksi vaihtoehtoa: joko hän tai lestadiolaisuus. Isämme mietti asiaa yön yli ja hyväksyi asian. He erosivat yhteisöstä ja saivat lopulta niin paljon kuraa niskaan että joutuivat muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Olen itse lukenut yhden näiden hourupäiden vanhemmillemme kirjoittamista kirjeistä ja voi että se oli sairasta settiä. He toivoivat että me lapset emme joutuisi Helvettiin vanhempiemme syntien tähden, ja uskoivat että syntisten syntiset tavat ovat vanhempiamme vietelleet ja vieneet pois kaidalta tieltä jne.

No, itse sain tietää itsekin olleeni lestadiolainen vasta yläkoulussa kun asiasta oli koulun uskonnon tunnilla ollut, ja päivittelin asiaa äidilleni. Oli kyllä melkoinen yllätys kuulla! Sitten kun olin täysi-ikäinen, äitini myönsi ettei olisi halunnut näinkään montaa lasta, ja että ei ole jaksanut meidän kanssamme niin hyvin kuin jos olisi alunperinkin itse saanut päättää lapsiluvustaan. Olimmekin pieninä paljon tukiperheissä ja saimme muitakin avohuollon tukitoimia.

Ainakaan siis oma äitini ei lapsirumbaa jaksanut loputtomiin, ja se sitten näkyikin ja näkyy yhä kaikissa meissä lapsissa. Ei tietoakaan turvallisista kiintymyssuhteista, osalla ADHD:tä, osalla masennusta ja osalla kaksisuuntainen. Ja sitten vielä fyysiset vaivat ja sairaudet. EI ehkä ihan näillä geeneillä olisi pitänyt vanhempieni lisääntyä, vaikka sinänsä elämääni arvostankin, ja tietenkin myös rakkaiden sisarusteni elämiä.

Käsittämättömiä ennakkoluuloja! Tietenkin monella isolla perheellä menee huonosti, oli uskonto sitten mikä tahansa. Mutta ihan yhtä huonosti menee monella pienemmälläkin perheellä. Jos elämänhallinta on muuten kunnossa (se voi tietenkin häiriintyä jos lapsia tulee kerran vuoteen ja uupumus käy ylivoimaiseksi), ei arjen pyörittäminen pyykkeineen, hankintoineen jne. sen huonommin suju vaikka lapsia olisi enemmän kuin 2,1. Meidän kaikki viisi saavat viisi laadukasta ateriaa päivässä (ja se laadun puute on suurin niissä, jotka syövät kodin ulkopuolella), kaikilla on vaatteet ja varusteet viimeisen päälle puhtaat ja asianmukaiset, lakanat vaihdetaan kerran viikossa ja iltasatu, pesut, pusut ja peittelyt kuuluvat kyllä ihan kaikkiin päiviin.

Kyllä minä olen osallistunut sikiöseulontoihin. En sen vuoksi, että tekisin abortin, jos lapsi olisi vammainen, vaan siksi, että haluaisin tietää mahdollisen vamman etukäteen.

Omat lapset ovat vielä pieniä, mutta saavat tietysti olla myös ei-lestadiolaisten kavereita.

Meidän pientä perhettä ei ole kukaan lestadiolainen ihmetellyt.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:11"]

Nro 141. Mutta ethän voi tietää ehkäisijän sielunelämää/henkilökohtaisesta uskosta mitään. Et voi tietää aviopuolisoiden ajatuksista/elämästä muuta kuin pinnallisen puolen. Et voi tuomita täälä maan päällä ihmistä. Voit loukata sanoillasi. Ymmärrätkö? Vaikka ajattelee noin miten ajattelee sinun tulee silti miettiä tarkoin sanojasi. Varo oma vanhurskautta. Tähän yhteisöön kuuluu ihmisiä paljon ja kaikki ovat erilaisia. On yhteinen päämäärä mutta elämä ja arki on kaikilla erilaista. Syntikäsityksiä on erilaisia. Tiedätkö mitä sana ARMO tarkoittaa? Tiedätkö miten lahjoja hoivataan? Entä miksi Raamatussa käsketään suojella lasta? Miksi lapsi on se suurin, siis jo olemassa oleva? Onko lisääntyminen KÄSKY? Eikö Jumala halua että kaikilla on hyvä olla ilman minkäänlaisia ahdistuksia ja velvoitteita, yksin armosta, uskosta. Jos haluaa ja kykenee perustamaan suuren perheen se on toki kunnioitettavaa.

[/quote]

en tiedäkään. Siksi kirjoitankin vain ehkäisyyn yleisisesti liittyvistä eettisistä periaatteista. Tiedät itsekin, mikä on uskovaisten yleinen ymmärrys asiasta.Enhän edes erota täällä kirjoittajia toisistaan - miten voisin arvioida ketään. Vain yksin Jumala tuntee sydämet.

jos minun yksinkertainen uskoni ja sen sanominen ääneen loukkaa, en voi sille mitään. En voi puhua tai kirjoittaa erilailla kuin sydämeni sanoo.

ei uskovaisilla ole erilaisia syntikäsityksiä tai erilaisia uskonkäsityksiä.mon vain yksi paimen, yksi lauma ja yksi Kristus -  yksi portti, parannus synnistä,miten tähän laumaan käydään. Armo on sitä, että minulla ei ole mitään omaa annettavaa jumalan edessä. Silti uskovaisen syvin rukous on mielestäni : tapahtukoon Herra sinun tahtosi. Lisääntyminen ei ole käsky - vaan juuri turvaamista siihen, että tapahtuisi Jumaln eikä ihmisen tahto.

[/quote]

Tuo sun ajattelutapasi on helppoa niin kauan kun kaikki menee hyvin. Sitten kun liikutaan kuoleman ja elämän rajamailla asiat mutkistuvat eikä olekaan enää niin helppoa. Tärkeintä uskovaisillakin on elämän suojelu eli se äidin elämän suojelu on tärkeämpää kuin uuden lapsen alulle saaminen. On vaarallista lähteä leikkimään elämällä.

Lueppa sitä Raamattua itsekin ja äläkä vain hoe sitä mitä puhujat hokevat. Jokaisella pitää olla se omakohtainen usko eikä se omakohtainen usko tarkoita sitä että minä nyt toistan tätä mitä puhujatkin sanovat niin olen uskovainen. Raamattu on kirjoitettu meille oppaaksi ja neuvonantajaksi. Jokaiselle uskovaisille, ei vain puhujien käyttöön. Ja onhan ne oppiin liittyvät asiat muuttuneet vuosien aikana ja joitain asioita on myönnetty virheiksi ja vääriksi eli ihmiset ovat erehtyväisiä myös Jumalan valtakunnassa. Ei ole hyväksi palvoa seurakuntaa Jumalana ja aina täysin oikeassa olevana. Koska se seurakunta koostuu ihmisistä, inhimillisistä erehtyvistä ja syntisistä,ennen kaikkea syntisistä ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:11"]

Nro 141. Mutta ethän voi tietää ehkäisijän sielunelämää/henkilökohtaisesta uskosta mitään. Et voi tietää aviopuolisoiden ajatuksista/elämästä muuta kuin pinnallisen puolen. Et voi tuomita täälä maan päällä ihmistä. Voit loukata sanoillasi. Ymmärrätkö? Vaikka ajattelee noin miten ajattelee sinun tulee silti miettiä tarkoin sanojasi. Varo oma vanhurskautta. Tähän yhteisöön kuuluu ihmisiä paljon ja kaikki ovat erilaisia. On yhteinen päämäärä mutta elämä ja arki on kaikilla erilaista. Syntikäsityksiä on erilaisia. Tiedätkö mitä sana ARMO tarkoittaa? Tiedätkö miten lahjoja hoivataan? Entä miksi Raamatussa käsketään suojella lasta? Miksi lapsi on se suurin, siis jo olemassa oleva? Onko lisääntyminen KÄSKY? Eikö Jumala halua että kaikilla on hyvä olla ilman minkäänlaisia ahdistuksia ja velvoitteita, yksin armosta, uskosta. Jos haluaa ja kykenee perustamaan suuren perheen se on toki kunnioitettavaa.

[/quote]

en tiedäkään. Siksi kirjoitankin vain ehkäisyyn yleisisesti liittyvistä eettisistä periaatteista. Tiedät itsekin, mikä on uskovaisten yleinen ymmärrys asiasta.Enhän edes erota täällä kirjoittajia toisistaan - miten voisin arvioida ketään. Vain yksin Jumala tuntee sydämet.

jos minun yksinkertainen uskoni ja sen sanominen ääneen loukkaa, en voi sille mitään. En voi puhua tai kirjoittaa erilailla kuin sydämeni sanoo.

ei uskovaisilla ole erilaisia syntikäsityksiä tai erilaisia uskonkäsityksiä.mon vain yksi paimen, yksi lauma ja yksi Kristus -  yksi portti, parannus synnistä,miten tähän laumaan käydään. Armo on sitä, että minulla ei ole mitään omaa annettavaa jumalan edessä. Silti uskovaisen syvin rukous on mielestäni : tapahtukoon Herra sinun tahtosi. Lisääntyminen ei ole käsky - vaan juuri turvaamista siihen, että tapahtuisi Jumaln eikä ihmisen tahto.

[/quote]

Tuo sun ajattelutapasi on helppoa niin kauan kun kaikki menee hyvin. Sitten kun liikutaan kuoleman ja elämän rajamailla asiat mutkistuvat eikä olekaan enää niin helppoa. Tärkeintä uskovaisillakin on elämän suojelu eli se äidin elämän suojelu on tärkeämpää kuin uuden lapsen alulle saaminen. On vaarallista lähteä leikkimään elämällä.

Lueppa sitä Raamattua itsekin ja äläkä vain hoe sitä mitä puhujat hokevat. Jokaisella pitää olla se omakohtainen usko eikä se omakohtainen usko tarkoita sitä että minä nyt toistan tätä mitä puhujatkin sanovat niin olen uskovainen. Raamattu on kirjoitettu meille oppaaksi ja neuvonantajaksi. Jokaiselle uskovaisille, ei vain puhujien käyttöön. Ja onhan ne oppiin liittyvät asiat muuttuneet vuosien aikana ja joitain asioita on myönnetty virheiksi ja vääriksi eli ihmiset ovat erehtyväisiä myös Jumalan valtakunnassa. Ei ole hyväksi palvoa seurakuntaa Jumalana ja aina täysin oikeassa olevana. Koska se seurakunta koostuu ihmisistä, inhimillisistä erehtyvistä ja syntisistä,ennen kaikkea syntisistä ihmisistä.

[/quote]

jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani niin hyväksyn ehkäisyn elämää suojelevassa tarkoituksessa. Esim kuoleman vaarassa tai vakavassa uupumuksessa, jolloin äidin elämä ja henki on kyseessä. En pidä ehkäisyä oikeana ratkaisuna "kun jumppaan kroppaani kuntoon" tai "pelkään synnytystä, mutta en halua hakea pelkoni apua". 

Olen lukenut paljon Raamattua ja siellä opetetaan selvästi, että uskon löytäminen ja pitäminen on tärkein asia elämässä. Kilvoittelija seurakunta on tehnyt varmasti virheitä - siitä olen samaa mieltä. Kuitenkin eettinen periaate, että elämä on aina arvokas lahja - on yhä mielestäni oikein. Tämän eettisen periaatteen ohi menen vain jos minulle lääkäri sanoo, että raskaus on hengenvaarallinen tai toipuminen sairaudesta on mahdotonta ilman ehkäisyä.

Kun lestamiestä haluttaa niin lestanaisen tehtävänä on olla patjana. Jos tästä syntyy vauva niin voi voi. Äiti ei olisi halunnut, mutta mies sanoo, että Jumalan tahto. Taas kuluu hetki ja sama toistuu. Äiti kysyy Jumalalta miksi. Mies vastaa - älä kysy, ota vastaan mitä saat ja ole kiitollinen. Tämä,toistuu pahimmillaan 18x. Miehen ei tarvitse kuin olla siittäjänä. Äidille tämä voi olla kuolemaksi. Tässä sitä vääristyneintä raamatuntulkintaa pahimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 21:44"]Kun lestamiestä haluttaa niin lestanaisen tehtävänä on olla patjana. Jos tästä syntyy vauva niin voi voi. Äiti ei olisi halunnut, mutta mies sanoo, että Jumalan tahto. Taas kuluu hetki ja sama toistuu. Äiti kysyy Jumalalta miksi. Mies vastaa - älä kysy, ota vastaan mitä saat ja ole kiitollinen. Tämä,toistuu pahimmillaan 18x. Miehen ei tarvitse kuin olla siittäjänä. Äidille tämä voi olla kuolemaksi. Tässä sitä vääristyneintä raamatuntulkintaa pahimmillaan.
[/quote]
No niin, menepäs provoamaan muualle.

Huomaako joku saman kuin minä? Tätä ketjua lukiessa näkee jo ahdistuksen määrän ja katkeran kirjoitustavan perusteella kenellä on luottamus Jumalan johdatukseen. Siitä se pohjimmiltaan kumpuaa se tyytyväisyys ja onnellisuus isonkin perheen arjen keskellä. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:46"]

Huomaako joku saman kuin minä? Tätä ketjua lukiessa näkee jo ahdistuksen määrän ja katkeran kirjoitustavan perusteella kenellä on luottamus Jumalan johdatukseen. Siitä se pohjimmiltaan kumpuaa se tyytyväisyys ja onnellisuus isonkin perheen arjen keskellä. 

[/quote]

Olet oikeassa! :)

Haluaisin kuulla ihan käytännön esimerkkejä itsellekin avuksi ja totta kai myös puhtaasta uteliaisuudesta. Niitä olenkin saanut lukea, toivottavasti lisääkin. On tosi mielenkiintoista. Uskonkappalekiistat ym. voi käydä sitten muualla. ap

Jotain käytännön esimerkkejä ap:lle vielä.

-suunnittele viikon ruokalista kerrallaan niin osaat ostaa oikeat tarvikkeet

- jaa talo siivousalueisiin, joista jokainen tarpeeksi iso perheenjäsen hoitaa yhden esim kerran tai kaksi viikossa.

- osta samantyylisiä ja sävyisiä lastenvaatteita niin kaikki käyvät yhteen ja niitä on helppo yhdistellä. Päätä päävärit esim tummansininen tai musta ja muita värejä lisukkeeksi.

- tarpeeksi iso pyykkikone niin ei tarvi pestä kun yksi koneellinen päivässä.

- ruokamenoja laskee, jos syö kerran päivässä aamulla tai illalla puuroa. Sämpylät kerran pari viikossa helppo leipoa itse.

- illalla pikasiivous esim. Jokainen lapsi kerää lattialta 10 tavaraa ja laittaa paikoilleen. Järjestyksen laittamiseen menee silloin 5 min.

- selkeät säännöt velvollisuuksista ja hauskuuksista kuten pelivuoroista.

- vähemmän tavaraa = helpompi pitää järjestystä. Karsi kaikki ylimääräinen.

- ihmisillä on tajuttomasti esim. vaatteita, mutta oikeasti jokainen tarvii 5 paitaa, 5 housut, 5 sukat, 5 pikkuhousut ja kalsarit, hyvälaatuiset ulkovaatteet ja esimerkiksi talvella vettäpitävät ulkokengät, hanskat ja pipon.

- väsymyksen hetkellä teen mielessäni ainakiitollisuuslistan, jolloin asiat menevät oikeisiin mittasuhteisiin.

Montako lestalasta saa alkunsa tälläkin hetkellä ?

vastaus: MONTA!

Tuli tuosta yhdestä seksi-kommentista mieleen ja mielenkiinnosta kysyn: mikä on lestadiolaisten suhde seksiin? Onko se vain lasten alullepanoa varten, vai voiko/ saako olla myös kiihkeää, fantasioiden toteuttamista, leikillistä, nainen himokkaana yms... Vai siveellisempää ja häveliäämpää? Onko tästä "sääntöjä" vai luoko jokainen pari omansa?

Varmasti yksi selkeä ero on pienen ja ison perheen kesken siinä huomion tarpeen määrässä. Kun on yksi tai kaksi lasta ja pahimmillaan muutama vuosi ikäeroa niin vanhemmat joutuu leikittämään ja keksimään jatkuvasti tekemistä lapselle. Mutta kun on isompi perhe, eivät lapset edes pyydä vanhempia leikkimään, koska aina on kotona joku sisarus leikkikaveriksi. Meillä esim. aamupäivisin,kun isommat on koulussa, luetaan pienten kanssa tai muuta mukavaa höpötellään, mutta kun koululaiset tulee niin sinne ne vilahtaa kaikki yläkertaan ja kuuluu vaan iloinen pälätys kun leikit menossa. Silloin saa ite tehdä ihan rauhassa kotihommia tai vaikka hetken huoahtaa. Erittäin harvoin kuulee kenenkään valittavan ettei ole mitään tekemistä. 

Ja palatakseni tuohon, kun täälläkin joku on ollut huomaavinaan, että ison perheen lapsista jotenkin näkyisi vähäinen huomionsaanti. Omistani olen saanut esim. opettajilta vain positiivista palautetta, ovat kaikki luokkansa parhaimmin menestyneiden joukossa, kaikkia kehutaan fiksuiksi ja hyväkäytöksisiksi. Ei ole keskittymishäiriöitä, ei väkivaltaisuutta, ei käytöshäiriöitä, ovat ahkeria ja tunnollisia koululaisia. Ja kyllä, olen nähnyt lasteni luokilla kaikenlaista ongelmakäytöstä, jonka voi täysin suoraan laittaa huomionhakuisuuden piikkiin. Kuka siis saa huomiota vanhemmiltaan ja kuka ei, sillä ei ole mitään tekemistä perheen koon tai uskonnollisen vakaumuksen kanssa

Ei ne lestadiolaiset varmaan täällä hirveesti roiku ku niillä on niitä kieltoja ja kaikkee mut mie voin kertoo omasta arjesta kuuden lapsen kanssa :) lapset on iältään 17, 14, 9, 6, ja kaksoset 5 vuotta. Kahdelta ensimmäiseltä olin kotona kolme vuotiaiksi asti ja lopuilta mennyt töihin heti äippäloman loputtua tosin nyt vuorotyön vaihdoin päivätyöksi kun tuntui ettei vaan enää kerkeä hoitaa kotia ja lapsia kunnolla.. Päivien kulku on suunnilleen näin: aamulla hepat ulos, pienet hoitoon ennen kukonlaulua, ite töihinsä, isommat menee ite kouluihinsa ja töitten jälkeen lasten haku ja siinä sitten pestään pyykit ja siivoillaan sekä tietty hepat pittää hoijella ja ruokakin tehä ja ylleensä keretään illasta vielä ulkoilla ja nauttia elämästä :) siinä sitte salkkareitten jälestä laitetaan lapset nukkuma puuhiin ja ite saunan lämmitykseen :) ja taas aamulla sama alusta jo ennen kukonlaulantaa.. Ite oon kyllä hyvin vahvasti sitä mieltä että aikaa on kyllä jos on vaan halua.. Ja kroppa on tämän kaiken hyvin ottanu vastaan ilman minkäänlaisia krenkkoja ;)

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:38"]

Tuli tuosta yhdestä seksi-kommentista mieleen ja mielenkiinnosta kysyn: mikä on lestadiolaisten suhde seksiin? Onko se vain lasten alullepanoa varten, vai voiko/ saako olla myös kiihkeää, fantasioiden toteuttamista, leikillistä, nainen himokkaana yms... Vai siveellisempää ja häveliäämpää? Onko tästä "sääntöjä" vai luoko jokainen pari omansa?

[/quote]

Kyllä se on täysin jokaisen avioparin oma kahdenkeskinen asia! Niinkuin ihmisissä yleensä myös lestadiolaisissa on monenlaisia pariskuntia laidasta laitaan. Kuka tykkää mistäkin. Aina ei halut varmasti kohtaa, kuten ei muillakaan, mutta nämä ovat pariskuntien henkilökohtaisia asioita. 

En koskaan kyllä ole ajatellut ryhtyväni lasten tekoon ;) naurattaa jo pelkkä ajatus moisesta. Olen vaimona tyytyväinen seksielämäämme. Se on toista kunnioittavaa ja huomioivaa. Naisena tykkään ostaa esim. kauniita alusvaatteita, ihan itseäni, mutta myös miestäni varten. Harmittelen monesti, kun imetysliivit ovat niin rumia. Toisekseen tykkään huolehtia itsestäni, äkkiä lapsiperheen arjen keskellä unohtaa itsestä huolehtimisen. Sillä on hyvä vaikutus esim. itsetuntoon ja sitä kautta myös seksielämään. Ja tärkeää on myös ottaa irtiottoja arjesta mahdollisuuksien mukaan, jos ei muuta niin toisistamme nauttimista varten. Seksuaalisuus on iso osa parisuhdetta ja kyllä sen ylläpito on tärkeää parisuhteen hoitoa. 

Kuitenkin, jos miettii tämän maailmanajan seksuaalisuuden ylikorostamista, koen sen vastenmielisenä. Olisi paljon tärkeämpiäkin asioita, mitä nostaa esille.

Ot, mut mistä toi luku 2,1 on revitty? Väkimäärä nousee kylläkin, jos pari saa yli 2,0 lasta.