Kaverin lapsi työpaikallani, ja ongelmia on

Ei oikeastaan varsinainen kaveri, mutta tuttavani kuitenkin. Hänen liki 20 v. lapsensa sai työpaikan samasta paikasta missä minäkin olen. 

Tämä yh-äidin kultapallukka on työpaikan väsynein inisijä, jolla ei ole mitään tajua siitä miten normaali työelämässä ja elämässä yleensäkin asiat menee. 

Hän on paikkaan viimeksi tullut ja useita työkavereita jotain 35 vuotta nuorempi. Tämä ei kerro hänelle, äidin vänisijälle, yhtään mitään. Kun hänelle annetaan  vaikka joku hieman raskaampi tehtävä kuin 56 v naispuoliselle työkaverille, alkaa Vinkuja kyseinalaistamaan työnjohdon työnjakoa, että minkä takia MUN pitää tehdä enemmän kuin ton? No varmaan siksi että "maijalla" on kädessä kuluma ja se on tosi kipeä, kun taas sinä nuoremmuuttas voit tehdä homman ilman että pitäisi edes hiki tulla.

Hän on kuoleman väsynyt tullessaan vaapaalta töihin, on niin raskasta tulla töihin, voi voi kun on jotenkin köhäinen olo. Kaveri käy mittaamassa kuumeen työnjohtajan tomistossa olevalla kuumemittarilla jotain 3 kertaa päivässä, sillä kuumeessahan ei saa olla työssä. Sen mukaan 37,1 astetta on kuumetta ja kotiin on lähdettävä. Tällä tekokuumeella on vissiin saanut jäädä koulusta pois aina kun sattunut huvittaan. 

Kun hänen erittäin herkkää ja  ihan saatanan ylivirittetyä oikeudentajua on loukattu, niin se kehtaa oikeesti näyttää naamoja ja murjottaa jollekin itseään vanhemmalle ja kokeneemmalle työkaverille tai työnjohtajalle. Kun häntä nyt on taas kohdeltu väärin.

Että kiitos vaan Mommy darling. Tästä voin täysin keittiöpsykologin laudaturin suorittaneena sanoa, että ihan voit äiskä kattoa peiliin ja myöhäistähän se nyt on.

Muistan kyllä kun jäit erotessa pojan kanssa kahdestaan. Sulla oli tosi rankkaa, vuorotyö eikä mitään tukiverkkoja pojan kanssa. Sitä sitten retuutettiin mihin nyt hoitoon saatiin ja välillä työpaikallekin mukaan ja varmasti välillä toivoit ettei koko ipanaa olis tullut tehtyäkään.

Sitä huonoa omaatuntoa piti sitten paikata koko ajan. Juurikin silloin kun sun olis pitänyt opettaa pojalles tapoja, esim. siivoamaan OMAT JÄLKENSÄ ( tämä on sille ihan täysin käsittämätön asia, täysin) tai että toisia voi auttaa ilman että siitä pitää suoraan antaa sille aina palkinto. Vastuuntunto, tuo outo sana ja asia, olis ollut hyvä opetella jo ikäkauden mukaan.

Olisit voinut tosiaan joskus ottaa itseäs niskasta kiinni, ja opettaa pojallesi että elämässä on ihmisiä jotka ovat enemmän kokeneita kuin tämä herkkäperse, ja että heillä saattaa olla enemmän sanottavaa ja sananvaltaa kuin hänelle koskaan tulee olemaan.

Työpaikoilla ja ihmisten kanssa pitäisi osata olla, käyttäytyä, kuunnella muita ja pitää päänsä kiinni jos ei ole mitään sanottavaa. Ensimmäisessä tai toisessa työpaikassa paikan noviisina esim. pitää pitää eka vuosi pää ihan kiinni ja opetella vaan töitään. 

Työpaikan Ikuinen Valittaja ja perseestä eteenpäin työnnettävä äidin kultapoika saa toivoittavasti pian potkut. Eikä tule saamaan jatkoja, sijaisuuksia eikä mitään arvostelua työtodistukseensa. 

Äiskä on tehnyt todellisen karhunpalveluksen pojalleen. Nyt sitten on vaikeeta sen kanssa kotona kun se on kuulemma ihan mahdoton. Älä ihmettä, minkähän takia? Olisi todella pitänyt pikkasen jaksaa kuitenkin sitä lasta kasvattaa. Ei sitä muut tee.