50 € liian vähän valmistujaislahjaksi? wtf

Jep, ihmisistä on tullut uskomattoman ahneita.  

Valmistuville pitäisi antaa satasia, opettajille kuoharia ja lahjakortteja. 

Eurot on sekoittanut ihmisten tajun rahan arvosta. Laivalla sen tajuaa,kun kruunuhinnat tuntuvat kamalan kalliilta. Mutta onhan nuo hinnatkin menneet samalla tavalla. 

50 euroa ja kukka meinattiin viedä sukulaistytölle ja nyt on tullut olo, että onko se liian vähän. Meillä on todella monet juhlat tänä vuonna ja satanen/henkilö on enemmän kun mun koko kuukauden nettopalkka, vaikka en nyt ihan pienituloinen edes ole. Synttäreitä, häitä, valmistujaisia...

Olen päässyt ylioppilaaksi sekä valmistunut yliopistosta markka-aikaan. Yritin tuossa muistella, paljonko olisin saanut lakkiaislahjaksi ja muutin ne euroiksi. Jos ei vanhan muisti petä, niin "saalis" jäi selvästi alle sadan euron yhteensä, jonkin verran kuitenkin yli tuon liian vähäisen viidenkympin. Valmistujaislahjaksi sain sukulaisilta ruusupuskan. Siinä se. Ajat muuttuu, muutummeko me niiden mukana?

Mäkin valmistuin markka-aikaan, 500 mk oli isoin rahalahja ja se tuli kummeilta. Muuten 100-200 mk ja ne olivat ainakin tuohon aikaan (ja minulle) isoja summia...

Tuoreet ylioppilaat itse käyneet ahkerasti vastailemassa :D

Meidän poika pääsi viime vuonna ylioppilaaksi ja todella harva (käytännössä vain isovanhemmat) toi enemmän kuin 50 €.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 10:05"]

Tuoreet ylioppilaat itse käyneet ahkerasti vastailemassa :D

Meidän poika pääsi viime vuonna ylioppilaaksi ja todella harva (käytännössä vain isovanhemmat) toi enemmän kuin 50 €.

[/quote]

Ihan samoin meni meillä. Ihan vaan kukkiakin oli, eikä poika ollut niistä yhtään pahoillaan, eli vanhan ajan tyyliin. Naapurilta kukka on ihan riittävä. 

valmistuin ylioppilaaksi -11.

50 e oli silloin ja on edelleen iso raha. jos ei lahjansaajalle "kelpaa" niin saa kyllä itse katsoa peiliin lahjan antajan sijaan. yhtä naurettavaa on kerätyistä poteista huutelu vaikkapa facebookissa.

ja samassa nipussa ne kaikki setelit ovat kuitenkin ennen kuin viimeisen vieraan perävalot ehtii kadota kulman taakse :D

Ihme meuhkaamista juu liian halvoista lahjoista. Sain ylioppilasjuhlissa esim. koruja, cd-levyjä, kukkia ja rahalahjoja 20-100 mk. Tämä Kauniaisissa 90-luvulla.

Nuorilla tuntuu olevan nykyään kilpailu, kuka saa eniten. Kai se sosiaalinen media senkin tekee. 

Viisaana ihmisenä voin aina boikotoida valmistujaisjuhlia.

Sama mielikuva itselläni markka-aikaan kirjoittaneella. Satanen (siis markkaa) oli iso raha. Naapurit toi lähinnä kukkia.

Isomummini antoi 5000 markkaa ja meinasin pyörtyä kun näin ne Kekkoset siellä kuoressa. Hän oli 1800-luvun puolella syntynyt ja ylioppilaaksi pääseminen oli hänelle jotain aivan uskomattoman hienoa, isäni oli ollut suvun ensimmäinen ylioppilas aikanaan. Tuo summa talletettiin visusti määräaikaiselle tilille korkoa kasvamaan. 

Tottakai ajat on muuttuneet ja hinnat kallistuneet, mutta jotenkin on kyllä mennyt tolkku. yhden hääparin lahjalistalla halvin artikkeli on 2 kpl joutsenen untuvapeittoja. Oli design huonekaluja ja valaisimia yms. "koska kupit ja kipot meillä jo on".

Minusta 50 € on varsin hyvä summa lahjaksi. Yleensä just sen verran laitan.

Itsellä valmistuminen edessa vuoden parin päästä, eikä ole tullut mieleenkään pyytää, tai saada, lahjaksi rahaa.

t. teini

Me ollaan annettu ylioppilaille joko pari kappaletta jotain muumi-astiaa, mukia tai kannu tms. tai sit 30€ rahaa.

Onko uusi ilmiö myös se, että kutsutaan esim. lakkiaisiin (ilmeisesti rahan toivossa) kaiken maailman kumminkaimoja, joita ei edes tunneta? Meitä on kutsuttu tänä vuonna useampien äitini ystävien lasten – joita emme ole koskaan edes tavanneet – lakkiaisiin! Ruusut viemme mutta emme muuta, kun tulemme tosiaan tapaamaan juhlakalut ensimmäistä kertaa niissä juhlissa.

Itse kirjoitin 11 vuotta sitten ja mielestäni olisi ollut lähinnä kiusallista, jos juhliini olisi ilmestynyt täysin tuntemattomia ihmisiä.

Jep. Itse olen valmistunut -09 ja muistan hyvin että sain mm. astioita lahjaksi, koska ensimmäiseen omaan asuntoon muutto jatko-opiskelujen merkeissä oli edessä. Rahaa sain yhteensä ehkä 200e josta ainakin 100 ellei 150 tullut omalta isältäni. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään valittaa lahjoista. Uskomattoman epäkohteliasta ja kiittämätöntä sakkia tuntuu olevan, jos ei 50e riitä. Huhhuh.

Ei siitä nyt niiiiin kauan ole kun ylppäreitä vietin ja saihan sitä mukavan potin käteistä lahjaksi. Sen muistan, että erään sukulaisen antama 90 euroa oli ylivoimaisesti avokätisin käteissuoritus. Kyllä sen 50 euroa pitää riittää niin lakkiaisissa kuin häissäkin. Viime kesänä annoin hääparille häälahjaksi 50 euroa, koska koin pienemmän summan olevan vähemmän arvostava. Erään ystäväni mielestä 50 euroa oli iso summa häälahjaksi. Minusta se sopii tällaisten tapahtumien arvoon.

Yleensä en piittaa lahjojen hinnoista, mutta kun valmistuin ylioppilaaksi, niin ainoat rikkaat sukulaiseni, serkkujeni vanhemmat, antoivat mulle 5mk seinäkellon Tiimarista.

Hintalappukin oli kiinni.

Se vähän vitutti

50€ on iso raha. Tuollaisia summia annan vain omille ja veljeni lapsille. Muille olen antanut 20-25€ riippuen siitä vienkö myös ruusun/muun kukan. Tänäkin vuonna on tullut kutsu 3 lakkiaisiin, joista 2 menen. Ajattelen myös niin, että tällaiset lahjathan annetaan perhrittäin/pariskunnittain. Yleensä perheessä on 2 aikuista, jotka yhdessä antavat lahjan. Minä olen yksinhuoltaja, joten summakin voi siten olla puolet pariskunnan antamasta lahjasta.

Lahjan pitää olla sellainen, että sen antajalla on siihen varaa.

Minä sain aikoinani 90-luvulla rahaa vain isovanhemmiltani, toiselta 100 euroa ja toiselta 50 euroa eli yhteensä 150 euroa rahaa. Kaikki muut sukulaiset toivat lahjan. Sain mm. taulun, maton, kellon, korurasian ja koruja. Ihan tyytyväinen olin ja käytin lahjarahoja samana iltana juhlimiseen. Muistan itse ajatelleeni, miten hölmöä oli saada rahaa, kun ne hupenevat nuorella helposti biletykseen, vaikka jokin hieno säästötarkoitus olisikin. Sen lisäksi rahasta saa tuskin mitään muistoa antajasta. Vuosikymmeniä myöhemmin sitä vain toteaa, että sain kasan rahaa sukulaisiltani ja käytin mm. niitä rahoja autoni ostoon mutta mitään muistoa antajasta ei saa.

Minulla on edelleen saamani kello käytössä, matto on siirtynyt lasten huoneeseen  (itsetehty) ja taulu makuuhuoneen seinälle. Muistan tarkkaan, keiltä ne sain ja arvostan niitä todella.

Jossain vaiheessa näiden juhlapäivien tarkoitus on hävinnyt. Nykyään kun ihmisillä on kaikkea yllinkyllin, pitäisi lahjankin olla täsmälahja, joka hyödyttää saajaansa välittömästi. Ei se näin ollut 20 vuotta sitten. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ja valmistujaisjuhlat olivat nimenomaan juhlia sen kunniaksi, että on saavuttanut jotain merkittävää ja näihin valittiin lahjoja, joilla olisi nimenomaan sitä muistoarvoa. Kukaan ei ajatellut, että näistä juhlista pitäisi saada rahaa. Nykypäivän rahankeruu on surullista ja kertoo kyllä paljon arvoista. Tavaralahja on aina krääsää ja turhaa, kun parempaa ja mieluisampaa voi hankkia itse. Ennen moiseen tavarapaljouteen ei yksinkertaisesti ollut varaa ja kaikki keittiötarvikkeetkin olivat vuosien saatossa kertyneitä lahjoja.

Ei tietenkään ole järkeä ostaa tavaraa ihmisille, joilla on jo kaikkea, mutta tällaisille ihmisille ei sitten pitäisi kelvata se rahakaan. Miksi ei voi pyytää sitten elämyslahjoja? Miksi ylioppilas ei halua, että kummit ostavat lahjaksi ruotsinristeilyn tai kylpyläviikonlopun?

Rahan lisäksi arvostetaan kontrollia. MINÄ päätän, MINÄ haluan, MINÄ ostan. Ei ole kompromisseja tai sopeutumisia, kummien kanssa vietettyä ruotsinristeilyä tai mummon ja vaarin kanssa kylpylälomaa, koska se nuori on tähti, jonka pitää saada ihan kaikki, mitä haluaa ja tarvitsee, silloin kun haluaa ja sinne, mihin haluaa ja ennen kaikkea niiden kanssa, jotka haluaa mukaansa. Olisihan se nyt ihan kamalaa joutua viettämään aikaa suvun kanssa tai saada tädin valitsema lautassarja tulevaan kotiinsa, koska sen pitää olla juuri tiettyä sarjaa ja juuri tiettyä väriä ja tottakai aivan heti laatua ja parasta.

Minä sain ensimmäiseen kotiini vanhempieni mökkitarvikkeita, kun mökki oli pari vuotta aiemmin myyty. Ne taas olivat 70-luvun alussa hankittua muovikamaa. Sisustin ensimmäisen asuntoni oman huoneeni kalusteilla ja hankin ensimmäiset omat kalusteet vasta opintojen päätyttyä. Astiaston sain häälahjaksi (sain itse vinkata, minkä tyylisiä) ja mummon ja vaarin kanssa tuli vietettyä monenmoista lomaa syntymäpäivälahjaksi puolin ja toisin.

Nykynuoret on kasvatettu ja kavatetaan kylmiksi ja ahneiksi. He eivät osaa sopeutua, tehdä kompromisseja tai kestää pientä epämukavuutta, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut.

Minun ,lapseni (kaksi pikkukoululaista ja yksi eskarilainen) saavat sukulaisilta lahjaksi pelkästään elämyksiä ja jotain pientä tavaraa, jonka sukulaiset ovat heille päättäneet hankkia. Lahjasta kiitetään ja sitä käytetään, vaikka se ei olisikaan oikeanvärinen. Kyllä nämäkin osaavat purnata tyytymättömyyttään, mutta siinäpä meille vanhemmille tilaisuus kasvattaa. Monet kerrat olen ehdottanut, että jos lahja ei kelpaa, annetaan se sellaiselle, jolle se kelpaa ja kas kummaa, lahja on kelvannut, kun tajutaan, ettei uutta tule tilalle. Lapset rakastavat elämyslahjoja. Heistä on ihanaa päästä eläintarhaan tädin kanssa ja huvipuistoon kummien kanssa. Ei haittaa, vaikka niissä on käyty ennenkin. Se on joka kerta eri kokoonpanon kanssa jännittävää ja ihanaa, ja niistä kertyy ihania muistoja. Kummeilla on vielä ihana tapa tehdä jokaisesta syntympäiväretkestä pieni muistovihko, jossa on kuvia ja tekstiä siitä, mitä päivän aikana tapahtui.

Toivon, että jos oma lapseni saa ylioppilasjuhlissa isovanhemmilta lahjaksi rahaa, hän tajuaa ostaa isovanhemmilleen ja itselleen niillä rahoilla kylpyläreissun. Jotain sisältöä pitäisi sillä rahallakin olla.  

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:32"]

Minä sain aikoinani 90-luvulla rahaa vain isovanhemmiltani, toiselta 100 euroa ja toiselta 50 euroa eli yhteensä 150 euroa rahaa. Kaikki muut sukulaiset toivat lahjan. Sain mm. taulun, maton, kellon, korurasian ja koruja. Ihan tyytyväinen olin ja käytin lahjarahoja samana iltana juhlimiseen. Muistan itse ajatelleeni, miten hölmöä oli saada rahaa, kun ne hupenevat nuorella helposti biletykseen, vaikka jokin hieno säästötarkoitus olisikin. Sen lisäksi rahasta saa tuskin mitään muistoa antajasta. Vuosikymmeniä myöhemmin sitä vain toteaa, että sain kasan rahaa sukulaisiltani ja käytin mm. niitä rahoja autoni ostoon mutta mitään muistoa antajasta ei saa.

Minulla on edelleen saamani kello käytössä, matto on siirtynyt lasten huoneeseen  (itsetehty) ja taulu makuuhuoneen seinälle. Muistan tarkkaan, keiltä ne sain ja arvostan niitä todella.

Jossain vaiheessa näiden juhlapäivien tarkoitus on hävinnyt. Nykyään kun ihmisillä on kaikkea yllinkyllin, pitäisi lahjankin olla täsmälahja, joka hyödyttää saajaansa välittömästi. Ei se näin ollut 20 vuotta sitten. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ja valmistujaisjuhlat olivat nimenomaan juhlia sen kunniaksi, että on saavuttanut jotain merkittävää ja näihin valittiin lahjoja, joilla olisi nimenomaan sitä muistoarvoa. Kukaan ei ajatellut, että näistä juhlista pitäisi saada rahaa. Nykypäivän rahankeruu on surullista ja kertoo kyllä paljon arvoista. Tavaralahja on aina krääsää ja turhaa, kun parempaa ja mieluisampaa voi hankkia itse. Ennen moiseen tavarapaljouteen ei yksinkertaisesti ollut varaa ja kaikki keittiötarvikkeetkin olivat vuosien saatossa kertyneitä lahjoja.

Ei tietenkään ole järkeä ostaa tavaraa ihmisille, joilla on jo kaikkea, mutta tällaisille ihmisille ei sitten pitäisi kelvata se rahakaan. Miksi ei voi pyytää sitten elämyslahjoja? Miksi ylioppilas ei halua, että kummit ostavat lahjaksi ruotsinristeilyn tai kylpyläviikonlopun?

Rahan lisäksi arvostetaan kontrollia. MINÄ päätän, MINÄ haluan, MINÄ ostan. Ei ole kompromisseja tai sopeutumisia, kummien kanssa vietettyä ruotsinristeilyä tai mummon ja vaarin kanssa kylpylälomaa, koska se nuori on tähti, jonka pitää saada ihan kaikki, mitä haluaa ja tarvitsee, silloin kun haluaa ja sinne, mihin haluaa ja ennen kaikkea niiden kanssa, jotka haluaa mukaansa. Olisihan se nyt ihan kamalaa joutua viettämään aikaa suvun kanssa tai saada tädin valitsema lautassarja tulevaan kotiinsa, koska sen pitää olla juuri tiettyä sarjaa ja juuri tiettyä väriä ja tottakai aivan heti laatua ja parasta.

Minä sain ensimmäiseen kotiini vanhempieni mökkitarvikkeita, kun mökki oli pari vuotta aiemmin myyty. Ne taas olivat 70-luvun alussa hankittua muovikamaa. Sisustin ensimmäisen asuntoni oman huoneeni kalusteilla ja hankin ensimmäiset omat kalusteet vasta opintojen päätyttyä. Astiaston sain häälahjaksi (sain itse vinkata, minkä tyylisiä) ja mummon ja vaarin kanssa tuli vietettyä monenmoista lomaa syntymäpäivälahjaksi puolin ja toisin.

Nykynuoret on kasvatettu ja kavatetaan kylmiksi ja ahneiksi. He eivät osaa sopeutua, tehdä kompromisseja tai kestää pientä epämukavuutta, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut.

Minun ,lapseni (kaksi pikkukoululaista ja yksi eskarilainen) saavat sukulaisilta lahjaksi pelkästään elämyksiä ja jotain pientä tavaraa, jonka sukulaiset ovat heille päättäneet hankkia. Lahjasta kiitetään ja sitä käytetään, vaikka se ei olisikaan oikeanvärinen. Kyllä nämäkin osaavat purnata tyytymättömyyttään, mutta siinäpä meille vanhemmille tilaisuus kasvattaa. Monet kerrat olen ehdottanut, että jos lahja ei kelpaa, annetaan se sellaiselle, jolle se kelpaa ja kas kummaa, lahja on kelvannut, kun tajutaan, ettei uutta tule tilalle. Lapset rakastavat elämyslahjoja. Heistä on ihanaa päästä eläintarhaan tädin kanssa ja huvipuistoon kummien kanssa. Ei haittaa, vaikka niissä on käyty ennenkin. Se on joka kerta eri kokoonpanon kanssa jännittävää ja ihanaa, ja niistä kertyy ihania muistoja. Kummeilla on vielä ihana tapa tehdä jokaisesta syntympäiväretkestä pieni muistovihko, jossa on kuvia ja tekstiä siitä, mitä päivän aikana tapahtui.

Toivon, että jos oma lapseni saa ylioppilasjuhlissa isovanhemmilta lahjaksi rahaa, hän tajuaa ostaa isovanhemmilleen ja itselleen niillä rahoilla kylpyläreissun. Jotain sisältöä pitäisi sillä rahallakin olla.  

[/quote]

Korjaus: markkaa, ei euroa.