50 € liian vähän valmistujaislahjaksi? wtf

Jos haluat antaa rahaa lahjaksi, niin kyllä kaikki summat ovat erittäin tervetulleita tähän köyhään kukkaroon. Ei tarvitse olla yli 50 euroa.

t. valmistuva opiskelija

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:32"]

Minä sain aikoinani 90-luvulla rahaa vain isovanhemmiltani, toiselta 100 euroa ja toiselta 50 euroa eli yhteensä 150 euroa rahaa. Kaikki muut sukulaiset toivat lahjan. Sain mm. taulun, maton, kellon, korurasian ja koruja. Ihan tyytyväinen olin ja käytin lahjarahoja samana iltana juhlimiseen. Muistan itse ajatelleeni, miten hölmöä oli saada rahaa, kun ne hupenevat nuorella helposti biletykseen, vaikka jokin hieno säästötarkoitus olisikin. Sen lisäksi rahasta saa tuskin mitään muistoa antajasta. Vuosikymmeniä myöhemmin sitä vain toteaa, että sain kasan rahaa sukulaisiltani ja käytin mm. niitä rahoja autoni ostoon mutta mitään muistoa antajasta ei saa.

Minulla on edelleen saamani kello käytössä, matto on siirtynyt lasten huoneeseen  (itsetehty) ja taulu makuuhuoneen seinälle. Muistan tarkkaan, keiltä ne sain ja arvostan niitä todella.

Jossain vaiheessa näiden juhlapäivien tarkoitus on hävinnyt. Nykyään kun ihmisillä on kaikkea yllinkyllin, pitäisi lahjankin olla täsmälahja, joka hyödyttää saajaansa välittömästi. Ei se näin ollut 20 vuotta sitten. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ja valmistujaisjuhlat olivat nimenomaan juhlia sen kunniaksi, että on saavuttanut jotain merkittävää ja näihin valittiin lahjoja, joilla olisi nimenomaan sitä muistoarvoa. Kukaan ei ajatellut, että näistä juhlista pitäisi saada rahaa. Nykypäivän rahankeruu on surullista ja kertoo kyllä paljon arvoista. Tavaralahja on aina krääsää ja turhaa, kun parempaa ja mieluisampaa voi hankkia itse. Ennen moiseen tavarapaljouteen ei yksinkertaisesti ollut varaa ja kaikki keittiötarvikkeetkin olivat vuosien saatossa kertyneitä lahjoja.

Ei tietenkään ole järkeä ostaa tavaraa ihmisille, joilla on jo kaikkea, mutta tällaisille ihmisille ei sitten pitäisi kelvata se rahakaan. Miksi ei voi pyytää sitten elämyslahjoja? Miksi ylioppilas ei halua, että kummit ostavat lahjaksi ruotsinristeilyn tai kylpyläviikonlopun?

Rahan lisäksi arvostetaan kontrollia. MINÄ päätän, MINÄ haluan, MINÄ ostan. Ei ole kompromisseja tai sopeutumisia, kummien kanssa vietettyä ruotsinristeilyä tai mummon ja vaarin kanssa kylpylälomaa, koska se nuori on tähti, jonka pitää saada ihan kaikki, mitä haluaa ja tarvitsee, silloin kun haluaa ja sinne, mihin haluaa ja ennen kaikkea niiden kanssa, jotka haluaa mukaansa. Olisihan se nyt ihan kamalaa joutua viettämään aikaa suvun kanssa tai saada tädin valitsema lautassarja tulevaan kotiinsa, koska sen pitää olla juuri tiettyä sarjaa ja juuri tiettyä väriä ja tottakai aivan heti laatua ja parasta.

Minä sain ensimmäiseen kotiini vanhempieni mökkitarvikkeita, kun mökki oli pari vuotta aiemmin myyty. Ne taas olivat 70-luvun alussa hankittua muovikamaa. Sisustin ensimmäisen asuntoni oman huoneeni kalusteilla ja hankin ensimmäiset omat kalusteet vasta opintojen päätyttyä. Astiaston sain häälahjaksi (sain itse vinkata, minkä tyylisiä) ja mummon ja vaarin kanssa tuli vietettyä monenmoista lomaa syntymäpäivälahjaksi puolin ja toisin.

Nykynuoret on kasvatettu ja kavatetaan kylmiksi ja ahneiksi. He eivät osaa sopeutua, tehdä kompromisseja tai kestää pientä epämukavuutta, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut.

Minun ,lapseni (kaksi pikkukoululaista ja yksi eskarilainen) saavat sukulaisilta lahjaksi pelkästään elämyksiä ja jotain pientä tavaraa, jonka sukulaiset ovat heille päättäneet hankkia. Lahjasta kiitetään ja sitä käytetään, vaikka se ei olisikaan oikeanvärinen. Kyllä nämäkin osaavat purnata tyytymättömyyttään, mutta siinäpä meille vanhemmille tilaisuus kasvattaa. Monet kerrat olen ehdottanut, että jos lahja ei kelpaa, annetaan se sellaiselle, jolle se kelpaa ja kas kummaa, lahja on kelvannut, kun tajutaan, ettei uutta tule tilalle. Lapset rakastavat elämyslahjoja. Heistä on ihanaa päästä eläintarhaan tädin kanssa ja huvipuistoon kummien kanssa. Ei haittaa, vaikka niissä on käyty ennenkin. Se on joka kerta eri kokoonpanon kanssa jännittävää ja ihanaa, ja niistä kertyy ihania muistoja. Kummeilla on vielä ihana tapa tehdä jokaisesta syntympäiväretkestä pieni muistovihko, jossa on kuvia ja tekstiä siitä, mitä päivän aikana tapahtui.

Toivon, että jos oma lapseni saa ylioppilasjuhlissa isovanhemmilta lahjaksi rahaa, hän tajuaa ostaa isovanhemmilleen ja itselleen niillä rahoilla kylpyläreissun. Jotain sisältöä pitäisi sillä rahallakin olla.  

[/quote]

Korjaus: markkaa, ei euroa.

[/quote]

Olipas hyvin sanottu! Ahdeudelle ei pidä antaa periksi, vaan tekee niinkuin oma kukkaro ja omatunto sanovat. Jos joku pettyy,  niin se on sen pettyjän vika. Kukin antaa omien varojen mukaan, ei ole myös reilua, että köyhemmällä lapsiperheellä menee talous sekaisin, kun pitää antaa kotona asuville, lapsettomille, ei pakollisia menoja saaville nuorille älyttömiä summia rahaa, jotka sitten tuhlaavat esim. käsilaukkuun tai muuhun tyhjänpäiväiseen. Kaikki kun eivät mene yliopistoon tai kauas opiskelemaan esim. täälä pk-seudulla...

Minusta 50 euroa on vierailta sopiva summa. Meillä vanhemmat, isovanhemmat ja kummit ovat antaneet enemmän. Lapset ovat saaneet vanhemmilta 2000 euroa, isovanhemmilta yhteensä 1500 euroa ja kummeilta 300 euroa.

On kuitenkin ihan hassua muistella sitä, mitä itse on saanut lahjaksi 80-90-luvuilla. Rahan arvo on nyt ihan toista.

Ei se ole liian vähään ainakaan ammattikoululaiselle. Ylioppilaalle voi sitten varmaan antaa kympin tai pari enemmän.

Itse en pitänyt valmistujaisjuhlia (v.2004). Mun mielestä koulutuksen hankkiminen (vähintään lukio/amis) on itsestäänselvyys tänä päivänä eikä sitä tarvitse erikseen juhlia saati palkita päätä huimaavilla summilla. En saanut yhtäkään lahjaa, ainoa lahja jonka toivoin oli hiustenkuivaaja vanhemmiltani jonka kuitenkin unohtivat ostaa "kun et sä pitänyt juhliakaan niin ei me muistettu", kiitti vaan :)

50€ liian vähän?! Myötähäpeä niiden puolesta jotka oikeasti ajattelevat 50€ olevan liian vähän.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:32"]

Minä sain aikoinani 90-luvulla rahaa vain isovanhemmiltani, toiselta 100 euroa ja toiselta 50 euroa eli yhteensä 150 euroa rahaa. Kaikki muut sukulaiset toivat lahjan. Sain mm. taulun, maton, kellon, korurasian ja koruja. Ihan tyytyväinen olin ja käytin lahjarahoja samana iltana juhlimiseen. Muistan itse ajatelleeni, miten hölmöä oli saada rahaa, kun ne hupenevat nuorella helposti biletykseen, vaikka jokin hieno säästötarkoitus olisikin. Sen lisäksi rahasta saa tuskin mitään muistoa antajasta. Vuosikymmeniä myöhemmin sitä vain toteaa, että sain kasan rahaa sukulaisiltani ja käytin mm. niitä rahoja autoni ostoon mutta mitään muistoa antajasta ei saa.

Minulla on edelleen saamani kello käytössä, matto on siirtynyt lasten huoneeseen  (itsetehty) ja taulu makuuhuoneen seinälle. Muistan tarkkaan, keiltä ne sain ja arvostan niitä todella.

Jossain vaiheessa näiden juhlapäivien tarkoitus on hävinnyt. Nykyään kun ihmisillä on kaikkea yllinkyllin, pitäisi lahjankin olla täsmälahja, joka hyödyttää saajaansa välittömästi. Ei se näin ollut 20 vuotta sitten. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ja valmistujaisjuhlat olivat nimenomaan juhlia sen kunniaksi, että on saavuttanut jotain merkittävää ja näihin valittiin lahjoja, joilla olisi nimenomaan sitä muistoarvoa. Kukaan ei ajatellut, että näistä juhlista pitäisi saada rahaa. Nykypäivän rahankeruu on surullista ja kertoo kyllä paljon arvoista. Tavaralahja on aina krääsää ja turhaa, kun parempaa ja mieluisampaa voi hankkia itse. Ennen moiseen tavarapaljouteen ei yksinkertaisesti ollut varaa ja kaikki keittiötarvikkeetkin olivat vuosien saatossa kertyneitä lahjoja.

Ei tietenkään ole järkeä ostaa tavaraa ihmisille, joilla on jo kaikkea, mutta tällaisille ihmisille ei sitten pitäisi kelvata se rahakaan. Miksi ei voi pyytää sitten elämyslahjoja? Miksi ylioppilas ei halua, että kummit ostavat lahjaksi ruotsinristeilyn tai kylpyläviikonlopun?

Rahan lisäksi arvostetaan kontrollia. MINÄ päätän, MINÄ haluan, MINÄ ostan. Ei ole kompromisseja tai sopeutumisia, kummien kanssa vietettyä ruotsinristeilyä tai mummon ja vaarin kanssa kylpylälomaa, koska se nuori on tähti, jonka pitää saada ihan kaikki, mitä haluaa ja tarvitsee, silloin kun haluaa ja sinne, mihin haluaa ja ennen kaikkea niiden kanssa, jotka haluaa mukaansa. Olisihan se nyt ihan kamalaa joutua viettämään aikaa suvun kanssa tai saada tädin valitsema lautassarja tulevaan kotiinsa, koska sen pitää olla juuri tiettyä sarjaa ja juuri tiettyä väriä ja tottakai aivan heti laatua ja parasta.

Minä sain ensimmäiseen kotiini vanhempieni mökkitarvikkeita, kun mökki oli pari vuotta aiemmin myyty. Ne taas olivat 70-luvun alussa hankittua muovikamaa. Sisustin ensimmäisen asuntoni oman huoneeni kalusteilla ja hankin ensimmäiset omat kalusteet vasta opintojen päätyttyä. Astiaston sain häälahjaksi (sain itse vinkata, minkä tyylisiä) ja mummon ja vaarin kanssa tuli vietettyä monenmoista lomaa syntymäpäivälahjaksi puolin ja toisin.

Nykynuoret on kasvatettu ja kavatetaan kylmiksi ja ahneiksi. He eivät osaa sopeutua, tehdä kompromisseja tai kestää pientä epämukavuutta, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut.

Minun ,lapseni (kaksi pikkukoululaista ja yksi eskarilainen) saavat sukulaisilta lahjaksi pelkästään elämyksiä ja jotain pientä tavaraa, jonka sukulaiset ovat heille päättäneet hankkia. Lahjasta kiitetään ja sitä käytetään, vaikka se ei olisikaan oikeanvärinen. Kyllä nämäkin osaavat purnata tyytymättömyyttään, mutta siinäpä meille vanhemmille tilaisuus kasvattaa. Monet kerrat olen ehdottanut, että jos lahja ei kelpaa, annetaan se sellaiselle, jolle se kelpaa ja kas kummaa, lahja on kelvannut, kun tajutaan, ettei uutta tule tilalle. Lapset rakastavat elämyslahjoja. Heistä on ihanaa päästä eläintarhaan tädin kanssa ja huvipuistoon kummien kanssa. Ei haittaa, vaikka niissä on käyty ennenkin. Se on joka kerta eri kokoonpanon kanssa jännittävää ja ihanaa, ja niistä kertyy ihania muistoja. Kummeilla on vielä ihana tapa tehdä jokaisesta syntympäiväretkestä pieni muistovihko, jossa on kuvia ja tekstiä siitä, mitä päivän aikana tapahtui.

Toivon, että jos oma lapseni saa ylioppilasjuhlissa isovanhemmilta lahjaksi rahaa, hän tajuaa ostaa isovanhemmilleen ja itselleen niillä rahoilla kylpyläreissun. Jotain sisältöä pitäisi sillä rahallakin olla.  

[/quote]

Korjaus: markkaa, ei euroa.

[/quote]

Hyvin kirjoitettu!

Yhden ainoan kerran olen hieman joustanut :) poika sai kaverisynttäreillä 3 kpl täsmälleen samaa legoa, vieraita oli 5 kpl. Legot oli tosi hienoja vielä (Hero Factory), mutta 6-vuotiaan leuka väpätti uhkaavasti. Vieraille ei ollut jäänyt epäselväksi, että synttärisankari tykkäsi legoista ja nimenomaan Hero Factory -legoja, kävi vain huono tuuri. Silloin kuiskasin, että vaihdetaan legot niin, että minä saan ne kaksi muuta ja hän saa kaupasta erilaiset tilalle.  Samanlaiset menivät kiertoon synttäri- ja joululahjoiksi.

Elämykset on parhaita lahjoja!

Mielestäni 50 on sopiva. Ellei ole sitten oma äiti tai isä niin mielellään siinä tapauksessa satanen, tai jos on rikkaat isovanhemmat niin satanen heiltä olisi jees. N19

Lapseni sai kummeilta rippilahjaksi 1000 €. Valmistujaislahjaksi annoin 600 €

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 12:02"]

Itse en pitänyt valmistujaisjuhlia (v.2004). Mun mielestä koulutuksen hankkiminen (vähintään lukio/amis) on itsestäänselvyys tänä päivänä eikä sitä tarvitse erikseen juhlia saati palkita päätä huimaavilla summilla. En saanut yhtäkään lahjaa, ainoa lahja jonka toivoin oli hiustenkuivaaja vanhemmiltani jonka kuitenkin unohtivat ostaa "kun et sä pitänyt juhliakaan niin ei me muistettu", kiitti vaan :)

50€ liian vähän?! Myötähäpeä niiden puolesta jotka oikeasti ajattelevat 50€ olevan liian vähän.

[/quote]

Eikös toi nyt ole jo vähän marttyyriutta? Olen samaa mieltä tosta että 50 ei todellakaan ole liian vähän (olen tämän kevään ylioppilas) mutta toi ettei pitäisi edes juhlia koska koulutus on itsestäänselvyys, on typerää. Onhan sulla syntymäpäivätkin joka vuos eikä ne nyt ole mikään saavutus tai sellainen asia jonka eteen olisit tehnyt töitä, ja silti varmaan ainakin lapsena niitä juhlit? Tai sä nyt et varmaan juhlinu.. Mutta siis miksei omia saavutuksiaan voisi juhlistaa? Ei se ole mitään itsekkyyttä tai ahneutta jos haluaa juhlia. Monethan juhlivat työelämässä ylennykset sunmuutkin, tosin vähän pienemmällä mittakaavalla mutta silti.

Mutta aiheeseen: 50e on ihan sopiva, ellei jopa antelias lahja. En itse odota edes noin suurta lahjaa kaikilta sukulaisilta/kummeilta tms. Omat vanhempani ostivat minulle tietokoneen jo vähän etukäteen lahjaksi (mitä sitäkin vastustelin ja ehdotin jos ostettaisiin puoliksi), kun vanhani hajosi. Isovanhemmilta tiedän saavani isot lahjat (siis kalliit). En tietenkään odota heiltä mitään tai pety jos en saakkaan kallista lahjaa mutta perustan olettamukseni aiempiin lahjoihin (synttäri ja rippi). Olettaisin että muut sukulaiset varmaan ostaa jotain 20-60e väliltä, kukin kykyjensä ja halujensa mukaan ja olen aivan kaikista lahjoista kiitollinen. Ystäville ja naapureille yms olen sanonut ettei mitään lahjaa saa tuoda, kukkia korkeintaan. Aika ahneelta kuulostaa jos 50e on liian vähän.

Kenen mielipidettä jutussa kysyttiin? Antajan vai saajan?