Lue keskustelun säännöt.
Hyppäsin liian aikaisin aikuisten elämään
23.07.2014 |
Kaipaan nuoruutta ja sitä että voi mennä ja tulla kun haluaa
Kommentit (5)
Minun oli pakko, elämä ei olisi muuten kantanut. Toisaalta surullista, että nuoruus jäi kesken koska tapahtui niin rankkoja asioita. Toisaalta taas olen nyt tyytyväinen elämääni, eikä se välttämättä olisi tällaista jos asiat eivät olisi menneet kuten menivät.
Vapaaehtoisesti aikuiseksi kasvamista todella nuorena en ymmärrä. Nauttikaa elämästä ja vapaudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 13-vuotiaasta asti joutunut elämään aikuisen elämää. Kyllä vituttaa, kun ei ole koskaan saanut olla vapaa ja tyhmä.
Nelikymppisenä moni nuorena kotileikkiä leikkinyt alkoi oireilla. Tuli kapakat tai työpaikkaromanssit ja ero.
En jaksa edes avautua.
Nimim. oon 10-vuotiaasta huolehtinut mun perheen taloudesta, sisarusten koulunkäynneistä, läksyjen teosta, kokeisiin lukemisista, siivoamisesta ja ruuanlaitosta pyykkien hoitamisesta ja aina väliin kaupassa käymisestä, koska yh-äiti oli ja on töissä paljon. Niin mikä oma elämä?
Niin. Paras ystäväni on nyt viimeiset pari vuotta ollut niiiiiin aikuinen. Kauhulla katson, mitä tästä seuraa... Kannattaa aikuistua hissuksiin.