Lue keskustelun säännöt.
Itkin viimeksi 7 vuotta sitten...
21.07.2014 |
Mummuni kuoli 7 vuotta sitten ja silloin olen viimeksi itkenyt. Tämän jälkeen olen myös eronnut, mutta en ole itkenyt kertaakaan. En ymmärrä, miten minusta on tullut näin tunteeton? Jos on ilonaihetta, niin iloitsen aidosti ja oikeasti. Itku vaan ei enää tule missään tilanteessa. Mitä minulle on tapahtunut? En tajua...
Kommentit (5)
jossain vaiheessa nousee releet päälle ja ei enää vaan kykene itkemään
se on itsesuojeluvaistoa
itket kun sinulla on tarpeeksi suojaa ja voimia kohdata surusi
en ole itsekään itkenyt rakkaimman lähiomaisen poismenon jälkeen
mikään ei vaan anna koskettaaa
se on joku shokkitila edelleen ja haluttomuus kohdata asiaa
liian paljon huolia niin ei ole mahdollisuutta antautua surun valtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko masentunut? Minulla jää itkut itkemättä todella uupuneena ja masentuneena. Silloin vain suoriutuu elämästä eikä päästä tunteita läpi lainkaan. Oikeastaan ei tunne mitään, kun siihen ei ole voimia.
***
Itse taas itken aina ja kaikkialla. Liikutun ihan kaikesta kyyneliin asti. Oli se sitten iloa tai surua. Se on välilllä todella noloa. Haluaisin osata niellä itkuni tai olla ihminen joka ei itke
5, ole vain onnellinen siitä, että tunnet. Ihan oikeasti on paljon kamalampaa olla erillään tunteistaan, kuin koko sielu olisi kiedottu Elmu-kelmuun. "Tietää" vain, että jonkin asian pitäisi itkettää, mutta kun ei tunnu miltään. Ei itketä mikään lapsikohtalo lööpeissä, ei tärkeän ihmisen syytämä loukkaus. Ei se, että eristetään joukosta, ei yksinäisyys, ei ikävä, ei kuolema.
Kaikkeen vain suhtautuu kuin se valuisi vesipisaroina sadetakilla tai jos jokin yltää satuttamaan, sitä ajattelee ansaituksi kohtalon kostoksi. Luulisin, että juuri tätä on mm. keskivaikea masennus - epäonnikin tuntuu vain omalta syyltä ja se pitää kestää pystypäin kunniakkaasti.
Aika julmaa...
***
En minäkään itkenyt yhdessä vaiheessa lähes 10-vuoteen...en pitänyt itseäni tunteettomana.