Tyttöystävä painostaa kihloihin

Minusta kihloista ei tarvitse edes mainita ennen kuin on seurusteltu vähintään vuosi. Pari kolme vuotta olisi hyvä. Ehtii kai sen virallisen vahvistuksen hankkia sittenkin, kun uskoo vakaasti että tämä ihminen on se ihanin, niin miksi hankkia virallinen vahvistus loppuelämän kumppanille siinä vaiheessa kun tämä vasta saattaa olla se ihanin.

Minusta olisi tosi ankeaa, jos kosittaisiin raskauden takia. Ikään kuin en kelpaisi itsenäni, äitinä ainoastaan.

Minusta olisi tosi ankeaa, jos kosittaisiin raskauden takia. Ikään kuin en kelpaisi itsenäni, äitinä ainoastaan.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:57"]

Minusta olisi tosi ankeaa, jos kosittaisiin raskauden takia. Ikään kuin en kelpaisi itsenäni, äitinä ainoastaan.

[/quote]

Komppaus tälle.. Mulle tulis myös sellainen olo, että jaa, raskauden takia musta tulee nyt vaimo ja nyt kelpaan. Jos kävisikin jotain kamalaa, raskaudessa vaikka lapsi menehtyisikin tai jotain, niin jäisi ihan sellainen olo että haluaako se enää naimisiinkaan, kun ei sitä vauvaa nyt tullukkaan..

Ostelkaa ne kihlat siis ainakin ennen sitä lastentekemistä. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:01"]

Ollaan seurusteltu joku neljän kuukauden verran tyttöystäväni kanssa, hän on oikeasti tosi upea nainen ja olemme rakastuneita. Olen hänen kanssa vakavissani ehdottomasti.

Nyt kuukauden ajan hän on vaan koko ajan vihjaillut ja puhunut suoraankin kihloista. Minun mielestäni aikaa on kulunut aika vähän vielä, toki kihlat ei olisi katastrofi kuitenkaan. Otsikossa nyt ehkä tuli vähän liioitellusti tuo että hän painostaa minua kihloihin, mutta tarkoitan nyt lähinnä sitä että hän puhuu siitä monta kertaa viikossa. En meinaa saada rauhaa ajatella kannattaako vai ei ja jos niin koska. 

Puhuttiin viikonloppuna että kun mennään naimisiin lähdetään eräälle pitkään suunnittelemallemme matkalle ja että juhlat tulevat olemaan pienet. Emme tietenkään sopineet mitään häiden ajankohdasta vaan puhuimme vaan, että SITTEN KUN mennään naimisiin, ihan yleisellä tasolla.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, koruliikkeiden ohittaminenkin alkaa olla aika kiusallista, kun tyttöystävä kommentoi "katso miten kauniita sormuksia" tai sitten ei sano mitään mutta näen hänestä mitä hän miettii..

[/quote]

Tässä taas yksi hölmö pariskunta joka ei tajua mitä kihlaus on. Mies puhuu viestissään "puhuimme että sitten KUN mennään naimisiin niin". Kihlaushan on lupaus avioliitosta ja jos jo juhliakin mietitään niin eiköhän siinä ole tullut ne avioliitot luvattua vaikka päivää ei olisi haluttu vielä päättääkään. Mielestäni. Ei siinä mitään sormuksia ja yltiöromanttisia kosintoja tarvita. Kihloissa ollaan kun ollaan päätetty että suhde johtaa alttarille. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

[/quote]

Kiitos sinulle suorasta ja rehellisestä vastauksesta. Ja mukavaa kuulla että olet nyt onnellinen. 

En tosiaankaan halua kihloihin täyttääkseni tyttöystävän tyhjää paikkaa sydämessä. Miten tällainen näkyy muuten naisessa, ettei hälle kelpaa mikään? Tyttöystäväni on nimittäin ihmisenä mielestäni helppo, hyväntuulinen, ei materialistinen ihminen. Olen itse huomannut, että hän on saanut minut miettimään lapsen hankintaa, koska hän tuntuu olevan niin hyvää äitiainesta. 

Mutta tietysti huolettaa mikä kiire kihloihin on ja myös tämä jos hän onkin sellainen jolle ei mikään kelpaa kuten tässä esimerkin nainen kertoo. Niin ja kun joku tuossa kysyi iästäni, niin mittariin minulle  tuli juuri 30v. 

[/quote]

Oliko tämä ap?

Jos olet 30-vuotias, tyttöystäväsi on ihana nainen, jonka näkisit lastesi äitinä, miksi et haluaisi kihloihin ja naimisiin hänen kanssaan? Kuulostaa siltä, ettet tiedä itse, mitä haluat, jos vasta nyt olet alkanut miettimään lasten hankkimistakin, kyllä ihmiset yleensä ovat miettineet tuollaisia asioita aika pitkälle jo paljon nuorempinakin. Pidä mielessä, että tyttöystäväsi ei välttämättä halua odottaa hamaan ikuisuuteen asti kosintaa, ainakaan, jos on lähellä sinun ikääsi. Tuossa iässä kun naiset usein haluavat kumppanin, joka tietää, mitä haluaa, eikä pelkää sitoutumista.

[/quote]

Kyllä se olin minä eli viestiketjun aloittaja. Tyttöystäväni on 26v. Olemme kuitenkin seurustelleet vasta sen nelisen kuukautta, niin ei tässä itselläni mikään hirveä kiire kihloihin ole. 

Lapsia olen aina tiennyt haluavani, mutta tyttöystäväni on ensimmäinen nainen jonka kanssa oikeastaan voisin todella haluta lasta ja hiukan varmaan haluaisinkin. Tietenkään en halua odotuttaa tyttöystävää kymmentä vuotta kihloilla jos niihin päädytään. Mutta mikä on kohtuullinen aika naisen odottaa kosintaa? Jos puhumme meidänkin ikäluokan ihmisistä.

Mitä kihlaus merkitsee teille?

Kuulostaa pinnalliselta tytöltä, joka haluaa päästä lesottamaan miehellään.

<<<< 

Hamaan ikuisuuteen asti, höh! Vastahan on seurusteltu 4 kuukautta!

No kun tyttöystäväsi on vielä noin paljon nuorempi, niin kannattaa odottaa. Jos kyseessä olisi ollut vikat hetket saada lapsia naisella, niin ymmärtäisin enemmän tuota hoppua. Neljä kuukautta on todella lyhyt aika, lähempänä vuosipäivää alkaisin vasta miettiä kihloja. Itse olen ollut 8 vuotta mieheni kanssa, eikä vieläkään kiire naimisiin, vaikka miestä siitä kiusaankin välillä.

Sano suoraan, että nainen on juuri sellainen, kenen kanssa joskus hyvinkin voisi olla naimisissa, mutta et halua kiirehtiä näin isossa asiassa. Vaikka erotahan aina voi, mutta yleensä häiden jälkeen tulee ne asuntolainat, lapset yms, joista euäi niin vain pääse eroon.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

[/quote]

Kiitos sinulle suorasta ja rehellisestä vastauksesta. Ja mukavaa kuulla että olet nyt onnellinen. 

En tosiaankaan halua kihloihin täyttääkseni tyttöystävän tyhjää paikkaa sydämessä. Miten tällainen näkyy muuten naisessa, ettei hälle kelpaa mikään? Tyttöystäväni on nimittäin ihmisenä mielestäni helppo, hyväntuulinen, ei materialistinen ihminen. Olen itse huomannut, että hän on saanut minut miettimään lapsen hankintaa, koska hän tuntuu olevan niin hyvää äitiainesta. 

Mutta tietysti huolettaa mikä kiire kihloihin on ja myös tämä jos hän onkin sellainen jolle ei mikään kelpaa kuten tässä esimerkin nainen kertoo. Niin ja kun joku tuossa kysyi iästäni, niin mittariin minulle  tuli juuri 30v. 

[/quote]

Oliko tämä ap?

Jos olet 30-vuotias, tyttöystäväsi on ihana nainen, jonka näkisit lastesi äitinä, miksi et haluaisi kihloihin ja naimisiin hänen kanssaan? Kuulostaa siltä, ettet tiedä itse, mitä haluat, jos vasta nyt olet alkanut miettimään lasten hankkimistakin, kyllä ihmiset yleensä ovat miettineet tuollaisia asioita aika pitkälle jo paljon nuorempinakin. Pidä mielessä, että tyttöystäväsi ei välttämättä halua odottaa hamaan ikuisuuteen asti kosintaa, ainakaan, jos on lähellä sinun ikääsi. Tuossa iässä kun naiset usein haluavat kumppanin, joka tietää, mitä haluaa, eikä pelkää sitoutumista.

[/quote]

Kyllä se olin minä eli viestiketjun aloittaja. Tyttöystäväni on 26v. Olemme kuitenkin seurustelleet vasta sen nelisen kuukautta, niin ei tässä itselläni mikään hirveä kiire kihloihin ole. 

Lapsia olen aina tiennyt haluavani, mutta tyttöystäväni on ensimmäinen nainen jonka kanssa oikeastaan voisin todella haluta lasta ja hiukan varmaan haluaisinkin. Tietenkään en halua odotuttaa tyttöystävää kymmentä vuotta kihloilla jos niihin päädytään. Mutta mikä on kohtuullinen aika naisen odottaa kosintaa? Jos puhumme meidänkin ikäluokan ihmisistä.

[/quote]

En tiedä, voiko yleistää tuolla tavalla ja puhua "meidän ikäluokan ihmisistä", mutta vastaan omasta puolestani. Tapasin avomieheni 26-vuotiaana, muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen ja olemme ensi kesänä asuneet tasan vuoden yhdessä.  Mieheni on 31-vuotias ja minä täytän ensi kuussa 28 vuotta. Ja minä en millään tasolla naisena koe "odottavani kosintaa". Kamala ajatus.

Jos joskus päätämme mennä naimisisiin, päätöksen tulee olla yhteinen ja yhteisen keskustelun tulos. Se on kuitenkin sitoutuminen, jonka pitäisi kestää elämän loppuun asti. Kosiminen tai kosintaan suostuminen toisen osapuolen painostuksen takia olisi mielestäni hirvittävän väärin molempia osapuolia kohtaan.

Joku tutkimus joskus kertoi että ihmissuhde voi kestää ensirakastumisen voimalla jopa 2-3vuotta, sen jälkeen suhteessa pitää olls jotain että se toimisi siitä eteenpäin. Liian pikainen kihlaus ei ole hyväksi. Odota nyt se 2v vähintään, mielellään enemmän. Ja kuten sanottua, sitten kun kosimista ei osaa odottaa, se tuntuu monin verroin paremmalta!

Joku tutkimus joskus kertoi että ihmissuhde voi kestää ensirakastumisen voimalla jopa 2-3vuotta, sen jälkeen suhteessa pitää olls jotain että se toimisi siitä eteenpäin. Liian pikainen kihlaus ei ole hyväksi. Odota nyt se 2v vähintään, mielellään enemmän. Ja kuten sanottua, sitten kun kosimista ei osaa odottaa, se tuntuu monin verroin paremmalta!

Joku tutkimus joskus kertoi että ihmissuhde voi kestää ensirakastumisen voimalla jopa 2-3vuotta, sen jälkeen suhteessa pitää olls jotain että se toimisi siitä eteenpäin. Liian pikainen kihlaus ei ole hyväksi. Odota nyt se 2v vähintään, mielellään enemmän. Ja kuten sanottua, sitten kun kosimista ei osaa odottaa, se tuntuu monin verroin paremmalta!

Me mentiin kihloihin 2kk seurustelun jälkeen ja naimisiin 6kk siitä, nyt 8v. naimisissa enkä edes hetkellisesti ole katunut kihlausta&naimisiin menoa eli koko parisuhdetta. Lapsiakin on.

Mutta aina on kyse yksilöllisistä ratkaisuista, homma, joka toimii yhdellä pariskunnalla, ei toimi toisella..

Mikä todellinen ongelma? Eikö varaa ostaa kunnollista sormusta??

Up

Kyllähän se ensihuuman ohimeno kannattaa odottaa. Vuosi-puolitoista vähintään? Sitten, kun on päättänyt sitoutua, ei naimisiinmenoa tarvitsekaan lykätä, eikä lapsentekoa.

Oi oi, kaikki täsmää minuun, paitsi tyttöystäväsi ja minun ikä ja se, että minun miesystäväni on aloittanut "kiusaamaan" ja ensimmäisenä maininnut kihloista tai avioliitosta. Tuntuu kyllä pahalta jos minunkin mielestä tuntuu, että painostan :(

Myönnän, että olen itsekin joskus ottanut naimisiinmenoa puheeksi jotenkin leikilläni on suhteen alussa ja silloin tyttöystäväni reaktio oli muistaakseni vaan kauhistunut. Toki olin jo silloinkin varmaan ajatellut, että tässä naisessa on potentiaalia olla tuleva vaimoni. Sitten meni useampi kuukausi niin ettei kumpikaan maininnut koko aiheesta mitään ja nyt tämä, jatkuvasti kihloista haaveileva tyttöystävä..

Minulla on ollut ajatus, että jos hän sattuisi tulemaan raskaaksi vaikkapa, niin kosisin kyllä heti. Siinä mielessä en siis suhdettamme epäile lainkaan ja tulevaisuus hänen kanssa ei minua pelota. Olen kuitenkin saamassa vasta tutkinnon kasaan nyt tämän vuoden aikana, eli opiskelen vielä. Toki sormukseen varmaan olisi varaa, on minulla jotain säästöjä, ellei hän odota mitään tonnin maksavaa sormusta..

En minä varsinaisesti "kärsi" siitä että tyttöystävä jankuttaa kihloista, ihmettelen vaan ja olen hieman päästäni pyörällä että mitä tässä nyt kannattaisi tehdä ja koska. Ehkä tämä on hänen tapansa käydä suhteen alkuhuumaa läpi. Mistäpä sen voisi tietää. Haluan että jos kihloihin mennään niin se on lupaus avioliitosta sitten eikä mikään sormusleikki. Ei kai sekään ole hyvä että mies tekee suoraan kuten nainen haluaa, eikö se taas anna naiselle miehestä liian helpon kuvan ; )

Olen siis ketjun aloittaja edelleen

Kumman ristiriitaisia vastauksia täällä (siis yleensä). Toisiin ketjuihin hoetaan, että "jos mies sut haluaa, ni ei tarvii paljoo miettiä/venailla" ja nyt neuvotaan odottelemaan vuosia... Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?