Tyttöystävä painostaa kihloihin

Muilla ei kokemusta yli innokkaista kihlautuja naisista?

Onpas hirveä kiire.

Nimim. 6 vuoden päästä kihlat ja siitä 3v päästä naimisiin. Odottakaa ainakin 2v, koska siinä paikkeilla intohimoisin ensihuuma jo vähän laimenee.

No et vaan kihlaa, kyllä se jankkaus siitä laantuu. Sitten kun aika on kypsä, onkin kihlaus kiva ylläri. Onhan toi nyt aika lyhyt aika mennä kihloihin.. nauttikaa alkuhuumasta kaikessa rauhassa ja jättäkää suhteen myöhemmillekin vaiheille jotain! Aika tylsää jos kaikki paukut käytetään heti suhteen alussa.

Aika kovalta tahdilta kuulostaa. Itse en 4 kk:n jälkeen uskaltaisi edes ajatella mitään kihloja tai naimisiinmenoa. Harvemmin kai ketään kaduttaa se, että on edennyt kaikessa rauhassa..

Jos nainenkin on tosissaan niin hän kykenee kyllä odottamaan

SAno suoraan, ettei sulla ole nyt varaa mennä naimisiin ainakaan XX vuoteen, koska sulla ei olisi varaa tarjota sellaista elintasoa perheellesi kuin haluaisit, koska sun täytyy vakiinnuttaa työmarkkina-asemasi, koska kun täytyy käydä koulusi loppuun, koska sun täytyy hoitaa äitisi hautaan, koska jotain. Pääasia, että on joku syy, jolla avioliitto siirtyy ainakin kolme neljä vuotta eteenpäin.

Neljä kuukautta ja kihlat?

Josko nyt odotatte ihan rauhassa ainakin sen toiset neljä kuukautta.

Et kerro ikääsi, mutta vaikutat järkevältä.

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

Minun miesystäväni ei ole kosinut minua vielä kuudenkaan vuoden jälkeen, odottelen kärsivällisesti. Jos ei ole kosinut seurustelun 10-vuotispäivään mennessä, kokeilen kosia häntä itse, hehheh.

AP, älä kihlaa tyttöystävääsi vielä, kun et sitä kerran itse vielä halua. Neljä kuukautta on todella, todella lyhyt aika.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

[/quote]

Minä luulin, että sormus on pykälä kohti naimisiinmenoa. Kun on kihlattu, niin häät on jo päätetty, ajankohta on ehkä vielä auki.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

[/quote]

Kiitos sinulle suorasta ja rehellisestä vastauksesta. Ja mukavaa kuulla että olet nyt onnellinen. 

En tosiaankaan halua kihloihin täyttääkseni tyttöystävän tyhjää paikkaa sydämessä. Miten tällainen näkyy muuten naisessa, ettei hälle kelpaa mikään? Tyttöystäväni on nimittäin ihmisenä mielestäni helppo, hyväntuulinen, ei materialistinen ihminen. Olen itse huomannut, että hän on saanut minut miettimään lapsen hankintaa, koska hän tuntuu olevan niin hyvää äitiainesta. 

Mutta tietysti huolettaa mikä kiire kihloihin on ja myös tämä jos hän onkin sellainen jolle ei mikään kelpaa kuten tässä esimerkin nainen kertoo. Niin ja kun joku tuossa kysyi iästäni, niin mittariin minulle  tuli juuri 30v. 

Mulla meni yli 8vuotta kun uskalsin edes ajatella kihloista miehen kanssa!  Toiset samat vuodet varmaan sinne alttarille möläyttämään sen "tahdon" ?!?!! :D 

älkää kiirehtikö! 

Minäkin olin tuollainen. Haluskn vain niin kovin jo sitoutua, kun tiesin kohdanneeni vihdoin sen oikean. Menimme kihloihin 7kk kohdalla, naimisiin 1v jälkeen ja lapsi tuli vajaan 2v jälkeen. Yhdessä oloa on nyt 3v takana. En kadu pikakihloja lainkaan :)

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

[/quote]

Kiitos sinulle suorasta ja rehellisestä vastauksesta. Ja mukavaa kuulla että olet nyt onnellinen. 

En tosiaankaan halua kihloihin täyttääkseni tyttöystävän tyhjää paikkaa sydämessä. Miten tällainen näkyy muuten naisessa, ettei hälle kelpaa mikään? Tyttöystäväni on nimittäin ihmisenä mielestäni helppo, hyväntuulinen, ei materialistinen ihminen. Olen itse huomannut, että hän on saanut minut miettimään lapsen hankintaa, koska hän tuntuu olevan niin hyvää äitiainesta. 

Mutta tietysti huolettaa mikä kiire kihloihin on ja myös tämä jos hän onkin sellainen jolle ei mikään kelpaa kuten tässä esimerkin nainen kertoo. Niin ja kun joku tuossa kysyi iästäni, niin mittariin minulle  tuli juuri 30v. 

[/quote]

Oliko tämä ap?

Jos olet 30-vuotias, tyttöystäväsi on ihana nainen, jonka näkisit lastesi äitinä, miksi et haluaisi kihloihin ja naimisiin hänen kanssaan? Kuulostaa siltä, ettet tiedä itse, mitä haluat, jos vasta nyt olet alkanut miettimään lasten hankkimistakin, kyllä ihmiset yleensä ovat miettineet tuollaisia asioita aika pitkälle jo paljon nuorempinakin. Pidä mielessä, että tyttöystäväsi ei välttämättä halua odottaa hamaan ikuisuuteen asti kosintaa, ainakaan, jos on lähellä sinun ikääsi. Tuossa iässä kun naiset usein haluavat kumppanin, joka tietää, mitä haluaa, eikä pelkää sitoutumista.

Me mentiin naimisiin puoli vuotta siitä, kun tavattiin. Olen kolmekymppinen. Olishan se ollu outoa pihdata avioliittoa, kun yhteinen lapsikin olisi ollut tervetullut. Isompi sitoutuminen lapsi on, kun allekirjoitus paperissa.

No menittekö kihloihin??

Minulle aika ei ole mikään parisuhteen mittari, mutta 4kk:tta on vielä TODELLA lyhyt aika. Ja hieman ihmetyttää miten olette jo "pitkään" suunnitelleet jotain matkaa, jos vain noin vähän aikaa olette olleet yhdessä.

Sitten kun olette olleet hieman kauemmin yhdessä ja asuneetkin yhdessä niin sitten sen vasta tietää onko teistä pariksi. Jäitä hattuun tytölle. Sano vaikka, että voitte mennä teinikihloihin, mutta hääpäivää ei sovita ennen kuin olette tarpeeksi tutustuneet toisiinne.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:01"]

Ollaan seurusteltu joku neljän kuukauden verran tyttöystäväni kanssa, hän on oikeasti tosi upea nainen ja olemme rakastuneita. Olen hänen kanssa vakavissani ehdottomasti.

Nyt kuukauden ajan hän on vaan koko ajan vihjaillut ja puhunut suoraankin kihloista. Minun mielestäni aikaa on kulunut aika vähän vielä, toki kihlat ei olisi katastrofi kuitenkaan. Otsikossa nyt ehkä tuli vähän liioitellusti tuo että hän painostaa minua kihloihin, mutta tarkoitan nyt lähinnä sitä että hän puhuu siitä monta kertaa viikossa. En meinaa saada rauhaa ajatella kannattaako vai ei ja jos niin koska. 

Puhuttiin viikonloppuna että kun mennään naimisiin lähdetään eräälle pitkään suunnittelemallemme matkalle ja että juhlat tulevat olemaan pienet. Emme tietenkään sopineet mitään häiden ajankohdasta vaan puhuimme vaan, että SITTEN KUN mennään naimisiin, ihan yleisellä tasolla.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, koruliikkeiden ohittaminenkin alkaa olla aika kiusallista, kun tyttöystävä kommentoi "katso miten kauniita sormuksia" tai sitten ei sano mitään mutta näen hänestä mitä hän miettii..

[/quote]

Tässä taas yksi hölmö pariskunta joka ei tajua mitä kihlaus on. Mies puhuu viestissään "puhuimme että sitten KUN mennään naimisiin niin". Kihlaushan on lupaus avioliitosta ja jos jo juhliakin mietitään niin eiköhän siinä ole tullut ne avioliitot luvattua vaikka päivää ei olisi haluttu vielä päättääkään. Mielestäni. Ei siinä mitään sormuksia ja yltiöromanttisia kosintoja tarvita. Kihloissa ollaan kun ollaan päätetty että suhde johtaa alttarille. 

[/quote]

Mitä ihmettä!? Oikeaan parisuhteeseen kuuluu se, että kihloista ja naimisiinmenosta puhutaan etukäteen, mietitään mitä halutaan ja osuuko ne halut yhteen. On aivan normaalia puhua näistä asioista ja jopa miettiä minkälaiset (isot, pienet, intiimit, railakkaat, K18) juhlat halutaan sitten joskus viettää. Se ei silti tarkoita kihloja. Kihlat tarkoittavat sitä, että se naimisiin meno konkretisoidaan ja päivä päätetään, eli luvataan mennä naimisiin.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:51"]

tunnustan! olin ennen tällainen tyttöystävä. Kun silloinen poikaystävä "vihdoin" kihlasi minut 3 kk seurustelun jälkeen olinkin myrtsi kun hän vain sanoi "no mennään sitten" olin myrtsi kun en saanutkaan hienoa kihlausta kuun valossa yöllä merenrannalla.

Tämä on se naistyyppi jolle mikään ei kelpaa ja joilla on huono itsetunto ja luottamus miehiin. He luulevat että kaikki pettää ja sormus tekisi jotain ihmeitä luottamukselle, mutta kun ei teekkään niin jo alkaa marmatus lapsesta ja naimisiin menosta. Täyttää tyhjää paikkaa sydämessä.

Minulla auttoi terapia ja harrastus jossa sain onnistumisen tunteita. Pikakihlat ovat historiaa ja nykyisin olen onnellinen pienen lapsen äiti, joka luottaa mieheensä :)

kysy häneltä miksi kihloihin menolla on kiire? Kysy eikö hän luota sinuun vai  miksi nyt kun tutustuminen on kesken

[/quote]

Kiitos sinulle suorasta ja rehellisestä vastauksesta. Ja mukavaa kuulla että olet nyt onnellinen. 

En tosiaankaan halua kihloihin täyttääkseni tyttöystävän tyhjää paikkaa sydämessä. Miten tällainen näkyy muuten naisessa, ettei hälle kelpaa mikään? Tyttöystäväni on nimittäin ihmisenä mielestäni helppo, hyväntuulinen, ei materialistinen ihminen. Olen itse huomannut, että hän on saanut minut miettimään lapsen hankintaa, koska hän tuntuu olevan niin hyvää äitiainesta. 

Mutta tietysti huolettaa mikä kiire kihloihin on ja myös tämä jos hän onkin sellainen jolle ei mikään kelpaa kuten tässä esimerkin nainen kertoo. Niin ja kun joku tuossa kysyi iästäni, niin mittariin minulle  tuli juuri 30v. 

[/quote]

Oliko tämä ap?

Jos olet 30-vuotias, tyttöystäväsi on ihana nainen, jonka näkisit lastesi äitinä, miksi et haluaisi kihloihin ja naimisiin hänen kanssaan? Kuulostaa siltä, ettet tiedä itse, mitä haluat, jos vasta nyt olet alkanut miettimään lasten hankkimistakin, kyllä ihmiset yleensä ovat miettineet tuollaisia asioita aika pitkälle jo paljon nuorempinakin. Pidä mielessä, että tyttöystäväsi ei välttämättä halua odottaa hamaan ikuisuuteen asti kosintaa, ainakaan, jos on lähellä sinun ikääsi. Tuossa iässä kun naiset usein haluavat kumppanin, joka tietää, mitä haluaa, eikä pelkää sitoutumista.

[/quote]

Niinpä. Ihmettelen vain tätä mennään kihloihin. Mihin siis mennään, mihin kihloihin.

Me mieheni kanssa kihlauduimme jo kahden viikon päästä tutustumisen jälkeen. Eli sovimme, että menemme naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta tai voi sanoa, että sopimus avioliitosta. Kihlasormuksia emme kyllä ikinä ostaneet ja meidät vihittiin tapaamisestamme 10 kuukauden kuluttua.

Eli olette kihloissa silloin, kun olette sopineet menevänne naimisiin. Sormus on vain merkki kihlauksesta, sormus ei ole kihlaus.

Ensi kesänä vietämme 19v hääpäivää

Avausviestisi kertoo selvästi, että sinulla ei ole omaa halua, vaan tunnet olevasi painostuksen alla. Mene kihloihin vasta sitten kun tunnet palavaa halua sitoutua kumppaniisi

Kolmikymppisillä miehillä on vielä vuosia harkinta-alkaa, koska biologinen kello ei tikitä samaan tahtiin kuin naisilla.

Ehkä epistä, mutta totta.

- mies -

4 kk on kyllä äärettömän, äärettömän lyhyt aika. Nuo kuukaudet ainakin meidän suhteessamme olivat vielä sellaista ylitsevuotavaa rakastumisen aikaa, jolloin kaikki nähtiin vaaleanpunaisten lasien läpi. Kuka tahansa fiksu ihminen ymmärtää, että sellaisessa tilassa ei ole järkevää tehdä liian suuria päätöksiä. Noh, kaiken kaikkiaan tätä super rakastumista kesti ehkä vuoden, jonka jälkeen suhde alkoi vähitellen arkiintumaan ja rakastumisen tunne muuttui rakkaudeksi. Mieheni kosi spontaanisti ja täysin odottamattani kun yhteiseloa oli takana 2,5 vuotta. Tämä tuntui mielettömän ihanalta, parasta se on kun kosinta tulee täysin odottamattomassa tilanteessa ja tietää, että mies itse sitä oikeasti haluaa eli ei ole kokenut minkäänlaista painostusta. Kihloissa oltiinkin sitten liki 3:n vuoden ajan, kunnes mentiin naimisiin.

Kannattaa tosiaan edetä rauhassa, sillä noiden 4kk:n jälkeen teistä molemmista tulee paljastumaan vielä paljon, paljon uusia puolia. Hyviä ja huonoja ja sellaisia, mitä itsekään ette tienneet itsessänne olevan. Tulee vastoinkäymisiä, ongelmallisia tilanteita, ja sitten niitä suuria onnen hetkiä. Edetkää rauhassa ja tutustukaa toisiinne, nauttikaa elämästä. Jos edelleen esim. parin vuoden päästä tuntuu siltä, että sen ihmisen kanssa haluat viettää loppuelämäsi, kosi sitten, vilpittömästi ja suoraan sydämestä. Harva tuskin katuu sitä, että on antanut suhteen edetä rauhassa ja omalla painollaan.