Tyttöystävä painostaa kihloihin

Minun avomieheni alkoi vihjailemaan naimisiinmenosta jo ennenkuin meillä tuli vuosi seurustelua täyteen, ja olin ihan kauhuissani. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja alan olla valmis tälle askeleelle, mutta taisi mieheltä mennä jo herkkyyskausi ohi kun ei ole kosintaa kuulunut. ;) 

Mutta itse en menisi 4 kuukauden päästä kihloihin, ei ei ikinä. Toki on paljon sellaisiakin liittoja jotka pikakihloilla ovat alkaneet ja hyvin jatkuneet, mutta minulle ei todellakaan sopisi moinen. 

Sikamainen tyttöystävä. Sulla on oikeus olla menemättä kihloihin jos sua ei huvita. Se on sun elämäs, eikä tyttöystävällä ole oikeutta painostaa sinua.

Elä, hanki kokemuksia, nauti elämästä eläkä anna tyttöystävän hallita itseäsi, se on sairasta mustasukkaisuutta selvästi ja läheisriippuvuutta myös.

Kuulostat järkevältä nuorelta mieheltä. Olisi kyllä hyvin pikaista mennä kihloihin 4kk seurustelun jälkeen, sanoisin suorastaan "teinimäistä", vaikka varmaan se joillekin on oikea ratkaisu. Jos tyttöystäväsi on muuten fiksu ja tasapainoinen niin tuskin kihlojen kinuaminen on merkki mistään ongelmista. Sinuna sanoisin hänelle, että "rakastan sinua ja olen kanssasi tosi onnellinen. En kuitenkaan vielä halua miettiä kihloja ja naimisiinmenoa vaan nauttia seurustelusta. Haluan itse suunnitella kosinnan ja tehdä sen sopivalla hetkellä. Voitaisiinko jättää se aihe hautumaan koksikin aikaa" . Tai jotain vastaavaa. Jos hän loukkaantuu niin ikävää, mutta se on kyllä hänen oma häpeänsä - asenteessasi ei ole mitään väärää.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:08"]

Minun avomieheni alkoi vihjailemaan naimisiinmenosta jo ennenkuin meillä tuli vuosi seurustelua täyteen, ja olin ihan kauhuissani. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja alan olla valmis tälle askeleelle, mutta taisi mieheltä mennä jo herkkyyskausi ohi kun ei ole kosintaa kuulunut. ;)

[/quote]

Eikä varmaan kuulukkaan, josset itse kosi.

Voihan sitä erota. Tekee vain avioehdon niin mikäs hätä sulla on. Kohta tyttöystäväsi on täällä jankkaamassa sitoutumiskammoisesta poikaystävästä ja aloittaa pihtaamisen. Jätä se nyt tai mee kihloihin.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:08"]

Minun avomieheni alkoi vihjailemaan naimisiinmenosta jo ennenkuin meillä tuli vuosi seurustelua täyteen, ja olin ihan kauhuissani. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja alan olla valmis tälle askeleelle, mutta taisi mieheltä mennä jo herkkyyskausi ohi kun ei ole kosintaa kuulunut. ;)

[/quote]

Eikä varmaan kuulukkaan, josset itse kosi.

[/quote]

Annoit hänen ymmärtää, ettei asia sinua kiinnosta. Ei kannata kauheasti odotella.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:08"]

Minun avomieheni alkoi vihjailemaan naimisiinmenosta jo ennenkuin meillä tuli vuosi seurustelua täyteen, ja olin ihan kauhuissani. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja alan olla valmis tälle askeleelle, mutta taisi mieheltä mennä jo herkkyyskausi ohi kun ei ole kosintaa kuulunut. ;)

[/quote]

Eikä varmaan kuulukkaan, josset itse kosi.

[/quote]

Se voi olla. Ehkäpä kosinkin, ehkä en. Pärjäillään tässä näinkin. 

Odottakaa nyt vaikka edes juhannukseen, tai jouluun tms. Tai jos jommalla kummalla on syntymäpäivät tiedossa täs myöhemmin? Silloinhan se olis kuva ylläri :)

Ja puhut nyt vakavasti hänen kanssa, että haluat vielä vähän aikaa tutustua, 4kk ei ehdi tuntemaan. Eli että rakastat mutta aika ei ole kypsä kihlaukselle.

Me muutettiin yhteen 4kk seurustelun jälkeen, kihloihin 8kk jälkeen ja naimisiin 1,5v kuluttua seurustelusta :D tosin ennen varsinaista seurustelua oltiin vuosi tosi hyviä ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 10:01"]

Ollaan seurusteltu joku neljän kuukauden verran tyttöystäväni kanssa, hän on oikeasti tosi upea nainen ja olemme rakastuneita. Olen hänen kanssa vakavissani ehdottomasti.

Nyt kuukauden ajan hän on vaan koko ajan vihjaillut ja puhunut suoraankin kihloista. Minun mielestäni aikaa on kulunut aika vähän vielä, toki kihlat ei olisi katastrofi kuitenkaan. Otsikossa nyt ehkä tuli vähän liioitellusti tuo että hän painostaa minua kihloihin, mutta tarkoitan nyt lähinnä sitä että hän puhuu siitä monta kertaa viikossa. En meinaa saada rauhaa ajatella kannattaako vai ei ja jos niin koska. 

Puhuttiin viikonloppuna että kun mennään naimisiin lähdetään eräälle pitkään suunnittelemallemme matkalle ja että juhlat tulevat olemaan pienet. Emme tietenkään sopineet mitään häiden ajankohdasta vaan puhuimme vaan, että SITTEN KUN mennään naimisiin, ihan yleisellä tasolla.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, koruliikkeiden ohittaminenkin alkaa olla aika kiusallista, kun tyttöystävä kommentoi "katso miten kauniita sormuksia" tai sitten ei sano mitään mutta näen hänestä mitä hän miettii..

[/quote]hui hai kihloihin, olette tunteneet vähän aikaa. ehtii sitä. Taidat olla nuori jannu. Pidät vaan huolen siitä että et joudu liian aikaisin isäksi eli kortsut käyttöön

Minun mieheni oli tuollainen pikakihlautuja, siis edellisen naisensa kanssa. Parin kuukauden seurustelun jälkeen kosi, menivät naimisiin ja ero tulikin sitten muutamassa vuodessa.

Otti ilmeisesti opikseen, kun minun kanssani on nyt ollut reilu kolme vuotta eikä vielä ole sormusta ostanut. Eikä minua haittaa, ei ole mikään kiire, vaikka naimisiin olemme kuitenkin todennäköisesti jossain vaiheessa menossa (asiasta on keskusteltu).

Neuvoisin sinuakin vielä odottelemaan rauhassa.

Minusta miehet ovat aina olleet niitä jotka halunneet kihlautua nopeasti, ja mahdollisimman näyttävällä sormuksella että muut miehet ymmärtävät pysyä loitolla kun näkevät kauas että olen hyvin varattu :D Näyttävä sormus taisi vaan innostuttaa vieraita miehiä lähestymään enemmän, kun haastetta!

nimim. Neljästi kihloissa

Kommentoinpa minäkin. Neuvoja on vaikea antaa tuntematta tyttöystävääsi. Itse kuitenkin ennen kihloja (nyt kihloissa ja häät kuukauden päästä) tykkäsin fiilistellä asiaa jo eukäteen puhumalla miehen kanssa kihloista ja naimisiinmenosta, osoittelemalla hääleffoista juttuja joista pidin tai en pitänyt jne. Tarkoituksena ei ollut painostaa miestä vaan enemmänkin ehkä halusin itse totutella ajatukseen kihloihin ja naimisiin menosta. Lisäksi muutenkin olen luonteeltani sellainen, että kun jostain innostun niin täysiä mennään kun innostus päätyy. olimme toki muutenkin jutelleet tulevaisuudesta jne joten oli selvää että naimisiin mennään parin vuoden sisään.

No mies sitten kosi täysin yllätyksenä, tai arvasin juuri hetkeä aiemmin kun käytös oli niin kummallisen hermostunutta. Kosintaa oli kuulemma suunniteltu jo pitkään :-) Aimmasta haaveilusta ja puheista huolimatta en missään tapauksessa olisi halunnut että mies olisi kosinut vain suostumalla ehdotteluun tai vihjailuun, vaan oli ihanaa että kosinta tuli täysin häneltä itseltään.

Mielestäni ei siis kannata hätiköidä, aikaa on ja molempien pitää itse tehdö päätös naimisiinmenosta itsenäisesti. Mutta jos tyttöystäväsimuistuttaa yhtään mua, kokeile antaa hänen hössöttää kihloista aikansa, kyllä se siitä sitten laantuu ja sille voi nauraa jälkikäteen.

Ei avioliitto merkitse nykypäivänä enää mitään. Koko instituutio on kärsinyt inflaation. kohta varmasti voi netissä ilmottaa eroaako vai liittyykö yhteen. Niin kauan kun ei olla katolilaisia missä avioliitto merkitsee loppuelämän naimisissa oloa niin yks hailee ja mitä se kihlaus merkitsee? Oon nyt sunkaa ja ehkö eroan vasta kaukana tulevaisuudessa susta.

Mitä väliä kihloilla on? Ihan hyvin voit mennä kihloihin jos muija on sitten onnellinen ja saat pesää, mutta todennäköisesti alkaa heti kinuamaan naimisiin, silloin pitää vetää pää täyteen aiheuttaa joku naurettava riita, heitä sormus metsään ja seuraavana päivänä sovi riita ja tehkää sopimus ettei häistä puhuta ainakaan pariin vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:47"]

Myönnän, että olen itsekin joskus ottanut naimisiinmenoa puheeksi jotenkin leikilläni on suhteen alussa ja silloin tyttöystäväni reaktio oli muistaakseni vaan kauhistunut. Toki olin jo silloinkin varmaan ajatellut, että tässä naisessa on potentiaalia olla tuleva vaimoni. Sitten meni useampi kuukausi niin ettei kumpikaan maininnut koko aiheesta mitään ja nyt tämä, jatkuvasti kihloista haaveileva tyttöystävä..

Minulla on ollut ajatus, että jos hän sattuisi tulemaan raskaaksi vaikkapa, niin kosisin kyllä heti. Siinä mielessä en siis suhdettamme epäile lainkaan ja tulevaisuus hänen kanssa ei minua pelota. Olen kuitenkin saamassa vasta tutkinnon kasaan nyt tämän vuoden aikana, eli opiskelen vielä. Toki sormukseen varmaan olisi varaa, on minulla jotain säästöjä, ellei hän odota mitään tonnin maksavaa sormusta..

En minä varsinaisesti "kärsi" siitä että tyttöystävä jankuttaa kihloista, ihmettelen vaan ja olen hieman päästäni pyörällä että mitä tässä nyt kannattaisi tehdä ja koska. Ehkä tämä on hänen tapansa käydä suhteen alkuhuumaa läpi. Mistäpä sen voisi tietää. Haluan että jos kihloihin mennään niin se on lupaus avioliitosta sitten eikä mikään sormusleikki. Ei kai sekään ole hyvä että mies tekee suoraan kuten nainen haluaa, eikö se taas anna naiselle miehestä liian helpon kuvan ; )

Olen siis ketjun aloittaja edelleen

[/quote]

Olet selvästi sama kirjoittaja joka aloitti ketjun: tyttöystäväni ihastunut toiseen.

Samantyyppinen tapa kirjoittaa. Mitähän tästä saat

En tajua naisten (joidenkin) hysteeristä kiirettä kihloihin!!! Menee maine järkeviltä naisilta tuon kohkauksen kanssa. Harvemmin oon kuullut kihloja vinkuvista miehistä. Se on se ympäristön vaikutus, "näin kuuluu tehdä", voi sitä massa-ajattelun voimaa, sanon minä.

No kyllä se on luonnollista,että tyttöystäväsi halua kihloihiin,mutta neljassa kk ihmista ei mitenkään oppii tuntemaan. Avioliitto on vakava päätös jos tosissaan tarkoitus on perusta perhen ja olla yhdessä. Mutta tiedätkö mitä tässä mättä? Kun Länsimaissa ihmiset hyppävät sänkyyn ja täällä seksi pidetään urheiluna,vaikka tosissaan se herättä ihmisessa suuria tunteita,paljon enemmään kun voi kuvitella. Joten tietenkiin suosittelen kaikille odotta avioliittoa ja tutustua ihmiseen kunnolla,valitettavasti ihmiset harrastavat seksi ja hakevat nautintoa ja hetken huuma miettimättä seuraukseista. Tiedätkö muuten että nainen voi tulla raskaksi ehkäisyystä huolimatta,mitä teette sitten-aborttiko? Niinpä. Vai oletko valmis sitoutumaan naisen ketä tunnet vain 4 kk. Neljassa kk ihmista ei opi tuntemaan;pari vuotta on hyvä...kyllä mies kestää ilman sen verran. Tyttöystävälläsi myös selvästi pelko että sinä jätät hänet..tai ettei suhde kestää hänellä voi olla vähän itsetunto ongelmia koska miksi muuten haluaa sitoutua niin nopeasti??? Sanoit että hän on upea...mutta siitä ei riita oikeasti rakastumiseen,rakastua ja rakasta voi ihmista vaikka hän onkiin vähemmään upea vain koska teillä on sukulaissielusuhde,ymmärrätte toista ja pystytte puhua kaikista asioista että tuette toista vaikeanakiin aikana. Tunnen monta lievästi kehitysvammaista jotka ovat ollet onnellisesti naimisissa jo koko elämä,ei se upeus tekee ihmisesta ihmisen. Tuntuu kyllä että tyttö kokee turvattomutta ja kaipaa myös että juttelisitte ja kaipaa että olisit hänelle ennen kaikkia ystävä eikä rakastaja.

Minä olin 29 ja mieheni 31, kun aloimme seurustella. Mies kosi ensimmäisen kerran 2kk seurustelun jälkeen ja minä en silloin vielä tohtinut suostua, kun tuntui että täytyy tutustua ensin paremmin. Menimme lopulta kihloihin 7kk seurustelun jälkeen ja naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Miehen luokse muutin käytännön syistä jo naimisiinmenoa edeltävänä päivänä. Lapsi syntyi 11kk naimisiinmenon jälkeen (1,5 vuotta tapaamisen jälkeen) ja nyt ollaan oltu 14 vuotta naimisissa.

Jos on sopivassa elämänvaiheessa ja oikea osuu kohdalla, niin ei siinä ole tarvetta ruveta jahkailemaan. Ja sitten toisaalta sama resepti ei sovi kaikille, jokaisen täytyy omalta kohdaltaan miettiä itselle sopiva systeemi.

Kun seurustelimme, olin mielessäni asettanut aikarajan, että jos ei vuoden kuluessa ala kosintaa tulla, niin en jää kyllä ihmettelemään sen pidempään. Miehelle en luonnollisestikaan tästä puhunut mitään enkä myöskään sen ensimmäisen kosinnan jälkeen kärttänyt uutta kosintaa siinä vaiheessa, kun itse olin jo valmis suostumaan vaimoksi.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:56"]

Harva tuskin katuu sitä, että on antanut suhteen edetä rauhassa ja omalla painollaan.

[/quote]

No kyllä mä ainakin lapsettomana kolmekymppisenä sinkkunaisena kadun katkerasti sitä, etten painostanut miestä mihinkään aiemmin. Nyt meni hukkaan vuosikymmen elämästä, kun vaan kiltisti odotin ja annoin suhteen "edetä omalla painollaan". Nyt ei sitten enää tiedäkään, ehtiikö löytää uuden suhteen ja tehdä lapset ennen kuin on liian myöhäistä.

[/quote]

Tätä minäkin juuri pelkään! Olen parin vuoden päästä 30v ja antanut suhteen mennä omalla painollaan, eipä ole johtanut oikein muuhun kun kasvavaan epävarmuuteen koko suhdetta kohtaan, kun mies ei tee liikettä eli kosi. Minä olisin ollut valmis jo aikapäiviä sitten..

[/quote]

No miksette te naiset sitten kosi!?!

Jos olette varmoja, että olette löytäneet oikean puolison ja olette valmiita menemään eteenpäin, niin mikä teitä estää kosimasta? Samaahan te odotatte mieheltänne. Voihan hänkin vain empiä ja odotella teiltä varmempaa merkkiä.

[/quote]

Voihan se olla että kaikki miehet eivät edes tajua että oma nainen haluaa jo kihloihin. Luultavasti oma mieheni tajuaa, kun kerran asiasta mainitsin, en jaksanut alkaa asiasta jankuttamaan..

Ymmärrän kyllä että rukkaset pelottaa, mutta moni nainen haluaa että mies on MIES, saalistaja ja se aktiivinen osapuoli suhteessa ainakin useimmiten. Naisena haluan tietää olevani haluttu miehelleni, siten että hän haluaa minut ja juuri minut, siksi odotan hänen kosivan. Jos naisena kosisin, niin tuntuisi jotenkin siltä, että minä saalistan miestä, eikä se ole seksikästä, romanttista eikä järkevääkään. Haluan että tulevien lasteni isä haluaa juuri minut. en tiedä selvensikö yhtään..