Sukulaisen vihat niskoillaan.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 18:14"]

Enpä keksi, kenestä sukulaisesta en pääsisi halutessani eroon. Pidän nytkin yhteyttä vain äitiini ja kahteen veljeeni. Välien katkaiseminen on yllättävän helppoa, ja jos kyseessä on huono ihmissuhde, myös tavattoman palkitsevaa.

[/quote]

Totta, näkemättä voi olla, mutta eikö se jää nakertamaan? Edes säälistä sitä "jätettyä" kohtaan joka toimii vain omasta surkeasta itsestään käsin..

Taas näitä säälinkerjääjiä jotka lähinnä haluaa että kaikki kysyy "mitämitämitänyt". No älä tule tänne kertomaan, meitä ei kiinnosta sun huomionkaipuu.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 12:14"]

Taas näitä säälinkerjääjiä jotka lähinnä haluaa että kaikki kysyy "mitämitämitänyt". No älä tule tänne kertomaan, meitä ei kiinnosta sun huomionkaipuu.

[/quote]

Eikä meitä sun teiniangstiuho. Jos sulla ei ole mitään tämän ihmeellisempää sanottavaa niin mene mielummin ottamaan vaikka alaselkätatuointi, vetämään röökiä tai ostamaan "Bitch" -collarit.

Rasittaa tämä heikompi aines.

Mulla meni kärsivällisyys anoppiin ja mies ystäväänsä pari v sitten. 10 vuoden jälkeen. Mulle riitti Se, etteivät kunnioittaneet meidän kotiamme, perhettämme. Kohtelivat lasten lapsiaan eriarvoisesti. Koskaan he eivät tehneet mielestään väärin. He saivat tehdä mitä halusivat, koska heillä on se tapana!

En ole kieltänyt käymästä. Puhuin suuni puhtaaksi, harvoin suutun. En ole ollut tekemisissä pariin vuoteen, joulukortin lähetän. Anoppi on jonkinverran pakollisissa kohtaamisissa koskien lasten vierailuja. Lapset ovat onneksi jo niin isoja että saavat hoitaa kanssakäymisen ilman äitiään.

Mies hoitaa yhteydenpidon ja lasten suhteet isovanhempiinsa.

Kyllä oli puhdistava, vapauttava kokemus . Nyt riittää myönteistä energiaa.

Hieno kuulla 13!

Tuo joulukortti on erinomaisen kypsä idea. Voisin sitä hieman lainata.

-ap

Mä olen ollut liian kiltti. Olisi pitänyt alusta saakka olla jämptimpi, muutaman kerran sanoin esim. ettei meidän varastoa tai kaappeja saa mennä järjestelemään uudelleen, kun olemme poissa. Tai nämä klassiset " niuhotukset" lasten herkkujen syömisestä ym. Näistä mainituista suuttuivat ja välit viilenivät hetkeksi. Lapsella todettiin laktoosi-intoleranssi. Anoppi piti sitä minun keksimänä, syötti lapselle normiruokaa. Lapsi osasi itse kertoa, että vatsaan sattuu ja pylly verillä ripulista:( ei uskonut mummi sitäkään!

Sitten tuli paljon muutakin vastaavanlaista lyhyellä aikavälillä. Sain tarpeekseni. Onneksi mies on samassa linjassa ja sanoo äidilleen, joka on hirveä jäärä.

Mä ajattelin, että mä oon se inha miniä jokatap, vaikka yritin joustaa loputtomiin,oman jaksamiseni rajoilla. Niinpä kovetin itseni, enkä ole katunut. Mulla ei ole mitään vaikeuksia olla tekemisissä, mutten pakosta halua. Pelkkä anopin läsnäolo syö jo voimia.

Kyllä, olen käynyt puhumassa aiheesta perheneuvolassa aikoinaan. Miehen kanssa riideltiin aina anopin typeryyksistä, joita hän teki mummouden varjolla, koska hänellä oli mummon oikeudet toimia vastoin perheemme tapoja.

13

Mä en nyt ihan ymmärtänyt.

Miksi sinä otat niin raskaasti juuri tämän yhden ihmisen suhtautumisen? Onko hän kenties äitisi, vai miksi se on niin tärkeää?

En oikein ymmärrä ongelmaasi, mutta minulla nyt ei ole koskaan selkärankaa puuttunut sukulaisten kanssa eikä muutenkaan. Jos joku vihaa minua, niin se on täysin hänen asiansa, ei se minua liikuta.

Vihaan kun sukulaisissa on ihmisiä jotka ajaa miten lystää vaikka lapseni kuoli liikenteessä. Ihmisinä ovat jees mutta en jaksa sitä lapsellista suhtautumista esim. käyttääkö turvavyötä ja hänenhän se on asiansa -perustelua.

Olen poistanut Facesta tälläisiä ihmisiä joiden päivitykset koskee sitä kun nauraa miten saa ylinopeussakkoja etc.

Ei minun ole pakko vaan sietää sitä. Ja se siis on asia joka on vaan vastaan omaa elämänkatsomustani, en sano ettei tälläiset ihmiset ole mukavia muuten. En vaan jaksa.

71-vuotias tätini on muuttanut naapuriimme muutama vuosi sitten. Hän on hyvin yksinäinen rakkaudettoman liittonsa vuoksi ja tapasimme häntä mieheni kanssa usein.

Viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt niin, että hän minuun paremmin tutustuessaan on alkanut halveksimaan minua. Aatteeni ovat hyvin vihreät ja liberaalit sekä olen feministi. Todelliset tunteensa paljasti vasta viimeaikoina ja se on satuttanut minua syvästi. Voin vaihtaa asuntoa ja katkoa välit mutten silti pääse hänestä koskaan täysin eroon. Käy nykyään aktiivisesti kyläilemässä sukulaisissa.

Itsetuntoni on yllättävän heikko mitä tulee vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Säälin vanhaa onnetonta naista.

Jo tilanteen kertominen helpottaa sillä tunnen itseni jo nyt hieman lapselliseksi ahdistuessani tästä näin paljon. Tilanne ei tunnu enää niin kauhealta.

5 on siis ap

Miksi ei sukulaisilla olisi oikeutta omiin  mielipiteisiinsä? Kyllä minäkin halveksin avoimesti kaikkia viherliberaaleja, joilla on kyllä periaatteita, mutta jotka eivät huomaa, että tosielämässä eivät niiden mukaan elä. Muilta toki vaativat ties mitä, mutta aate jää puheen, ei käytännön tasolle.

Harva vihreä esim. kieltäytyy kokonaan sähköstä, vaikka sen tuottaminen tuhoaa luontoa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 16:41"]

Miksi ei sukulaisilla olisi oikeutta omiin  mielipiteisiinsä? Kyllä minäkin halveksin avoimesti kaikkia viherliberaaleja, joilla on kyllä periaatteita, mutta jotka eivät huomaa, että tosielämässä eivät niiden mukaan elä. Muilta toki vaativat ties mitä, mutta aate jää puheen, ei käytännön tasolle.

Harva vihreä esim. kieltäytyy kokonaan sähköstä, vaikka sen tuottaminen tuhoaa luontoa.

[/quote]

En tiedä mistä sait käsityksen, ettei hänellä olisi oikeus mielipiteisiinsä.

Rautalankaversio only for you: Mistä saan voimia kestä halveksuntaa.

Enpä keksi, kenestä sukulaisesta en pääsisi halutessani eroon. Pidän nytkin yhteyttä vain äitiini ja kahteen veljeeni. Välien katkaiseminen on yllättävän helppoa, ja jos kyseessä on huono ihmissuhde, myös tavattoman palkitsevaa.