Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette kiltteydestä?
12.12.2013 |
Yleensä sanotaan, että ei saa olla liian kiltti, koska sellaista ihmistä ei kukaan arvosta. Koskee niin miehiä tai naisia ja kukapa meistä haluaisi olla kynnysmaton asemassa. Melkeinpä kannustetaan olemaan ei-kilttejä, mikä melkein ymmärretään nykyään siten, että ollaan mieluummin kovia kuin kilttejä vaikka eihän kovuus ole kiltteyden vastakohta.
Itse asiassa eihän kiltteys tarkoita kynnysmattona olemista - silloin kyse oman arvostuksen puutteesta ja siitä, että että ei uskalla sanoa omaa mielipidettään jos se on eriävä jonkun muun kanssa. Pelätään reaktiota ja sitä, että hui minusta ei ehkä tykätäkään.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kiltteys on hieno piirre ja sillä tarkoitetaan, sitä, että osataan olla mukavia toisia kohtaan, mutta myös itseään kohtaan. Uskalletaan sanoa omat mielipiteet ja arvostetaan itseään, mutta samalla arvostetaan myös muiden mielipiteitä. Sellaista kaivataan nykyään lisää. Kiltti ihminen on mukava ja osaa sanoa oman mielipiteensä aivan luonnollisesti jos se sitä vaatii muita loukkaamatta. Kiltti ihminen arvostaa niin itseään kuin muitakin. Kova ihminen ei oikein välitä muista tai muiden mielipiteistä eikä ainakaan käytöksensä perusteella oikein arvosta muita kuin itseään. Kynnysmatto (jota joskus väärin kutsutaan kiltiksi) ei arvosta itseään eikä aina muitakaan, mutta toimii miellyttäjänä peläten hylkäämistä.
Mieluummin minä ystäväkseni ja puolisokseni haluaisin kiltin ihmisen kuin kovan ihmisen enkä tietty tietty missään nimessä mitään kynnysmattoakaan tahdo. Onneksi ystävistäni löytyy kilttejä ihmisiä ja kyllä pidän puolisoani myös kilttiniä ihmisenä - han arvostaa minua ja omia mielipiteitään ja osaasanoa omat ajatuksensa ääneen muita loukkaamatta.
Kommentit (7)
Minäkin arvostan kiltteyttä eikä se todellakaan ole sama asia kuin olla kynnysmatto.
Hyvät tavat, kanssaihmisten huomioonottaminen ja avuliaisuus tekevät kaikkien elämästä miellyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteys on hyvä asia ja sitä saisi olla enemmän maailmassa.
Paitsi silloin jos on "sairastunut" kiltteyteen, eli unohtanut omat tarpeensa ja tunteensa ja mielipiteensä ja luulee että AINA pitää ajatella ensin muita ja vasta viimeiseksi, jos silloinkaan, itseään. Silloin "kiltteys" ei enää ole hyvä juttu.
Minusta kiltteys on hieno piirre. Aito kiltteys itse asiassa vaatii aika paljon sisäistä voimaa ja omanarvontuntoa. Vain sellaisella ihmisellä on "varaa" olla kilttti, sen sijaan että olisi koko ajan puolustamassa egoaan. Sisäisesti heikompi pelkää koko ajan omien rajojensa puolesta, sen puolesta että menettää jotain jos toiset saa tahtonsa läpi hänen ylitseen jne ja siksi täytyy käyttäytyä jollain tapaa aggressiivisesti, epäkiltisti.
Oikeaa kiltteyttä ei minusta ole myöskään marttyyriys, sillä kiltteys on sisäinen asenne. Marttyyri sen sijaan ei ole sisäisesti yhtään kiltti, vaan kaikkea muuta, mutta pelokkuuttaan ei uskalla tuoda "epäkiltteyttään" esiin ja sitten valittaa kun asiat menee niin kuin menee.
Ehdottoman hieno ominaisuus. Kirsi Piha kirjoitti äskettäin aiheesta kolumnin Hesariin, kannattaa lukea.
Kilttinä miehenä arvostan kilttejä naisia erityisen paljon. Kiltteys kun ei tarkoita sitä, etteikö ihmisessä voisi olla muuten särmää tai että olisi jokin lapamato, eikä kiltti ihminen liioin ole lempeä 100 % ajasta, kaikilla meillä on huonoja päiviämme.
Minulle kiltteys on sitä, että pyrkii olemaan ystävällinen, kohtelias, kunnioittaa ja pyrkii ymmärtämään muita ihmisiä sekä kykenee normaaliin sivistyneen ihmisen käytökseen.
Makuukammarin puolella voikin sitten olla jotain ihan muuta kuin kiltti...
Pidän kilteistä ihmisistä ja asun kulttuurissa, missä se on hyve. Suomessa on nöyristelyä olla kiltti ja kohtelias. Ystävällisyys on suomessa perseennuolemista ja aina pitää olla eri mieltä ihan periaatteen vuoksi, ettei vaikuta kiltiltä. Yök!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kilteistä ihmisistä ja asun kulttuurissa, missä se on hyve. Suomessa on nöyristelyä olla kiltti ja kohtelias. Ystävällisyys on suomessa perseennuolemista ja aina pitää olla eri mieltä ihan periaatteen vuoksi, ettei vaikuta kiltiltä. Yök!
Pidän ja arvostan - ja olen sitä kyllä itsekin. Tyhmä ihminen en todellakaan ole (tuo on ihan turhaa huttua ja ikävien ihmisten ikäviä heittoja, että kiltteys olisi muka tyhmyyttä) eikä sitä muuten ole kukaan tuntemistani kilteistä ihmisistä muutenkaan, vaan todellakin aivan täysin päin vastoin! Se harmonia kahden kiltin ihmisen välillä on parhaita asioita mitä ihmissuhteissa ikinä voi ollakaan. Ei se heti välttämättä tule, mutta ajallaan. Ja mitä järkeä edes on olla enemmän jonkun epäkiltin paskiaisen seurassa, ei sen juju ole mulle oikein auennut, eikä ole väliksikään aueta.
Siis monenlaisten ihmisten kanssa tulen periaatteessa toimeen oikein hyvinkin, mutta vain sopivan kilteille ihmisille sydämeni sykkii lämpimimmällä mahdollisella tavalla ja silloin minusta saa hyvin helpolla irti paljonkin hyvää.