Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oireileva 3v., väsyneet vanhemmat
18.08.2013 |
Rakastan hurjasti lastani. Teen hänen eteensä kaiken. Leikin hänen kanssaan, järjestän virikkeitä, huomioin, vien häntä kivoihin paikkoihin. Ja hän silti vaikuttaa erittäin tyytymättömältä. Hänen käytöksensä on sellaista perusnegatiivista ja jatkuvasti kitisevää tai huutavaa. Mikään ei ole hyvin. Jos en heti keskeytä mitä olen tekemässä että korjaan hänen rikkimenneen legotornin hän saa kauhean raivarin. Siis yrittää jatkuvasti pompottaa, vaatii jatkuvaa huomiota mitä kukaan äiti jolla on toinenkin lapsi ja kotityöt ei yksinkertaisesti voi antaa. Silti hän saa sitä huomiota, saa kahdenkeskeistä aikaa äidin sekä isän kanssa päivittäin, jopa pari tuntia päivässä yhteensä. Vaikuttaa erittäin mustasukkaiselta siskoaan kohtaan ja lyö ja puree ja potkii häntä päivittäin. On sitä mieltä että kaikki talossa olevat lelut ovat hänen ja sisko ei saa niihin koskea. Mutta kun en tiedä millä tätä tilannetta lievittäisi muulla kun huomiolla mitä hän jo saa ja mikään ei tunnut riittävän.
Kasvatamme häntä tavallisesti ja johdonmukaisesti. Hän saa jäähyä jokaisesta kerrasta kun lyö siskoa. Selitetään jatkuvasti miksi ei saa tehdä tuhmia. Tartumme napakasti hänen huonoon käytökseensä joka kerran. Mutta tottakai saa silti positiivista huomioita, on sylissä, saa kehuja kun hän käyttäytyy hyvin.
En vaan keksi mikä häntä vaivaa. Olen niin väsynyt ja minulla on niin paska äiti olo koko ajan kun en voi pitää tätä Eemelia kurissa enkä onnellisena.
Hän käy kerhossa pari päivää viikossa mutta olen alkanut miettimään että olisiko jo aika laittaa hänet esimerkiksi osa-päivä hoitoon että hän saisi sählätä päivittäin ikätoveriensa kanssa. Hän on sosiaalinen ja tykkää kovasti käydä kerhossa mutta sen enempää kaverikontaktia ei saa koska kaikki muut ikäisensä ovat jo hoidossa päivisin ja illat haluamme rauhoittaa perheelle.
Tuleeko mitään mieleen, olisiko päiväkoti hyvä ajatus? Etsin joka tapauksessa töitä (pää hajoaa tästä kotonaolosta ja rahaakin tarvittaisiin). Nuorempaa siskoansa en kuitenkaan laita varmuuden vuoksi tarhaan mutta laitan jos töitä saan.
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 15:08"]
Sitä en ymmärrä miksi kiellät lasta raivoamasta. (Sanoit että jos lapsen kitibä ja raivo yltyy liiaksi varoitat ensin ja sitten otat lelun pois). Sano sille että huuda vaan se helpottaa. Sua selvästi harmittaa kovasti. Tossa sulle tyyny, hakkaa sitä nyrkillä tai vaikka lattiaa jos se auttais.
[/quote]
No annan raivota mutta jos raivoaminen jatkuu puolisen tuntia tai rupeaa tuhoisaksi raivoamisen ohessa (ei ollenkaan epätavallista meillä) se ei auta enää ketään ja lapsi tarvitsee apua itsensä rauhoittamiseen ja yleensä raivoaminen loppuukin kun lelu otetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kuvitella, että neuvola olisi pätevä arvioimaan kasvatusta. Sen tekee muut instanssit. Tuohon ei kannata vedota. Hakekaa apua ensin lääkäriltä ja lähete lasten psykiatriselle arviointiin. Siinä saa vastauksen onko lapsi sairas vai vääränlainen kasvatus. Henkilökohtaisesti veikkaan kasvatusta. Minulla on erityislapsi 11v.
Tässä tapauksessa virikehoito olisi hyvä. Lapsesi kaipaa ikäistensä leikkiseuraa ja sosiaalisten taitojen opettelua. Vie hänet päiväkotiin, oman etunsa vuoksi.
Lue sellainen kirja kuin :"Tulistuva lapsi". Paljon käytännön vinkkejä tällaisen lapsen kanssa elämiseen ja hänen mielenmaailmansa ymmärtämiseen.
En tiedä toimitaanko meillä huonosti vanhempina, mutta meillä, jos raivoaminen jatkuu siirretään lapsi omaan huoneeseen, jätetään ovi hieman raolleen ja todetaan, että kun olet rauhottunut voit tulla pois. Saat raivota siellä rauhassa ja nimenomaan ovi jätetään auki, ettei lapsi koe tulleensä hylätyksi ns. neljän seinän sisälle. Yleensä raivoaminen loppuu aika pian ja lapsi tulee pois huoneestaan. Sitten melkeen kysytäänkin, että helpottiko?
Sisarussuhdetta yritetään tukea paljon. Annetaan lapsen touhuta 9 kk:n vauvan kanssa. Muistututaan lasta siitä, että pitää olla varovainen, mutta touhuta saa. Kiitetään, jos on huomioinut. Jos vauva ottaa esim. esikoisen lelun ja esikoinen nostaa siitä älämölön, todetaan, että "Lotta" lainaa lelua ja palauttaa sen kohta, sopiiko? Yleensä asia on ok, jos rutina jatkuu lelu otetaan kokonaan pois, kummankin käytöstä ja annetaan tilalle jotkut muut lelut.
Esikoinen on joksenkin vaativa, ei kuitenkaan niin hankala mitä ap:lla näyttää olevan. Silti itse välillä nautin niistä päivistä, kun isovanhemmat ehdottavat, että voivat ottaa lapsen yökylään. Hetken rauha, seuraavana päivänä jaksaa sitten taas paremmin! Joten paljon paljon tsemppiä ja jaksamisia! Ehkä se helpottaa ajan kanssa, uhma laantuu. Siihen asti täytyy vain olla tarkkana, ettei 3-vuotias pääse satuttamaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:48"]
Huomaan jälleen, että täällä monet vastauksia antavat, eivät itse omaa minkäänlaista todellista tuntumaa siitä, millaista on elää oikeasti haastavan lapsen kanssa. Meillä on haastava esikoinen. Todella haastava. Arki hänen kanssaan on oikeasti ihan mahdotonta. On ollut sitä aina. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä.
Olemme mieheni kanssa hyvin johdonmukaisia kasvattajia ja periksiantamattomia. Esimerkki omien tunteideni osalta tästä päivästä: Eilinen oli hurjaa vääntöä, kuten viikonloppuisin aina. Oikeastaan viimeiset kolme päivää olleet sitä iänikuista vääntöä. Saan haukut aamulla ja sama alkaa heti, kun tulen töistä. Mieheni on lapsemme kanssa tänään iltapäivään saakka pois kotoa harrastuksen vuoksi. Saan hengittää vapaasti. Kukaan ei moiti minua jatkuvasti jostakin. Kukaan ei aiheuta kodissamme häiriötä. Kukaan ei moiti tekemääni lounasta. Kukaan ei karju. Kukaan ei huuda. Kukaan ei määräile. Kun mieheni on lapsemme kanssa poissa kotoa. Huh. Ja poikkeus av:n tarinaan: mies ei tee edellä mainittuja asioita, vaan lapsi.
Ajattelen päivittäin olevani huono äiti. En ole. Tiedän sen. Voitte tulla neuvomaan, että olemme tanssineet lapsen määrämässä tahdissa jne. Mutta emme me ole. Olemme antaneet hyvin paljon johdonmukaisia rangaistuksia, mutta myös paljon kiitosta ja palkkioita. Ja aikaa. Olemme keskustelleet tilanteesta lapsen kanssa satoja, tuhansia tunteja.
Lapsi on erittäin älykäs, pärjää koulussa hyvin, jopa erinomaisesti. On pidetty kaveri. Kotona narsistinen ja itsekäs.
Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt, eikä todennäköisesti tule ymmärtämään. Äitini ottaa ajoittain lapsen luokseen, kun näkee, kuinka älyttömän väsynyt olen tähän.
Teen myös tosi vaativaa työtä ja tarvitsisin oikeasti välillä akkujen lautautumista viikonloppuisinkin ja lomilla. Sitä ei ole ollut tarjolla vuosiin. Meillä tämä hankaluus täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
PS. Älä ehdota neuvolaa, perheneuvolaa, psykologia tms. Kaupungissamme ei ole mitään mahdollisuutta saada apua tilanteessamme, yritetty on. Ja monesti.
Jaksamista ap:lle.
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tunnistin itseni paljossa mitä kirjoitit. Mekään emme ihan oikeasti ole huonoja periksiantavia, paapovia vanhempia jotka eivät osaa pitää rajoja. Lapsemme on myös älykäs, monella taholla kehityksessä edellä ja suosittu kerhossa. Kotona aivan mahdoton ja vaikuttaa turhautuneelta ja tyytymättömältä.
Olet oikeassa että "helppojen" lasten äidit eivät millään tavalla voi käsittää sitä miten pää ja tunteet voi käydä ylikierroksilla tällaisen lapsen kanssa ja miten väsyttävää se on. Tämä meidän lapsi on sellainen joka on vielä täysin vahdittava. Keksii mitä uskomattomimpia tempauksia sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa, rikkoo tavaroita. Siskon kanssa ei voi olla hetkeäkään yksin koska minun pitää suojella häntä, melkein aina kun olen hetkeksi pääni kääntänyt siskoa on sattunut.
Jaksamista teillekin.
[/quote]
Se, mikä kiinnittää huomiota, on tämä muiden aliarvioiminen helppojen lasten vanhemmiksi.
Ei ole olemassa helppoja lapsia, vaan on olemassa johdonmukaisia vanhempia, jotka ovat kasvattaneet lapsensa niin, että ne tietävät, miten pitää käyttäytyä.
Juuri pari viikkoa sitten seurasin yhdessä juhlassa "haastavien lapsien" vanhempia ja miten he ohjasivat lasta. Ei ikinä ole meillä lapset saaneet potkia vieraita ja heitellä tavaroita ja uhkailla vieraita lyömisellä. Vanhemmat hyssytti ja yritti keskustella ja hokivat, että heille on sattunut niin haastavia lapsia.
Jos minun lapseni olisi potkaissut vierasta ja mennyt toisen luo ja sanonut, että lyön sua kyllä naamaan, olisi lapsi lähtenyt juhlasta niin nopeaa, ettei olisi tajunnutkaan ja kotiin olisi menty ja huoneeseen häpeämään käytöstään.
Ap kasvattaa Kiinan keisaria. Ja kun ei oikein onnistu kasvatuksessa, lykätään se päiväkotiin pois tieltä, toivoen, että joku muu tekis jotain, kun itse ei osaa. Kohta hoet, että minkä sille murkulle voi, ei niille nuorille mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:34"]
No voi nyt uusavuttomuus taas sentään... ELi käyttäytyipä lapsesi miten tahansa, hän saa vähän lässyn lässyä ja huomiota päälle, ja se todennäköisesti vielä hyvin pieni/paremmin käyttäytyvä lapsi jää paitsioon?
Ja itse et huomaa tässä kuviossa yhtään mitään syytä poikasi käytökseen?
No sehän on se, että olet kasvattanut siellä pikku diktaattorin, joka on kokenut, että koko maailma pyörii hänen ympärillään, koska teidän perheessä se pyörii.
Jos laitat lapsesi tuossa tilanteessa päiväkotiin, on hyvin todennköistä, että ongelmakäytös iltaisella vain pahenee, ellei päiväkodissa satu sitten olemaan todellisia huippuammattilaisia. Tosin vanhempina vaikutatte juuri sellaisilta, joilta löytyy vaatimusta joka suuntaan sen oman lapsen suhteen, koska HÄN on se YKSILÖ siellä päiväkodissakin, viis muista.
Ai että mitä sun pitäisi tehdä? No laittaa se lapsi oikeaan asemaan tässä maailmassa. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää, ei edes sitä lässyn lässyn-huomiota. Kun lapsi satuttaa sisarustaan, kiinnität kaiken huomion siihen sisarukseen, ja käännät satuttajalle selän. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän ei saa sillä yhtään mitään, kuten ei raivoamallakaan. Lego-torni lähtee kaapin päälle, ja palaa sieltä sitten kun on rauhoituttu ja pyydetty sitä nätisti alas. Äiti auttaa, kun sitä osataan pyytää nätisti. Ja raivota saa, kunhan ei satuta ketään tai riko mitään. Jos meinaa mennä sellaiseksi, täysin neutraali puuttuminen asiaan.
Lapsesi on tuollainen teidän oman kasvatuksenne ansiosta. Te annatte huonolle käytökselle palkinnon. Lopettakaa se, ja alkakaa palkita hyvä käytös aina kymmenkertaisesti ( aloittakaa tosi pienestä, kiittäkää ja kehukaa kaikesta ihan hölmöstäkin neutraalista/hyvästä), niin kas, teillä on kohta aivan erilainen lapsi.
[/quote]
Yritin selittää että teemme jo näin ja puutumme hänen huonoon käytökseen jäähyllä joka kerta. Ja hän saa tavallista positiivista huomioita kun käyttäytyy hyvin mutta en tietenkään suostu auttamaan jos raivoaa. Ja nätisti pitää pyytää. Emme ole huonoja kasvattajia vaikka täällä palstalla on aina vanhempien vika ja lapsen käytös on heidän syytään.
ap
[/quote]
Ja nyt kysymys on edelleen siitä HUOMIOSTA, se jäähykin on huomiota. Ja itse sanoit heti aloituksessa, että et keksi mitään muuta apua kuin vielä lisää huomiota lapselle, joka jo saa sitä koko ajan ja kitisee silti. Eli et tajua, että hommanne ei toimi, ja lisähuomio ei sitä selvästikään enää millään lailla auta. Nyt sitten vastavetona olet viemässä pojan päiväkotiin"rangaistukseksi". Ja vielä selität kuinka hyvä kasvattaja olet???
[/quote]
Tähän vaan kommentoin että poika saa oman aikansa silloin kun sisko nukkuu kahden tunnin päiväunensa eli se aika on väkisinkin omaa aikaa isoveljelle. Loput aikaa leikimme puuhaamme kaikki yhdessä ja yritän tukea sisarten yhdessä leikkimistä.
En tietenkään tarkoittanut että lisähuomio auttaa käytösongelmiin mutta kaiken lukemani mukaan se on hyvä keino lievittää sisarten välistä mustasukkaisuutta. Ja lapseni on väkivaltainen vaan siskonsa kanssa, ei muita lapsia kohtaan eli tässä on selvästi jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta kysymys.
Jäähy on nimenomaan huomion poistamista. Lapsi laitetaan tuolille istumaan toisee huoneeseen ja miettimään mitä oli tehnyt ja rauhoittumaan. Kolme minuuttia ikänsä mukaan. Sillä aikaa en reagoi millään tavalla häneen ja lohdutan siskoa. Sitten hänen pitää pyytää anteeksi. Olen kyllä myös muutakin kokeillut esimerkiksi lelujen poisottoa ja sitä käytetetään pienempiin "rikoksiin". Kitinääkään en huomioi enkä ole koskaan huomioinut, hän vaan on kitsevää sorttia. En tietenkään lähetä lasta jokaisesta asiasta jäähyyn. Jäähy tulee siskon satuttamisesta ja silloin huomio kääntyy 100% siskoon jota sattui. Mielestäni johdonmukaista.
Silti, huono käytös ja tyytymättömyys jatkuu. Olen puhunut asiasta neuvolassa, selittänyt kuinka toimin ja neuvolan mielestä toimin oikein ja pitä vaan jatkaa samaan tyyliin mutta kun käytös ei muutu eikä parane, tätä on nyt jatkunut vuoden verran ja alkaa olla vitsit vähissä. Päivähoitoon meno ei tietenkään ole "rangaistus" vaan tapa saada pojalle energian purkamispaikka ja ikäistään leikkiseuraa jossa hän voisi oppia esimerkillä käyttäytymään paremmin. Ainakin viihtyy kerhossa ja osa-aikainen päivähoito ei paljoa siitä eroa. (Miksi pk on aina huono vaihtoehto ja kerho hyvä vaikka ajan kannalta se on sama? Meidän lähellä on esimerkiksi yksityinen pk jossa ryhmät ovat paljon pienemmät kun kerhossa.)
ap
[/quote]
Sä et selvästikään oel ap kovin välkky kyllä missään asiassa.
Kerhon ja pk:n eroja:
- Kerhossa kaikki lapset ovat paikalla sen saman rajatun ajan, ei niin, että muut ovat paikalla 3 pv vkossa aamupäivän ja toiset 5 pv vkossa koko ajan. Ymmärtänet että ensin mainittujen on huomattavasti vaikeampi saada kavereita, kun muut ovat paikalla koko ajan, ja leikit jatkuu yli päivien.
- Kerhossa ei mene aikaa perushoitamiseen, kuten pk:ssa menee. Kerhon toiminta on suunniteltu kestämään sen 3tuntia/kerta, pk:n tehtävä on tarjota turvallinen ympäristö lapsille, joiden vanhemmat on töissä.
Ihan vaan kerroin, kun omani ovat molemmissa olleet, ja virikkeiden puolesta ottaisin milloin tahansa mieluummin kerhon kuin pk:n.
Sun kannattaisi nyt ottaa ne laput silmiltä lapsesi kanssa ihan oikeasti, ja uskoa, että jotain sun kasvatustavassa on pielessä, koska lapsesi käyttäytyy noin. Jotain palkitsevaa hän saa siitä kitinästä ja siskon kiusaamisesta.
Itse varmaan tuossa kohtaa jo sanoisin sille 3-v riiviölle, että nyt riittää, että tästä eteenpäin sen minkä siskolleen tekee, siinä saa maistaa omaa lääkettään. Kokeilla miltä tuntuu kun purraan, tönitään, satutetaan. Yleensä loppuu saman tien, kun huomaa, ettei voikaan olla vaan mulkku, vaan siitä on oikeasti seuraamuksia.
[/quote]
Nämä tämmöset haastavat kolmivuotiaat ovat mulkkuja niin kauan, että koulussa mulkkuilevat isommalle ja saavat kunnolla turpiin. Kummasti ne sitten uskoo.
Harmi vain, että sen kasvattamisen joutuu tekemään joku kaveri, joka ei kestä mulkkua. Tai sitten poliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 16:08"]
Tässä tapauksessa virikehoito olisi hyvä. Lapsesi kaipaa ikäistensä leikkiseuraa ja sosiaalisten taitojen opettelua. Vie hänet päiväkotiin, oman etunsa vuoksi.
[/quote]
Tosi kivaa meidän töissäkäyvien lapsille tuoda tuollainen kasvattamaton raivopää puremaan ja hakkaamaan toisia lapsia.
Jos opettaisit sen kakaran tavoille, ennen kuin tuot sen toisten riesaksi. Vituttaa kakarat, jotka hoidossa puree ja hakkaa pienempiä, kun vanhemmat vain kitisee ja vinkuu ja levittää käsiään.
ei ap:N lapsi pure vieraiden lapsia.
varmasti lapsen käyttäyminen on opettu mutta lapset ovat erilaisia, joku leikkii yksin ja hiljaa ja vetäytyy, enäs vilkas lapsi? vähän vaativampi , ai niin kun niitä ei ole, vanhempi vaan ei ole kasvattunut istumaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikki te haukat jotka muka osaisivat kasvattaa ap:n lapsen paremmin, mitä te ehdotatte? Ap on pyytänyt neuvoja, en ole paljoa kuullut, ap:n haukkumista huonoksi äidiksi sitäkin enemmän.
Niin, tosiaan, teidän "haastavat lapset" esimerkit on ylipäänsä agressiivisia lapsia. Mikä minua askarruttaa on että ap:n lapsi on turhautunut nimenomaan kotona ja satuttaa vain siskoaan. Kerhossa on ap:n mukaan suosittu ja reilu kaveri. Ei satuta ketään. Tärkeä huomio: OSAA siis käyttäytyä, hänelle on opetettu miten toisia kohdellaan, miten ollaan hyvä kaveri. KOTONA ei halua. Miksi? Siihen pitäisi perehtyä enemmän. Miksi poika on niin kateellinen siskolleen?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:48"]
Huomaan jälleen, että täällä monet vastauksia antavat, eivät itse omaa minkäänlaista todellista tuntumaa siitä, millaista on elää oikeasti haastavan lapsen kanssa. Meillä on haastava esikoinen. Todella haastava. Arki hänen kanssaan on oikeasti ihan mahdotonta. On ollut sitä aina. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä.
Olemme mieheni kanssa hyvin johdonmukaisia kasvattajia ja periksiantamattomia. Esimerkki omien tunteideni osalta tästä päivästä: Eilinen oli hurjaa vääntöä, kuten viikonloppuisin aina. Oikeastaan viimeiset kolme päivää olleet sitä iänikuista vääntöä. Saan haukut aamulla ja sama alkaa heti, kun tulen töistä. Mieheni on lapsemme kanssa tänään iltapäivään saakka pois kotoa harrastuksen vuoksi. Saan hengittää vapaasti. Kukaan ei moiti minua jatkuvasti jostakin. Kukaan ei aiheuta kodissamme häiriötä. Kukaan ei moiti tekemääni lounasta. Kukaan ei karju. Kukaan ei huuda. Kukaan ei määräile. Kun mieheni on lapsemme kanssa poissa kotoa. Huh. Ja poikkeus av:n tarinaan: mies ei tee edellä mainittuja asioita, vaan lapsi.
Ajattelen päivittäin olevani huono äiti. En ole. Tiedän sen. Voitte tulla neuvomaan, että olemme tanssineet lapsen määrämässä tahdissa jne. Mutta emme me ole. Olemme antaneet hyvin paljon johdonmukaisia rangaistuksia, mutta myös paljon kiitosta ja palkkioita. Ja aikaa. Olemme keskustelleet tilanteesta lapsen kanssa satoja, tuhansia tunteja.
Lapsi on erittäin älykäs, pärjää koulussa hyvin, jopa erinomaisesti. On pidetty kaveri. Kotona narsistinen ja itsekäs.
Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt, eikä todennäköisesti tule ymmärtämään. Äitini ottaa ajoittain lapsen luokseen, kun näkee, kuinka älyttömän väsynyt olen tähän.
Teen myös tosi vaativaa työtä ja tarvitsisin oikeasti välillä akkujen lautautumista viikonloppuisinkin ja lomilla. Sitä ei ole ollut tarjolla vuosiin. Meillä tämä hankaluus täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
PS. Älä ehdota neuvolaa, perheneuvolaa, psykologia tms. Kaupungissamme ei ole mitään mahdollisuutta saada apua tilanteessamme, yritetty on. Ja monesti.
Jaksamista ap:lle.
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tunnistin itseni paljossa mitä kirjoitit. Mekään emme ihan oikeasti ole huonoja periksiantavia, paapovia vanhempia jotka eivät osaa pitää rajoja. Lapsemme on myös älykäs, monella taholla kehityksessä edellä ja suosittu kerhossa. Kotona aivan mahdoton ja vaikuttaa turhautuneelta ja tyytymättömältä.
Olet oikeassa että "helppojen" lasten äidit eivät millään tavalla voi käsittää sitä miten pää ja tunteet voi käydä ylikierroksilla tällaisen lapsen kanssa ja miten väsyttävää se on. Tämä meidän lapsi on sellainen joka on vielä täysin vahdittava. Keksii mitä uskomattomimpia tempauksia sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa, rikkoo tavaroita. Siskon kanssa ei voi olla hetkeäkään yksin koska minun pitää suojella häntä, melkein aina kun olen hetkeksi pääni kääntänyt siskoa on sattunut.
Jaksamista teillekin.
[/quote]
Se, mikä kiinnittää huomiota, on tämä muiden aliarvioiminen helppojen lasten vanhemmiksi.
Ei ole olemassa helppoja lapsia, vaan on olemassa johdonmukaisia vanhempia, jotka ovat kasvattaneet lapsensa niin, että ne tietävät, miten pitää käyttäytyä.
Juuri pari viikkoa sitten seurasin yhdessä juhlassa "haastavien lapsien" vanhempia ja miten he ohjasivat lasta. Ei ikinä ole meillä lapset saaneet potkia vieraita ja heitellä tavaroita ja uhkailla vieraita lyömisellä. Vanhemmat hyssytti ja yritti keskustella ja hokivat, että heille on sattunut niin haastavia lapsia.
Jos minun lapseni olisi potkaissut vierasta ja mennyt toisen luo ja sanonut, että lyön sua kyllä naamaan, olisi lapsi lähtenyt juhlasta niin nopeaa, ettei olisi tajunnutkaan ja kotiin olisi menty ja huoneeseen häpeämään käytöstään.
Ap kasvattaa Kiinan keisaria. Ja kun ei oikein onnistu kasvatuksessa, lykätään se päiväkotiin pois tieltä, toivoen, että joku muu tekis jotain, kun itse ei osaa. Kohta hoet, että minkä sille murkulle voi, ei niille nuorille mitään voi.
[/quote]
Miten hukassa voi joku oikeasti olla nykypäivänä lasten temperamenttierojen kanssa? Voitko tosissasi väittää, että kaikki lapset ovat samanlaisia ja että erot syntyvät vanhempien toiminnasta? Millä ammattitaidolla tai tiedolla tällaista väität?
Olet joko omahyväinen ja itseriittoinen tai täysin pihalla koko asiasta, ehkä lapseton? Toivov jälkimmäistä, koska ensimmäinen vaihtoehto olisi surullista lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisiköhän jonkun sossutädin tulla seuraamaan tilannetta kotiin ja tehdä jonkinlainen analyysi, että mikä on oikeasti ongelman nimi? Miten vanhemman lapsen laittaminen päiväkotiin tai kerhoon parantaisi hänen käyttäytymistään ja suhdetta pikkusisarukseen, kun ei se nuorempi sisarus olisi siellä päiväkodissa/kerhossa mukana?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 16:08"]
Tässä tapauksessa virikehoito olisi hyvä. Lapsesi kaipaa ikäistensä leikkiseuraa ja sosiaalisten taitojen opettelua. Vie hänet päiväkotiin, oman etunsa vuoksi.
[/quote]
Tosi kivaa meidän töissäkäyvien lapsille tuoda tuollainen kasvattamaton raivopää puremaan ja hakkaamaan toisia lapsia.
Jos opettaisit sen kakaran tavoille, ennen kuin tuot sen toisten riesaksi. Vituttaa kakarat, jotka hoidossa puree ja hakkaa pienempiä, kun vanhemmat vain kitisee ja vinkuu ja levittää käsiään.
[/quote]
Lapsi käyttäytyy muualla kun kotona. Kerhonohjaajien mukaan on erittäin hyvin käyttäytyvä ja muiden kanssa hyvin toimeentuleva poika. Siis osaa käyttäytyä. Kotona ei halua. Tämä muuten näyttää että hän ei ole erityislapsi, vaan haastava luonne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:09"]
Hei kaikki te haukat jotka muka osaisivat kasvattaa ap:n lapsen paremmin, mitä te ehdotatte? Ap on pyytänyt neuvoja, en ole paljoa kuullut, ap:n haukkumista huonoksi äidiksi sitäkin enemmän.
Niin, tosiaan, teidän "haastavat lapset" esimerkit on ylipäänsä agressiivisia lapsia. Mikä minua askarruttaa on että ap:n lapsi on turhautunut nimenomaan kotona ja satuttaa vain siskoaan. Kerhossa on ap:n mukaan suosittu ja reilu kaveri. Ei satuta ketään. Tärkeä huomio: OSAA siis käyttäytyä, hänelle on opetettu miten toisia kohdellaan, miten ollaan hyvä kaveri. KOTONA ei halua. Miksi? Siihen pitäisi perehtyä enemmän. Miksi poika on niin kateellinen siskolleen?
[/quote]
kotona äiti ei osaa pitää kuria, mutta kerhossa osaavat. Ero on siinä
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:48"]
Huomaan jälleen, että täällä monet vastauksia antavat, eivät itse omaa minkäänlaista todellista tuntumaa siitä, millaista on elää oikeasti haastavan lapsen kanssa. Meillä on haastava esikoinen. Todella haastava. Arki hänen kanssaan on oikeasti ihan mahdotonta. On ollut sitä aina. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä.
Olemme mieheni kanssa hyvin johdonmukaisia kasvattajia ja periksiantamattomia. Esimerkki omien tunteideni osalta tästä päivästä: Eilinen oli hurjaa vääntöä, kuten viikonloppuisin aina. Oikeastaan viimeiset kolme päivää olleet sitä iänikuista vääntöä. Saan haukut aamulla ja sama alkaa heti, kun tulen töistä. Mieheni on lapsemme kanssa tänään iltapäivään saakka pois kotoa harrastuksen vuoksi. Saan hengittää vapaasti. Kukaan ei moiti minua jatkuvasti jostakin. Kukaan ei aiheuta kodissamme häiriötä. Kukaan ei moiti tekemääni lounasta. Kukaan ei karju. Kukaan ei huuda. Kukaan ei määräile. Kun mieheni on lapsemme kanssa poissa kotoa. Huh. Ja poikkeus av:n tarinaan: mies ei tee edellä mainittuja asioita, vaan lapsi.
Ajattelen päivittäin olevani huono äiti. En ole. Tiedän sen. Voitte tulla neuvomaan, että olemme tanssineet lapsen määrämässä tahdissa jne. Mutta emme me ole. Olemme antaneet hyvin paljon johdonmukaisia rangaistuksia, mutta myös paljon kiitosta ja palkkioita. Ja aikaa. Olemme keskustelleet tilanteesta lapsen kanssa satoja, tuhansia tunteja.
Lapsi on erittäin älykäs, pärjää koulussa hyvin, jopa erinomaisesti. On pidetty kaveri. Kotona narsistinen ja itsekäs.
Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt, eikä todennäköisesti tule ymmärtämään. Äitini ottaa ajoittain lapsen luokseen, kun näkee, kuinka älyttömän väsynyt olen tähän.
Teen myös tosi vaativaa työtä ja tarvitsisin oikeasti välillä akkujen lautautumista viikonloppuisinkin ja lomilla. Sitä ei ole ollut tarjolla vuosiin. Meillä tämä hankaluus täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
PS. Älä ehdota neuvolaa, perheneuvolaa, psykologia tms. Kaupungissamme ei ole mitään mahdollisuutta saada apua tilanteessamme, yritetty on. Ja monesti.
Jaksamista ap:lle.
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tunnistin itseni paljossa mitä kirjoitit. Mekään emme ihan oikeasti ole huonoja periksiantavia, paapovia vanhempia jotka eivät osaa pitää rajoja. Lapsemme on myös älykäs, monella taholla kehityksessä edellä ja suosittu kerhossa. Kotona aivan mahdoton ja vaikuttaa turhautuneelta ja tyytymättömältä.
Olet oikeassa että "helppojen" lasten äidit eivät millään tavalla voi käsittää sitä miten pää ja tunteet voi käydä ylikierroksilla tällaisen lapsen kanssa ja miten väsyttävää se on. Tämä meidän lapsi on sellainen joka on vielä täysin vahdittava. Keksii mitä uskomattomimpia tempauksia sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa, rikkoo tavaroita. Siskon kanssa ei voi olla hetkeäkään yksin koska minun pitää suojella häntä, melkein aina kun olen hetkeksi pääni kääntänyt siskoa on sattunut.
Jaksamista teillekin.
[/quote]
Se, mikä kiinnittää huomiota, on tämä muiden aliarvioiminen helppojen lasten vanhemmiksi.
Ei ole olemassa helppoja lapsia, vaan on olemassa johdonmukaisia vanhempia, jotka ovat kasvattaneet lapsensa niin, että ne tietävät, miten pitää käyttäytyä.
Juuri pari viikkoa sitten seurasin yhdessä juhlassa "haastavien lapsien" vanhempia ja miten he ohjasivat lasta. Ei ikinä ole meillä lapset saaneet potkia vieraita ja heitellä tavaroita ja uhkailla vieraita lyömisellä. Vanhemmat hyssytti ja yritti keskustella ja hokivat, että heille on sattunut niin haastavia lapsia.
Jos minun lapseni olisi potkaissut vierasta ja mennyt toisen luo ja sanonut, että lyön sua kyllä naamaan, olisi lapsi lähtenyt juhlasta niin nopeaa, ettei olisi tajunnutkaan ja kotiin olisi menty ja huoneeseen häpeämään käytöstään.
Ap kasvattaa Kiinan keisaria. Ja kun ei oikein onnistu kasvatuksessa, lykätään se päiväkotiin pois tieltä, toivoen, että joku muu tekis jotain, kun itse ei osaa. Kohta hoet, että minkä sille murkulle voi, ei niille nuorille mitään voi.
[/quote]
Miten hukassa voi joku oikeasti olla nykypäivänä lasten temperamenttierojen kanssa? Voitko tosissasi väittää, että kaikki lapset ovat samanlaisia ja että erot syntyvät vanhempien toiminnasta? Millä ammattitaidolla tai tiedolla tällaista väität?
Olet joko omahyväinen ja itseriittoinen tai täysin pihalla koko asiasta, ehkä lapseton? Toivov jälkimmäistä, koska ensimmäinen vaihtoehto olisi surullista lapsillesi.
[/quote]
Edelleen se on hassua, että osa ihmisistä osaa tempperamenttisemmankin lapsen kasvattaa niin, että sen kanssa pärjää.
Osa hokee kädet pystyssä, että ei sille voi mitään, kun se on haastava lapsi. Se nyt vain puree ja uhkailee potkia vieraita ja hakkaa niitä. Voi voi, kun se on niin haastava.
Se hokema, että vanhemmuus on hukassa, on niin totta. Lto.t huokailee, että nykyään päiväkotiin tulevat lapset ovat niin rajattomia, ettei tosikaan ja vanhemmat avuttomia.
Onneksi olen osannut kasvattaa tempperamenttisista lapsistani fiksuja nuoria. Johan senyt lapsikin kokee turvattomuutta, jos äiti mölisee, että ei pärjää sun kans, sut on pakko panna päiväkotiin, kun me emme tule toimeen sinun kanssa.
Kyllä pitäisi sentään 3 vuotiaan kanssa tulla toimeen. Tulee aika kamala tulevaisuus jos nyt on jo toivo menetetty.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 16:08"]
Tässä tapauksessa virikehoito olisi hyvä. Lapsesi kaipaa ikäistensä leikkiseuraa ja sosiaalisten taitojen opettelua. Vie hänet päiväkotiin, oman etunsa vuoksi.
[/quote]
Tosi kivaa meidän töissäkäyvien lapsille tuoda tuollainen kasvattamaton raivopää puremaan ja hakkaamaan toisia lapsia.
Jos opettaisit sen kakaran tavoille, ennen kuin tuot sen toisten riesaksi. Vituttaa kakarat, jotka hoidossa puree ja hakkaa pienempiä, kun vanhemmat vain kitisee ja vinkuu ja levittää käsiään.
[/quote]
Lapsi käyttäytyy muualla kun kotona. Kerhonohjaajien mukaan on erittäin hyvin käyttäytyvä ja muiden kanssa hyvin toimeentuleva poika. Siis osaa käyttäytyä. Kotona ei halua. Tämä muuten näyttää että hän ei ole erityislapsi, vaan haastava luonne.
ap
[/quote]
Haastava sille, joka ei osaa laittaa rajoja. Kerhontädit osaa. Sinä et.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 16:08"]
Tässä tapauksessa virikehoito olisi hyvä. Lapsesi kaipaa ikäistensä leikkiseuraa ja sosiaalisten taitojen opettelua. Vie hänet päiväkotiin, oman etunsa vuoksi.
[/quote]
Tosi kivaa meidän töissäkäyvien lapsille tuoda tuollainen kasvattamaton raivopää puremaan ja hakkaamaan toisia lapsia.
Jos opettaisit sen kakaran tavoille, ennen kuin tuot sen toisten riesaksi. Vituttaa kakarat, jotka hoidossa puree ja hakkaa pienempiä, kun vanhemmat vain kitisee ja vinkuu ja levittää käsiään.
[/quote]
Lapsi käyttäytyy muualla kun kotona. Kerhonohjaajien mukaan on erittäin hyvin käyttäytyvä ja muiden kanssa hyvin toimeentuleva poika. Siis osaa käyttäytyä. Kotona ei halua. Tämä muuten näyttää että hän ei ole erityislapsi, vaan haastava luonne.
ap
[/quote]
Haastava sille, joka ei osaa laittaa rajoja. Kerhontädit osaa. Sinä et.
niin mutta kyllä ap varmaan on ollut mukana jossain kerhossa tms. että näkee kuinka lapsi toimii.
entä toimisko se että kun ap teet ruokaa tai jotain tärkeää, lupaa lapselle että ole kiltisti, pois siskon läheltä, tehdään jotain yhdessä, muovaillaan tms kun olet valmis,? tai pikkuinen pussi jotain tavaraa mitä ei saa pienemmälle antaa, niin saa tutkia pöydän vieressä.?
liimailla ja askarella kun odottaa sua ja sitten menet siskon kanssakin vaikka siihen lopuksi.
Ap,totuus on se, että et osaa kasvattaa lasta. Tiedän, että kuulostaa ikävälle, mutta sinun täytyy ymmärtää se. Nyt on aika pyytää apua kasvatusasioissa. Muuten teille tulee helvetillinen elämä. Lapsen kasvatus ei aina ole helppoa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:51"]
Minultakin ymmärrystä ap:lle. Olet saanut täällä roskaa niskaasi... Minulla on 3 lasta, kaksi helppoa ja yksi vaativa. On niin helppoa moittia johdonmukaisuudesta yms. Kaikki eivät tiedä, että kaikki keinot eivät toimi kaikilla lapsilla. Esim. moni haastava lapsi menee entistä enemmän kierroksille, ja raivo ja lapsen hätä itsensä kanssa vaan kasvaa jäähyistä yms.
Meillä jäähyt eivät ole olleet käytössä, vaan haastava lapsi on välillä kyllä nostettu rauhoittumaan, mutta ihan hetkeksi. Ainoa keino mikä tuntuu toimivan, on KUUNTELU, ja ymmärtäminen, ja samanaikaisesti säännöistä kiinnipitäminen. Ainakin meidän lapsi on perustyytymätön. Ollut sitä jo pikkuvauvasta lähtien, ja on edelleen 7-vuotiaana. On vanhemmille rasittavaa, mutta tällainen lapsi nyt vaan on meille annettu :) Toki etsin myös omia kipukohtiani, esim. kyselen itseltäni, miksi tämä haastava ottaa itseäni niin päähän välillä.
Perustyytymättömyys ilmenee mm siten, että herää aina "väärällä jalalla". Jo vauvana heräsi aina happamana, ei iloisena, kuten vauvat yleensä. Edelleen lapsi on monesta asiasta tyytymätön ja on tosi rankkaa, kun mikään tekeminen ei ole lapsesta kivaa. Kavereiden kanssa kyllä viihtyy aina.
Itse en olisi jaksanut, jos tämä (keskimmäinen) lapsi ei olisi ollut päiväkodissa. Hän oli päiväkodissa kun kuopus syntyi ja jatkoi siellä myös vauvan synnyttyä. Lapsi rakastaa päiväkotiaan ja minä toden totta tarvitsen taukoa lapsesta.
Minä en ymmärrä sitä, että tarjotaan jotain kerhoa ikään kuin päiväkotia parempana vaihtoehtona. Päiväkoti on systemaattisempaa, opettajat koulutetumpia ja heillä on paljon enemmän resursseja toimia haastavan lapsen kanssa. Päiväkodista saat myös perspektiiviä lapsesi käytökseen ja neuvoja kotiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Joten, jos olet hyvin väsynyt lapsesi kanssa, niin laittaisin kokopäivähoitoon vaikka 3 päivää viikossa. Lähes kaikki lapset viihtyvät päiväkodissa jo tuossa iässä ja joka tapauksessa kaipaavat päivittän leikkikavereita, jota vauvasta ei valitettavasti vielä ole.
Älä tunne huonoa omaatuntoa.
[/quote]
Kiitos paljon vastauksesta. Olen kovin väsynyt ja tarvitsen taukoa ollakseni jatkossa hänelle jaksava ja johdonmukainen äiti. Toit esiin hyvän huomion että teilläkään kaikki lapset eivät ole tällaisia vaikka asuvat samassa kodissa eli syy ei voi olla teissä vanhemmissa, jotkut lapset vaan ovat haastavia. Ei siihen välttämättä tarvita mitään kasvatusvirhettä tai muuten paskaa vanhemmuutta että lapsen käytös on huonoa.
Taidan todellakin ruveta etsimään hyvää osa-aikaista hoitopaikkaa lapselle. :)
[/quote]
Mä en muuten ymmärrä sitäkään, mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että omassa toiminnassakin voisi olla jotain vikaa. En mä ainakaan kuvittele olevani täydellinen kasvattaja, ja olen aina valmis muuttamaan omia toimintatapojani, jos vanhat tavat selvästikään eivät toimi.
Sitäkään en ap:n teksteistä tajua, että jos hän tietää lapsensa hyökkäilevän koko ajan siskonsa kimppuun, miksi antaa sen tapahtua? Pitää sille isommalle vähän aikaa todella tiukkaa kuria sen kimppuun käymisen suhteen, eli niin että lupaa kysymättä ei mene edes lähelle, tai jos on menossa, puuttuu heti ja menee mukana katsomaan mitä tapahtuu. Se kun on oikeasti lastensuojeluasia, jos sisarus koko ajan pääsee satuttamaan pienempää. Ja se jos mikä on sitä huonoa vanhemmuutta. Jos et pysty lopettamana käytöstä, on velvollisuutesi sitten estää se tavalla tai toisella.
[/quote]
Tähän vastaan että tottakai olen avoin uusille toimintatavoille. Mutta kun ei keksi mikä se on joka on pielessä, on jo neuvolassa kuvaillut tarkkaan miten kasvattaa ja vikaa ei ole löydetty, ja kokeillut kaikkea ja mikään ei toimi alkaa väsyä ja turhautua ja masentua.
Ja tuohon siskon satuttamiseen vastaan että olen heidän kanssaan koko päivän, mutta joskus on vastattava puhelimeen, tai laitettava ruokaa ja käytävä vessassa, tilanteen estäminen edellyttäisi ihan joka ikinen hetki siskon vieressä olemista ja voit vaan kuvitella miten hankala tämä olisi toteuttaa. Miten pidät kaksi pientä lasta erossa koko päivän kun hoidat niitä yksin eikä kumpaakaan voi jättää vahtimatta? Ei ole realistinen vaihtoehto. Voi vaan rankaista kun se tapahtuu ja tietysti estää jos on siinä ihan vieressä.
Kerran on mieheni pinna palanut ja hän on työntänyt veljen siskon päältä pois niin rajusti että poika horjahti ja löi vahingossa päänsä pöydän kulmaan (poika oli juuri purrut siskonsa käden verille). Mitään hyvää tästä ei seurannut eikä poika muuttanut käytöstään vaikka häntä sattui. Väkivalta ei ole oikea ratkaisu, mutta mikä sitten on?? SItä minä tänne tulin kysymään mutta monet, paitsi ne muutamat joilla on samantapainen lapsi, eivät näytä ymmärtämään että joskus vaikka tekee kaikkensa, lapsi ei tottele eikä käyttäydy hyvin.
Aion laittaa lapsen päiväkotiin ja antaa ammattilaisten kasvattaa häntä vähän aikaa ja katsoa saavatko tuloksia. Ehkä he huomaavat jotain mitä minä en, tai osaavat lapseen tutustuttua neuvoa mitä hän tarvitsee. Jonkinlaista apua me tarvitaan, seuraavaa sarjamurhaajaa en nimittäin halua kasvattaa.
ap