Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun tasapuolisuuden nimissä hoitaa kaikki lapsenlapseni?
26.07.2013 |
Olen noin viisikymppinen mummo jolla on vähän alle kouluikäinen ja vastasyntynyt lapsenlapsi. Kun tämä vanhempi lapsi syntyi pojallani ja miniälläni oli (ja on edelleenkin) monenlaista ongelmaa elämänhallinnassa. Ovat työttömiä ja olutkin maistuu. Miniälläni oli myös synnytyksen jälkeinen masennus. Jotenkin ajauduin silloin hoitamaan tätä lasta paljon (monta kertaa viikossa/ lähes kaikki viikonloput/ loma-ajat) ja olen jatkanut sitä kaikki nämä vuodet. Ikää kun tulee väsynkin välillä mutta tästä lapsesta on tullut niin rakas, että enemmän koen saaneeni kun menettänyt häntä hoitaessani.
Mutta sitten ongelmaani. Tyttäreni ja hänen miehensä saivat odotetun ja harkiten tehdyn vauvan. Heillä omat asiat erittäin hyvin. Ovat työssä käyviä omistavat asuntonsa, ei ongelmia raha-asioissa, ei alkoholiongelmaa jne. Ovat harrastaneet/matkustelleet/ käyneet kulttuuririennoissa ja kavereidensa kanssa kaikenlaisissa tapahtumissa. Kun odotusaikana sanoin että nyt teille alkaa sitten erilainen elämänjakso kun vauva tulee niin tyttäreni sanoi jo silloin että: " Miksi elämämme muuttuisi, meillähän on tuttu ja turvallinen hoitaja lapsellemme jatkuvasti" Ymmärsin hänen tarkoittavan minua mutta pidin asiaa "vitsinä" mutta nyt kun vauva on alle kuukauden ikäinen he toisivat hänet viikonlopuksi hoitoon minulle. Kun kummastelin että miksi näin pienenä niin tyttäreni sanoi että näin pienestähän siinä olet "Eetunkin" hoitanut ja tasapuolisuuden nimissä sinun pitää hoitaa myös meidän vauvaa saman verran tai olet tosi puolueellinen äiti!
No lupasin hoitaa pikkuista mutta en ymmärrä miksi minun oletaan hoitavan "hyvään perheeseen" syntynyttä lapsenlastani saman verran kun paljosta perushoivastakin valílle jäänyttä vanhempaa lapsenlastani.
Näinkö tasan "nallekarkkien" on todella mentävä? Minulla on vielä kaksi muutakin lasta joten näinkö minun loppuelämäni kuluu..
Kommentit (168)
Mikä jaksava se on? 50-vuotiaana valittaa olevansa raakki.
Ja yhteiskunnan pitää puuttua, jos kasvatustyö menee metsään kuten ap:lla poikansa kanssa meni. Nyt hän vain sitten ryssi vielä toisessakin polvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:54"]
Mikä jaksava se on? 50-vuotiaana valittaa olevansa raakki.
Ja yhteiskunnan pitää puuttua, jos kasvatustyö menee metsään kuten ap:lla poikansa kanssa meni. Nyt hän vain sitten ryssi vielä toisessakin polvessa.
[/quote]
Onhan mummo ollut jaksava, kun on hoitanut pojanpoikaa niin paljon! Mutta mietipä, että jos ihminen on itse työelämässä, panostaa huonossa asemassa olevaan pojanpoikaan, niin varmasti ei enää jaksa hoitaa kaikkia lapsenlapsiaan kokonaisia viikonloppuja vastasyntyneestä asti. Ei kukaan jaksa pyörittää sellaista yhtälöä.
Ja yhteisunnan puuttuminen EI sulje pois mummon hoitamista. Yhteiskunnan pitääkin puuttua, mutta mummon antama hoito, turva ja jatkuvuus ovat silti parasta mitä pieni poika voi saada tuossa tilanteessa. Näin siitä huolimatta mitä apukeinoja yhteiskunta pystyy antamaan. Joissain aikaisemmissa viesteissä mummoa kehoitettiin ulkoistamaan poika yhteiskunnalle, jotta hän voisi alkaa sen sijaan hoitaman tyttären vauvaa säännöllisesti.
P.S. Lapsen alkoholin käyttö tai muu ongelmakäyttäytyminen ei aina todellakaan ole suoraviivaisesti äidin syytä. Niin voi uskotella itselleen, jos omat lapset ovat vielä pieniä tai jos omat lapset ovat hyvin lahjakkaita ja terveitä, eikä heille ei ole osunut kohdalle esim. neurologista haittaa. Jos omille lapsille on kaiken edellämainitun lisäksi sattunut kohdalle hyvät opettajat ja luokkatoverit, eikä heille ole elämän aikana sattunut mitään järkyttäviä tapahtumia tai kiusaamista ja vanhemmat itsekin ovat saaaneet pysyä terveinä, niin silloin kannattaa olla kiitollinen. Ei kannata syyllistää toisia äitejä siitä, että heidän lapsillaan ole kaikki ole mennyt kuin Strömsössä. Mieluumminkin voisi ajatella, että onnellisten ja menestyvien lasten äideillä pitäisi olla voimaa tsempata niitä äitejä, joitka murehtivat lastensa puolesta.
Ap:n käytös on tyypillistä läheisriippuvuutta ja juuri se mahdollistaa alkoholismin.
Tämä avaus kuulostaa provolta, koska näitä asetelmia on täällä paljon puitu. Toisekseen ihmettelen tyttären "käytöstä", eikö hänellä ole tahto näyttää, että he kyllä pärjäävät lapsensa kanssa? Kuka täyspäinen äiti tuo alle kuukauden vanhan lapsen mummolaan hoitoon?
Mutta jos tämä ei ole provo, haluaisin auttaa ap:tä muutamalla kysymyksellä/kommentilla. Minä olen se kunnollinen perheenäiti, joka on muutaman vuoden joutunut seuraamaan vastaavaa kuviota omassa suvussani.
Minusta sinun mummona pitäisi ehdottomasti nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta. Tytär tarvitsisi ja olisi tarvinnut jo paljon aiemminkin selitystä siitä, miksi autat toista perhettä niin paljon. Kenties keskustelu olisi avartanut sinunkin käsityksiäsi. Itse aion omille lapsilleni sanoa, että jos minusta tulee mummo, pyrin olemaan tasapuolisempi kuin heidän mummonsa kykenee olemaan. Miksi tytölläsi on noin kauhea trauma veljenpojastaan, vaikka hänellä ei omia lapsia ole vielä ollutkaan?
Tytär saattaa jopa olla mustasukkainen huomiostasi. Miniän tarpeet näyttävät menevän hänen tarpeidensa edelle. Kuvittelisin, että Eetusta on tullut suvun keskipiste, sehän tekee lapselle kaiketi hyvää.
Lapsi on nyt kuuden ja sinä olet mahdollistanut hoitoavullasi vanhempien holtittoman käytöksen jatkumisen. Olut maistuu varmaan tulevaisuudessakin. Isovanhempien on vaikea auttaa tällaisissa tapauksissa siinä mielessä, että hoitoapu ei poista itse ongelmaa, juomiseen on lähiomaisena hankala puuttua. Vanhemmat olisivat tarvinneet tukea vanhemmuuteensa jo aikoja sitten, sitä olisi kenties (tai sitten ei) neuvolan kautta saatava perhetyön tukitoimi voinut tuoda. Ulkopuolisen puuttuminen asiaan on aivan eri asia kuin mummon hoitoapu, silloin täytyy edes yrittää ryhdistäytyä. Mielestäni tällaisissa tapauksissa isovanhempikin voisi olla yhteydessä neuvolaan ja kysyä apua.
Lasten samanarvoisuus. Tyttäresi lapsi tarvitsee isovanhempiaan, vaikka onkin kunnollisesta kodista. Hyvä koti ei poista tätä tarvetta. Minulle on yritetty sanoa, että lapsi ei tarvitse isovanhempiaan, koska hänellä on sisaruksia (varrattuna siihen, että holtittoman perheen ainokaisella "ei ole ketään"). Niin väärin. Jatkossa panosta tähän asiaan. Ja isosti. Se ei tarkoita maksimaalista hoitoapua vaan kiinnostusta, rakkautta, halua olla tämäkin lapsen kanssa.
Tämmöistä tällä kertaa.
Ymmärrän ap:ta hyvin! Oma mummuni hoiti tätini lapsia aivan tajuttomia määriä niiden ollessa pieniä. Mummu oikein valitti asiasta isälle ja sedälle, muttei sanonut tyttärelleen mitään. Kysymys oli verenpaineesta kärsivästä, ylipainoisesta kuusikymppisestä, joka teki hoitotyön pitkälti yksin, koska isoisä oli silloin viikot keikkatöissä. Puhutaan vielä 70-luvun alusta ja vaipatkin pesi käsin. Varmaan ihan siitä syystä sairastui pahasti hiukan myöhemmin. Ensin syntyi yksi lapsi, jota mummu hoiti viikot ja viikonloput. Aamusta iltaan ja yöt päälle. Tätistä lapset oli kivoja ja teki heti perään toisen, joten mummu hoiti sitten kahta. Lasten ollessa 3 ja 4 sai pahan sairaskohtauksen, jonka jälkeen täti joutui itse alkamaan hoitotöihin.
Ei mua ja siskoa tai niitä sedän lapsia hoidettu koskaan. Meillä se otettiin ihan sillai, että täti on heikko astia ja mummun oli pakko ottaa vastuuta, ettei lapsia laiteta lastenkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:59"]
Mun lapseni oli 1. kertaa isovanhemmillaan yltä, kun oli melkein 2 v. Tutut porukat, välimatkaa 2 km.
Hyvä ikä. Vähän pienempänäkin olisi saanut mennä, mutta ei ollut aihetta!
[/quote]
En tiedä kumpi on pahempi, viedä kk ikäinen viikonlopuksi hoitoon vai roikkua lapsessaan niin ettei pysty viemään häntä hoitoon ollenkaan. Meinaatko mennä kouluunkin lapsen kanssa kun ei pärjää ilman äitiä?
Musta on ollut raskasta kun miehen siskon perhe on ominut mummon kokonaan itselleen. Sen harvan kerran kun meidän lapset sinne on menneet hetkeksi hoitoon tai vaikka jopa yökulään, pitää tämän toisenkin perheen lapsien olla siellä. Koskaan eivät ole saaneet mummoaan nähdä ilman näitä muita lapsia. Ei meidän lapset tunne mummoaan eivätkä tule tuntemaan. Miehen sisko on varmistanut viimeisen päälle ettei meillä ole jalansijaa siihen mummolaan. Viimeisin silaus oli se kun keksimällä keksi aiheita suuttua minulle ja meillä meni välit ihan kokonaan. En aio enää jalallani astua mummolaan koska minua ei siellä siedetä, on osannut myrkyttää mummonkin mielen mua vastaan. Täysin syyttä.
Näillä siis mennään. Tunnen huiutavaa vääryyttä asian suhteen, en siitä että ettenkö saisi hoitoapua vaan siitä että lapset ei saa oppia tuntemaan mummoaan. On mita parhain mummo, muiden lapsille =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 07:20"]
ap on provo. tyttären kaltaiset ihmiset eivät tosielämässä änkeä lapsiaan väkisin minnekään. Ei edes mummolle. Ei täsmää tämä aloitus.
[/quote]
Voi jumankauta että minua ärsyttää tämänkaltainen ajattelu, ikäänkuin se että jos vanhemmat, käybät töissä tulevat taloudellisesti hyvin toimeen tarkoittaa yksiyhteen sitä että myös lapset hoidetaan itse ja hyvin.
Minun lapsuudenkodissa oli rahaa ja vanhemmat töissä ja muutenkin " kulissit" kunnossa mutta mummot meidätkin hoiti ja hyvä niin sillä vanhempien toimesta oltaisiin hoitamatta jääty!
Näyttää siltä, että kesän jälkeen tämä asia on taas pinnalla :( Vanhempien lomat on lusittu, osa porukoista on saanut lapsivapaata vanhempien avustuksella, osa ei. Me ei.
Tuntuu oikeasti oudolta, että isovanhemmat ovat niin räikeän epäoikeudenmukaisia eivätkä muka huomaa epäkohtaa. Omassa tapauksessani olen kyllä huomannut, että asiaa on alettu selittää mitä mielenkiintoisimmilla syillä ja aika ristiriitaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:21"]
Näyttää siltä, että kesän jälkeen tämä asia on taas pinnalla :( Vanhempien lomat on lusittu, osa porukoista on saanut lapsivapaata vanhempien avustuksella, osa ei. Me ei.
Tuntuu oikeasti oudolta, että isovanhemmat ovat niin räikeän epäoikeudenmukaisia eivätkä muka huomaa epäkohtaa. Omassa tapauksessani olen kyllä huomannut, että asiaa on alettu selittää mitä mielenkiintoisimmilla syillä ja aika ristiriitaisesti.
[/quote]
Minusta tuntuu oudolta, että tarvitaan erikseen jotain "lapsivapaata".Kun päättää hankkia lapsia, voisi miettiä, että niihin sitoudutaan. Lapsiperheenä oleminen on elämäntapa. Ja siihen elämäntapaan ei kuulu vapaat. Kuten myös lypsykarjan pitäminen, siihenkään ei kuulu vapaat. Eikä koiranomistamiseen. Jos vapaata noista tarvitsee, niin maksaa palkatulle henkilölle.
Isoäitini hoiti paljon ensimmäistä lastenlastaan: tämän äiti oli nuori yksinhuoltaja. Meitäkin jonkun verran, toiselta puolelta meillä ei ollut isovanhempia. Nuorimmilla lapsenlapsilla asui toinen mummo lähellä, joten meidän isoäidillä olivat aika vähän. Kenellekään suvussa ei ole tullut mieleenkään, että tässä olisi jotain väärää. Eikä siinä, että tuo ensimmäinen lapsenlapsi on yhä isovanhemmilleni läheisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:59"]
Mun lapseni oli 1. kertaa isovanhemmillaan yltä, kun oli melkein 2 v. Tutut porukat, välimatkaa 2 km.
Hyvä ikä. Vähän pienempänäkin olisi saanut mennä, mutta ei ollut aihetta!
[/quote]
En tiedä kumpi on pahempi, viedä kk ikäinen viikonlopuksi hoitoon vai roikkua lapsessaan niin ettei pysty viemään häntä hoitoon ollenkaan. Meinaatko mennä kouluunkin lapsen kanssa kun ei pärjää ilman äitiä?
[/quote]
Mitä lapsessa roikkumista se on, että ei ole yöhoidossa? Ei meidänkään 3v ole vielä koskaan ollut. Minä ja miehenikin palaamme yöksi kotiin, vaikka voimme hyvin olla päivän erossa toisistamme. Lapsi pääsee yökylään kun sitä itse pyytää.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:59"]
Mun lapseni oli 1. kertaa isovanhemmillaan yltä, kun oli melkein 2 v. Tutut porukat, välimatkaa 2 km.
Hyvä ikä. Vähän pienempänäkin olisi saanut mennä, mutta ei ollut aihetta!
[/quote]
En tiedä kumpi on pahempi, viedä kk ikäinen viikonlopuksi hoitoon vai roikkua lapsessaan niin ettei pysty viemään häntä hoitoon ollenkaan. Meinaatko mennä kouluunkin lapsen kanssa kun ei pärjää ilman äitiä?
[/quote]
Mitä lapsessa roikkumista se on, että ei ole yöhoidossa? Ei meidänkään 3v ole vielä koskaan ollut. Minä ja miehenikin palaamme yöksi kotiin, vaikka voimme hyvin olla päivän erossa toisistamme. Lapsi pääsee yökylään kun sitä itse pyytää.
[/quote]
Miksi lasta ei voi viedä yöksi hoitoon ennen kuin lapsi osaa sitä itse pyytää? Luuletteko olevanne parempia vanhempia jos ette ole yötä erossa lapsesta? Ymmärrän kyllä että ei ole pakko eikä halua, mutta turha on nostaa itseään sen tähden jalustalle. Tärkeintä on lapselle rakastava aikuinen, ei lapsessaan hysteerisesti kiinni pitävä äiti, joka soittelee vielä armeijaankin perään että onhan Pertillä villasukat jalassa kun ei se ole tottunut pärjäämään ilman äitiä.
Onneksi meidän lapsella on rakastava ja hyvä tukiverkosto, että hänet uskaltaa antaa yöksi mummon hoitoon. Lapsi tykkää eikä ole ikinä vierastanut. Ja on paljon reippaampi ja kiltimpi kuin yksikään äidin "itsetunnonkohottaja" joka ei pääse edes pissalle ilman äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa. Kyllä nyt mieleni pahoitin, kun äiti ehti kuolla, ennen kuin minun lapsi syntyi. Olisi niin paljon hoitoapua velkaa, kun ehti hoitaa muiden lapsia. Pitäiskö muori kaivaa haudasta ylös hoitamaan meidän lapsia.
Tätä täytyy kyllä nyt lähteä murehtimaan ja tehdä huomenna asiasta katkera aloitus, että kuinka minua on kohdeltu huonosti, kun äiti kehtasi kuolla, ennen kuin tasasi lastenhoitoavun.
Ps. hoidatteko te viivatikkujälkeläiset sitten vanhempianne kaikki yhtä paljon?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:53"]
meillä on vähän vastaava tilanne suvussa, eli yksi perhe on sössinyt asiansa ja mummo niitä on sitten paikkaillut jo useamman vuoden. Tämä on vienyt niin paljon mummon aikaa ja jaksamista, että yhtään ylimääräistä ei jaksa enää. Joskus ihmettelen että miksi ihmeessä antavat mummon hoitaa niitä lapsia vielä kun tuntuu etttä se räjähtää kohta ja käy käsiksi.
Muita lastenlapsia ei ole koskaan hoitanut, meidän lasta ei minuuttiakaan. Kuvio on erittäin epäreilu sillä sössijät on palkittu nyt ilmaisella lastenvahdilla. Samoin muut lastenlapset ovat menettäneet mummon kokonaan sillä mitään suhdetta ei ole voitu häneen luoda kiireen takia. En kaipaa tuota hoitoapua, mutta lähinnä sitä että lapsi olisi voinut joskus olla mummonsa kanssa ja tutustua häneen.
[/quote]
Kun jollain lapsellasi menee huonosti, tajuat sen. Se on läheisin, ken eniten apua kaipaa. Ei äidin sydän voi jättää lasta heitteille edes aikuisena, jos sillä menee huonosti.
Näin se vain menee, vaikka olisitte kuinka katkeria.
Heikoin on yleensä rakkain.
Läheisriippuvaisella mt-potilaalla ehkä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:02"]
Nyt kun vanhempani ovat kuuskymppisiä ja muut sisarukseni alkavat perheellistyä, niin ajattelin voivani korvata sen avun, jota mahdollisesti sain enemmän, hoitamalla vuorostani sisarusteni lapsia sen verran, että apua tulee heillekin yhtä paljon. Tämä ei tietenkään teidän tapauksessanne toimi, mutta vastavuoroisuus ja tasapuolisuus voidaan saada aikaan monilla eri tavoin.
[/quote]
Voi kun ihanaa, että joku voi ajatella noinkin. Mun sisko on sitä mieltä, että koska hän on aina saanut x määrän hoitoapua, niin totta kai hänen kuuluu saada sama määrä edelleen. Se, että me muut sisarukset alettiin perheellistymään, ei saanut siskoa harventamaan hoidattamistahtia, ajattelee jotenkin niin, että kun hän ehti ensimmäisenä, niin hänellä on suuremmat oikeudet. Eikä todellakaan ikinä ole hetkeäkään hoitanut meidän lapsia, vanhin on jo kymmenvuotias.
Ihana huomata, että jotkut sentään osaavat ottaa muitakin ihmisiä huomioon.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:42"]
Ihan sama kuuluuko hoitamisen mennä tasan vai ei. Mutta se miltä tyttärestäsi tuntuu on se, että sinä syrjit häntä ja hänen lastaan, kun et halua hoitaa häntä yhtä paljon kuin toista lastenlastasi. Tyttäresi ei voi tietää perusteluitasi eikä syitä tilanteeseen, jos et keskustele niistä hänen kanssaan. Tyttäresi on ehkä olettanut, että sinä haluat olla paljon lastenlastesi kanssa, koska olet Eetun kanssakin ollut niin paljon. Hän ei ole osannut kuvitellakaan, että sama hoitointo ei koskekaan hänen lastaan.
Minä olen ollut tyttäresi asemassa. Kuusi vuotta ehdin katkeroitua, kun veljeni lapset olivat kesällä mummolassa neljä viikkoa yökylässä ja meidän vaipattomat leikki-ikäiset samaan aikaan vain muutamia tunteja. Sama jatkui talvisin. Mitään alkoholi- tai mielenterveysongelmia ei minun tai äitimme tiedon mukaan ole.
Kun sitten kuuden vuoden jälkeen äitini vihdoin kertoi, että veljeni on vaatinut hoitoapua joskus röyhkeästikin (mm. sanomalla, että jättää lapset sitten keskenään kotiin), niin sain edes jotain keinoa ymmärtää äitimme epätasapuolista panostusta lastenhoitoon. Ei katkeruus sillä kokonaan lähtenyt, sillä kyllä minäkin hoitoapua todella tarvitsin. Me sitten päädyimme palkkaamaan apua.
Kuitenkin kun tiesin jotain muidenkin näkökulmasta kuin vain omastani, pystyin helpottamaan katkeruuttani sillä, että ajattelin, että kun minä yritin venyä mahdollisimman pitkälle omin voimin ja kun annoin äitimme keskittyä niihin toisiin lapsenlapsiin, niin se koitui niiden lasten hyväksi.
Oikeasti tuo on kuitenkin laiha lohtu. Kyllä meidänkin lapset olisivat kaivanneet mummonsa aikaa väsyneen äidin sijaan. Ja minä olisin enemmän kuin paljon tarvinut omaa aikaakin ja parisuhdeaikaa. Velikin olisi lapsineen pärjännyt aivan yhtä hyvin, mutta jostain syystä häneltä ei vaadittu samanlaista vastuunkantoa kuin minulta.
Kivahan se on nyt tietää, että äiti pitää minua todella paljon vastuullisempana ja luotettavampana kuin veljeä. Mutta silloin kun itse on todella väsynyt arjesta, niin tuollainen ajatuskaan ei yhtään lohduta. Se ihan konkreettinen apu olisi siinä kohtaa paljon arvokkaampaa.
[/quote]
Usko tai älä, mutta minä olen onnellinen, että olen sisaruksista se, kenellä menee hyvin ja olen jaksanut pitää itsestäni niin hyvän huolen, että jaksoin hoitaa itse omat lapseni ja olen hoitanut taloutemme kunnolla.
Ihme homma, kun täällä mammat itkee kateellisena sisarukselleen, kenellä menee kaikki päin persettä.
Jos se noin vaikeaa on, niin ei muuta kuin viinapullo kehiin ja pari sossuilmoitusta ja hommatkaa potkut töistä, niin saatte apua.
Ihmeellistä, että joku kadehtii jopa ihmistä, kenellä menee huonosti.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:56"]
Läheisriippuvaisella mt-potilaalla ehkä.
[/quote]
Eli sinä olet äiti, joka potkaisee lasta perseeseen, jos sillä menee huonosti. No, onhan näitäkin. Juuri talvella tytön kaveri raiskattiin ja kotoa ei tukea tullut. Itki sitten minulle tämän traumansa ja minä yritin häntä auttaa.
Joten uskon kyllä, että on äitejä, joita etoo, jos lapsi ei onnistu tuottamaan hänelle kunniaa ja ei kestä, jos sille käy huonosti. Hylkää, kun pelkää, että joutuu vaivaa näkemään oman lapsensa takia.
En voi ymmärtää, että jotkut vaativat yhteiskunnan hoitavan perheen lapsen sellaisessa tapausessa, että suvussa on jaksava ja rakastava mummo.
Turvallinen lähisukulainen on lapselle hyvä apukeino, parempi esim. useat, lyhytaikaiset huostaanotot. Ja eiköhän mummola ole parempi vaihtoehto kuin vaikkapa perhetyöntekijän hoito. Mummo on tehnyt oikein tarjotessaan rauhallista ja rakastavaa paikkaa. Tietenkin jos on syytä olettaa, että lapsen kotona on vaarallista tai stressaavaa on käännyttävä joka tapauksessa lastensuojelun puoleen, koska onhan kotiolotkin saatava kuntoon.
Mutta ei mummolle voi sanoa, että anna pojanpoika lastensuojelun hoidettavasi, jotta tyttärenlapsi saa takuuvarmasti yhtä monta hoitokertaa!