Pitääkö minun tasapuolisuuden nimissä hoitaa kaikki lapsenlapseni?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 16:42"]

Ihan sama kuuluuko hoitamisen mennä tasan vai ei. Mutta se miltä tyttärestäsi tuntuu on se, että sinä syrjit häntä ja hänen lastaan, kun et halua hoitaa häntä yhtä paljon kuin toista lastenlastasi. Tyttäresi ei voi tietää perusteluitasi eikä syitä tilanteeseen, jos et keskustele niistä hänen kanssaan. Tyttäresi on ehkä olettanut, että sinä haluat olla paljon lastenlastesi kanssa, koska olet Eetun kanssakin ollut niin paljon. Hän ei ole osannut kuvitellakaan, että sama hoitointo ei koskekaan hänen lastaan.

Minä olen ollut tyttäresi asemassa. Kuusi vuotta ehdin katkeroitua, kun veljeni lapset olivat kesällä mummolassa neljä viikkoa yökylässä ja meidän vaipattomat leikki-ikäiset samaan aikaan vain muutamia tunteja. Sama jatkui talvisin. Mitään alkoholi- tai mielenterveysongelmia ei minun tai äitimme tiedon mukaan ole.

Kun sitten kuuden vuoden jälkeen äitini vihdoin kertoi, että veljeni on vaatinut hoitoapua joskus röyhkeästikin (mm. sanomalla, että jättää lapset sitten keskenään kotiin), niin sain edes jotain keinoa ymmärtää äitimme epätasapuolista panostusta lastenhoitoon. Ei katkeruus sillä kokonaan lähtenyt, sillä kyllä minäkin hoitoapua todella tarvitsin. Me sitten päädyimme palkkaamaan apua.

Kuitenkin kun tiesin jotain muidenkin näkökulmasta kuin vain omastani, pystyin helpottamaan katkeruuttani sillä, että ajattelin, että kun minä yritin venyä mahdollisimman pitkälle omin voimin ja kun annoin äitimme keskittyä niihin toisiin lapsenlapsiin, niin se koitui niiden lasten hyväksi.

Oikeasti tuo on kuitenkin laiha lohtu. Kyllä meidänkin lapset olisivat kaivanneet mummonsa aikaa väsyneen äidin sijaan. Ja minä olisin enemmän kuin paljon tarvinut omaa aikaakin ja parisuhdeaikaa. Velikin olisi lapsineen pärjännyt aivan yhtä hyvin, mutta jostain syystä häneltä ei vaadittu samanlaista vastuunkantoa kuin minulta.

Kivahan se on nyt tietää, että äiti pitää minua todella paljon vastuullisempana ja luotettavampana kuin veljeä. Mutta silloin kun itse on todella väsynyt arjesta, niin tuollainen ajatuskaan ei yhtään lohduta. Se ihan konkreettinen apu olisi siinä kohtaa paljon arvokkaampaa.

[/quote]

Usko tai älä, mutta minä olen onnellinen, että olen sisaruksista se, kenellä menee hyvin ja olen jaksanut pitää itsestäni niin hyvän huolen, että jaksoin hoitaa itse omat lapseni ja olen hoitanut taloutemme kunnolla.

Ihme homma, kun täällä mammat itkee kateellisena sisarukselleen, kenellä menee kaikki päin persettä.

Jos se noin vaikeaa on, niin ei muuta kuin viinapullo kehiin ja pari sossuilmoitusta ja hommatkaa potkut töistä, niin saatte apua.

Ihmeellistä, että joku kadehtii jopa ihmistä, kenellä menee huonosti.

[/quote]

Mistä sinä tuosta tekstistäni tulkitsit, että veljelläni menisi jotenkin huonosti? Luepa uudelleen.

Raiskaus on vähän eri asia kuin laiska juoppo, joka nai samanlaisen, eikä edes yritä.

Ja vaikka lapseni raiskattaisiinkin, en hylkäisi niitä joita ei ole raiskattu.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:52"]

Ps. hoidatteko te viivatikkujälkeläiset sitten vanhempianne kaikki yhtä paljon?

[/quote]

Miksi kysyt?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:54"]

Heikoin on yleensä rakkain.

[/quote]

No sehän se sitten on, että kaikki lapset haluaisivat olla se rakkain lapsi. Tai ainakin yhtä rakkaita. Aikuisenakin.

Kyllähän se äkkiseltään tuntuu, että ei niin paljon, mutta silti...

Olen monilapsisesta perheestä ja teininä siskoni alkoi oirehtia. Minä oli vanhin tytöistä ja jouduin aina olemaan se vahvin. Sama on jatkunut sitten läpi elmän...koska olen vahvin ( vaikken ole) olen jäänyt vaille kaikkea ja jopa minun opintolainallani siskoni matkusti ulkomaille. Elikkä siitä rangaistaan, että huolehdin muista.

Joo, meillä myös on paapottu pikkusiskoa. Minä olen aina ollut se pärjääjä. Ikinä ei ole kysytty miten jaksan tai onko minulla vaikeuksia. Kun siarastuin vakavasti, ainoa mitä sanottiiin oli se, että pikkusiskolle ei saa kertoa, ettei se stressaannu. Lapetkin olisi pitänyt jakaa, kun pikkusiskolla ei ole...

Minä yhdyn niihin mielipiteisiin, joiden mukaan Eetun perhettä pitäisi auttaa kokonaisvaltaisesti eikä vain tekohengittää. Sillä nythän se alkaa näkymään mitä se tekohengittäminen tekee. Se sairastuttaa pikkuhiljaa koko suvun, kun alkoholistiperheen poika tulevan serkussarjan vanhimpana opettaa serkuilleen kaiken maailman kierot ajattelutavat, jotka hän on elämänsä varrella oppinut.

Ei muu suku ole valmis katsomaan kaikkea läpi sormien, vaikka mummo katsookin. Lopputuloksena välit on menneet kaikilla kaikkiin, kun suku on uupunut tuohon tekohengittämiseen.

Minä yhdyn niihin mielipiteisiin, joiden mukaan Eetun perhettä pitäisi auttaa kokonaisvaltaisesti eikä vain tekohengittää. Sillä nythän se alkaa näkymään mitä se tekohengittäminen tekee. Se sairastuttaa pikkuhiljaa koko suvun, kun alkoholistiperheen poika tulevan serkussarjan vanhimpana opettaa serkuilleen kaiken maailman kierot ajattelutavat, jotka hän on elämänsä varrella oppinut.

Ei muu suku ole valmis katsomaan kaikkea läpi sormien, vaikka mummo katsookin. Lopputuloksena välit on menneet kaikilla kaikkiin, kun suku on uupunut tuohon tekohengittämiseen.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:52"]

Kamalaa. Kyllä nyt mieleni pahoitin, kun äiti ehti kuolla, ennen kuin minun lapsi syntyi. Olisi niin paljon hoitoapua velkaa, kun ehti hoitaa muiden lapsia. Pitäiskö muori kaivaa haudasta ylös hoitamaan meidän lapsia.

Tätä täytyy kyllä nyt lähteä murehtimaan ja tehdä huomenna asiasta katkera aloitus, että kuinka minua on kohdeltu huonosti, kun äiti kehtasi kuolla, ennen kuin tasasi lastenhoitoavun.

Ps. hoidatteko te viivatikkujälkeläiset sitten vanhempianne kaikki yhtä paljon?

[/quote]

Sinulla on epätasa-arvoon selkeä syy. Ap:llakin on siihen selkeä syy. Mutta kaikilla ei ole, jolloin tunnelmat ovat tyystin toisenlaiset. Eikä ap:kaan ole vastannut, että onko se selkeä syy tyttären tiedossa vai onko asiaa piiloteltu, kuten alkoholismin kanssa usein tehdään.

Hmmm. Kyllähän tämä asia vain ketjun perusteella ja sellaiselle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta, helposti vaikuttaa lapselliselta.

Mutta sitten kun siinä tilanteessa on itse, niin kyllä siinä tyhmempikin alkaa miettimään, että miksi toisia lapsia hoidetaan enemmän kuin toisia.

Olenpas minä saanut paljon kommentteja ongelmaani. Sen verran vielä täsmennystä, että tyttäreni tietää veljensä perheen tilanteen -asumme kaikki samalla paikkakunnalla. Ja kerroin toki tyttärelleni , että hoidan toki heidänkin pikkuistaan mutta en todellakaan jaksa hoitaa siinä määrin kun "Eetua" olen hoitanut ja hoidan. Aion todellakin olla osa myös tämän pikkuisen vauvan elämää, mutta ilman jatkuvaa huolta, vastuuta yms. ,mutta tämä ei tyttärelleni riitä vaan määrä täytyy olla sama kuin veljen lapsella. 

Te jotka olette sitä mieltä että minun olisi pitänyt tehdä " Eetun" kotioloista ls- ilmoitus niin käsi sydämmelle, kuinka moni teistä tekisi sen ilmoituksen jos omalla tuellanne saisitte lapsen olon ja asiat kutakuinkin hyvälle mallille. Korostan ettei poikani perheessä ole väkivaltaa eikä mitään huume/juoppokämppää.

Olen ehkä toiminut väärin kun olen lapsenlapsestani huolta pitänyt kun vanhemmat ei aina jaksa, mutta toisin en tekisi nytkään jos valita pitäisi. 

Tyttäreni ei ole koskaan kritisoinut sitä että hoidan "Eetua"  mutta nyt hän on vain järkähtämättömästi sitä mieltä että hänenkin vauvaa täytyy hoitaa yhtä paljon. Olen aika hämmentynyt ja surullinenkin tästä asiasta ja miten suuri soppa tästä vielä kehkeytyy   Sitä odotellessa  

ap

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 18:09"]

Rakkaus on sitä, että antaa aikaa läheisilleen. J

[/quote]

Niin. Ja äidinrakkautta on se, että antaa aikaa vastasyntyneelle vauvalleen eikä ole heti lykkäämässä sitä muille hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 21:26"]

Olenpas minä saanut paljon kommentteja ongelmaani. Sen verran vielä täsmennystä, että tyttäreni tietää veljensä perheen tilanteen -asumme kaikki samalla paikkakunnalla. Ja kerroin toki tyttärelleni , että hoidan toki heidänkin pikkuistaan mutta en todellakaan jaksa hoitaa siinä määrin kun "Eetua" olen hoitanut ja hoidan. Aion todellakin olla osa myös tämän pikkuisen vauvan elämää, mutta ilman jatkuvaa huolta, vastuuta yms. ,mutta tämä ei tyttärelleni riitä vaan määrä täytyy olla sama kuin veljen lapsella. 

Te jotka olette sitä mieltä että minun olisi pitänyt tehdä " Eetun" kotioloista ls- ilmoitus niin käsi sydämmelle, kuinka moni teistä tekisi sen ilmoituksen jos omalla tuellanne saisitte lapsen olon ja asiat kutakuinkin hyvälle mallille. Korostan ettei poikani perheessä ole väkivaltaa eikä mitään huume/juoppokämppää.

Olen ehkä toiminut väärin kun olen lapsenlapsestani huolta pitänyt kun vanhemmat ei aina jaksa, mutta toisin en tekisi nytkään jos valita pitäisi. 

Tyttäreni ei ole koskaan kritisoinut sitä että hoidan "Eetua"  mutta nyt hän on vain järkähtämättömästi sitä mieltä että hänenkin vauvaa täytyy hoitaa yhtä paljon. Olen aika hämmentynyt ja surullinenkin tästä asiasta ja miten suuri soppa tästä vielä kehkeytyy   Sitä odotellessa  

ap

[/quote]

Vaikea tilanne kaikkiaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tyttäresi käytös on nyt aika itsekästä. Tosin hän on hormonihuuruissa vielä raskaudesta ja äitiydestä. Sitä kyllä ihmettelen, että hän on valmis jättämään noin pienen vauvan yöhoitoon...

Toivottavasti saatte jonkin kompromissin tilanteeseen. Tietenkään et voi täysipäiväisesti alkaa hoitamaan vastasyntynyttä. Olet kuitenkin ilmaissut tyttärellesi, että olet apuna ja tukena, se on tärkeää.

Niin Eetulle kuin vauvallekin (ja mahdollisille tuleville lapsenlapsille) on tärkeää, että heillä on turvallinen ja rakastava mummo. Tsemppiä!

Minä lähtisin myös purkamaan tätä sitä kautta, että tyttärelläsi ei voi olla asiat ollenkaan kunnossa, kun olisi valmis laittamaan lapsensa pois 1kk:n iässä kokonaiseksi viikonlopuksi

Minä lähtisin myös purkamaan tätä sitä kautta, että tyttärelläsi ei voi olla asiat ollenkaan kunnossa, kun olisi valmis laittamaan lapsensa pois 1kk:n iässä kokonaiseksi viikonlopuksi

Näin juuri. Mun on tosi vaikea uskoa, että normaali, ilmeisesti koulutettukin nykyäiti haluaa vauvansa heti yöhoitoon (tai jopa kahden yön hoitoon). Kiintymyssuhteen tärkeydestä ja varhaisten erojen vaikutuksista kyllä puhutaan neuvolassa nykyään. Onko kyse siitä, että tytär jotenkin "testaa" äitiään tuolla vkl-hoitoasialla, että rakastaako äiti häntä yhtä paljon. Tai haluaa varmistaa, että äiti rakastaa hänen lastaan yhtä paljon kuin veljen. Esikoisen äidit ovat usein tosi herkkiä oman lapsen ainutlaatuisuudesta, ja näin pitää ollakin.

Mutta itse mummona ehkä pitäisin tuota viikonloppuhoitoehdotusta vähän vitsinä, ja naurahtaen sanoisin, että ihanahan se olisi pientä hoitaa, mutta katsotaan sitten kun on vähän isompi ja ehkä aloitetaan vähän lyhyemmästä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 21:46"]

Minä lähtisin myös purkamaan tätä sitä kautta, että tyttärelläsi ei voi olla asiat ollenkaan kunnossa, kun olisi valmis laittamaan lapsensa pois 1kk:n iässä kokonaiseksi viikonlopuksi

[/quote]

Täällä on nyt kiintymyssuhdeismiä, että patologinen äiti vaan voisi lapsensa laittaa 1 kk iässä hoitoon viikonlopuksi. Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Esimerkiksi kaikki eivät tiedä tai usko kyseisestä teoriaperinteestä.

Ap:n tytär on luultavasti jo suunnitellut lapsen hankkimista mielessä varma asetelma, että mummi hoitaa. Hän ei meinaa hyväksyä, että hänellä olikin ehkä väärä käsitys. 

Onko ap tyttäresi aina ollut luonteeltaan tuollainen? Vai voisiko raskaushormonit vaikuttaa asiaan?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olin esikoisen syntymän jälkeen aikamoinen jäärä ja joissain tunteisiin vahvasti vaikuttavissa asioissa todella ehdoton ja epälooginen. Todellinen luonteeni on kuitenkin aivan toisenlainen.

Nyt kuopukseni ollessa 2v. täytyy myöntää, että joskus naurattaa ja joskus hävettää hormonihuuruiset oikkuni. Nyt olen kuitenkin tasapainoinen järki-ihminen ollut jo hyvän aikaa :)

Onnea uudesta lapsenlapsesta! Onpa kinkkinen tilanne, ymmärtäähän sen, että isovanhempaa jo mietityttää oma jaksaminen. Pystyisitkö ap kuitenkin katsoa tilannetta hetken tyttäresi näkökulmasta? Hän on juuri saanut ensimmäisen lapsensa, ja on todella ison elämänmuutoksen keskellä. Kuten varmaan muistat, ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella intensiivisiä, hullua hormonihumalaista aikaa valvomisineen.  Vauvan hoito on tosi rankkaa kun kaikki on uutta, oli tuore vanhempi kuinka hyvinmenestynyt elämässään tahansa. Minusta kuulostaa siltä, että tyttäresi kaipaa nyt apuasi ja tukeasi. 1kk vauvan vieminen hoitoon eroon vanhemmista ei ole ihan tavallista, pitäisin sellaisesta puhumista hätähuutona. Vetoaminen veljen lapsen hoitomääriin on ehkä vain tapa perustella asiaa - avun pyytäminen ei ole aina ihan helppoa. Pystyisitkö unohtamaan hetkeksi "nallekarkkien" jakamisen ja koko ajatuksen siitä miten apu jakautuu ja kuuntelemaan tytärtäsi? On turha tässä vaiheessa ennakoida sitä miten uutta vauvaa jatkossa hoidetan tai laskeskella menneitä hoitotunteja, kun kyse on kokonaan uudesta lapsesta. 

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:04"]

Olen  noin viisikymppinen mummo jolla on vähän alle kouluikäinen ja vastasyntynyt lapsenlapsi. Kun tämä vanhempi lapsi syntyi pojallani ja miniälläni oli (ja on edelleenkin) monenlaista ongelmaa elämänhallinnassa. Ovat työttömiä ja olutkin maistuu. Miniälläni oli myös synnytyksen jälkeinen masennus. Jotenkin ajauduin silloin hoitamaan tätä lasta paljon (monta kertaa viikossa/ lähes kaikki viikonloput/ loma-ajat) ja olen jatkanut sitä kaikki nämä vuodet. Ikää kun tulee väsynkin välillä mutta tästä lapsesta on tullut niin rakas, että enemmän koen saaneeni kun menettänyt häntä hoitaessani.

Mutta sitten ongelmaani. Tyttäreni ja hänen miehensä saivat odotetun ja harkiten tehdyn vauvan. Heillä omat asiat erittäin hyvin. Ovat työssä käyviä omistavat asuntonsa, ei ongelmia raha-asioissa, ei alkoholiongelmaa jne. Ovat harrastaneet/matkustelleet/ käyneet kulttuuririennoissa ja kavereidensa kanssa kaikenlaisissa tapahtumissa. Kun odotusaikana sanoin että nyt teille alkaa sitten erilainen elämänjakso kun vauva tulee niin tyttäreni sanoi jo silloin että: " Miksi elämämme muuttuisi, meillähän on tuttu ja turvallinen hoitaja lapsellemme jatkuvasti"  Ymmärsin hänen tarkoittavan minua mutta pidin asiaa "vitsinä" mutta nyt kun vauva on alle kuukauden ikäinen he toisivat hänet viikonlopuksi hoitoon minulle. Kun kummastelin että miksi näin pienenä niin tyttäreni sanoi että näin pienestähän siinä olet "Eetunkin" hoitanut ja tasapuolisuuden nimissä sinun pitää hoitaa myös meidän vauvaa saman verran tai olet tosi  puolueellinen äiti!

No lupasin hoitaa pikkuista mutta en ymmärrä miksi minun oletaan hoitavan "hyvään perheeseen" syntynyttä lapsenlastani saman verran kun paljosta perushoivastakin valílle jäänyttä vanhempaa lapsenlastani. 

Näinkö tasan "nallekarkkien" on todella mentävä? Minulla on vielä kaksi muutakin lasta joten näinkö minun loppuelämäni kuluu..

[/quote]Sun täytyy olla myös itsekäs ja harrastaa omia juttuja. Ei pidä olla alvariinsa lapsenvahtina. Sulla on oma elämäkin, toivottavasti. Sanot välillä että et pääse .