Lue keskustelun säännöt.
Täydellinen kuvaus salarakkaudesta Anna Puun biisissä Säännöt rakkaudelle
02.02.2013 |
Kipeä kaipaus, kun ei halua valehdella ja loukata rakkaimpiaan eli aviopuolisoita. Salarakkaus kuvataan aina likaisena seksisuhteena, mutta joskus kyseessä voi olla hyvin vahvasta tunteesta, rakkaudesta. Oman puolison kanssa voi jatkaa yhdessä, vaikka voimakkain tunne on jotain toista kohtaan. Tunteille ei edes voi mitään, niitä ei voi kieltää.
Kommentit (93)
Itsekin olen samansuuntaisessa tilanteessa kuin laulussa lauletaan; varattu ja ihastunut/rakastunut varattuun mieheen. Kummallakin on oma hyvä parisuhde ja tiedämme että parasta olisi että ei pidettäisi enää yhteyttä, mutta emme voi luopua toisistamme. Yritämme vain pitää yhteyttä harvoin ja nähdä vielä harvemmin. Kunpa emme olisi ikinä tavanneetkaan!!! Emme ole edenneet suutelua pidemmälle, vaikka molemmilla tekisi mieli rikkoa sääntö numero kaks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen sana on että minähahmo ja se toinen ovat toistensa sielunkumppanit jotka rakastavat toisiaan, mutta eipä siitä mitään puolisolle kerrota, vaan päätetään että he sitten elävät tämän valheen kanssa.
Toisen ihmisen elämä menee siinä sivussa sitten viemäristä alas, mutta siitähän ei tämä vedättäjä välitä, vaan pitää itseään kovinkin hyveellisenä kun syvästi rakastaa toista eikä kerro.
Jos noin kovasti toista rakastetaan niin sitten erotaan siitä edellisestä, tai ainakin kerrotaan hänelle jotta hän voi sitten vetää siitä omat johtopäätöksensä.
En ikinä antaisi anteeksi sitä että minua vedätettäisiin muka hyvässä avioliitossa vuosikausia niin että toinen samalla koko ajan tuntisi olevansa luotu jollekulle toiselle, jonka kanssa sitten sopisivat näitä "sääntöjään" kiinnijäämisen estämiseksi.
sitä että oletkin vain toiseksi paras puolisollesi?? Jos hän ei sitä sinulle mitenkään osoita...
Jos hän on kuitenkin kaikin tavoin ollut hyvä puoliso; arvostanut tekemisiäsi, osoittanut kiintymyksensä, rakastelee kanssasi, hoitaa kodin, työn ja lapset kiitettävästi. Haaveilee kanssasi tulevaisuudesta, rakentaa nykyisyyttä, tekee parhaansa sinun hyvinvointisi eteen arjessa...
Miten voisit tietää hänen ajatuksistaan ja sydämensä sijainnista?? Ja kärsiä siitä muka?
Osuva on otsikko. Todellakin täydellinen kuvaus. Itsellä myös kokemusta tästä. Kumpikin onnellisia tahoillaan. Lapset, autot, asuntolainat ja mikä tärkeintä hyvät puolisot joita rakastamme ja onnelliset elämät. Molemmilla. Kumpikaan ei ole halukas luopumaan kaikesta. Olemmekin sanattomasta sopimuksesta koittaneet välttää tilanteita jossa olemme samassa tilassa. Välillä mennyt yli vuosi edellisestä tapaamisesta "mutta henk koht kokemusta on siitä, että se ihastus..rakastus.. ei se mihinkään laimene.. se piinaa ja hiertää". Samat kaverit kuitenkin on ja edelleen jos joskus osuu samaan paikkaan veto on todella voimakas. Vaikka sormet koskettavat takkia naulasta otettaessa tilanne pysähtyy.. Katseet kääntyvät väkisin toisiinsa.. Ja jo tämä aiheuttaa morkkikset seuraavaan aamuun. Tilanteen ovat huomanneet myös ystävämme ja varmaan myös puolisomme. Kavereilta pientä kuittailua on tullut parin kaljan jälkeen, mutta myös tukea. Siis eivät ainakaan jätä meitä kahden. Tämä ainoa mitä olemme toisillemme rakkaudesta koskaan sanoneet. Siis että molemmat on saanut kuulla asiasta. Koskaan emme ole kuitenkaan suudelleet, pitäneet kädestä tai mitään. Ainoa fyysinen kontakti on 10vuoden takaa tanssilattialla vedetty hidas. Tästä löytyi risteys mihin oli syytä hiljentää ja kääntyä kotiin ajoissa. Emmekä myöskään voi katsoa toisiamme koska totuuden paljastamme. Tätä kappale on minulle. Kun ei kuukausiin tai vaikka vuoteen tapaa painuu rakkaus taka-alalle. Mihinkään se ei tunnu häviävän edes 13 vuodessa. Onko tämä sitten pettämistä..? Jokainen varmaan omaa mieltä. Minusta ei. Pikemminkin kyseessä vakaa päätös olla pettämättä
Voi jeesus että oksettaa ihana rakkautenne. Puolisoni pettää minua ja kovasti kuulemma rakastaa minua myös. Ei hän tietenkään halua luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta. Nyt on vaan niin, että minun rakkauteni kyllä lopahti siihen kun pettämisestä sain tietää. Hänellä ja "rakkaallaan" on nyt niin ihanan ristiriitaista ja repivän intohimoista, kun suhde on paljastunut, ja vetovoima on niin kova ja kovasti rakastetaan myös aviopuolisoita
Toivottavasti hän todellakin rakastaa minua. Kaikeni teen, että olisin oikein ymmärtäväinen, ihana, rakastava ja hellä, vaikka koville ottaakin. Koska yllätys on sitä makeampi sitten kun laitan asiat toiseen järjestykseen. Toivottavasti sen akan puoliso myös ymmärtää pistää ämmän maantielle.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 03:10"]
Osuva on otsikko. Todellakin täydellinen kuvaus. Itsellä myös kokemusta tästä. Kumpikin onnellisia tahoillaan. Lapset, autot, asuntolainat ja mikä tärkeintä hyvät puolisot joita rakastamme ja onnelliset elämät. Molemmilla. Kumpikaan ei ole halukas luopumaan kaikesta. Olemmekin sanattomasta sopimuksesta koittaneet välttää tilanteita jossa olemme samassa tilassa. Välillä mennyt yli vuosi edellisestä tapaamisesta "mutta henk koht kokemusta on siitä, että se ihastus..rakastus.. ei se mihinkään laimene.. se piinaa ja hiertää". Samat kaverit kuitenkin on ja edelleen jos joskus osuu samaan paikkaan veto on todella voimakas. Vaikka sormet koskettavat takkia naulasta otettaessa tilanne pysähtyy.. Katseet kääntyvät väkisin toisiinsa.. Ja jo tämä aiheuttaa morkkikset seuraavaan aamuun. Tilanteen ovat huomanneet myös ystävämme ja varmaan myös puolisomme. Kavereilta pientä kuittailua on tullut parin kaljan jälkeen, mutta myös tukea. Siis eivät ainakaan jätä meitä kahden. Tämä ainoa mitä olemme toisillemme rakkaudesta koskaan sanoneet. Siis että molemmat on saanut kuulla asiasta. Koskaan emme ole kuitenkaan suudelleet, pitäneet kädestä tai mitään. Ainoa fyysinen kontakti on 10vuoden takaa tanssilattialla vedetty hidas. Tästä löytyi risteys mihin oli syytä hiljentää ja kääntyä kotiin ajoissa. Emmekä myöskään voi katsoa toisiamme koska totuuden paljastamme. Tätä kappale on minulle. Kun ei kuukausiin tai vaikka vuoteen tapaa painuu rakkaus taka-alalle. Mihinkään se ei tunnu häviävän edes 13 vuodessa. Onko tämä sitten pettämistä..? Jokainen varmaan omaa mieltä. Minusta ei. Pikemminkin kyseessä vakaa päätös olla pettämättä
[/quote]
Omaan elämääni mäkin tätä biisiä peilaan. Itsellä ei mitään salarakas kuvioita sen varsinaisessa merkityksessä ole, mutta tunteet entisen seurustelu kumppanin kanssa eivät vaan ota mennääkseen ohi. Erosta on aikaa jo monta vuotta ja molemmat ollaan tahollamme jo perheellisiäkin.
Minulla on aivan ihana mies, enkä todellakaan aio meidän perhettä vaarantaa millään typeryyksillä, mutta tunteilleni vaan en voi mitään.
Kaikki käytännön toimet olen tehnyt, kieltäytynyt ystävyydestä, katkaissut välit kokonaan.
Ja niin mä ton biisin myös tulkitsen, että todellakin hiljennetään risteyksiin ajoissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikös tossa puhuta salaisesta rakkaudesta eikä salarakkaasta?
Itse olen tulkinnut laulun näin sinkun näkökulmasta siten, että hieman sitoutumiskammoiset ihmiset ovat seksisuhteessa, ja yrittävät olla ihastumatta liikaa.
Parhaat biisithän ovatne, jotka voidaan tulkita monin tavoin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän rupesi kiinnostamaan.
Yllättävän moni näyttää lähtevän siitä olettamuksesta, ettei rakkautta voi riittää kuin yhdelle. Olikohan Roman Shcatz kun sanoi suunnilleen näin "Rakastan äitiäni, isääni, siskojani ja veljiäni. Tietenkin rakastan myös lapsiani ja todella kovasti rakastan myös vaimoani. Miksi siis ei rakkautta voisi riittää myös jollekkin muulle?"? Pettäjänäkin rakastin puolisoani. En suostunut ihastukseni kanssa julkisesti kulkemaan. Puolisolleni olin asiasta kertonut kiinni jäämisen pelkoa ei siis ollut. En vain halunnut satuttaa ja nöryyttää häntä yhtään enempää kulkemalla muiden kanssa kylän raitilla. Noh, tilanne oli reilun viikon jälkeen ohi. Oma häpeäni lähimmäisen satuttamisesta sen lopetti. Silloin kyse oli turhautumisesta omaan ja kiihkosta. Ei rakkaudesta. ISO virhe. Sen olen valmis myöntämään.
Katkeroituneet vuodatuksetkin ymmärrän varsinkin jos on "tilanne päällä", tai siitä on kulunut hyvin vähän aikaa. Itsellä on kokemusta puolisoni kanssa niin sanotusti tiskin molemmilta puolilta. Petettynä kokemani häpeä, pettymys, viha, katkeruus ja raastava kipu jättää traumat, mutta niistä voi päästä yli jos pohjat on kunnossa ja asioista keskustellaan. Löytyipä ainakin yhteiset säännöt rakkaudelle.
Olen kuitenkin kokenut vielä näiden lisäksi oudon tilanteen jossa todellista rakkautta on (ikävä kyllä) riittänyt kahdelle. Puolisoni kanssa noin 20vuotta yhdessä olleena on rakkaus todella syvää välittämistä ja kumppanuutta. Välillä edelleen jopa kiihkeätäkin. Nauramme samoille asioille ja naurua riittää jokaiseen päivään. Pidämme samoista asioista ja pidämme toisistamme huolta. Emme KOSKAAN halua satuttaa toisiamme.
Ystäväpiiristä löytyy kuitenkin joku jonka kanssa on aina sähköä ilmassa. Jos sattumalta satumme samaan huoneeseen koko huone sähköistyy välittömästi. Tämän huomaavat myös kaikki ketkä paikalla ovat, promilleista tai niiden puutteesta riippumatta. Kuten joku jo sanoikin "jos vaikka sormet osuvat naulakolla...." tutulta tuntui koko tuo teksti katseineen päivineen. Tämän vuoksi olemme poistaneet toistemme numerot puhelimistamme, emme ole Facebook ystäviä, jos kuulemme saaneemme kutsun samoihin juhliin jätämme menemättä. Tästä huolimatta tiemme kohtaavat ajoittain. Koskaan emme ole toisiimme koskeneet. Puolisomme tuntuvat asian tietävän muiden muassa. Teiden kohdatessa toinen on aina kohteliaan ajan kuluttua poistunut paikalta oman puolisonsa kanssa. Myös viinakset on tällöin jätetty ottamatta.
Onko kyseessä sitten rakkaus? Luulen niin. Molemmissa tapauksissa. Sekä puolisoni, että tämän toisen kanssa. Seksuaalinen veto on täysin pois suljettua joten sen täytyy olla jotain muuta ja tilannetta on jatkunut jo 10vuotta. Täysin yksi-avioinen koen olevani. Haaremia en halua enkä sellaisessa suostuisi olemaan. En sitä myöskään keneltäkään voisi vaatia. Valinnan vaikeuttakaan ei ole missään määrin. Pettäminen on väärin kaikkia kohtaan enkä sellaiseen koskaan enää suostu itse enkä myöskään olemaan petettynä. Silloin lähden välittömästi.
Rakkaus on tunne tai ainakin sen pitäisi sellainen olla. Tunteilleen ei mitään voi enkä voi sanoa niiden välttämättä haalistuvan ajan saatossa. Jos joku vittuilee varmasti suutun ja vihastun. Vihastuessa ei kuitenkaan ole pakko hakata kenenkään "naamaa sisään". Rakastuessa ei myöskään ole pakko suudella ja hypätä sänkyyn. Suuttuessa poistun paikalta ja joskus rakastuessa on hyvä toimia samoin.
The End
HEH! Taitaisi parillakin täällä olla paikallaan painella samantien tonne "bang with friends" sovellukseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2013 klo 21:26"]
Me ollaan miehen kanssa kuunneltu biisiä ihan toisin eli me on ajateltu sen olevan kuvaus onnellisesta avioliitosta. Siihenkin tarvitaan säännöt.
Vaikka olisi ihastunut, pitää "kääntyä kotiin ajoissa" jne.
mutta tämä biisi on niin selvä pettämisestä kertova biisi
Niinkuin ehkä joka toinen Anna Puun biisi. Mistähän nää tekstit Anna Puun biiseihin tulee? Mikäli Annalta itseltään niin voipi olla jonkun miespuolisen syytä olla huolissaan :)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2013 klo 16:14"]
omalle kohdalle sattuu.
Ei tietenkään kaikille satu koskaan rakastumista.
[/quote]
PUPPUA!! Siitä pääsee yli. Luulin tavanneeni oman "sielunkumppanini" olen siis suhteessa. Sitä kärsimystä kesti tasan se 2v ja sitten huomasin ettei ollutkaan se sielunkumppani. Ei sellaista olekaan. Ihan satua. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen. Vaan vain omassa päässä tekee siitä jotain suurempaa. Jotain sellaista mitä ei voi saada jää kaipaamaan. Mutta siitä pääsee yli. Oikeasti se liitto joka on kestänyt kauan ja kauemmin kuin ihastus on säilyttämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksipiippuinen juttu... Pettämistä vastaan olen ehdottomasti, mutta uskon kyllä että sellaisia sielunkumppaneita löytyy enemmän kuin se yksi vain. Ja ainahan naimisiin ei mennä edes rakkaudesta, vaan järki- tms. syistä. Ja kun se sielunkumppani joku päivä vastaan tulee, niin väitän että harva vain olankohautuksella jatkaisi matkaa.. Ei kaikki pettämäänkään alkaisi, mutta kyllä se jäljen jättäisi. Varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
kotona koskaan rakkaillemme.
Tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme: "Mitäpä jos kaiken riisuisimme?
Avaamme viimeisenkin portin."
Tämä on sääntö numero kaksi.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa.
Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa.
Kääntyä kotiin ajoissa.
Emme saa hylätä toisiamme.
Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin.
Tämä on sääntö viimeinen.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa.
Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa.
Kääntyä kotiin ajoissa.
Epamiellyttava asenne kyseisessa kappaleessa. Ollaan ikaan kuin kahden kanssa yhtaa aikaa, toinen suhde salataan. Aaargghh!
Ja tuo etta heidan tulee keksia saannot rakkaudelle kuulostaa jotenkin tatimaiselta, ei uskottavaa.
Minusta siinä ei olla suhteessa kenenkään kanssa.
Minä olen naimisissa ja minulla on rakkaus/seksisuhde myös yhteiseen miespuoliseen ystäväämme. Mieheni on tästä tietoinen ja se sopii hänelle. Rakastan molempia miehiä, mutta eri tavalla. Minut tämä Anna Puun kappale kyllä suorastaan pysäytti, koska juuri tuolta minusta tuntuu. Olemmekin jossain määrin keksineet sännöt rakkaudelle, sillä ei tässä nykymailmassa ole rohkeutta pienellä paikkakunnalla olla niin erillainen että eläisin avoimesti kahden miehen kanssa saatika että haluaisin selitellä asiaa esim sukulaisille. Tätä on vaikea selittää vaikka en toki hae kenenkään hyväksyntää. Kyseisen artistin muut biisit on mulle kyllä yhden tekevää huttua, mutta tämä kosketti.
64 onkohan miehesi oikeasti sinut asian kanssa vai kokeeko vain joutuvansa nielemään tilanteen syystä taikka toisesta?
Viimeinen sana on että minähahmo ja se toinen ovat toistensa sielunkumppanit jotka rakastavat toisiaan, mutta eipä siitä mitään puolisolle kerrota, vaan päätetään että he sitten elävät tämän valheen kanssa.
Toisen ihmisen elämä menee siinä sivussa sitten viemäristä alas, mutta siitähän ei tämä vedättäjä välitä, vaan pitää itseään kovinkin hyveellisenä kun syvästi rakastaa toista eikä kerro.
Jos noin kovasti toista rakastetaan niin sitten erotaan siitä edellisestä, tai ainakin kerrotaan hänelle jotta hän voi sitten vetää siitä omat johtopäätöksensä.
En ikinä antaisi anteeksi sitä että minua vedätettäisiin muka hyvässä avioliitossa vuosikausia niin että toinen samalla koko ajan tuntisi olevansa luotu jollekulle toiselle, jonka kanssa sitten sopisivat näitä "sääntöjään" kiinnijäämisen estämiseksi.