Lue keskustelun säännöt.
9v poikani varastelee jatkuvasti - mitä teen?
30.01.2013 |
Nyt en enää aio sietää poikani toimintaa. Tätä varastelua ja näpistelyä on jatkunut ekasta luokasta asti. Me vanhemmat olemme nuhdelleet, ottaneet puhutteluun, huutaneet, puhuneet ystävällisesti, perustelleet, käyneet kaupassa pojan kanssa tunnustamassa teot, laittaneet kotiarestiin, maksaneet viikkorahaa (ettei tarvitsisi varastaa), evänneet viikkorahan, uhanneet poliisilla ja lastenkodilla. Rakkautta osoitetaan lapselle päivittäin ennen kuin joku tulee sanomaan mitään siitä. Mitä voimme enää tehdä?
Tänä aamuna huomasin, että poika oli varastanut KOKO rahapussini. Tätä ennen tyytynyt vain ottamaan pussista yksittäisiä rahoja. Okei, en olisi saanut jättää rahapussia pöydälle näkyviin, mutta joskus se nyt vain jää. On röyhkeyden huippu viedä koko rahapussi jota tarvitsen kotona "hätävarana" ja pojan pitäisi tietää se.
Emme halua että pojasta kasvaa nuorisorikollinen. Emme voi katkaista pojan sormia tai muuta vastaavaa emmekä laittaa häntä vankilaan jatkuvasta näpistelystä. Poika on jo kolmasluokkalainen, emme voi seurata häntä 24/7. Emme voi laittaa häntä jatkuvaan kotiarestiin, koska emme itse voi istua kaikkia iltoja kotona valvomassa sitä (jonkin verran toki voimme). Tiedossa ei ole syytä jonka vuoksi hän tällaista tekee. Auttaisiko perheneuvolan kautta jos hakisi psykologia? Onko kellään kokemusta? Pelkään että siellä kaivellaan jotain syntyjä syviä ja hakemalla haetaan ja psykologisoidaan jotain ihmeellistä, vaikka kaikkien asioiden pitäisi pojalla olla oikein hyvin. Me vanhemmat oikein todella rakastamme poikaamme ja myös näytämme sen joka päivä. Vietämme periaatteessa myös hyvin kotikeskeistä elämää, emme tee ylitöitä tms. Kaikkea on riittävästi. Kehutaankin paljon jos kohta myös ollaan tiukkoja lasta kohtaan.
Myös pojan kaverit ovat tehneet vastaavaa, tiedän sen kun olemme jutelleet muiden äitien kanssa. Kotoa näpistetyt rahat käytetään karkkiin ja limuun. Mutta niitäkin saadaan ihan riittävästi vanhempien ostamana sinänsä. Olen itse ainakin jo ihan pulassa: mitä tässä voi enää tehdä.
Kommentit (36)
Toki voitte hommata kotiin jonkin pelikoneen, mutta se edellyttää sitä, että sillä pelataan vain soveliaita pelejä ja valvonnan on pakko onnistua. Nykyisellään ette voi tietää, mitä poika pelaisi koulun jälkeen ja kuinka kauan. Jos teidän on mahdollista järjestää valvonta, pelaaminen yhdessä voisi olla hauskaakin. Mutta en näe, että tuo pelikone ratkaisisi teidän ongelmat.
Opettajaan kannattaa varmaan ottaa yhteyttä, jos esim. tuo varastaminen on luokan ilmiö. Joka tapauksessa tuo kierre on pakko nyt katkaista, olisi pitänyt katkaista jo pari vuotta sitten. Kyllä lapsen kaveripiirin voi radikaalisti vaihdattaa, jos se tuntuu tosiaan tarpeelliselta.
Mielestäni kuulosti oudolta, kun olette kysyneet lapselta, mitä hän haluaisi, ja hän vastaa "vapautta". No ensinnäkin lapsen neuvotteluaseman haluamisten suhteen pitäisi olla aika huono, jos jää toistuvasti kiinni kielletystä toiminnasta, siinä ei kannattaisi haluamisia kysellä... Toisaalta varastamisen ja valehtelun syyt voivat olla ihan pahassa olossa, ja tästä näkökulmasta tietysti kannattaa selvittää, miltä lapsesta tuntuu, mitä hän haluaisi esim. perheen kanssa tehdä jne. Mutta oikeasti teidän lapsella, kuten monella muullakin, tuntuu olevan vapautta aivan suhteettomasti vastuunkannon kykyyn nähden. Tosin sitähän en tiedä, onko teillä kotona kovin armeijamainen, ahdistava tunnelma (jolloin vapaudenkaipuun ymmärtäisi), mutta kodin ulkopuolella ei tarvisi olla vapauksia kovin paljon. On aika turha vertailla lastaan toisiin lapsiin. Jos joku pärjää yksin ja osaa tulla ja mennä ajautumatta hankaluuksiin (joskin pärjääminen voi olla aika näennäistä), ei sillä ole mitään tekemistä oman lapsesi kanssa. Jos hän ei pärjää ilman valvontaa, niin sitten ei pärjää. Vastuuta ja vapautta pikku hiljaa ja koko ajan rutkasti yhdessä tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minuakin kiinnostaa ap:n näkemykset.
Liian kova kuri kotona. Siksi pojan pakko valehdella. Älä tenttaa häntä jatkuvasti ja anna hieman löysää. Anna mennä koulun jälkeen kavereille. Kunhan läksyt kuitenkin tekee illalla viimeistään.
Et vastanut kirjoittamiini kysymyksiini (numero 6) eli katuuko lapsi jälkeenpäin varastamistaan (tai edes sitä että jäi kiinni) ? Minkä sanoo varastelun syyksi jne.
Minä en ihan ymmärrä miten ette voi vahtia lasta koulunjälkeen. Lapsi menee yksin kotiin jos niin sanotte. Jos ei mene niin hommaatte lapselle "hoitopaikan" hetkeksi aikaa koulunjälkeen. Eli tulee jommankumman vanhemman työpaikalle muutamaksi päiväksi "värittämään värityskirjoja" eli siis tylsistymään niin maan perusteellisesti.
Tai sitten pyydätte naapuria pientä korvausta vastaan ilmoittamaan tuleeko lapsi kotiin. Lapsi voisi vaikka kotiin tullessaan ilmoittautua naapurillenne pikaisesti. Ja naapuri ilmoittaa teille jos lapsi ei ole ilmoittautunut yksin hänelle tiettyyn kellonaikaan mennessä.
Tai voiko toinen vanhemmista ottaa kotiin skypellä yhteyden ja näette vastaako lapsi ja onko kotona...
Tai sitten otatte vapaata töistä että voitte vahtia lapsen tekemisiä jos hän on kotiarestissa. Tai palkkaatte jonkun muun vahtimaan. Tai kysytte vaikka poikkeuslupaa että lapsi saisi osallistua "pienten koululaisten" iltapäiväkerhoon kuukaudenkaan niin oppisi tavoille (varmaan tosi kiva kertoa kavereille että viettää iltapäivät pienempien seurassa)...
On turha selitellä ettei voi mitään vaan nyt on aika oikeasti tehdä asialle jotain.
Ja siihen että lapsi haluaa vapautta niin kerro että voit varmasti antaa lapselle vapautta kunhan tämä ansaitsee sen ja ymmärtää käyttää vapauttaan oikein. Jos pelaa vain kohtuullisen määrän tietokoneella saa varmaankin itse päättää milloin pelaa ja minkäverran. Samoin kotiintulot jos hoitaa itsensä järkevään aikaan kotiin ei vanhempien tartte määrätä tuota kotiintuloaikaa tai vahtia sitä. Mutta vapaus on ANSAITTAVA ja sitä on osattava käyttää oikein.
Meillä on tavattu hieman huonontaa lapsen olosuhteita jos tulee vain kitinää eikä totella. Eli tarvittaessa tietsikka pois. Kännykkään kovat rajoitukset mitä sillä voi tehdä (vanha peruskännykkä käyttöön jolla ei voi tehdä muuta kuin pahaisesti soittaa ja tekstata). Koulumatkat ym. herkemmin itse kävellen jos ei arvosta kuljetusta ym. vanhempien tarjoamaa asiaa. Herkut voi loppua, kavereille ei pääse jne.
Sen jälkeen entinen tilanne voi tuntua jo parannukselta.
-6
poikanne voi menettää kaverinsa, jos se varastaa niiltä tai niiden vanhemmat saa selville.
Meillä kävi yksi varasteleva tokaluokkalainen. Varasti monta kertaa. Ei pääse enää meille. Se on loppu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta kaveripiiri vaihtuu. Käy vierailulla jossain koulukodissa ja vankilassa ja sano, että tämä sinua odottaa. Ja vie lapsi poliisin puhutteluun.
Minäkin kannattaisin julkista häpeärangaistusta, mutta valitettavasti se on Suomessa lailla kielletty. Tukkapöllykin tekisi tuossa tilanteessa jo hyvää ja vaikka kunnon selkäsauna, mutta kukkahattutädit ovat sitä mieltä, että kyllä lapsi oppii tavoille kun sen kanssa kauniisti puhuu.
Käytännössä teillä ei ole rangaistuksia joka haittaisi tai rajoittaisi lasta mitenkään. Ennemminkin pään silitystä.
Pojalle kotiaresti. Jos lapsella tuollaisia ongelmia niin asialle on pikimmiten tehtävä jotain.
Ottakoon toinen vaikka vuorotteluvapaan että lapsen asiat tulee kuntoon.
Kuljetatte koulun ovelle ja haette pois. Kotiaresti. Harrastukset valvotusti. Pitää olla kova luupää jos sitä ei ruotuun saa.
Lisäksi mukavuudet pois. Jos lapsella on älypuhelin niin perusluuri tilalle. Kavereita voi vain tavata teillä ja vanhempien valvonnan alla.
Kotiaresti.
Et tainnut mainita katuuko lapsi koskaan, onko aidosti pahoillaan käyttäytymisestään.
Uhkailla ei kannata, koska ette ole lupauksianne pitäneet. Poliisille ilmoitatte jos varastaa ja käytte poliisilaitoksella, lisäksi lastensuojelun piiriin.
En ymmärrä kuinka 9-vuotias voi toimia noin ja vanhemmat ovat kädettömiä hoitamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä ahdisti lukea kirjoituksiasi :( Meidänkin pojan luokalla tuntuu välillä olevan aina jotain "meneillään", esim. tupakointia. Mutta luokassa on useampi "kiltti" poika, joten ryhmäpaine ei ole musertava, ja toisekseen opettaja (nuori mies) on ottanut asiakseen opettaa pojille pihapelejä ym. eli kannustaa järkevään yhdessäoloon ja koulussa valvontakin toimii.
Kaveripiirillä on iso vaikutus, ja jos muu ei auta, minäkin miettisin yhtenä vaihtoehtona jo ihan koulun vaihtoa AJOISSA. Toisaalta nuo valehtelut sun muu voivat viitata siihenkin, että poika ei ole vain muiden vietävissä, vaan on itse se, joka paremminkin voi usuttaa muita varasteluun ym., jolloin tilanne ei helpotu välttämättä koulua vaihtamalla.
Koulu on oma maailmansa, ja niissä asioissa voi olla yhteydessä opettajaan. Koulun jälkeinen maailma on omansa, ja vaikka luultavasti saan täältä haukkuja niskaani, väitän, että valintani olla kotiäiti on suojellut lapsiani monelta asialta. (Joo, tulemme toimeen näin, mutta mitään jättituloja ei miehellä ole eli emme kaikkiaan ole mitään hyvätuloisia perheen kokoon nähden, tämä on valintamme.) Poikani pärjää koulussa hyvin, myös sosiaalisesti, mutta se ei todellakaan ole edellyttänyt mitään hurjia vapauksia pörrätä koulun jälkeen teillä tietymättömillä kenen kanssa vaan, tietokonepelejä, merkkivaatteita, edes kännykkää ei ole. Vanhemmilla tuntuu olevan uskomattomia käsityksiä siitä, mitä kaikkia etuisuuksia lapsella pitää olla, kun "muillakin on", ja muuten "tulee varmasti kiusatuksi". Minä olen meillä se, joka päättää, kenen kanssa ja missä lapseni on. (Miksi teillä lapsi edes pystyi varastamaan ekaluokkalaisena, eikö teillä ollut ip-kerhoa? Ei sen ikäisen ole välttämätöntä edes mennä yksin kauppaan.) Mitään vallan alleviivaamista ja keuhkojen täydeltä karjumista, aresteja tai viikkorahojen menetyksiä (sitä ei edes ole) tämä ei vaadi, koska tilanne on ollut aina näin. En pidä itseäni minään hitlerinä, vaikken tosiaan mikään täydellisyys olekaan, homma toimii kaiken kaikkiaan rakastavassa vuorovaikutuksessa. Ei lapseni koe jääneensä mistään paitsi, kun ei hengaile tupakkajengissä kauppojen kulmilla, miksi kokisi, kun kotona on oma perhe ja paljon mielekästä tekemistä? Kodin ulkopuolinen harrastuskin on, ja jos vaihtoehtoina ovat hengailu epämääräisessä porukassa tai harrastusrumba, niin sitten jälkimmäinen, mutta onhan se surullista, jos normaalia aikuiskontaktia (ja sen myötä valvontaa) ei saa kuin harrastamalla. Ehkä joku hoitaja kotiin tai erityislupa ip-kerhoon olisi hyvä, kuten joku ehdottikin? Olenpa kuullut sellaistakin, että vanhempi on ottanut vapaata töistä tai jopa irtisanonut itsensä, kun on tajunnut, että lapsi on muuten kohta tosi isossa pulassa.
Ole ap rohkea ja taistele! Jos muut vanhemmat eivät ymmärrä tai uskalla tai haluavat vain ummistaa silmänsä, ole sinä ylpeä itsestäsi, kun konkreettisesti osoitat rakastavasi lastasi!
no miten ois, että järjestäisit kotiinkin kivaa tekemistä. Ettei tarvi mennä karkkien kanssa kavereille pelaamaan! Meillä on pleikka eikä poikani varasta eikä valehtele kun saa kotona olla vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani ihmettelee touhua kovasti. Joku tukiyksikkö varmaan olisi tarpeen, eihän tuo normaalia ole. Vähemmän vapaata oleskelua kavereiden kanssa, enemmän ohjattua harrastustoimintaa, tietokonepelit pois, ei rahaa pojalle. Niitä asioita, mitä varastaa voisi ostaa vaikka karkkipäiväksi kotiin.
Varaa aika lapselle perheneuvolaan, jossa selvitellään, mistä asiassa on pohjimmiltaan kyse. Olette tehneet sen mitä tehtävissä on, nyt reippaasti apua hakemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehitykseen, ainakaan tuossa mittakaavassa.
Kun kysyt miksi hän varastaa niin mitä poika vastaa ? Tarvii rahaa, kaverit painostaa siihen, halu kokea jännitystä ? Ratkaisu tilanteeseen lienee paljon helpompi löytää jos saat selville miksi poika varastelee.
Mitä jos kävisit pojan kanssa esim. kävelyllä ja samalla koettaisit jutella asiasta. Tai mikä teillä nyt onkaan se paikka missä lapsi parhaiten puhuu sinulle murheistaan ja asioistaan (meillä se on saunassa kaksistaan kun esikoinen parhaiten kertoo asioistaan).
Ja tarkoitan että et juttelisi syyttäen vaan koettaisit olla mahdollisimman neutraali kun juttelette. Kysyisit että mitä lapsi saa siitä varastelusta. Kysy miltä se tuntuu kun varastaa. Kysy katuuko myöhemmin. Kysy miten poika omasta mielestään voisi parhaiten lopettaa varastelun ?
Ehkä poika kokee teidän kurinpidon liian kovana (kirjoitit että olette tiukkoja) ja kapinoi sitä vastaan varastelemalla. Oletteko huomioineet lapsen kasvun ja antaneet hänelle riittävästi vastuuta ja vapautta ja toisaalta edelleen riittävästi turvallisuutta ja läheisyyttä ??
Jos muu ei auta niin yksi vaihtoehto olisi uhata (ja tarvittaessa toteuttaa) se että eristetään vapaa-ajalla nykyisistä kavereistaan. Se on kova rangaistus mutta senkin voi antaa jos antaa vielä yhden varoituksen sitten että tämän jälkeen on kaverit tauolla jos vielä varastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin pojan omaa rahasäiliötä, johon laittaa mm. viikkorahat. Sielläkin olisi ollut rahaa karkkiin. Otti sitten kuitenkin minun rahapussistani.
Hän aikoo tänään koulun jälkeen mennä kaverilleen taas. Pelaavat siellä tietokonepelejä ja (ilmeisesti) syövät karkkia, jota joku ostaa. Olisi pyytänyt minulta rahaa siihen, tiedän että olin unohtanut tällä viikolla antaa viikkorahan.
Poika on useasti sanonut että haluaisi "vapautta". Olen kysynyt häneltä mitä se tarkoittaa. Ettei kukaan määräisi tai komentaisi, että saisi tulla ja mennä niin kuin haluaa. Näitä ainakin. Varmaan myös että saisi syödä karkkia niin kuin haluaa ja pelata tietokoneella silloin kun haluaa.
Meillä ei oloe pelikoneita, no menee sitten kavereille pelaamaan (kaikilla muilla on xboxit ym.). Urheilee aktiivisesti ja tykkää kyllä mutta välillä mankuu siitäkin että ei haluaisi mennä vaan menisi mieluummin pelaamaan tietokoneella. Pojan kaverit ovat aivan pelikoukussa kaikki. Joo, ja puhutaan hyvätasoisesta, rauhallisesta alueesta Helsingissä, että sillä ei ole tämän kanssa tekemistä.
En voi laittaa kavereita tauolle, koska koulupäivän jälken pääsee niille kuitenkin, me olemme töissä. Iltaisin voimme ja olemme välillä niin tehneetkin.
Minulla on hyvä keskusteluyhteys pojan kanssa. Mutta tämä vain toistuu ja toistuu. Välillä on vähän taukoa jos on puhuttu asiasta mutta sitten taas näpistää. Pelkään mitä tuosta pojasta tulee jos impulssikontrolli on noin heikko. :-(
ap
ottaisin yhteyttä ammattiauttajaan. Normaalia tuo ei ole tuossa mittakaavassa. Poika on vasta 9 ja toiminta on jo tuota luokkaa. Mitä sitten kun hän on 15? Alkaa olla isommat ja arvokkaammat - ja ennen kaikkea muiden - kohteet näköpiirissä ja rapsahtaa hyvin äkkiä se merkintäkin rikosrekisteriin. Jos ei muu auta, pyytäisin itse tilapäistä huostaanottoa lapselle jonnekin tukiyksikköön jossa on ammattiapu 24/7. Uhkailu sillä ja tällä ja tuolla ei auta jos mitään ei tapahdu. Hakekaa selkeää apua ennen kuin on liian myöhäistä. Teini-ikäiseen ei enää toimet tehoa niin hyvin.
lämpimästi suosittelen perheneuvolaa. Menkää ajoissa, muutaman vuoden päästä ette häntä sinne enää saa väkisinkään. Hän olisi vielä sen verran nuori että saattaisi suostua suht' helposti.
Ei sinne meneminen ole mitenkään häpeällistä, tarvitsette apua
tuo kaveripiirin paine on aika hankala juttu. Voi myös olla että joku käskee näpistää ja kenties kerää sitten itselleen "voitot". Vakava asia. Ammattiapua ennen kuin on myöhäistä.
on välillä näkynyt näitä kuvia, joissa äiti on laittanut lapsensa tien varteen seisomaan kyltin kanssa. Kylttiin on kirjoitettu esim.
"Äitini ei kasvattanut minusta kiusaajaa, mutta sellainen minusta kuitenkin tuli"
Suoraan sanottuna, suosittelen julkista häpeärangaistusta. Poika vaikka kaupan eteen kyltti kädessä "Varastan kaupasta, äidiltäni ja tilaisuuden tullessa sinultakin". Pojalle on opetettava, että pahasta teosta on seurauksia, pahoja.
Jos on tuttuja poliiseja, heitä voi pyytää jututtamaan poikaa.
Tietenkin hyvä sulkea pois kleptomania tai muut psyykkiset sairaudet, voihan tuo olla oirekin jostain.
Minusta olet kaikkesi tehnyt ja ihan oikeita asioita. Niinkuin edellisetkin neuvoivat, ota yhteys johonkin auttavaan tahoon. Jos et tiedä, mistä apua teidän alueella saa, kysy kouluterkkarilta. Joskus musta tuntuu, että tuonikäisillä pojilla ei ole välttämättä kehittynyt vielä kauhean hyvin omatunto tai eettinen ajattelu. Mutta senikäisen kyllä pitäisi jo tietää, että varastelu on rikos. Ja jotenkin häiritsee tuo että varastaa, vaikka tietää varmana jäävänsä kiinni. Samanlaiselta kuulostaa kyllä muuten kuin meidän 9-vuotias. Pelit kiinnostaa koko ajan, muuta ei viitsisi harrastaa ja vanhemmat komentelee =) Mutta se on meidän tehtävä, joten se kestetään! =) Lycka till teille!!
En halua loukata, mutta jokin vanhempien ja lapsen vuorovaikutuksessa on vinksallaan. Teettekö asioita lapsen kanssa yhdessä? Viihtyvätkö lapsen kaverit teillä? Jos eivät niin mieti miksi ei? Oletteko paljon töissä? Hakekaa perheneuvolasta apua ja ostakaa kotiin pelikone ja pelatkaa yhdessä lapsen kanssa! Ellette itse hae apua,jossakin vaiheessa poika jää kiinni ja ls puuttuu asiaan.