Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ei-korkeakoulutetut ovat onnettomia
21.01.2013 |
Ovatko kaikki ei-korkeakoulutetut onnettomia ja murehdittako sitä ettette kouluttautuneet enempää ja pidemmälle?
Harmittaako kun/jos palkka jäi pieneksi kuin mitä korkeastikouluttu mahdollisesti saa enemmän?
Harmittaako, ettet pysty tekemään vaativampia töitä?
Onko elitististä ajatella ei-korkeakoulutettujen jäävän jostain paitsi kun eivät ole kouluttautuneet pidemmälle?
Kommentit (36)
Suoritin korkeakoulututkinnon vasta nelikymppisenä, joten minulla on vertailukohtaa.
En minä sen onnettomampi ollut ennen tutkinnon suorittamistakaan, mutta en huomannut saavuttaneeni sen suurempaa onnea tutkinnon jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi enkä haluaisi kouluttautua enempää. Palkka nyt on tällä alalla huono ei siitä pääse mihinkään. Mielestäni työni on erittäin vaativaa. Mistä sinusta jään paitsi?? kätilö
eihän koulutus onnea takaa, kai sen tiesit =D
Se on minulle tärkeämpää kuin korkea koulutus.
Käsittääkseni tienaan saman verran kuin moni tuloloukussa oleva korkeammin koulutettu, esim. kirjastoalalla tms.
Helpottavaa vaan, kun ei ole mitään suurempaa vastuuta kannettavana työssä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta tänne hyökkäävät korkeasti koulutetut mammat lyttäämään teidät, kun ei teillä ole oikeutta pitää työstä, johon ei tarvitse maisterin papereita. Onhan se ihan lähiö-wt-junttia.
mutta kannattaa oikeasti harkita tänne kirjoittamista ellei osaa Suomen kieltä...
Ja joo, olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, palkka on ihan kohtuullinen (4000 eur/kk) mutta olen silti onneton. Ehkäpä ne muut asiat elämässä painaa kuitenkin enemmän?
Ovatko kaikki ei-korkeakoulutetut onnettomia ja murehdittako sitä ettette kouluttautuneet enempää ja pidemmälle?
Harmittaako kun/jos palkka jäi pieneksi kuin mitä korkeastikouluttu mahdollisesti saa enemmän?
Harmittaako, ettet pysty tekemään vaativampia töitä?
Onko elitististä ajatella ei-korkeakoulutettujen jäävän jostain paitsi kun eivät ole kouluttautuneet pidemmälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt töitä jo 10 vuotta korkeakoulutettujen ryhmässä ja se on mukavaa. Ei tätä työtä kouluituksella tehdä vaan kokemuksella.
Olen tehnyt töitä jo 10 vuotta korkeakoulutettujen ryhmässä ja se on mukavaa. Ei tätä työtä kouluituksella tehdä vaan kokemuksella.
palkkakin kunnossa. Ja työkavereina ja alaisina tosiaan niitä korkeakoulujen käyneitä, minä taas olen ylioppilas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkilökohtaisesti minulle olisi korkeakoulussa opiskelu ihan helvettiä! En opi kieliä millään, ja päähän ei jää mitään jota en ymmärrä, esim lakitekstiä.
Kaikilla ei ole rahkeita korkeakouluopiskeluun. Kaikki eivät ole hyviä koulussa/opinnoissa. Itse olen todella muistivammainen, pitää lukea monta monta kertaa ennenkuin muistan edes osan lukemaani. Minusta on todella ihmeellistä se, että joku voi lukea kerran, pari koealueen läpi, ja osata sitten kokeissa kiitettävästi!!
Omat rahkeeni eivät riittäisi yliopisto-opiskeluun!
Työelämässäkin en pysty tekemään mitään oikeasti älyllisesti vaativaa, koska en ymmärrä/opi.
Tavalliset jutut opin kyllä, mutta älyllisesti haastavat jutut eivät luonnistu. Joten työelämässäkään en pystyisi tekemään mitään oikeasti vaikeaa juttua.
Lisäksi stressinhallinta itsella aika huono. Jos työssä liikaa töitä, kiirettä, aikataulut paukkuvat ja samalla haastavia "keissejä" niin sitten alan nähdä painajaisia, unettomuutta jne. Joten ei kiitos stressaavalle ja vaativalle työlle.
Jaa, eräs sukulaiseni (korkeasti koulutettu henkilö) puhuu tuosta kouluttautumisesta vähän väliä: sen ja sen olisi pitänyt hakea sinne ja tänne parempiin kouluihin ja kouluttautua korkeammalle. Ehkä hänkin olisi voinut itsekin sitten kouluttautua vielä korkeammalle...
Elitistä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me yksinkertaiset tollot, jotka olemme käyneet vain lukion ja ammattikoulun ja joilla on vakituinen työ olemme onnellisen tietämättömiä mistään paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijatöissä olen ja teen todella vaativia töitä.
Tulee se arki akateemisessakin työssä ja työ rupeaa tuntumaan oikeasti työlle. Suurimmasta osasta akateemisiakaan ei kuitenkaan tule mitään ihmeellistä. Mitä olen kuunnellut viisikymppisiä akateemisella urallaan erittäin pitkälle edenneitä niin moni on asemastaan sekä eduistaan huolimatta kyllästynyt ja haaveilee vain eläkkeelle jäämisestä.
Harva meistä juoksee joka aamu innosta hihkuen työpaikalleen. Paitsi tietty av-mamma.
vastaan useita amislinjat käyneitä, ei tyytyväisiä työhönsä. Harvassa ne tyytyväiset. En täysin usko näitä vastanneita. Ikävähän se on myöntää kun tällaista kysytään.
Teen asiantuntijatyötä, jossa kaikki muut ovat korkeakoulutuettuja paitsi minä.
Tämä näkyy palkassa. Ja siinä, että tässä työssä ei ole etenemismahdollisuuksia koulutuksen puutteen takia.
Saan ok palkkaa.
jokainen töissä missä huvittaa, miksi sitä pitää miettiä ja anlysoida. Huolehtikoon jokainen vain omasta asemastaan.
useissa töissä joissa vaaditaan korkeakoulututkintoa, saa myös parempaa palkkaa ja mikä helpottaa elämää monessa.
Itse voin vastata vain omasta puolestani, mutta mä olen säälittävän onnellinen elämäntilanteestani. Olen duunari miesvaltaisella alalla ja sain vuosi sitten vakipaikan, koen saavani työkokemusta ja työn vaativuutta vastaavaa palkkaa. Mielestäni asiat on hyvin, ikää kuitenkin vasta 20.
Ja ei, ei ole elitististä ajatella ei-korkeakoulutettujen jäävän paitsi yhtään mistään. On suorastaan typerää kuvitella, että kokonainen luokka olisi tyytymättömiä elämäänsä vain siksi ettei lukenut itseään tärkeäksi :)