Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää lapsettoman ystävän kommentti!
08.09.2012 |
Juttelin asken pitkästä aikaa erään lapsettoman kaverini kanssa. Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän auliisti kertoi. Sitten hän kysyi minun kuulumisiani; kerroin että meillä on uudenlainen arki alkanut kun esikoinen aloitti koulun, keskimmäinen puolestaan kerhon, ja että semmoista jännää. Hän totesi vain että, "mä kysyinkin että mitä sinulle kuuluu, en mitä sun lapsille". AAARRRGGHH. No hitto just sitä mulle kuuluu mitä vastasin. Mun elämä ja arki nyt vaan on sitä että lapset sen aika pitkälti täyttää, ja lapsista se koostuu. Onko sitä niin vaikea tajuta? Mun mielestä toi on jopa loukkaavaa; en mäkään ignooraa kaverini valituksia hänen miehensä toilailuista tai työpaikan kiemuroista, ne on hänen elämäänsä.
Ugh, olen puhunut.
Kommentit (103)
muttä ymmärrän ystävääsikin. Monestihan äidistä tulee "pelkkä äiti", ystäväsi halusi kuulla juuri SINUN kuulumisia. Olet hänelle muutakin kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.
Jos ei käy töissä eikä ole aloittanut harrastuksia..?
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.
kun mä en ole töissä, vaan kotona lasten kanssa.
ap
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.Jos ei käy töissä eikä ole aloittanut harrastuksia..?
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä on vain merkki että elämäntyylinne alkavat eriytyä ja yhä vähemmän löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
että minä keskityn nyt lapsiin.
Kuulumisiini siis liittyvät lähinnä lapset.
Ja tämä on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minä keskityn nyt lapsiin.
Kuulumisiini siis liittyvät lähinnä lapset.
Ja tämä on ihanaa!
Okei.. Kyllä mullakin on lapsi yksi suurin aihe elämässäni mutta en ole pelkästään äiti.
Olen myös vaimo, ystävä, työntekijä, nainen.
minäkin olen kotiäiti ja minulle ei varsinaisesti kuulu yhtään mitään kummallista, eli elämäni täyttää aika pitkäälti lasten arki ja oma liikuntaharrastus, mutta molemmat ovat sellaisia asioita, jotka eivät varsinaisesti muita kiinnosta, joten enpä yleensä juuri puhu kauheasti omia kuulumisia vaan sanon että eipä mulle juuri mitään ihmeempiä kuulu. Käytännössä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kotona pieniä lapsia niin eipä sitä paljon muuta elämää ehdi olla. Luxusta on kun saa joskus pestä pyykit rauhassa, eipä siinä paljon kertomista ole..
on kotona pieniä lapsia niin eipä sitä paljon muuta elämää ehdi olla. Luxusta on kun saa joskus pestä pyykit rauhassa, eipä siinä paljon kertomista ole..
Miten niin ei ehdi?
Varsinkin jos on kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.Jos ei käy töissä eikä ole aloittanut harrastuksia..?
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?
Mun mielestä toi on epäkohteliasta, että kaveri voi valita mistä asioista haluaa kuulla kuulumisia ja mistä ei! Minä olen siis hoitovapaalla, kotiäinä ties kuinka monetta vuotta. Lasten ja kodinhoito täyttää minun päiväni ja arkeni; se on tällä hetkellä minun työtäni. Jos minulta kysytään että mitä kuuluu, niin mun mielestä se on epäreilua jos mä en voi vastata minun "työhöni" liittyvästä (lue: elämästäni tällä hetkellä), vaan minun pitää höpöttää jotain jonninjoutavaa, tyyliin, "noh, mä luin tossa viime viikolla yhden kirjan, vähän oli päänsärkyä eilen, kävin tossa aamupäivällä ruokakaupassa."
Mun mielestä toi vaan on lapsettoman ihmisen lapsellista ja typerää käytöstä, että valikoi minkälaisia kuulumisia haluaa kuulla.
ap
Niin eikös voi vastata vaan niin?
Huomaa ero:
"Ei MINUN elämääni kuulu nyt oikein muuta kuin lapsijuttuja. MINÄ olen ollut innostunut esikoisen kouluunmenosta ja keskimmäisen kerhosta, koska se on MINUSTA jännittävää."
"Ai mitä minulle kuuluu? No Petteri aloitti koulun ja se on ollut Petteristä tosi jännää, Janne taas meni kerhoon ja sitä jännitti mutta hyvin se on mennyt."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.Jos ei käy töissä eikä ole aloittanut harrastuksia..?
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?Mun mielestä toi on epäkohteliasta, että kaveri voi valita mistä asioista haluaa kuulla kuulumisia ja mistä ei! Minä olen siis hoitovapaalla, kotiäinä ties kuinka monetta vuotta. Lasten ja kodinhoito täyttää minun päiväni ja arkeni; se on tällä hetkellä minun työtäni. Jos minulta kysytään että mitä kuuluu, niin mun mielestä se on epäreilua jos mä en voi vastata minun "työhöni" liittyvästä (lue: elämästäni tällä hetkellä), vaan minun pitää höpöttää jotain jonninjoutavaa, tyyliin, "noh, mä luin tossa viime viikolla yhden kirjan, vähän oli päänsärkyä eilen, kävin tossa aamupäivällä ruokakaupassa."
Mun mielestä toi vaan on lapsettoman ihmisen lapsellista ja typerää käytöstä, että valikoi minkälaisia kuulumisia haluaa kuulla.
ap
Toki voit kertoa, tuskin se ystäväsi pointti olikaan, vaan se että kertoisit jotain muutaKIN kuin pelkästään lapsen koulut ja kerhot.
mulle kävi samanlainen tilanne joku aika takaperin..Mulla on 1 vuotia taapero..Kävin ystäväni kanssa kahvilla ja hän kysyi mitä minulle kuuluu?No kerroin sitten mitä meidän arkeen kuuluu jolloin ystävä halasi minua ja sanoi haluavansaa myös kuulla mitä MINULLE kuuluu :)
Enkä todella ottanut siitä hernettä nenää...Ihanaa todella on että ystäväni näkee minut muunakin kuin äitinä :) Toki häntä kiinnostaa myös MEIDÄN arki :)
silloin kun olin itse lapseton. Ärsytti kun kysyin mitä hänelle kuuluu ja sitten kertoi puoloi tuntia vauvan kakan väristä, isomman lapsen univaikeuksista...
Tarkoitin kysymällä mitä SINULLE kuuluu sitä että olisi kertonut vaikka että miten se kakan väri vaikutti hänen elämään, mitä merkitystä siitä oli hänelle että isompi valvotti, oliko ystäväni väsynyt, masentunut, saiko mieheltään tarpeeksi tukea jne.
Toivoin että hän olisi kertonut omista tunteistaan ja omasta olotilastaan.
Lpasettomana ei oikein jaksa kuunnella vauvan joka inahdusta ja röyhtäisyä jne. ei ne ole minulle ihmeellisisä asioita...enemmän kiinnosti kaverini vointi mutta siihen asti harvoin pääsimme.
Nyt itsell¨äni on lapsia ja tiedän itse tekeväni tota samaa, jos minulta kysytään mitä minulle kuuluu niin selostan lapsen koulunkäynnista tms. ja sitten muistutan että kysyttiin mitä MINULLE kuuluu. Sitten koitan kertoa siitä miten se koulun aloitus on vaikuttanut minuun, siitä ystäväni oli kiinnostunut enemmän kuin siitä miten suloinen lapseni oli kun meni ekalle, mitkä vaatteet hänellä oli päällään, mitä lapsi sanoi koulun pihalla, minkälaista koulussa oli ollut sanatarkkaan...
Koitan eriyttää itseäni niissä tilanteissa kun se on tarpeen ja joskus se ystävä on oikeasti kiinnostunut vain siitä miten sulla menee, miten sä jakselet. Kerro siitä, ne monen minuutin kertomukset oman höpönassun tempauksista voi jättää joskus väliin.
Muttei tätä aina lapsellisetkaan hiffaa. ;)
On totta että hän puuttui siihen että ne muutokset on lapsiesi mutta hän ei huomannut että toki nämä muutokset vaikuttaa kotona olevan äidin elämään: viedään ja tuodaan kerholaista ja koululaista. On läksyä ja erilaisia koulun tapahtumia!
Minusta sinun olisi kannattanut sanoa sille kaverille että kyllähän lapsien elämässä tapahtuvat asiat on myös sinun elämän muutoksia. Toinen on myös lapsien harrastukset: hankitaan välineitä, viedään harkkoihin ja kilpailuihin!
Kun viikonloppu ennen on mennyt siinä että ollaan yhdessä koko perheen kanssa niin nyt tehdään läksyt, luetaan kokeisiin ja lähdetään piirikisoihin! :)
Kaikilla vanhemmilla ei ole intressejä osallistua: ei katsota mitä tuli läksyksi, lapsi lähtee kouluun ja on vastuussa asioistaan.
Ei kiinnosta harrastaako lapsi jotain tai miten käyttäytyy kaduilla.
Kaverisi elämään kuuluu moni sellainen joka ei kuulu sinun elämään mutta jos kävisitkin töissä niin kyllä sinun elämään silti kuuluu lapset ja miten arkea teidän perheessä toteutetaan!
Kannattaa vissiin tutustua enempi tuohon asiaan mikä on sinun elämääsi. Et ole töissä niin sinulla ei ole työelämää jaettavana mutta sinulla on perhe-elämä ja joskus näiden sekoitus joskus mielessä!
Jos uskaltaa väittää niin ystäväsi aikanaan huomaa tämän melko suurena muutoksena. Tälläisen ihmisen riski on suorittaa vanhemmuutta ja sen mittasuhteet kasvaa suuriksi.
kun koko päivärytmi muuttuu ja yksin vietettäviä hetkiä on paljon enemmän. Nimenomaan oma elämä siinä muuttuu.
Mutta luulen kuitenkin, että ystäväsi halusi antaa nyt nimenomaan sinulle huomiota ja hänen tarkoituksensa oli hyvä.
Mun mielestä toi on epäkohteliasta, että kaveri voi valita mistä asioista haluaa kuulla kuulumisia ja mistä ei! Minä olen siis hoitovapaalla, kotiäinä ties kuinka monetta vuotta. Lasten ja kodinhoito täyttää minun päiväni ja arkeni; se on tällä hetkellä minun työtäni. Jos minulta kysytään että mitä kuuluu, niin mun mielestä se on epäreilua jos mä en voi vastata minun "työhöni" liittyvästä (lue: elämästäni tällä hetkellä), vaan minun pitää höpöttää jotain jonninjoutavaa, tyyliin, "noh, mä luin tossa viime viikolla yhden kirjan, vähän oli päänsärkyä eilen, kävin tossa aamupäivällä ruokakaupassa." Mun mielestä toi vaan on lapsettoman ihmisen lapsellista ja typerää käytöstä, että valikoi minkälaisia kuulumisia haluaa kuulla. ap
ihmiset kertovat elämästään sen, mitä haluavat. Jos joku tulee kysymään "mitenkäs sun terveydentila" ja vastaan, että kiitos, ei tässä nyt mitään ihmeitä, on hän vain törkeä, jos alkaa mainita "niin mua kiinnosti lähinnä sun psyykenlääkitys".