Milloin kiusaus on kiusausta? Milloin ns. Kiusatun herkkähipiäisyyttä?

ihmisiä jotka loukkaantuvat kaiksesta, normaalista palautteestakin, silloij henkilön pitäisi käsitellä aikaisempia kokemuksiaan terapeutin kanssa ja sitä kautta vahvistaa omaa itsetuntoaan. kiusaaja taas voi olla sosiaalisesti ja tunteellisesti vahingoittunut ja ei tiedä/huomaa sanovansa rumasti ja ei tajua loukkaavansa ihmisiä. siis molemmilla sosiaalinen tutka on joko liian on ja toisella liian off-asennossa. jokaisen tulisi harjoittaa itsekritiikkiä ja ajatella miten haluaisi itse tulla kohdelluksi ja kuunnella miten sitten kohtelee muita!

Normaalista palautteestakin niin... On näitä ihmisiä, jotka luulevat, että heidän tehtävänsä ja oikeutensa on ylipäätään antaa jatkuvasti "palautetta" kanssaihmisilleen. Ihan tavallisen elämän tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ei siis missään työpaikan kehityskeskustelussa. Sellaiset on tosi rasittavia ja energiaa vieviä.

Firman ne kaikki duunit on, jos jollekulle jää luppoaikaa, tottakai tekee lisää.

"Palautetta ei kannata antaa, jos se ei ole positiivista?"



Kyllä saa antaa, jos esim työelämässä on sellainen tilanne, että palautetta kuuluu antaa. Esimies alaiselle tai päinvastoin ja negatiivinen palaute kahden kesken. Mutta sitten kun niitä ihmisiä, jotka luulevat, että heidän kuuluu antaa koko ajan muille palautetta ihan normielämässä vapaa-ajalla. Heillä puuttuu sosiaalisten tilanteiden taju ja heidän seurassaan on raskasta olla. En ainakaan itse jaksa yhtään kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka "antaa palautetta" koko ajan, vaikken ole heidän mielipiteitään kysynyt. Ystävien kanssa oleminen on jotain muuta ja kivempaa ja saa olla onnellinen että on hyviä ystäviä, joiden seurassa on rento olla :)

On vain yksi ainoa tapa. Ja surkeinta on, että lapsiakin kasvatetaan sellaisiksi.



Yksi tytön kavereista yrittää määräillä leikeissä kaiken.

Käsittääkseni kiusaukseen tulee aina perunaa ja jotakin kermaista/maitoista kastiketta.

kiusaajan puolelta halua satuttaa toista, sanoa ilkeästi, saada toinen pahalle mielelle ja kärsimään; halua pönkittää omaa egoa, yrittää päteä ja olla kova tyyppi joidenkin ihmisten silmissä vastaavasti jonkun toisen kustannuksella.

kokee tulleensa kiusatuksi. Kokemus on subjektiivinen koska sitä ei voida tarkasti määritellä.

Mutta kyvyttömyyttä havaita oman toiminnan vaikutusta siihen, miten muut sinuun suhtautuvat. Puhun nyt työpaikkakiusaustapauksista. Kyllä, ihanneyhteiskunnassa ne vuorovaikutukseen kykenemättömätkin otetaan avosylin vastaan, mutta kun ei se pikeasti mene niin. Väkivaltaa, fyysistä tai henkistä, en tietenkään hyväksy, ja täytyy jättää rauhaan ne, joiden kanssa on hyvin vaikea tulla toimeen. Toisaalta sekin voidaan sitten tulkita eristämiseksi.

Yllättävän usein riidan molemmat osapuolet kokevat olevansa kiusattuja. Esim. meidän kaksi naapuria on kiusannut toisiaan vuosikausia ja vuorotellen yrittäneet rekrytöidä naapureita puolelleen. Siinä pitää vaan pitää pää kylmänä eikä mennä mukaan. Homma on alkanut jo vuosia ennenkuin muutimme tähän rivariin. Musta ne aidot kiusaamisen uhrit on ne pari kiistoihin sivullista jotka ovat 'joutuneet' muuttamaan pois riitapesästä.

Jos pelkkä henkilön oma ilmoitus riittää kiusaamisen todisteeksi, niin silloin kuka tahansa voi nimetä kenet tahansa kiusaajaksi, eikä siihen voi sanoa mitään vastaan, koska "subjektiivinen kokemus" menee aina kaiken muun edelle.

Enhän voi olla vastuussa siitä, miten sanomani tulkitaan. Yksi ajatteli, että hauska juttu. Toinen luuli, että hänestä puhutaan. Juttelimme vaan yhteisestä vaivasta....

Suurin osa ellei lähes kaikki kiusaamisesta eniten ääntä pitävistä on itsekin kiusanneet jossain elämänsä vaiheessa, ehkä useinkin. He vain ovat niin rakastuneita omaan "uhriuteensa" että totuus menee heiltä täysin ohi. Uhrin rooli on aina myyvempi kuin syyllisen.

jos on esim. joku riita ja sit siinä riidellään vähän aikaa, sanotaankin toiselle ehkä pahasti ym. mutta sitten kuitenkin sovitaan ja pyydetään anteeksi, niin se on ok ja normaalia elämää ja jos joku kokee tuollaisen kiusaamisena nii sit ei oo ihan terve omasta päästään.



mutta kiusaaminen on sit sitä tahallista, jatkuvaa, toisen nälvimistä. yritetään keinolla millä hyvänsä pilata toisen elämä ja saada toinen sairastumaan, jopa pahimmassa tapauksessa tappamaan itsensä.



kiusaaminen on lapsellista toimintaa, jotkut onneksi aikuisiksi kasvettuaan viisastuu siitä ja pyytää anteeksi. ne jotka jatkaa sitä työpaikoillakin vielä aikuisena ovat sitten todellatodellatodella sairaita ja tälläset ihmiset mun mielestä tulis toimittaa pakkohoitoon. kuvaavat yhtä sairaita tyyppejä kuten esim. aaro vaalanteen tapaiset salatuissa elämissä.



Terv: mieleltään viottunut entinen kiusattu. jollain tapaa vielä järjissään pysynyt, mutta laitoshoito on ollut lähellä

Ottavat nokkiinsa aihettakin.



Eikö tässä saa olla oma itsensä? Pitäisikö sanoja varoa? Kohta ei uskalla puhua mitään lounaalla, joku voi loukkaantua.

Jos pelkkä henkilön oma ilmoitus riittää kiusaamisen todisteeksi, niin silloin kuka tahansa voi nimetä kenet tahansa kiusaajaksi, eikä siihen voi sanoa mitään vastaan, koska "subjektiivinen kokemus" menee aina kaiken muun edelle.

siksi noita kiusaamisjuttuja koitetaan purkaa kaikin mahdollisin tavoin ennen raastupaa, samasta syystä niitä on hirveän vaikea todentaa

Toisen ihmisen tekojen arvostelu ei ole kiusaamista.

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista.

Väitteleminen ei ole kiusaamista.



Kiusaaminen on sitä, että suljetaan joku jatkuvasti porukan ulkopuolelle.



Mielestäni varsinkin aikuisten ihmisten on tarkoin mietittävä ennen, kuin syyttää toista ihmistä kiusaamisesta. Kiusaamista on olemassa - totta kai. Silti jotkut ihmiset syyttävät toisia kiusaamisesta, vaikka pitäisi katsoa peiliin.



Mikäli tulee joka paikassa kiusatuksi, voi miettiä, onko omassa käytöksessä jotain inhaa.

Mutta työn tuloksista saa sanoa.

Kaverit lounaalla saa puhua lapsista

Saavat nauraa yhdessä baari-illalle tms. Yhteiselle

Vaikka joku ei tullut.

Lounaalle saa mennä pienemmälläkin porukalla

Toisen ihmisen tekojen arvostelu ei ole kiusaamista.

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista.

Väitteleminen ei ole kiusaamista.

sitä että työpaikalla ei kaikki sujukaan heidän mielensä mukaan. He eivät myöskään kykene ottamaan vastaan työhön liittyvää ohjeistusta esimieheltään tai kollegoiltaan ja tulkitsevat ko. asiat kiusaamiseksi.

En halua kotiini kaikkia

No yleensä kai kiusaaminen määritellään tarkoitukselliseksi toiminnaksi jonka tarkoitus on jollain tapaa vahingoittaa sen kohdetta ja useimmiten kai lisätään että kiusaaminen on jatkuvaa toimintaa. Jos kiusaaminen määritellään tarkoitukselliseksi vahingoittamiseksi, ei siinä ole uhrin herkkähipiäisyydellä tms mitään sijaa.



Todellisuudessahan tämä määritelmä on vähän hankala, koska kiusaamiseen voi osallistua myös muita, jotka eivät varsinaisesti tee mitään, mutta osallistuvat kiusaamiseen, koska eivät tee mitään eli sallivat sen tapahtua. Vähän siis sellainen heitteillejättöperiaate. Sitten voidaan väitellä siitä, että onko se ettei tee mitään "tarkoituksellista vahingoittavaa toimintaa" eli kiusaamista?



Herkkähipiäisyyskin itse asiassa tulee aina mukaan kiusaamisessa, tosin herkkähipiäisyys on huono sana kuvaamaan sitä. Kiusaamisen uhrin itsetunto laskee ja hän "tottuu" kiusaamiseen niin, että näkee sitä myös sellaisissa paikoissa joissa sitä ei ole. Esim. luokassa on poika, jota kiusataan "maalaisen hajusta". Poika on kuullut siitä niin paljon, että yhtenä päivänä kun luokassa haisee muuten oudolle (viemärit?) hän tulkitsee nenän nyrpistelyt taas itsensä arvostelemiseksi. Eli kyse on siitä, että kiusaaminen aiheuttaa huonon itsetunnon ja vääristyneen minäkäsityksen, joiden perusteella kiusattu myös tulkitsee muitten käytöstä väärin ja saa näin niitä huonoja kokemuksia, jotka vahvistavat tätä käsitystä itsestä. Tämä myös helpottaa kiusaajien työtä. Onhan se nyt helppoa kiusata poikaa, joka tulkitsee jokaisen nenän nyrpistyksen kiusaamiseksi.