Milloin kiusaus on kiusausta? Milloin ns. Kiusatun herkkähipiäisyyttä?

Ja josta väärän sanavalinnan tehneet ei tiedä. Vaikka keskenmeno ja muut vaan niistä vauvoista paapattaa.



Tai jotain

Jos sinulle vaikka sanotaan aiheesta, eli saat palautetta. Ja jos se toistuu niin eikö silloin se joka sanoo ole enempi uhrin osassa koska hänellä on aina se joku syy josta sinulle avautuu?



Se että on herkkä ja loukkaantuu että joku sanoo on tämän jonkun omaa herkkyyttä ja se pitää hoitaa.



Jos vaikka pomo tulee sanomaan että asiakkaat valittaa huonosta laadusta niin tottakai pitää tehdä muutoksia että tilanne (ongelma) paranee kuin että ne asiakkaat olisi kiusaajia jos jäpättää ettei joku juttu kelpaa.



Mikä on kiusaamista ja mikä on ongelmaa?

Kerro miten kiusaaminen tapahtuu vai ottaako joku jonkun kiusaamisena?

Mutta onko pakko olla kaikkien kaveri?

Kiusaaminen on herkkähipiäisyyttä, kun kaikki toisten sanomiset tulkitaan jatkuvasti kiusaamiseksi ja positiivisetkin sanomiset tulkitaan negatiivisiksi. Tiedän yhden, jolla on mielenterveyden ongelmia. Jos esim. kehuu hänen vaatteitaan, niin hänen mielestään hänelle vain v****illaan.

Lounas on omaa aikaa

kun puhuttiin KIUSAUKSESTA

kun puhuttiin KIUSAUKSESTA

Mä klikkasin äsken vahingossa linkkiä perunamuhennos aiheeseen liittyvistä artikkeleista.

Mulla oli yksi työkaveri joka oli ihan sietämätön.

Kun sen seurassa oli, haukkui muita ja yritti saada puolelleen haukkumaan kaikkia muita, jos ei mennyt niin suuttui.

Halusi puhua vaan itsestään, jos ei jaksanut kuunnella niin suuttui.

Sen kanssa ei kukaan jaksanut olla, kukaan ei halunnut viettää sen kanssa kahvitaukojaan eikä ruokatuntejaan.

Oikein tieten tahtoen katsottiinkin, ettei vaan menty sen kanssa mihinkään tauoille.

Sitten se valitti koko ajan pomolle että häntä kiusataan, kun työkaverit välttelevät häntä.

Niin, minkähän takia?

Kaikkien kaveri ei tartte olla mutta toimeen tarttee tulla!

Syö yksin, syystäkin. Ei vaan jaksa kuunnella kaikkia vaivoja, kolotuksia ja sairauksia. En syödessä keskustele ulostusvaivoista, en!



Eikä muutkaan enää jaksa. Pitäskö suoraan sanoa, että noi jutut karkottaa kaikki?

ei saa antaa mitään palautetta koska muuten ahdistuu. Ilmoitti kiusaamisesta työsuojeluvaltuutetulle ekan kerran nelisen vuotta sitten ja nimesi kiusaajaksi esimiehensä. Kun asiaa tutkittiin selvisi, että esimies oli ohjeistanut tyyppiä ihan normaalisti eikä kukaan ole havainnut mitään kiusaamista tai vastaavaa. Toi tyyppi vaan ottaa ihan kaiken kiusaamisena eikä kestä sitä että ihmiset voivat olla eri mieltä. Melkoisen mahdotonta on työnteko joskus...

Tottakai!



Meidän työpaikalla työpaikkakiusaamiseen puututaan. Homma etenee niin että palaveriin kutsutaan työterveydestä psykiatri, sitten kaikki kiusaamistilanteen osapuolet ja pomo. Sitten mietitään asiaa yhdessä.

Kaikenmaailman paranoideja ja muitakin sekopäitä on maailma täynnä.

Jos perusteettomasti syytellään?



Voiko ketään pakottaa osallistumaan?

eli selkeitä kiusaamistapauksia pitää olla useampia kuin yksi ellei kyse ole jo pahoinpitelystä tai suorasta kohtuuttomasta raivoamisesta.



Kiusaaminen on siis jatkuvaa henkistä tai fyysistä kiusaamista. Asiasta sanominen ei ole kiusaamista, ei vaikka sen sanoisi vähän tahdittomasti. Kiusaaminen liittyy aina kiusatun persoonaan eli haukutaan tai vähätellään ominaisuuksia. Taustalla on ilkeys eli halutaan pahoittaa toisen mieli.



Kiusaaminen on siinä mielessä subjektiivinen kokemus, että joku toinen ei välitä ohimenevistä katseista ja tirskumisesta ja silmien pyörittelystä mutta joku toinen pahoittaa niistä todella pahasti mielensä. Selvää kiusaamistahan tuo on joka tapauksessa, vaikka yhtään ilkeää sanaa ei olekaan lausuttu.



Oikeasti kiusatut harvoin pitävät melua kiusaamisesta. Usein he ovat pitkään uhreja ja kykenevät ääneen toteamaan tilanteen vasta pitkän ajan kuluttua. Ne, jotka hyökkäävästi syyttävät ja meluavat kiusaamisesta, ovat tietyntyyppisiä kiusaajia itse. Usein kyse ei ole kiusaamisesta vaan vääristä tulkinnoista tai jopa työtehtävien arvostelusta, kun ne on tehty huonosti. Kaikki eivät ymmärrä kritiikkiä oikein. Se taas ei ole kritiikin antajan vika. Kritiikki ei ole kiusaamista, jos sille on selkeät perusteet. Silloin se on kiusaamista, jos se on kritiikin antajan mielipide eikä sitä voida milläään tavalla perustella.

Kuinka suoraan uskaltaa? Paskanhajuiselle vaikka sanoa, että peseydy! Ota aamusuihku?

Suorapuheisuus on kannatettavaa. Välttyy ongelmilta.

No siksi se ongelma pitää selvittää.



Jos joku syyttäisi minua jostain jota olen tehnyt niin itseäni ainakin kiinnostaisi tämä selvittää.

Jos jotain ei kiinnostaisi tätä hoitaa niin silloin ainakin ihmetyttäisi miksei tahdo omalta puoleltaan hoitaa väliä ja jättäisi selvittämättä asian.



Hiljentyminen tuskin jatkossa auttaa ihmisien väliseen suhteeseen ja luultavasti joku koittaa uudestaan syyttää sinua jos otat vaan kaiken tunnollesi.



Jos työpaikalla on joku asia työntekijöiden välillä joka vaikuttaa työhön niin on se jo yksinään työpaikan etu saada tilanne haltuun.

Mutta onko pakko olla kaikkien kaveri?

Ei ole pakko olla kaikkien kaveri, mutta pitää osata käyttäytyä asiallisesti ja toimeen pitää osata tulla.

Itse en tosin ole vielä sellaiseen ihmiseen törmännyt, jonka kanssa en voisi olla "kaveri". En osaa edes ajatella millaisen ihmisen kanssa en voisi olla kaveri, paitsi ehkä jos henkilö pelottaisi minua jollain tavalla.

kyse vallasta, alistamisesta ja sadismista. Ei se ihan pelkkä subjektiivinen kiusatun kokemus ole. Vähättely, hyljeksiminen, erilaisten "kepposten" teko toisen arjen vaikeuttamiseksi, panettelu yms. ovat kaikki ihan objektiivisesti todennettavissa olevia asioita.

Jos taas ihmisellä on hirmuisen huono itsetunto, hän voi kuvitella että muut (työkaverit, sukulaiset jne) ovat liittoutuneet häntä vastaan, vaikka nämä suhtautuisivat häneen ystävällisen neutraalisti.

Kiusaus on houkuttelua ja viettelyä, ihan eri asia kuin kiusaaminen.