Milloin kiusaus on kiusausta? Milloin ns. Kiusatun herkkähipiäisyyttä?

Suomessa jumitutaan kouluissakin kiusaamistilanteissa vatvomaan sitä, että onko kiusaamista tapahtunut ja onko kiusattu ikään kuin oikeutettu kokemaan olonsa kiusatuksi. Pääpaino ja ajankäyttö on tässä. Siihen sitten jäädäänkin ja samaan aikaan kiusattu velloo pahan olonsa kanssa, kärsii itsesyytöksistä ja pahasta mielestä. Kukaan ei tee tälle mitään, vaan aika ja energia menee muualle. Ruotsin mallissa kiusaamiseen puututaan ja se lopetetaan heti.



Tästä oli erittäin osuva kirjoitus joskus (mahtoiko olla joku opettajalehti tms), nyt en heti löytänyt sitä. Siinä oli silmiä avaavasti kuvattu erot suhtautumisessa kiusaamiseen ja erot miten kiusaamistilanteita ratkotaan. Erot näkyivät jo päiväkodista lähtien Suomen ja Ruotsin välillä. Eikä ihme, että Ruotsissa kiusaamista esiintyy paaljon vähemmän sekä kouluissa että työpaikoissa..

Minustakin hän oli aluksi ihan mukava ihminen mutta suhtautumisensa lapsieni törkeään kiusaamiseen sai minut ajattelemaan että jotain vikaa kasvatuksessa on.

Kommentti oli aina että lapsellani on oikeus valita seuransa kun hän jätti lapseni pois synttärilistalta viimetipassa. Lahjat poikansa oli pyytänyt jo ennakkoon? eikä palauttanut. Olivat suunnitelleet tämän selvästi etukäteen.

Tämä äiti kävi mm. luennoimassa kasvatuksesta työväenopistossa.

Kasvatusalan ammattilaiset ovat selvästi huonoimpia kasvattajia.

Toisen ihmisen tekojen arvostelu ei ole kiusaamista.

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista.

Väitteleminen ei ole kiusaamista.

Kiusaaminen on sitä, että suljetaan joku jatkuvasti porukan ulkopuolelle.

Mielestäni varsinkin aikuisten ihmisten on tarkoin mietittävä ennen, kuin syyttää toista ihmistä kiusaamisesta. Kiusaamista on olemassa - totta kai. Silti jotkut ihmiset syyttävät toisia kiusaamisesta, vaikka pitäisi katsoa peiliin.

Mikäli tulee joka paikassa kiusatuksi, voi miettiä, onko omassa käytöksessä jotain inhaa.

Minua on kiusattu lähes joka paikassa, sekä lapsena että aikuisena. Se johtuu terveydentilastani ja vakavasta puheviastani. Onko tämä asia minun vikani? Onko minun käytöksessäni "jotain inhaa"? Tämmöiset väitteet ovat uskomattomia ja todella loukkaavia.

Siellä oli, onneksi toisella osastolla, sellainen muija joka koulutti kesiksiä. Opetti miten oikeaoppisesti pitää siirtää papereita pinosta toiseen. mikään muu tapa ei kelvannut kuin hänen. Samaa määräilynhalua oli myös työkavereita kohtaan.

Pointti siis se, että ihmisluontoon kuuluu se että joskus jotkut naamat ärsyttää ja siitä puhutaan kavereitten kanssa värikkäästikin. Onko koko se puoli elämästä aina pelkkää kiusaamista? Jos on, niin eipä taida montaa ei-kiusaajaa löytyä ainakaan nettipalstoilta.

Kyllä se hyvin usein kiusaamisen puolelle menee. On aivan eri asia huomauttaa jollekin joka toimii häiritsevästi tai epäasiallisesti, ja ehkä jopa purkaa omaa ärsytystään kaverilleen. Jokainen tietää millaiseksi se ärsyttävän naaman puinti menee isolla porukalla. Se ei kultaseni ole mikään "ihmisluonto", vaan ikävien ihmisten piirre. Tottakai he nettipalstoilla viihtyvät, koska harva aikuisikäinen enää menee tosielämässä tuollaiseen leikkiin mukaan.

Mutta siihen on syy

Mutta siihen on syy

Minä olen kertonut. Ei ole vaikuttanut asiaan tippaakaan. Terveydentilastani puhutaan selän takana ja minua haukutaan luulosairaaksi, hulluksi, laiskuriksi jne. Tämä on varmaan minun vikani?

Osalla paskaduunit ja paskapuheet menee korvasta sisään ja toisesta ulos. Osa muistaa sanomise (valikoidusti) vielä 50 vuoden jälkeenkin.

"No, MINÄ kyllä työpaikalla kertoisin, että puhun huonosti"

Mutta siihen on syy

Minä olen kertonut. Ei ole vaikuttanut asiaan tippaakaan. Terveydentilastani puhutaan selän takana ja minua haukutaan luulosairaaksi, hulluksi, laiskuriksi jne. Tämä on varmaan minun vikani?

Tässä taas tyyppiesimerkki siitä, miten Suomessa keskitytään siihen, että mitä uhrin pitäisi tehdä toisin. Kyllä MINÄ kertoisin asiasta ja tekisin niin ja näin. Taas vastuuta sälytetään kiusatun niskaan sen sijaan, että ihan selkeästi ja yksiselitteisesti tuomittaisiin kiusaaminen ja mietittäisiin, miten saataisiin kiusaajat lopettamaan kiusaaminen.

Tsemppiä sinulle, joka tässä kerroit sinuun kohdistuneesta kiusaamisesta! SINÄ et ole tehnyt mitään väärin, kiusaajat on! Ei sinulle kuulu antaa ohjeita, mitä sinun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä. Kiusaajille sen sijaan pitäisi.

61

Pitää tehdä toisenkin hommat. Jos on pakko vajaakuntoisten roikkua töissä. Lisäätätyöväkeä ei voi.



Meillä on yksi saikuttelija, jättää hommat toisten niskoille. Ei voi luottaa tuleeko töihin vai ei. Yleensä ei tule, jos on jonkin homman loppurutistus.

Jotkut ihmiset "ulkoistavat" oman pahan olon tunteensa väittämällä, että syynä on se, että heitä kiusataan.



Jollekin tulee paha olo siitä, kun ei saakaan aina olla tietäväisin porukasta vaan joku korjaa hänen tietojaan ja on perustellusti eri mieltä. Johtopäätös: en ole erehtynyt nytkään vaan tuo toinen on minua latistava kiusaaja.



Toiselle tulee paha olo siitä, kun se kaikkein kivoin luokkakaveri tai työkaveri ei haluakaan olla juuri hänen kanssaan vapaa-ajalla vaan on mieluummin lähikaveri jonkun toisen porukan jäsenen kanssa. Johtopäätös: en kelpaa parhaaksi kaveriksi, koska se kiva kaveri onkin syrjivä kiusaaja.



Kolmas on epävarma itsestään ja kuulee, kuinka kaksi ihmistä kuiskuttelee jotain yksityisluontoista asiaa keskenään. Johtopäätös: nuo kaksi varmasti puhuvat juuri minusta ja ovat varmasti puhuneet ennenkin, he ovat kiusaajia.



Totta kai oikeitakin kiusaajia ja kiusattuja on, mutta juuri siksi harmittavatkin nuo herkkänahkaiset oman pahan olonsa ulkoistajat. He vievät uskottavuuden kaikilta muiltakin.



Ja oma nettimaailman suosikkini on henkilö, joka vaikuttaa kärkevine mielipiteineen ihan joltain trollilta ja saa siksi uudelle foorumille mennessään vakiotyypit kimppuunsa. Johtopäätös: minussahan ei ole mitään vikaa vaan nuo toiset ovat itse asiassa kaikki yksi ja sama kiusaaja, joka jopa seuraa minua foorumilta toiselle.

ihmisiä jotka loukkaantuvat kaiksesta, normaalista palautteestakin, silloij henkilön pitäisi käsitellä aikaisempia kokemuksiaan terapeutin kanssa ja sitä kautta vahvistaa omaa itsetuntoaan. kiusaaja taas voi olla sosiaalisesti ja tunteellisesti vahingoittunut ja ei tiedä/huomaa sanovansa rumasti ja ei tajua loukkaavansa ihmisiä. siis molemmilla sosiaalinen tutka on joko liian on ja toisella liian off-asennossa. jokaisen tulisi harjoittaa itsekritiikkiä ja ajatella miten haluaisi itse tulla kohdelluksi ja kuunnella miten sitten kohtelee muita!