Rakastan lapsiani - en vaimoani
Näin miehenä olen varma että samaa aihetta on puitu naisen näkökulmasta paljonkin. Voin sanoa että miehenäkin on tuskaa kun huomaa rakastavansa kahta lastaan yli kaiken maailmasta ja toisaalta välit vaimoon eivät tunnu parantuvan kunnon kanssakäymisen asteelle kaikesta yrittämisestä huolimatta. Ero voisi tietää muuttoa kahdelle eri paikkakunnalle 300km etäisyydelle. En oikein usko vuorovanhemmuuteen ja ajatus viikonloppuisyydestä raastaa sieluani. Pitäisikö erota ja vaatia toisen lapsen huoltajuutta ja näin rikkoa sisarussuhde? Vai purra hammasta ja jatkaa yhdessä lasten takia?
Nämä asiat ovat hankalia sukupuolesta riippumatta, tulipa tilitettyä.
Mies 77
Kommentit (12)
Onko vaimosi muuttamassa jonnekin synnyinseuduilleen jos ero tulisi, vai? Teidän kannattaisi kyllä perin pohjin selvittää tuo asia miten eron tullen saisi lapsille asiat hyvin. En ymmärrä millainen vanhempi muuttaa tieten tahtoen huitsin nevadaan, jos tulee ero. Missä on järki ja aikuisuus silloin? Eroavien pitäisi pitää sen verran järki päässä, että pysyvät lähiseuduilla asumassa jos on yhteisiä lapsia.
Entäpäs jos toinen osapuoli on muuttanut toisen pyynnöstä paikkaan, jossa ei itse tunne yhtään ketään, ei ole mahdollisuutta saada järkevää työtä, ei todellakaan viihdy paikkakunnalla? Pitäisikö oikeasti yrittää asua siellä esim.15 vuotta työttömänä ja ilman ystäviä, jos tietää että muualla olisi toisin?
Rupea molempien lähivanhemmaksi, ja heivaa vaimosi etävanhemmaksi.
Itse erosin vuosia sitten vaimostani, meillä on kolme lasta. Ensin oli vuoroviikoittainen yhteisasuminen, sitten yksi lapsista muutti kokonaan luokseni, ja kohta toinen. Kolmas jäi äidilleen, koska ei kestänyt ajatusta riitelystä tämän kanssa.
Ex-vaimo tietysti pani hanttiin lasten muutolle, mutta kun se oli heidän oma selvä tahtonsa, niin eipä voinut vastustella.
olevan hyvin yleinen tilanne. Kovin monet miehet tuumivat, että vaimonsa voisivat jättää, mutta lapsiaan ei ikinä. Ja siksi päättävät pysyä suhteessa. Seikkailevat sitten muuten.
olevan hyvin yleinen tilanne. Kovin monet miehet tuumivat, että vaimonsa voisivat jättää, mutta lapsiaan ei ikinä. Ja siksi päättävät pysyä suhteessa. Seikkailevat sitten muuten.
ja nainen taas päinvastoin. Naiselta äidinrakkaus usein tulee luonnostaan, kun lasten taas pitää "ansaita" se miehen rakkaus. On ihan tutkittu juttu.
Mutta kinkkisiä kysymyksiä. Sisarussuhdetta ei rikota, siihen ei oikeuslaitoskaan hevin lähde.
t: yh-isän kasvattama nainen
että itse olen nainen. Mieheni voisin jättää, lapsiani en. En myöskään ikinä haluaisi erottaa lapsia toisistaan, joten tuo mitä pohdit vain toisen lapsen huoltajuudesta on mielestäni huonoin vaihtoehto.
Sossut ei suostu siihen että sisarukset erotetaan. Ei ole lasten edun mukaista.
Mun ex ei rakastanut mua, eikä näköjään lapsiakaan.
Eromme jälkeen ei halunnut tavata lapsiaan ikinä oma-aloitteisesti. Nyt en jaksa enää soitella perään, kun on pettänyt kaikki tapaamiset lapsiaan kohtaa.
Kännipäissään joskus soitteli ja uteli mun elämää.
Lapsistaan ei kysynyt ikinä ees kuulumisia.
Nyt tein päätöksen, että en vaivaa enää sitä ex paskaa enää ikinä. Lapsetkin vihaa jo isäänsä, eikä halua kuulla ees sen nimeä.
Mutta hyvä kun on olemassa tommonen isä kuin sinä, joka välittää lapsistaan. Silti en suosittele jakamaan lapsia. Se ei ole kenkenkään etu.
Sopikaa tapaamiset suosiolla keskenänne tai hae sitten yksinhuoltajuutta kumpaakiin lapseen.
Älä ainakaan kosta lapsille tunteitasi lapsiin äitiin johtuvista syistä.
Olispa munkin lapsilla ollut isä, joka heitä rakastaisi ja välittäisi.
mietit, mikä on heille parasta. Sisarusten erottaminen toisistaan: onko se heille hyväksi? Parisuhteen osalta en kommentoi.
Kehottaisin puremaan hammasta ja pysymään yhdessä, niin epämuodikasta kun se onkin.
Ootko vielä paikalla? Vai häivyitkö heti vuodatettuasi?
Onko vaimosi muuttamassa jonnekin synnyinseuduilleen jos ero tulisi, vai? Teidän kannattaisi kyllä perin pohjin selvittää tuo asia miten eron tullen saisi lapsille asiat hyvin. En ymmärrä millainen vanhempi muuttaa tieten tahtoen huitsin nevadaan, jos tulee ero. Missä on järki ja aikuisuus silloin? Eroavien pitäisi pitää sen verran järki päässä, että pysyvät lähiseuduilla asumassa jos on yhteisiä lapsia.