Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Masentuneet ei meikkaa eikä juhli eikä iske miehiä ravintoiloista

Vierailija
29.08.2012 |

tai naisia riippuen kummasta sukupuolesta kyse.Tätä samaa ystäväni puolesta joka masentunut tarinaa on kuultu varmaan kymmenen vuotta ja mä olen tosi tympääntynyt koko höpötykseen.Et sä ole kenenkään ystävä,jos olisit veisit tän ystävän shoppailemaan tai kutsuitsit kylään!T:Minna

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
29.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni ainakin jossain vaiheessa masennusta oli kovaakin biletys- ja iskuelämää, kun millään ei ollut mitään väliä ja sai sitten vapautuneesti ryypätä maksaansa pellolle ja harrastaa riskialtista seksiä.



Toisaalta joillakin masennus pitkittyy jopa vuosikymmenien mittaiseksi, jolloin siihen kuuluu yleensä kaikenlaisia vaiheita ja ihan tavallista elämää, myös meikkaamisineen ja juhlimisineen. Harva sitä koko ajan niin pohjalla on ettei mitään pysty tekemään.

Vierailija
2/3 |
29.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta joillakin masennus pitkittyy jopa vuosikymmenien mittaiseksi, jolloin siihen kuuluu yleensä kaikenlaisia vaiheita ja ihan tavallista elämää, myös meikkaamisineen ja juhlimisineen. Harva sitä koko ajan niin pohjalla on ettei mitään pysty tekemään.

Tässä voisi tietysti aprikoida, voiko mistään masennuksesta puhua ollenkaan, vai onko se vain henkilön omassa päässä oleva kuvitelma. Tai ihan normaalia arkea, ettei koko ajan ole kivaa. Esimerkiksi "en ole saavuttanut urahaaveitani, koska olen masentunut." Tai kyse voi olla vain huonosta yleisterveydentilasta, vaikkapa ylipainosta ja liikkumattomuuedesta. Jotka niin ikään ovat poistettavissa ilman lääkkeitä.

Jotenkin ärsyttää, kun masennuksesta puhutaan yleensä aina jos vähänkin on jotain ogelmaa tai vaikka ei olisikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
29.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta joillakin masennus pitkittyy jopa vuosikymmenien mittaiseksi, jolloin siihen kuuluu yleensä kaikenlaisia vaiheita ja ihan tavallista elämää, myös meikkaamisineen ja juhlimisineen. Harva sitä koko ajan niin pohjalla on ettei mitään pysty tekemään.

Tässä voisi tietysti aprikoida, voiko mistään masennuksesta puhua ollenkaan, vai onko se vain henkilön omassa päässä oleva kuvitelma. Tai ihan normaalia arkea, ettei koko ajan ole kivaa. Esimerkiksi "en ole saavuttanut urahaaveitani, koska olen masentunut." Tai kyse voi olla vain huonosta yleisterveydentilasta, vaikkapa ylipainosta ja liikkumattomuuedesta. Jotka niin ikään ovat poistettavissa ilman lääkkeitä.

Jotenkin ärsyttää, kun masennuksesta puhutaan yleensä aina jos vähänkin on jotain ogelmaa tai vaikka ei olisikaan.

Juuri Sinun kaltaisten minä-olen-jumala-tyyppien "ansiosta" masennuksen ehkäisy ja hoito on Suomessa lähes lapsen kengissä. Ole hyvä ja tutki asiaa ennen kun tulet tänne provoilemaan. Miten Sinä perusteleet väitteesi "yleensä aina jos vähänkin"?

t. ihminen joka on menettänyt läheisensä masennuksen vuoksi

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kolme