Ex haluaa mukaan synnytykseen, minä taas en haluaisi häntä sinne.

Teet kuten susta parhaalta tuntuu, sä oot kuitenkin se joka synnyttää.

Jos exää ei ole kiinnostanut raskauden eteneminen, niin se saa luvan tyytyä olemaan vaikka vauvan ensimmäinen vieras.

sun ehdoilla mennään eli äiti mukaan.



(Isukki voi odottaa käytävällä ja ex-anoppi voi viedä tilannetietoja.)

On ymmärrettävää, että lapsen isä haluaisi nähdä lapsensa syntymän, mutta tällaisessa tapauksessa, kun ette ole enää yhdessä, päätös asiasta on kokonaan sinun. Synnytys on sen verran rankka kokemus, että sinulla on oikeus ottaa sinne mukaan se henkilö, jonka haluat. Voit selittää asian miehelle ystävällisesti ja hän varmastikin ymmärtää. Hänhän voi sitten tulla vaikka ensimmäisenä katsomaan lasta, kun lapsi on saatu maailmaan.

en todellakaan ottaisi exää mukaan!

siinä tarvitsee tukea,eikä ärsyyntymistä. synnytys kivut ovat muutenkin niin karseita,että en kestäis exän pärstän näkemistä siinä tilanteessa.

ja en todellakaan ottanut exääni sinne kun se oli sen päätös sillon olla olematta mun kanssani,niin tein niinkun itsestä oli hyvä ja äitini pääsi mukaan mies olisi muutenkin ollut töissä..eikä siis asunutkaan ikinä mun kanssa ,enkä myöskään "kostanut"

muttei olisi ollut luontevaa synnyttää hänen edessään enkä kuvitellut sen varjolla läheneväni hänen kanssaan edes..

Ei lapsen syntymä ole mikään yleis oikeus että isän pitäisi sinne päästä. Sinä synnyttänyt ja otat tueksi kenet haluat. Lapsen isältä tuskin tukea saat. Isä voi tulla katsomaan lasta syntymän jälkeen.

Sillä ei ole mitään merkitystä siinä tilanteessa. Oman lapsen syntymää kauniimpaa asiaa ei tässä maailmassa ole.

Kysy keneltä tahansa isältä: Mikä on tärkein tapahtuma elämässäsi? Joka ainut sanoo saman; oman/omien lasten syntymät.

Sitä oikeutta ei saa viedä mieheltä vaikka miten vetoais itsemääräämisoikeuteen. Se on julmaa.

Minulle äitinä lapsien SYNTYMINEN, siis se synnytystapahtuma, ei todellakaan ole tärkein tapahtuma eämässäni. Minulle on tärkeätä että ne lapset ovat olemassa. Yksittäisiä tapahtumia lasten kanssa en osaa laittaa arvojärjestykseen.

Ja eiköhän adoptioperheissäkin tärkeintä ole se että lapsi on olemassa.

Et voi kieltää ex-mieheltäsi oman lapsensa syntymän näkemistä. Se on aivan yhtä paljon hänen kuin sinunkin.

Joka muuta ajattelee on feministi.

Just tällaista soopaa mäkin olisin kirjoittanut tasa-arvon kannattajana vielä vuosi sitten. En enää sen jälkeen, kun olen synnyttänyt ja ihan oikeasti tiedän, mitä se on.

Viime syksynä synnytin rakkaan aviomieheni läsnä ollessa ja hänestä oli mulle valtava tuki nimenomaan sen rakkauden ja luottamuksen takia, joka meidän välillämme on. Missään nimessä mikään exä ei olisi kuulunut synnytyssaliin katsomaan kuinka kärsin, huudan ja oksentelen siellä tuntikausia ja lopulta makaan raatona pillu verellä. Korkeintaan sellainen olisi voinut tulla saliin pesemään vauvan, kun minä olisin ollut jo suihkussa.

Ei lapsen syntymä ole mikään yleis oikeus että isän pitäisi sinne päästä. Sinä synnyttänyt ja otat tueksi kenet haluat. Lapsen isältä tuskin tukea saat. Isä voi tulla katsomaan lasta syntymän jälkeen.

Onnea valitsemallasi tiellä.

joka on ollut paikalla todistamassa molempien lastensa syntymää ja toivottavasti pääsee paikalle näkemään myös kuopuksensa syntymän. Ei ole mikään miesasiamies, muttei mikään tossunpohjakaan. Hänen ainoa kommenttinsa oli: "Mitä se mies siellä tekisi, jos ei kerran enää ole sen äidin kanssa?"

Mieheni on ymmärtänyt roolinsa synnytyksessä nimenomaan synnyttäjän tukihenkilönä. Viimeksi olimme salissa 9 tuntia, mistä kätilö oli läsnä ehkä puolitoista tuntia. Muun ajan mies oli ainoa tukeni. Jos olisin ollut yksin, ei kätilö olisi ehkä ehtinyt edes ponnistusvaiheeseen, koska en avautumisen lopussa kyennyt enää liikkumaan. Tästä syystä tukihenkilön pitäisi ehdottomasti olla ihminen, johon synnyttäjä voi sataprosenttisesti luottaa.

voit harkita ottaa.



Mulla oli synnytyksessä sekä doula (avustaja) että isä/mieheni. Miehen kanssa oli kohtalaiset välit, 2 kk ennen synnytystä oli paljastunut että hän on pettänyt minua vuoden verran. Kävin synnytyslaitoksella synnytyspelkokeskustelussa, kun toisaalta halusin miehen synnytykseen (rakkauteni ei ollut kuollut) ja toisaalta pelkäsin että olisin niin hirveän herkässä tilassa että olisin voinut huutaa hänelle mitä tahansa (ja rikkoa mahdollisen tulevaisuuden). Sieltä siis suositeltiin mulle tuon doulan hankkimista. Ei ollut mitään ongelmaa synnytyslaitoksella (Naistenklinikka Helsingissä) että oli kaksi tukihenkilöä.



Sun tilanteesi on myös niin kamalan stressaava, että kannatta keskustella synnytyslaitoksen kanssa - ja pyytää, että tekevät poikkeuksen tukihenkilöiden määrään. Uskon, että järkeä löytyy. Tärkeintä on se, että äiti jaksaa henkisestikin synnytyksen. Ja siksi sun oman äitisi läsnäolo on perusteltu ja tärkeä. Toisaalta on lapsen etu jos isä pääsee mukaan lapsen elämään mahdollisimman alkuvaiheessa.



Mulla oli lisäksi miehen kanssa sellainen sopimus, että jos alkaa ahdistaa, voin pyytää häntä poistumaan. Mies ymmärsi hyvin tilanteen. Loppujen lopuksi meni tosi hyvin, multa oli stressi p oissa näiden järjestelyiden ansiosta. Lapsi syntyi, isä itki onnesta ja minä olin myös tyytyväinen.



Tsemppiä, valitset mitä vain!

mahdollista tehdä niin, että äitisi olisi tukenasi supistusten ajan, eli sen pisimmän ajan synnytysprsessista ja mies tulisi paikalla vasta, kun alat ponnistaa? Ja istuisi päätypuolellasi, ei siis näkisi mitä alakerrassa tapahtuu. Ponnistusvaihe ei kestä normaalisti kuin sen 20-30 min, toki voi kestää pidempäänkin. Mutta tuo avautumisvaihe, jossa tarvitset enemmän ns tukea, hierontaa, palvelua, tsemppausta jne, kestää useita tunteja, ensisynnyttäjillä jopa kymmeniä tunteja.



Mutta oman fiiliksesi mukaan menet. Jos et halua miestä mukaan ollenkaan, se on ihan ok.

Ottaisi exää mukaan. Ehkä heti sitten kun vauva on syntynyt, mutta vain sen takia, että hän voi ottaa valokuvia. Valokuvat on ainakin minulle tärkeitä, vauvan ensihetket siinä äidin rinnalla... Mutta sinä päätät, ei ole pakko päästää synnytyssaliin ollenkaan.

Itse asiassa mieheni ei päässyt kuopuksen synnytykseen, ja jälkeenpäin ajattelein että se oli oikeastaan vaan hyvä juttu, sain rauhassa keskittyä itseeni, ei tarvinnut hävetä mitään ääntelyä eikä muuta...

en kyllä ottaisi eksää sinne mukaan.

Onks ex halunnu mukaan neuvolaan, ultraan yms? Jos ei oo ollu millään tavalla ollu mukana raskaudessa, niin ei hänen mielestäni tarvitse synnytyssaliinkaan tulla. Ymmärrän kyllä että haluaa nähdä lapsensa syntymän, mutta sä olet se synnyttäjä. Jos tuntuu ettet pystyisi rauhassa keskittymään synnyttämiseen mihen läsnäollessa, etkä saisi tältä tukea niin ilman muuta otat äitisi mukaan. Onko kyseessä ensisynnytys? Mies voi nähdä lapsen heti syntymän¨jälkeen.

sun ehdoilla mennään eli äiti mukaan.

(Isukki voi odottaa käytävällä ja ex-anoppi voi viedä tilannetietoja.)

Ja voithan sä sitten synnytyksen aikana omien tuntemusten mukaan pyytää exän halutessasi saliin ( ehkä ne sen verran siellä sairaalassa joustaa tukihenkilöpolitiikassa?). Jos vaan pystytte puhumaan omista tuntemuksistanne synnytyksen suhteen asiallisesti niin tehkää se. Helpottaa molempia kun asioista on keskusteltu etukäteen, jää sitten toivottavasti vähemmän hampaankoloon.

Ex valitsi kohtalonsa kun erositte. Nyt hänellä ei ole enää oikeuksia, ainakaan sinuun.



Kummallinen pyyntö mielestäni, synnytys on intiimiä puuhaa. Ei käy sanoisin minä.

mutta ilmeisesti elatusapu kuitenkin mielestäsi pitää maksaa koska kerran on lapsen isä.

mutta ilmeisesti elatusapu kuitenkin mielestäsi pitää maksaa koska kerran on lapsen isä.

Mitenkä tämä elatusapu nyt .liittyy tähän aiheeseen?

Helpommin isä sitoutuu lapseen kun on mukana lapsen tärkeissä elämänvaiheissa. Muuten käytetään pelkkänä maksuautomaattina