Ex haluaa mukaan synnytykseen, minä taas en haluaisi häntä sinne.

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

en ole huolinut ikinä mukaan edes miestä kun olimme yhdessä! En todellakaan tarvinnut sinne ketään ylimääräistä häiritsemään eikä miehellä ollut siihen mitään sanomista. Pääsi kyllä sitten pesemään vastasyntyneen yms., mutta itse synnytykseen hänellä ei ollut mitään asiaa. Tuossa tilanteessa naisella on oikeus päättää, SE on tasa-arvoa.

sellaista oikeutta. Siitä voidaan sopia, mutta se vaatii synnyttäjän suostumuksen.

Oma mieheni, lasteni isä, rakkaani on ollut molempien lasteni synnytyksissä mukana, mutta jos välimme olisivat olleet huonot tai olemattomat, ei hän todellakaan olisi siellä ollut. Synnytys on intiimein ja yksityisin hetki naisen elämässä. Se ei ole vuorovaikutustilanne.

on utopia. Naisen kehosta syntyy lapsi, joka on isän ja äidin yhteinen. Nainen ei voi päättää omasta kehostaan omista itsekkäistä näkökulmistaan vaan naisen pitää ottaa huomioon myös tuleva lapsi, jolla on oikeus saada isä, ja isä jolla on myös oikeus saada olla isä. Ei velvollisuus, vaan oikeus.

Naisella nimenomaan on lainkin mukaan itsemäärämisoikeus omaan kehoon. Jos tämä ei miellytä, muuta saudi arabiaan, missä naiset ovat kaikkien muiden, kuin itsensä omaisuutta. Isällä ei ole oikeus olla isä vain silloin kun huvittaa. Ihan turha itkeä, jos ei ole halunnut olla tukena raskauden alkuvaiheista lähtien. Et voi rynnätä vaatimaan omia oikeuksiasi, jos et ole huolehtinut velvollisuuksistasi alusta lähtien. Rusinat pullista menetelmä ei toimi oikeassa elämässä.

exä on syy eroon? Tai, että se on ylipäänsä exän tahto. Miehellä on oikeus olla läsnä synnytyksessä ja läsnä lapsensa elämässä kaikissa vaiheissa. Sitä ei voi ottaa pois vaikka miten haluais kiusata eksäänsä.

Tai se, että nainen paskoo alleen synnytyksessä.



Sillä ei ole mitään merkitystä siinä tilanteessa. Oman lapsen syntymää kauniimpaa asiaa ei tässä maailmassa ole.



Kysy keneltä tahansa isältä: Mikä on tärkein tapahtuma elämässäsi? Joka ainut sanoo saman; oman/omien lasten syntymät.



Sitä oikeutta ei saa viedä mieheltä vaikka miten vetoais itsemääräämisoikeuteen. Se on julmaa.

olla mukana synnytyksessä kuin että näkee lapsen sitten joskus.

Ei nainen sinne ketään tarvitse, siellä on tämän maan ammattitaitoisimmat ihmiset auttamassa äitiä. Ei isä siellä ole mukana synnytyksessä auttamassa vaan nimenomaan sen vuoksi, että näkee lapsensa syntymän ja saa leikata napanuoran, ottaa osaa lapsen pesuun ja saa lapsensa heti syliin.

Sehän on vähän sama asia kuin, että lapset kasvatettais koeputkissa ja sieltä 'äidit' ne sitten hakis kotiin, jossa voi alkaa kehitellä suhdetta lapseen.

Isältä jos vie mahdollisuuden olla mukana synnytyksessä vie lapselta mahdollisuuden saada isä, joka on mukana lapsen elämässä.

annas kun arvaan, joko olet mies tai sitten nainen joka ei ole synnyttänyt? Itse en halunnut kumpaakaan synnytykseen miestäni mukaan ja silti hän on loistava isä. Nainen päättää kenet ottaa tukihenkilöksi vai ottaako ketään, ja nimenomaan TUKIHENKILÖKSI. Ei synnytys ole mikään esitys jota isät tai muitakaan kutsuttaisiin katsomaan.

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Minä ymmärrän miehet, lapset ovat ainoa asia, jossa ette voi olla vielä päällepäsmäreinä, vaan naisella on jopa räikeä etulyöntiasema ja kun näinä uudistuksen aikoina naiset ovat vihdoin penäämässä omien oikeuksiensa ja tasa-arvon perään, te ajattelette, että lapsen saanti kokonaisuudessaan tulee olla myös sitä. Ajatus on kaunis, mutta ei realistinen.

Tasa-arvoa voi penätä synnytyksen jälkeen, ei sen aikana. Naisen ruumis on naisen ja vaikka miten haluatte kiukutella ja polkea jalkaa, asia nyt vain on näin. Naisella on oikeus päättää kuka näkee hänet tässä tilanteessa ja on tukena ja turvana.

Miesten oikeuksia lapseen pitää kohentaa, mutta ei väärällä tavalla. Ei polkemalla naisten oikeuksia (taas).

on utopia.

Naisen kehosta syntyy lapsi, joka on isän ja äidin yhteinen.

Nainen ei voi päättää omasta kehostaan omista itsekkäistä näkökulmistaan vaan naisen pitää ottaa huomioon myös tuleva lapsi, jolla on oikeus saada isä, ja isä jolla on myös oikeus saada olla isä. Ei velvollisuus, vaan oikeus.

Äidin jaksamisen mukaan hoidettavassa synnytyksessä on siis kyse juuri lapsen hyvinvoinnista. Ja jos joku, joka ei sovi tukemaan äitiä, tuppaa mukaan synnytyshuoneeseen, tämä toimii silloin synnytystä vaikeuttaen ja siis lapselle haitallisesti.

Tai se, että nainen paskoo alleen synnytyksessä.

Sillä ei ole mitään merkitystä siinä tilanteessa. Oman lapsen syntymää kauniimpaa asiaa ei tässä maailmassa ole.

Kysy keneltä tahansa isältä: Mikä on tärkein tapahtuma elämässäsi? Joka ainut sanoo saman; oman/omien lasten syntymät.

Sitä oikeutta ei saa viedä mieheltä vaikka miten vetoais itsemääräämisoikeuteen. Se on julmaa.

Ex ei ole sopiva henkilö toimimaan tukihenkilön tehtävässä, eli luomassa äidille turvallista ja rauhallista oloa kun tämä on huoneessa yksin kätilön ollessa poissa. Tai helpottamaan äidin kipua hieromalla tai auttamalla lämpimään suihkuun.

Synnytyksessä ei olla mukana pällistelemässä lasta, vaan auttamassa äitiä jaksamaan. Lapsen ehtii nähdä vaikka kätilön hakemana 2 minuuttia syntymän jälkeen synnytysosaston odotusaulasta, mutta isän tulo tukihenkilöksi estäisi ap:tä saamasta mukaansa henkilöä, joka todella tukisi häntä avautumis ja ponnistusvaiheessa.

Isän isyydessä on tässä hyvin vähän menetettävää, ei se isyyteen vaikuta, että näkee exänsä kärsivän poltoista. Mutta ap:n äitiyteen ja tunteisiin lasta kohtaan voi vaikuttaa, jos hän joutuu kokemaan koko synnytysajan häpeäillisenä, vanhat sydänsurut pintaan nostavana ja yksinäisenä ilman tukevaa henkilöä.

Syntymän jälkeiset napanuoran leikkaukset ja muut isärituaalit ehtii, vaikkei tuppaisikaan ap:n herkkään ja arkaan työhön synnytykseen valmistautuessa.

on utopia.

Naisen kehosta syntyy lapsi, joka on isän ja äidin yhteinen.

Nainen ei voi päättää omasta kehostaan omista itsekkäistä näkökulmistaan vaan naisen pitää ottaa huomioon myös tuleva lapsi, jolla on oikeus saada isä, ja isä jolla on myös oikeus saada olla isä. Ei velvollisuus, vaan oikeus.

Naisella nimenomaan on lainkin mukaan itsemäärämisoikeus omaan kehoon. Jos tämä ei miellytä, muuta saudi arabiaan, missä naiset ovat kaikkien muiden, kuin itsensä omaisuutta.

Isällä ei ole oikeus olla isä vain silloin kun huvittaa. Ihan turha itkeä, jos ei ole halunnut olla tukena raskauden alkuvaiheista lähtien. Et voi rynnätä vaatimaan omia oikeuksiasi, jos et ole huolehtinut velvollisuuksistasi alusta lähtien. Rusinat pullista menetelmä ei toimi oikeassa elämässä.

exä on syy eroon? Tai, että se on ylipäänsä exän tahto. Miehellä on oikeus olla läsnä synnytyksessä ja läsnä lapsensa elämässä kaikissa vaiheissa.

Sitä ei voi ottaa pois vaikka miten haluais kiusata eksäänsä.

Voi sinä harhainen ihminen, ei kyse ole kiusasta vaan siitä, että synnytys pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi. Miehellä ei ole oikeutta vaatia itseään mukaan synnytykseen, ei vaikka miten inttäisit asiasta. Synnytys ei ole vuorovaikutustilanne, kuten joku hyvin jo sanoi, isyys ei häviä siitä, ettet näe naisen vaginaa kun lapsi syntyy.

Isä voi saada lapsen syliinsä hetki synnytyksen jälkeen, mitään oikeutta ei ole vaatia itseään mukaan noin intiimiin tilanteeseen (ja kiusalliseen jos eksä on läsnä). Miehellä ei ole myöskään oikeutta nähdä naisen rintaa kun nainen imettää yms. vaikka miten lapsi olisi hänenkin.

Miten näin itsestään selviä kohteliaisuus ja toisen arvostamissäntöjä edes pitää vääntää rautalangasta joillekin onnettomille?

Miksi vedotaan fyysisiin erilaisuuksiin ja luonnollisuuteen, kun puhutaan urheilusta ja miesten/naisten sarjoista, mutta kun biologinen eroavaisuus koskeekin synnytystä, miehen pitäisi olla tasa-arvoinen? Ei mene minun kallooni. Elämä ei ole aina täysin mustavalkoisen tasa-arvoista, nainen synnyttää, mies ei. Nainen päättää ruumistaan ja kuka on mukana TUKIHENKILÖNÄ synnytyksessä, ei mies. Yksinkertaisia asioita. Synnytys ei ole mikään KELA tai oikeuslaitos, mihin kaikilla on subjektiivinen oikeus.

Isältä jos vie mahdollisuuden olla mukana synnytyksessä vie lapselta mahdollisuuden saada isä, joka on mukana lapsen elämässä.

En vain käsitä, miten miehellä on niin hyvät välit isäänsä, vaikkei tämä 1980-luvulla ollutkaan mukana synnytyksessä. Olisiko psyykkinen trauma kummallakin niin paha, että ovat luoneet kulissiläheisyyden peittämään aitoa toisen elämästä puuttumista?

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Joo no sulla on oikeus mielipiteisiisi. Mitään virkaa niillä ei kyllä ole. Jos ap kysyy kätilöltä ja lääkäriltä että kumpi on parempi ottaa mukaan synnytykseen _tuki_henkilö vai utelias turisti-isä, niin ne pyyhkii pyllyä noilla sun tasa-arvoillas.

kuulostaa kun kutsutte tätä isää turistiksi tai nähtävyyksien katselijaksi.

Kyseessä on siis mies joka haluais olla mukana lapsensa elämässä. Ei siis mies joka viis veissaa lapsestaan. Vaan mies, joka haluaa olla isä lapselleen. Miten ihmeessä sen voi kääntää niin että on kyse nahtävyyksien katselijasta. Kenelläköhän tässä mahtaa nyt olla ryynit sekaisin?

Jos tuo tuleva äiti kirjoittais ettei mies halua osallistua synnytyksen niin huutaisitte täällä yhteen ääneen että ompas paskiainen kun ei edes synnytykseen halua osallistua.

Sanoisin, että kyllä se isä ehtii mukaan vauvan elämään, vaikka ei osa äidin elämää enää olekaan(johon synnyttäminen kuuluu).

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Joo no sulla on oikeus mielipiteisiisi. Mitään virkaa niillä ei kyllä ole. Jos ap kysyy kätilöltä ja lääkäriltä että kumpi on parempi ottaa mukaan synnytykseen _tuki_henkilö vai utelias turisti-isä, niin ne pyyhkii pyllyä noilla sun tasa-arvoillas.

kuulostaa kun kutsutte tätä isää turistiksi tai nähtävyyksien katselijaksi. Kyseessä on siis mies joka haluais olla mukana lapsensa elämässä. Ei siis mies joka viis veissaa lapsestaan. Vaan mies, joka haluaa olla isä lapselleen. Miten ihmeessä sen voi kääntää niin että on kyse nahtävyyksien katselijasta. Kenelläköhän tässä mahtaa nyt olla ryynit sekaisin? Jos tuo tuleva äiti kirjoittais ettei mies halua osallistua synnytyksen niin huutaisitte täällä yhteen ääneen että ompas paskiainen kun ei edes synnytykseen halua osallistua.

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Joo no sulla on oikeus mielipiteisiisi. Mitään virkaa niillä ei kyllä ole. Jos ap kysyy kätilöltä ja lääkäriltä että kumpi on parempi ottaa mukaan synnytykseen _tuki_henkilö vai utelias turisti-isä, niin ne pyyhkii pyllyä noilla sun tasa-arvoillas.

kuulostaa kun kutsutte tätä isää turistiksi tai nähtävyyksien katselijaksi.

Kyseessä on siis mies joka haluais olla mukana lapsensa elämässä. Ei siis mies joka viis veissaa lapsestaan. Vaan mies, joka haluaa olla isä lapselleen. Miten ihmeessä sen voi kääntää niin että on kyse nahtävyyksien katselijasta. Kenelläköhän tässä mahtaa nyt olla ryynit sekaisin?

Jos tuo tuleva äiti kirjoittais ettei mies halua osallistua synnytyksen niin huutaisitte täällä yhteen ääneen että ompas paskiainen kun ei edes synnytykseen halua osallistua.

Ja siten helpottaa synnytystä. Jos tuleva äiti toivoisi miestään tueksi, pyyntö olisi täysin ymmärrettävä. Ja aviomiehenä olisi odotettavaa, että isä olisi valmis tukemaan vaimoaan. Mutta ex-miehenä kieltäytymisen olisi täysin ymmärrettävää. Harvat exät ovat toistensa parhaita tukijoita ja rahoittajia.

Isä voi olla isä vaikka ei olekaan ollut koppaamassa lasta kiinni.



Moni isä ei ole ollut synnytyksissä mukana, joko äidin tahdosta tai omasta tahdosta.



Äitiä ei voi pakottaa ottamaan lapsen isää saliin ja sillä siisti.



Tässä tapauksessa paras tukihenkilö on varmasti ap:n äiti. Ihminen johon luottaa täysin.



Naurettavaa väittää, että lapsen ja isän suhde tästä jotenkin kärsisi, maailmahan olisi sitten pulloon ydinperheitäkin missä nämä suhteet ovat pahasti kärsineitä.

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Joo no sulla on oikeus mielipiteisiisi. Mitään virkaa niillä ei kyllä ole. Jos ap kysyy kätilöltä ja lääkäriltä että kumpi on parempi ottaa mukaan synnytykseen _tuki_henkilö vai utelias turisti-isä, niin ne pyyhkii pyllyä noilla sun tasa-arvoillas.

kuulostaa kun kutsutte tätä isää turistiksi tai nähtävyyksien katselijaksi.

Kyseessä on siis mies joka haluais olla mukana lapsensa elämässä. Ei siis mies joka viis veissaa lapsestaan. Vaan mies, joka haluaa olla isä lapselleen. Miten ihmeessä sen voi kääntää niin että on kyse nahtävyyksien katselijasta. Kenelläköhän tässä mahtaa nyt olla ryynit sekaisin?

Jos tuo tuleva äiti kirjoittais ettei mies halua osallistua synnytyksen niin huutaisitte täällä yhteen ääneen että ompas paskiainen kun ei edes synnytykseen halua osallistua.

Ja siten helpottaa synnytystä. Jos tuleva äiti toivoisi miestään tueksi, pyyntö olisi täysin ymmärrettävä. Ja aviomiehenä olisi odotettavaa, että isä olisi valmis tukemaan vaimoaan. Mutta ex-miehenä kieltäytymisen olisi täysin ymmärrettävää. Harvat exät ovat toistensa parhaita tukijoita ja rahoittajia.

Piti tietenkin kirjoittaa tukijoita ja RAUHOITTAJIA. Isän osallistuminen synnytykseen ja raha eivät liity toisiinsa (joku muuten veti elaritkin tähän, ei sitten mitenkään vaikuta raha-asioihin, osallistuuko isä synnytykseen, synttärijuhlille tai lakkiaisiin). Mutta isän suhde äitiin ja kyky tukea häntä synnytyksessä liittyvät toisiinsa.

Oli pakko korjata kirjoitusvirhe, koska joku kuitenkin saa siitä halvan orgasmin.

Jos naisella on ollut kanttia tehdä lapsi exänsä kanssa pitää olla kanttia myös olla synnytyksessä eksänsä kanssa. Aloittajan olis pitänyt miettiä seksiä harrastaessaan, että onko tämä mies sellainen, että sen kanssa voi olla synnytyksessä. Vastuu on tuossa tilanteessa myös naisella ei pelkästään miehellä. Yhteinen vastuu aina. Se on tasa-arvoa.

Joo no sulla on oikeus mielipiteisiisi. Mitään virkaa niillä ei kyllä ole. Jos ap kysyy kätilöltä ja lääkäriltä että kumpi on parempi ottaa mukaan synnytykseen _tuki_henkilö vai utelias turisti-isä, niin ne pyyhkii pyllyä noilla sun tasa-arvoillas.

kuulostaa kun kutsutte tätä isää turistiksi tai nähtävyyksien katselijaksi.

Kyseessä on siis mies joka haluais olla mukana lapsensa elämässä. Ei siis mies joka viis veissaa lapsestaan. Vaan mies, joka haluaa olla isä lapselleen. Miten ihmeessä sen voi kääntää niin että on kyse nahtävyyksien katselijasta. Kenelläköhän tässä mahtaa nyt olla ryynit sekaisin?

Jos tuo tuleva äiti kirjoittais ettei mies halua osallistua synnytyksen niin huutaisitte täällä yhteen ääneen että ompas paskiainen kun ei edes synnytykseen halua osallistua.

Kerro minulle hyvä mies, miten isyys siitä niin peruuttamattomasti kärsii, jos ei pääse mukaan sillä punaisella sekunnilla, kun lapsi työntyy ulos kohdusta? Jos vaikka saa sen lapsen syliin 2 minuutin kuluttua? Etkö olisi enää isä lapselle, vaan joku tuntematon?

Eivätkö äidit ole äitejä lapsilleen, jos lapsi kiidätetään teho-osastoll,e eikä nainen saa pidellä ollenkaan lasta synnytyksen jälkeen, leikata napanuoraa? Älä horise. Synnytys pitää tehdä nimenomaan mahdollisimman turvalliseksi ja tukevaksi tilanteeksi naiselle, koska vauvan terveys on pääasia. Ei isukin minä tahtoo- tila. Jokainen normaali mies ymmärtää tämän. Jokainen ihminen, joka ajattelee nimenomaan sitä vauvan hyvinvointia, eikä omia keksittyjä oikeuksiaan.

Miehellä on myös oikeus kieltäytyä tulemasta mukaan synnytykseen, ketään sinne ei pakoteta. Se on kas nimenomaan sitä tasa-arvoa. Naista ei pakoteta, eikä miestä pakoteta.

oli mukana synnytyksessä ja se oli hieno kokemus molemmille. En tiedä oliko hänellä silloin jo uusi kumppani, eihän se minulle kuulunutkaan. Riippuu varmaan tilanteesta.

Et voi kieltää ex-mieheltäsi oman lapsensa syntymän näkemistä. Se on aivan yhtä paljon hänen kuin sinunkin.



Joka muuta ajattelee on feministi.

Tai se, että nainen paskoo alleen synnytyksessä.

Sillä ei ole mitään merkitystä siinä tilanteessa. Oman lapsen syntymää kauniimpaa asiaa ei tässä maailmassa ole.

Kysy keneltä tahansa isältä: Mikä on tärkein tapahtuma elämässäsi? Joka ainut sanoo saman; oman/omien lasten syntymät.

Sitä oikeutta ei saa viedä mieheltä vaikka miten vetoais itsemääräämisoikeuteen. Se on julmaa.

että oman lapsen syliin saaminen tai näkeminen ensi kertaa on niitä elämän isoimpia asioita, ei sillä ole väliä näkeekö varsinaisesti sen lapsen syntymisen.

Jos on tajuissaan oleva synnyttävä äiti, tai synnytyksessä mukana oleva isä, niin silloin se merkittävin hetki on varmasti se hetki synnytyssalissa, kun vauva syntyy ja vetää ensimmäiset henkäykset, tai nostetaan rinnoille, tai leikataan napanuora poikki, tai annetaan vauva isälle paidan alle. Jos on käytävällä odottava isä, merkittävin hetki on varmasti se, kun tullaan sanomaan että onneksi olkoon, tyttö/poika tuli, tai kun itse saa vauvan syliin. Jos on leikkausta varten nukutettu äiti, suuri hetki on varmasti sitten heräämisen jälkeen, kun saa vauvansa syliin. Jos on isä, jonka puoliso on viety kesken synnytyksen hätäsektioon, suuri hetki on varmaankin sektion jälkeen, kun pääsee ensimmäisenä katsomaan vauvaa. Jos taas onkin äiti tai isä, jonka vauva on viety pikavauhtia suoraan teholle, suuri hetki on varmaan se, kun vauvan lopulta näkee tai saa syliinsä. Jos on kotona vanhempien lasten kanssa odottanut isä, suuri hetki on varmasti puhelinsoitto tai sitten se kun tullaan ekaa kertaa sairaalaan katsomaan uutta perheenkäsentä. Jos on adoptiovanhempi, merkittävin hetki on varmasti se kun näkee lapsensa ensi kertaa x vuoden ikäisenä, paikasta viis.

Tuskin kukaan noista sanoo, että olisi se lapsen näkeminen varmaan muuten ollut upea kokemus, mutta ei se sitten oikein tuntunut miltään kun en saanut olla katsomassa kun se punkee maailmaan.

Et voi kieltää ex-mieheltäsi oman lapsensa syntymän näkemistä. Se on aivan yhtä paljon hänen kuin sinunkin.

Joka muuta ajattelee on feministi.

Tiedän, feministi on hauska sana josta on kiva vääntää vaikka mitä tarinoita, mutta jospa nyt ensin varmistaisit, mitä todellinen feministi ajaa? Ei naisen tasa-arvoa, vaan sukupuolten tasa-arvoa, pöljä. Exmiehellä ei ole mitään oikeuksia ängetä mukaan, miehen velvollisuuksiin kuuluu ajatella tulevan lapsen turvallista ja mahdollisimman hyvää synnytystä. Ei omia halujaan.

Joka muuta väittää, on todellinen itsekäs sovinisti, jolle ei paljoa lapsen terveys ja hyvinvointi merkitse. Kunha minäminäminä...

jos ei ole kertaakaan raskauden aikana käynyt neuvolassa, hieronut äidin turvonneita jalkoja, kokeillut vauvan potkuja ja muutenkin osallistunut raskauteen aktiivisesti.



Se vauva on koko ajan ollut siellä mahassa kuulematta isänsä ääniä. Isä on vauvalle tässä vaiheessa täysin vieras.



Synnytys on sekä äidille että vauvalle rankka kokemus. Äidin olotila voi helpottaa tai vaikeuttaa synnytystä. Kyseessä on suoritus, johon äiti useimmiten tarvitsee positiivista tukea. Synnytyksessä äidin pitäisi voida olla luonteva eikä ajatella paniikissa karvoja tai kirosanoja tai kakkaa. MIes, joka ei ole koennut tarvetta tulla läheiseksi mahassa kasvavan vauvan kanssa, ei tee yhtään mitään sillä, että katselee, miten lähes tuntematon nainen ähisee ja puhisee raskauskivuissaan.



Isäsuhde tässä tapauksessa todellakin alkaa vasta siitä pisteestä, kun vauva on syntynyt. siitä on hyvä aloittaa. Mies ei todellakaan voi itse määritellä, milloin ja miten on isä ja vaatia sitten äitiä siihen sopeutumaan. Äitihän on koko ajan jo raskauden ensi hetkistä ollut äiti ja läsnä, mies sen sijaan ei. Jo se, että mies voi valita, tarkoittaa, että äitikin voi valita.



Ap:n tapauksessa tämä nyt vain tarkoittaa, että miehen isyys alkaa lapsen syntymästä. Hän ei voi vaatia muuta, kun ei ole millään muulla tavalla osallistunut raskauteen. Raskaus päättyy synnytykseen, eikä miehellä ole siinä tilanteessa mitään tarpeellista syytä olla läsnä, ellei hän ole äidille tuki ja turva. Ap:n tapauksessa hän ei sitä ole.



Monet miehet määrittelevät isyyttä myöhemminkin tällä samalla tavalla: nähdään lasta, kun se itselle sopii, ja jos lapsi itkee, soitetaan äiti hakemaan se vähän aikaisemmin pois. Turisti-isät tiedetään. Kun kaikki on kivaa ja mielenkiintoista ja uutta, niin jaksetaan olla isä. Mutta kun paskaa sataa niskaan, niin äkkiäkös sitä palautetaan lapsi äidilleen.



Synnytys nyt vain on tilanne, johon isällä ei ole sananvaltaa.