Vihaan imetysmyönteisiä synnytyssairaaloita!!

mutta lähdetään leikkiin mukaan ;):

Minusta on luonnotonta, jos äiti EI halua imettää lastaan. Joku ratas on silloin vinksallaan nupissa.

esikoinen ku ei osannut imeä ja lisämaitoa sai rukoilla.siinä oli sit kiva yrittää imettää ku vauva karjuu nälkää pää punasena.joka syötöllä oli pakko yrittää tunnin verran,sitten vasta sai lisämaitoa.oikee ahdistaa jo nyt tuleva sairaala aika,meil la 16.5

kyllä ap:n ahdistuksen, etenkin kun ei sitä maitoa tule heti...mulla lähti tulemaan kunnolla vasta kahden viikon kuluttua synnytyksestä...mitä sen lapsen olis pitänyt syödä siihen asti?

imetysohjausta. Sitä hitaammin se omakin maito nousee, mitä enemmän lisämaitoa annetaan, pahimmissa tapauksissa pilaa koko imetyksen, mutta ratkaisu ei ole imettämään käskeminen ja lisämaidon pihtaaminen, vaan se kunnollinen ja riittävä imetystuki.

Totta kai lisämaidolle joskus on paikkansa ja aikansa, mutta tosiaan ekoina päivinä annettuna se saattaa torpata koko imetyksen, tai ainakin tehdä siitä vielä vaikeampaa.

hoitajat itse ehdott lisämaidon antamista 3.päivänä osastolla ollessamme ja tutinkin antoivat kysymättä. Esikoisen kohdalla myös oikeen mukava henkilökunta.

ja päättää antaa korviketta, niin sitä päätöstä on muiden kunnioitettava. Imetys kun ei edelleenkään ole mikään äitiyden mitta.

imetysohjausta. Sitä hitaammin se omakin maito nousee, mitä enemmän lisämaitoa annetaan, pahimmissa tapauksissa pilaa koko imetyksen, mutta ratkaisu ei ole imettämään käskeminen ja lisämaidon pihtaaminen, vaan se kunnollinen ja riittävä imetystuki.

Totta kai lisämaidolle joskus on paikkansa ja aikansa, mutta tosiaan ekoina päivinä annettuna se saattaa torpata koko imetyksen, tai ainakin tehdä siitä vielä vaikeampaa.

ja kyllä siellä sai lisämaitoa kun tarve vaati. Sitä sai ihan itse hakea kaapista, jos tarve vaati.

Äidillä on täysi määräämisoikeus siihen, mitä lapsi syö, heti kun lapsi on syntynyt tähän maailmaan.

Minä koin ekan lapsen kohdalla sairaalaan tosi ahdistavana, kun sitä lisämaitoa sai rukoilla nälästä huutavalle lapselle. Myöhemmin selvisi että kuulun siihen prosenttiin jonka maito ei nouse ilman lääkkeitä. Mun lapsi ois siis luonnontilassa kuollut imetysmyönteisesti nälkään muutamassa päivässä.



Toisen lapsen kohdalla otin korvikkeet sairaalakassiin valmiiksi. Tuntui oikeastaan ihan hullulta että olisin edes neuvotellut jonkun kanssa siitä, saako lapseni ruokaa vai ei.



Joten kaikki joita ahdistaa; ette te ole sairaalan omaisuutta vaikka sairaalan palveluja käytättekin. Ei se ole mikään vankila jossa tuntematon ihminen määrää miten lapsi voi. Ottakaa omat pullot ja omat korvikkeet mukaan, jos on kokemusta siitä että maitoa ei tule. Kaikki sujuu niin paljon paremmin ja stressittömämmin, kun lapsi on kylläinen ja onnellinen.

Hienovarainen kannustus auttaa mutta pakolla ei saa aikaan kuin vastustusta.

Hienovarainen kannustus auttaa mutta pakolla ei saa aikaan kuin vastustusta.

muillekaan. Imetys on jokaisen henkilökohtainen asia.



No miksei äiti tahtoisi imettää? Ei halua omalle lapselle parasta? Imetystä varten ne tissit o.

molemmille sain lisämaitoa ja lopulta molemmat olivat täysimetyksellä. Yli nelikiloisten ei kyllä edes oletettu pärjäävän niillä kahdella tipalla jotka minulta kai irtosi... Eli imetin ensin ja sitte hain/sain/annoin lisämaitoa.

Mutta voihan olla että asiat on muuttuneet myös täällä. Kuukauden päästä toivottavasti voin kertoa oman kokemuksen nykyisestä käytännöstä :)

sairaalassa sain mukaan jo 2,5 litraa lypsettyä äidinmaitoa.



Silti imetykseen ei paskan vertaa yritetty auttaa, pullolla vaan...

nostasit perseesi ja hakisit maitokaapista liikaa pyydetty? Näin minäkin tein

Ensimmäinen oli pitkän aikaa ennenkuin alkoi syödä ja mitattiin verensokeri(?) jonka perusteella sanottiin ettei tarvi vielä antaa lisämaitoa että odotellaan josko se vielä alkaisi syömään.



Imetys lähti hyvin käyntiin ja oli pelkästään positiivista tuo ettei heti annettu lisämaitoa.



Toisen kohdalla olin niin väsynyt että pyysin hoitajaa ottamaan vauvan pariksi tunniksi pois huoneesta että saisin nukkua. Kysyi saako antaa lisämaitoa jos tarve? (Eli imetysystävällisessä sairaalassa kysyttiin noin vaikka imetys onnistui hyvin.) Sanoin että saa.



Saman lapsen kohdalla kun tuntui että lapsi oli kokoajan tissillä ja huusi samantien jos tissin otti suusta, kaivoin omasta laukustani tutin ja pyysin hoitajaa keittämään sen. Keitti ja kun toi takaisin niin totesi vain että olikin fiksua ottaa oma tutti mukaan sillä he on imetysystävällinen sairaala ettei sieltä tutteja olisi löytynytkään.



Eli minusta tuntuu että tuollainen painostyuksen tunne on äideillä korvien välissä. Itse en ole kyllä kokenut pienintäkään painostusta vaan tottahan tuollaiset valinnat ovat äidin omia.

muina miehinä ja alkoi availla kaappeja? Aika hyvä itsetunto sulla. :) Kaikissa sairaaloissa maitoa ei voi eikä saa käydä hakemassa itse, vaan maito on pyydettävä hoitajilta.

Taidat olla sama joka haluaa sektion vaihtoehtoiseksi synnytystavaksi ja neuvolakulttuuri on turha.

So what. Jos äiti ei jostain syystä halua imettäää

ja päättää antaa korviketta, niin sitä päätöstä on muiden kunnioitettava. Imetys kun ei edelleenkään ole mikään äitiyden mitta.

imetysohjausta. Sitä hitaammin se omakin maito nousee, mitä enemmän lisämaitoa annetaan, pahimmissa tapauksissa pilaa koko imetyksen, mutta ratkaisu ei ole imettämään käskeminen ja lisämaidon pihtaaminen, vaan se kunnollinen ja riittävä imetystuki.

Totta kai lisämaidolle joskus on paikkansa ja aikansa, mutta tosiaan ekoina päivinä annettuna se saattaa torpata koko imetyksen, tai ainakin tehdä siitä vielä vaikeampaa.

ei siitä, että joku ei haluaisi imettää ollenkaan. (Mikä sinällänsä on jo itsetutkiskelun paikka, jos itsellä on tuollainen asenne...)

Komppi siis vitoselle, olen ihan samaa mieltä. Kunnollisella imetysohjauksella olisi saatu moni tietämättömyys korjattua ja monen imetys kuntoon. Täällä av:lla useasti, tässäkin ketjussa, vouhkataan siitä, että lisämaitoa ei ole annettu. Ja sitten vouhkaavat seuraavaksi siitä, että imetys meni pieleen.

Normaalitilanteessa lisämaitoa ei tosiaankaan tarvitse antaa. Ei meidänkään imetysystävällisessä sairaalassa anneta lisämaitoa turhaan, yleensä terve vauva selviää muutamalla äidinmaitotipalla siihen saakka, kunnes maito nousee. Jos lisämaidolle on oikea tarve, toki sitä silloin saa.

(Meillä kuopus syntyi heikossa kunnossa. Toki sai lisämaitoa ja tutinkin valvontaosastolla, ihan pyytämättä. Täysimetykseen pääseminen oli luonnollisesti hänen kohdallaan olennaisesti hankalampaa kuin pulloon tottumattomien sisarusten.)

Enemmän kuin synnytystä pelkäsin esikoisen raskausaikana imetystä. Se tuntui jotenkin niin vieraalta ja inhottavalta. Olinkin päättänyt jo etukäteen etten aio imettää.



Kun sairaalassa sain lapsen syliini oli imettäminen järkyttävän luonnollista. Muistan etäisesti ajatelleeni että minunhan ei kuulunut tehdä näin, mutta lapsellani oli nälkä ja minulla oli helpotus valmiina. Sai myös lisämaitoa lääketietellisistä syistä sairaalasta asti ja ainoa mistä kätilöt huomauttivat oli, että oma maidontuotanto oli myös alkuun turvattava. Joten lapsi imi sen minkä sai ja sai heti lisäksi pullosta maitoa.



Osaimetin 6kk enkä nyt tiedä opinko ikinä pitämään siitä, en kuitenkaan halunnut tai jaksanut vastustella vaistojani ja kehoani joka liputti imetyksen puolesta.



Siksi minusta on mielenkiintoista näiden ihmisten ajatusmaailma jotka pystyvät ja haluavat noita vaistoja vastustella. Selittäkäähän!

siitä etteikö ihmiset halua imettää, vaan siitä että he haluavat antaa nälkäiselle lapselle ruokaa siinä vaiheessa kun maitoa ei rinnasta vielä tule. Se on jokaisen äidin luonnollinen ja terve reaktio - lapsen itkun tarkoituskin on saada äiti ruokkimaan hänet, ei ihme jos äiti ahdistuu sunnattomasti, jos lapselle ois parin metrin päässä ruokaa, mut sitä ei saa antaa, vaan sitä lapsen huutoa pitää kuunnella tuntikausia.