Pitääkö minun tehdä lapset alta 3-kymppisenä, vain sen vuoksi että myöhemmin ei ehkä tärppää?

kokemus ja usein tuoreelle äidille tulee tunne, että äitiys on elämän tarkoitus.



Veikkaan siis, että kaverit ovat aidosti huolissaan siitä, että ehkä myöhemmin haluaisitkin lapsia eikä se enää onnistu, ja jäät loppuiäksesi lapsettomaksi.



Jos sinulla ei vielä ole ollut vauvakuumetta, et ehkä arvaa, kuinka raastava ja kokonaisvaltainen tarve lapsen kaipuu on. Kaikillehan sitä ei tule ollenkaan, mutta useimmille tulee.

-propaganda ei ole mitään propagandaa. Nuoret äidit ovat usein sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä nuorena. Vanhemmat äidin vastaavasti sitä mieltä, että heidän ikänsä oli se sopiva ikä tehdä lapset. Ihminen puolustelee omia valintojaan ja näkee ne usein parhaimpana vaihtoehtona.



t. yksi nuorten äitien kannattaja jolla ei ole lapsia vielä

Se tulee naisten fysiikasta. Nuorempi nainen on hedelmällisempi ja kestää raskaudet paremmin, sekä ongelmia on vähemmän. Riskit raskauksissa lisääntyvät mitä iäkkäämpi äiti on.



Eli kyse on tärppäämisen lisäksi myös muista ongelmista mitä ikä tuo tullessaan.

Olen aina itse halunnut lapsia ja saanutkin onneksi kaksi. Vaikka olen tästä äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, tuntuu minusta nyt siltä että kai se elämä olisi yhtä ihanaa ilmankin. Siis ainakin jos ei sellaista jäytävää lapsen kaipuuta kokisi niinkuin itse tein. Moni asia olisi helpompaa ainakin. Montaa asiaa jäisi vaille, mutta saisihan sitä asioita tilalle.



Suosittelen ehdottomasti äitiyttä, mutta ainoastaan jos sitä tosissaan haluaa. Tämä on suurta työtä, jossa kulkee vähän sokkona ja toivoo kaiken menevän hyvin. Rakastaa lastaan ja tahtoo tälle hyvää - parasta - mutta ei voi olla varma mitkä omista valinnoista siihen johtavat ja mitkä tuottavat enemmän harmia. Sitä sitten räpiköi eteenpäin valiten jotain polkuja ja toivoo niiden johtavan hyvän äärelle.



Harmaita hiuksia äitiys tuottaa, mutta myös ehdotonta rakkautta, jota ei mitenkään muuten voi kokea.

Hedelmällisyys huononee paljon 35 ikävuoden jälkeen, ja alamäki alkaa jo ennen sitä. Sitähän ei mistään välttämättä voi etukäteen tietää, saako lapsia helposti vai ei. Minä aloitin yrittämisen 24-vuotiaana ja sain lapsen 29-vuotiaana, monen vuoden hoitojen jälkeen. Ei sukupuolitauteja, ei lihavuutta, ei kilpirauhasongelmia, ei tuubat tukossa, miehen sperma ok, ei tupakointia, ei liiallista alkoa, liikuntaa suositusten mukainen määrä. En olisi mistään siis voinut tietää, että juuri minulla ei tärppää. Diagnoosi selittämätön lapsettomuus. Siksi lastenteko kannattaa siirtää kolmenkympin toiselle puolelle vain, jos haluaa ottaa sen riskin, ettei välttämättä enää onnistukaan saamaan lapsia. Jos lastensaaminen sen sijaan on elämän tärkeimpiä juttuja ja mies on hankittuna ja elämäntilanne mahdollistaisi raskauden, kannattaa aloittaa yrittäminen jo nuorempana.

Vastaan nyt vain oman näkemykseni mukaan.



Itse olen ensimmäisen lapsen saanut 20 vuotiaana ja nyt jo suurperheellinen alle 30 vuotiaana.



Itse kun olen kavereideni kanssa keskustellut lasten hankinnasta niin olen suositellut tekemään lapsia sitten kun siltä tuntuu ja todennut, että toivottavasti siltä tuntuu ennen kun on reilusti yli 30 vuotias.





Tuntuisi kurjalta kuunnella jonkun läheisen kärsivän lapsettomuudesta kun halu lapsen saantiin syttyisi reilusti yli 30 vuotiaana, koska en osaisi luultavasti mitenkään lohduttaa.