Mikä ihmeen muotivillitys on tatuoida lasten nimet ja synt.ajat?!

mutta onhan se selvä juttu, että lapsen nimi on sellainen, joka ei vuosien varrella muutu vähemmän rakkaaksi, kuten monella on puolison nimen suhteen käynyt. Eli siinä mielessä varma valinta.

Olkoon vaikka kuinka junttia tai kornia niin olen ajatellut ottaa lapsiin liittyvän tatuoinnin.

Ehkä jonkin pienen kuvan, johon on heidän etunimensä ensimmäiset kirjaimet on ns. piilotettu jotenkin.

Miksi se on junttia sun mielestä?

täällä käy paljon semmoista porukkaa, jonka mielestä kaikki semmoinen on junttia, josta he eivät juuri satu tykkäämään.

Mitäs jos tulee ero?



Lapset ovat lapsiani aina ja ikuisesti. Tatuointi on ja pysyy. Mikäs se parempi aihe tatuoinnille?

Mäkin olen ajatellut ottaa pienen tatuoinnin, johon olis jemmattu lasteni nimet. En nyt kuitenkaan mitään nimilistaa pohkeeseen meinannut :D

Esim. selässä. Mauotonta, vaikka en mikään tatskavastainen ole...en voi itelleni mitään, mutta tulee tietynlainen kuva tuollaista tyypeistä..



ap

Sieltähän se on hyvä tarkistaa Nico-Yampan nimi sen jälkeen kun muisti ei enää pelitä.

lastensa syntymäpaikkojen koordinaatit.

exästäni tyylitelty kuva ja hänen nimensä.

Ero tuli. Mitä sitten? En aio poistaa/vetää yli sitä.

Se on minun elettyä elämääni ja saa siitä jälki näkyäkin.

Sitäpaitsi poika tykkää kuvasta kun siinä on isi ;-)

Mulla on paljon tatuointeja jo ennestään (olen ilmeisesti siis juntti, no mutta ei se haittaa täällä landella) Nykyisillä tatuoinneillani ei kuitenkaan ole mitään varsinaista "merkitystä", ne eivät muistuta mistään tärkeästä tapahtumasta tai ihmisestä, vaan ovat vain mielestäni kauniita kuvia. Kun sain lapsen halusin kuitenkin ottaa tatuoinnin hänelle, siihen tulisi juurikin nimi ja syntymäaika. (ei sairaalan koordinaatteja) En ole vielä saanut aikaiseksi, mutta kyllä sellainen vielä tulee. Onnekseni minua ei kiinnosta mitä mieltä ohikulkijat ovat kuvitetusta ihostani, vaatteistani, hiuksistani tai mistään muustakaan. Kukin tyylillään.

Näitä näkee nykyään todella monella, eräällä pariskunnalla oli molemmilla. En tiedä mitään kornimpaa, se jos mikä on junttia!!

Hah!

Sä olet itse juntti että moukka plus lisäksi itserakas ja säälittävä!

Nauran kaltaisillesi "minä olen maailmannapa, koska äiti ja isi sanoivat minulle niin läpi lapsuuteni!"

KASVA AIKUISEKSI!!!

ps. minulla ei ole tatuointeja, mutta en arvostele heitä joilla on.

Näitä näkee nykyään todella monella, eräällä pariskunnalla oli molemmilla. En tiedä mitään kornimpaa, se jos mikä on junttia!!

Todella monella? Itse olen nähnyt vain yhdellä, mutta ilmeisesti en kyttää kanssaihmisiä yhtä paljon kuin sinä. Mikähän siinä on niin kornia?

Jos tulee ero niin voi vetää ruksin nimen yli. :))

Mutta jos jonkun tatuoinnin ottaisin niin sel olisi poikieni nimet. Olisi rakkaudenosoitus heille.



Puolison nimeä en hevin ottaisi. Varsinkaan kun seurasin miten ex reagoi parisuhdeongelmiin tatuoimalla minun nimeni vaikka yritin toppuutella ja eron jälkeenhän uusi tyttis oli ilmeisesti aika herne nenussa siihen asti että mies peitätti tatuoinnin...



Mutta lapset eivät voisi tehdä sellaista että etten tahtoisi ihooni merkkejä ylpeydestäni. (ja ei, raskausarvet etc eivät ole sama asia koska ne ovat tahtomattomia, eivät tietoinen päätös). Minua viehättää tuo ajatus sen osoituksesta etten lainkaan epäröisi ottaa merkkiä heistä pysyvästi. Sitäkin enemmän koska isänsä otti esikoisen nimen tatuointina mutta lykkäsi kuopuksen tatuontia eikä sitten eron jälkeen kaivannutkaan sitä enää. Lapset ovat tainneet tajuta tämän ja osaksi siksi tahtoisin näyttää heille että minulle he ovat aina näyttämisen arvoisia.



Ainoa syy olla ottamatta (tähän mennessä) on se etteivät tatuoinnit viehätä minua esteettisesti.

mutten ymmärrä miksi juuri nimet? Ne muistaa muutenkin, eikä niissä ole mun järjen mukaan oikein ideaa (paitsi jos on esim. lapsen itse kirjottama nimi, eli "lapsen käsialalla" sillon on jo joku idea"

mutten ymmärrä miksi juuri nimet? Ne muistaa muutenkin, eikä niissä ole mun järjen mukaan oikein ideaa (paitsi jos on esim. lapsen itse kirjottama nimi, eli "lapsen käsialalla" sillon on jo joku idea"

Eiköhän tatuoinnit ole joko kaunistautumista tai itselle arvokkaiden asioiden korostamista. Tai sekä että.

Nimi on siitäkin kätevä että sen lopputulos on suht varma ja saa näyttämään hyvältä niin isona kuin pienenä tatuointina ja monessa paikkaa kehoa. Mikähän harmittaisi enemmän kuin täysin epäonnistunut kasvokuva lapsesta? Ja esim kasvokuva on muutenkin varmaan vaikeampi sommitella kehoon ja vaatii koon harkintaa, ihan pienestä tuskin saa hyvän näköistä ellei ole ihan vain sivuprofiilin linjaa.

Mitä olen muiden tatuointeja katsellut niin tekstit näyttävät keskivertoon useammin onnistuneilta kuin kuvat. Ja sitten loppuu mielikuvitus, miten muuten kannattaisi lähteä tatuoimaan lasta kuin (lempi)nimeltä, syntymäajalta tai kuvalta?

T: tatuoimaton nainen

"lapsitatuoinnin", ottaisin lapsen piirustuksen tai jonkin hänelle tärkeän jutun, kuten satuhahmon tms. Minusta se olisi paljon syvällisempää ja merkityksellisempää kuin tekstata nimi ja syntymäaika jotka ovat periaatteessa ihan julkista tietoa. Omasta mielestani olisi hienoa jos se tatska olisi vähän kuin minun ja lapsen välinen sisäpiirijuttu, joka olisi vaatinut muutakin ajatusta kuin fontin valinnan.

lasten nimet tatuoituna heihin liittyvät kuvan alla. ( Jokaiselle lapselle on myös oma, merkityksellinen tatuointi.) Syntymäpäiviä ei ole, ei sopinut "minun" juttuuni. Nimet tatuoin siihen, koska kuva kaipasi jotain lisää ja koristeellisesti tehdyt nimet sopivat siihen täydellisesti. Sitä en tiennyt, että olisi joku muotivillitys, koska ensimmäisen nimen laitoin jo 8v sitten.. ;)