Miten te ei-digiajalla lapsuuttanne viettäneet viihdytitte itseänne pitkillä automatkoilla?

Arvailtiin vastaantulevien autojen väriä, luettiin akuankkoja ja nahisteltiin sisarusten kesken.

Katselemalla maisemia. Pitkät autoretket oli niin harvinaista herkkua että oli vaan koko ajan jännää nähdä uusia maisemia.

Laskin pelloilta lehmiä ja hevosia. Luin sarjakuvia. Katselin maisemia tai kehittelin tarinoita jotka sijoittuijat paikkoihin joiden ohi ajettiin.

Ei viihdytty.

Kuunneltiin kun vanhemmat riiteli.

Silloin entisaikoina ihmisillä oli sellainen asia kuin mielikuvitus. 

Lui än enimmäkseen. Välillä pelattiin laivanupotusta, ristinolla, korttia tai neljä riviin -matkaversiota. Autossa oli myös rubikinkuutio, jota välillä tuli näperrettyä. 

Ja sitten kuunneltiin musiikkia c-kasetilta ja laulettiin :)

Luin aku-ankkaa tai vastaavaa

Leikittiin kaikenlaisia arvuutusleikkejä. Oli ihan hauskaa, vaikka paikoillaan istuminen olikin tylsää. 

Syötiin eväitä, kateltiin maisemia, laskettiin lehmiä laitumilla, tehtiin jotain värityskirjoja. Opiskeluaikoina luin Tolstoin Sota ja rauha yms. 

Pippeliä vatkattiin ja leikittiin naapurin tiinan kanssa lääkärileikkejä.

Tuo on laiton henkilörekisteri.

Kuunneltiin radiota (kansanradio oli hauska), luettiin Aku Ankan taskukirjoja, pelattiin sanapelejä ("laiva on lastattu.... eläimillä jotka alkaa S:llä"), juteltiin, kiusallaan välillä huudeltiin koska ollaan perillä, torkuttiin. Jotain rekisterinumeroihin liittyvääkin oli, mutta en oikein muista mikä idea siinä oli. 

"Kun kuulet tämän äänen... (plinnnnggg) on aika kääntää sivua."

Bernand ja Bianca äänikirjaa ainakin tuli kuunneltua kun pikkuveli oli pieni.

Itse olin vähän isompi ja viihdyin ihan hyvin maisemia katselemalla.

Ärsytin vanhempia kysymällä koko ajan "ollaanko jo perillä"

Laulettiin radion mukana tai jotain Kirkaa jos oli kasetti soimassa. 

Vierailija kirjoitti:

Leikittiin kaikenlaisia arvuutusleikkejä. Oli ihan hauskaa, vaikka paikoillaan istuminen olikin tylsää. 

Meillä samoin ja välillä sanaleikkejä. Esim leikki, jossa piti aina keksiä uusi sana edellisen sanan viimeisen tavun jälkeen. Esimerkiksi lai-va->va-ris->ris-ki jne. Yleensä se voitti, joka keksi sanan, joka päättyi tavuun "vu", koska sanoja, jotka lakavat vu-tavulla, ei oikein ollut. 

Luettiin Aku ankkaa, etsittiin keltaisia autoja. Katseltiin mitä eläimiä näkyy. Suurimmassa tylsyydessä siskon kanssa kerrottiin milloin aitaa näkyi ja milloin se loppui (tätä tehtiin usein, en kyllä tajua miksi??)

Olen aina viihdyttänyt itseäni pakenemalla pääni sisälle, omiin ajatuksiin ja tarinoihin. Se on helpottanut elämääni todella paljon.

Meillä ei saanut lukea liikkuvassa autossa, ettei silmät mene pilalle. Eikä auton ikkunaa saanut avata, ettei tule korvatulehdusta. Pakko siitä oli johonkin pakoon päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytin vanhempia kysymällä koko ajan "ollaanko jo perillä"

Minä kyselin viiden minuutin välein "miten kauan vielä".