Te, jotka "pihtaatte" miehiltänne, asiallinen kysymys

kun mies osallistuu lasten hoitoon ja kotitöihin, seksistä voidaan keskustella. Hän laiminlyö tuota velvoitettaan koko ajan.

Nousee pöydästä kuin joku hiton elvis ja jättää aina kaiken mun raivattavaksi. Jos taapero kaataa maitomukin pöydälle ja hän on itse vieressä istumassa,mutta itse olen esim. olkkarissa tai tekemässä jotain muuta, häne ei vaivaudu siivoamaan.Pieniä tekoja, jiden tekemättä jättäminen loukkaa paljon. Minä olen piika.

jos ei mies kunnioita minua keittiössä, en minä kunnioita häntä makuuhuoneessa.

seksin merkitys muuttuu eri elämänvaiheissa. Näin lapsiperheen äitinä ei se seksi ihan ole top 10-toiminnoissa. Ihan rehellisesti jos sanon, niin hyvin usein lähden mieluummin lenkille kuin harrastan seksiä ja ihan vain siitä syystä että lenkistä on jotain hyötyä, se pitkän parisuhteen seksi taas on niin nähty tuhannen kertaa. Ja on, on vaihtelua ja ollaan avaramielisiä ja kokeilunhaluisia ja perusseksikin on ns. monipuolista ja hyvää ja nautitaan ja kaikkee, mut ehkä mä vaan kyllästyn äkkiä tai jotain. Itse hoideltuna se vaan on niin paljon käytännöllisempää, ei mee aikaa, ei sotke ja ihan yhtä hyvä orkku tulee ja ketään toista ei tartte huomioida jne. Ja oma mies on ihan jees näkönen ja ihan jees kunnossa, mutta kun eihän se nyt enää mitenkään voi olla jännä kun ollaan oltu jo yli 15 vuotta yhdessä. Nih. Se on prioriteettikysymyskin mulla. Ensin pitää olla huusholli jees, tekemättömät työt tiettyyn pisteeseen asti hoidettu (juuri henk. koht. lenkit yms.), paha mieli ei saa olla, eikä mikään painaa mieltä ja omaa aikaa on pitänyt olla tarpeeksi ja miehen käyttäytynyt lähiaikoina kivasti. Silloin JOS on saanut lähiaikoina hyvin unta ja on virkeä olo ja kello ei ole paljon, niin saatanpa vaikka ihan oma-aloitteisesti innostua. Mutta mulla menee myös uni tässä elämänvaiheessa niin paljon ohi muista jutuista, että yöunien kustannuksellakaan en sitä suostu harrastamaan. Tässä elämänvaiheessa minä nukun öisin ja sillä sipuli. Että tässä lapsiperhearjessa jokainen joustaa jostain ja kyse ei ole siitä etteikö seksin halun määrä olisi riittävä, se vaan jää muiden juttujen jalkoihin hyvin usein. Aikansa kutakin, kyllä tää tästä taas rauhottuu kun lapset kasvaa. Vielä ne muuttaa poiskin ja sitten saa taas harrastella seksiäkin ihan mielin määrin pitkin poikin kotia ihan niin usein kun vaan haluaa. Ja on sitä seksiä nytkin, mutta toodella harvoin verrattuna ns. normitahtiin ennen lapsia (jolloin se oli aikalailla päivittäistä). Mies nyt joskus kitisee, mutta sellasiahan ne miehet on, mitäs tuosta, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Oikein kun on kovasti kitissy, olen käskeny menemään huoriin niin saan mäkin hyvin syyn ettiä jonku jännän rattopojan. No ei se ole menny.

Koti kunnossa, vaatteet pesty ja viikattu, pölyt pyyhitty jne., ei kenelläkään ole aikaa seksiin.

Itse elän suhteessa, jossa mies pihtaa ja voin kertoa että tämä on yhtä helvettiä. Ok, saan itse orkun, mutta eihän se vastaa sitä, että mies työntyy sisään ja on lähellä koko painollaan. Siinä on mukana rakkaus, kosketus ja hellyyskin.

Mies antoi väärän kuvan suhteen alussa, kun muutimme yhteen, alkoi pihtaaminen. Olen nyt kolme vuotta kärvistellyt asian kanssa.

Puhumme kyllä, mutta asiat eivät muutu. Mieheni on kuin te pihtarinaiset. "Ei nyt huvita, ei nyt hyvä hetki, lapsi voi kuulla".

Ei pienintäkään halua tehdä hyvää toiselle.

Pikku hiljaa - hetki hetkeltä - ajatukseni siirtyvät muualle. En tiedä milloin, mutta se hetki tulee tällä menolla, että haen panot muualta. Ja mielestäni se ei ole ok ) :

Mutta en oikein kestä tätä vähäisen seksin elämää näinkään.

jos ei mies kunnioita minua keittiössä, en minä kunnioita häntä makuuhuoneessa.

EN ole koskaan ymmärtänyt sitä, että imurointi olisi joku esileikki. Esileikki on ihan jotain muuta.

Pihtarimiehen vaimo

Samoin mies pitaa huolen siita, etta mina saan suhteelta ne asiat, mita pidat tarkeana. Omasta mielestani nama ovat niita pienia uhrauksia/kompromisseja/huomionosoituksia, mita suhteessa tarvitsee tehda.

pitänyt kaikkia niitä asioita,joita oletin. Nämä aiheuttaa minulle jatkuvaa stressiä ja kuormaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään uskottomuudesta. Rakasteluhalu minun puoleltani on Kyllä heikentynyt. Tunnustan siis,että joskus pihtaan.

jos ei mies kunnioita minua keittiössä, en minä kunnioita häntä makuuhuoneessa.

EN ole koskaan ymmärtänyt sitä, että imurointi olisi joku esileikki. Esileikki on ihan jotain muuta. Pihtarimiehen vaimo

vaan vaadin toisen kunnioittamista! Jos mies ei arvosta minua kotona vaan pitää piikanaan, miksi ihmeessä minä arvostaisin hänen tarpeitaan? Kunnioituksen on oltava molemminpuolista ennen kuin suhde onnistuu.

Esileikki on ihan muuta kuin imurointi, mutta seksi ei maistu, jos sitä edeltää keittiön sotkeminen.

jos ei mies kunnioita minua keittiössä, en minä kunnioita häntä makuuhuoneessa.

EN ole koskaan ymmärtänyt sitä, että imurointi olisi joku esileikki. Esileikki on ihan jotain muuta.

Pihtarimiehen vaimo

kyllä mua sytyttää ihan helvetisti se, että toinen on aikuinen ja kantaa vastuunsa meidän yhteisestä arjesta. Olen ymmärtänyt, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Saattaa olla, että udeat mieihet ajattelee seksin irrallisena kaikesta; aina voi panettaa, no matter what! Mutta minä tunnen niin, että kun asiat ovat kunnossa muuten, niin seksikin maistuu. Eivätkä ne asiat ole kunnossa, jos suuren vitutuksen vallassa hoidan kaikki hommat ja toinen senkuin vetää kermat päältä. Hyvä, jos joku nainenkin kykenee sulkemaan huolet sun muut mielestään ja ajattelemaan seksiä, multa se ei onnistu.

kokenut myös suhteen, jossa kärsin miehen haluttomuudesta, mutta en silti ikimaailmassa nimittäisi sitä "pihtaamiseksi." Se on mielestäni todella väärä termi. Aniharvoin kukaan jättää suostumatta seksiin siksi, että haluaisi kiusata puolisoaan "pihtaamalla." Syyt ovat paljon syvemmällä ja jos ei ole valmis käsittelemään niitä (ja kohtaamaan silmästä silmään myös omaa osuuttaan siitä, mikä suhteessa on vialla), vaan tyytyy nimittelemään puolisoaan pihtariksi ja syyttelemään häntä, on ihan varmaa että ongelma ei koskaan ratkea.



Oudon moni tuntuu ajattelevan, että ongelmaa ei ole, jos toinen vaan antaa ja suostuu seksiin vasten tahtoaan. Minä en ikinä haluaisi, että joku harrastaisi seksiä kanssani vaikka ei itse haluaisi eikä nauttisi siitä ollenkaan. Sehän olisi puhdas toiseen ihmiseen suoritettu masturbaatio. Joku jo sanoikin osuvasti, että täysin vastentahtoisesta suostumisesta tulee likainen ja tunkeuduttu olo. Silloin on vaikeampi kiihottua enää oikeasti seuraavillakaan kerroilla... Tulee olo, että toinen välittää vain omasta nautinnostaan.



Avioliittoon kuuluu rakkaus ja kunnioitus, ja siksi seksissä toisen nautinto on puolet omastakin nautinnosta. Myös enemmistölle tuntemistani miehistä on hyvin tärkeää, että nainenkin nauttii. Siksi ihmettelen, miten he voivat edes nauttia yhdynnästä, jos tietävät naisen suunnilleen vihaavan koko hommaa. Sen sijaan pienet kompromissit, kuten toisen tyydyttäminen joskus suulla/käsillä tai ajoittainen suostuminen, vaikka juuri sillä hetkellä ei olisi valtavan kiihottunut, ovat mielestäni normaaleja ja hyvä juttu pitkissä suhteissa. Ymmärrän silti, että näitäkään ei halua tehdä, jos toinen ei kunnioita ollenkaan vaan kohtelee sinua täytenä itsestäänselvyytenä.



Pointti on, että kummankin pitäisi jaksaa nähdä vähän vaivaa. Sellainen ei ole mistään kotoisin, että seksiä on aina tarjolla riippumatta mistään. Jos toinen ei tee lainkaan kotitöitä, se osoittaa, että hän ei arvosta puolisoaan eikä näe omaa rooliaan perheen jäsenenä vaan yrittää olla vapaamatkustajana, ja pitää omaa mukavuuttaan niin tärkeänä, ettei välitä vaikka näkee puolisonsa uupuvan ja kärsivän. Sitten selän takana itketään mahdollisille toisille naisille kuinka vaimo ei ymmärrä vaan nalkuttaa. Naisille kiihottuminen on enemmän henkimaailman juttuja kuin visuaalisista ärsykkeistä kiihottuville miehille. Minulle on mahdotonta kiihottua sellaisen kumppanin kanssa, jonka en koe arvostavan minua tai hyvinvointiani.

jos ei mies kunnioita minua keittiössä, en minä kunnioita häntä makuuhuoneessa.

EN ole koskaan ymmärtänyt sitä, että imurointi olisi joku esileikki. Esileikki on ihan jotain muuta. Pihtarimiehen vaimo

kyllä mua sytyttää ihan helvetisti se, että toinen on aikuinen ja kantaa vastuunsa meidän yhteisestä arjesta. Olen ymmärtänyt, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Saattaa olla, että udeat mieihet ajattelee seksin irrallisena kaikesta; aina voi panettaa, no matter what! Mutta minä tunnen niin, että kun asiat ovat kunnossa muuten, niin seksikin maistuu. Eivätkä ne asiat ole kunnossa, jos suuren vitutuksen vallassa hoidan kaikki hommat ja toinen senkuin vetää kermat päältä. Hyvä, jos joku nainenkin kykenee sulkemaan huolet sun muut mielestään ja ajattelemaan seksiä, multa se ei onnistu.

Ei voi nauttia, jos kotityöt painavat. Siksi kannattaa siirtää aivot narikkaan seksin ajaksi.

Myöhemmin asiat meni ennemminkin niin että minä halusin useammin kuin mies ja silloin juteltiin että miehelle seksi ei ole niin tärkeää (siis hänelle riittää kerta viikkoon tai kahteen kun taas minä olisin halunnut 2 x vko ainakin). Minä olin aina se joka teki aloitteen. Mies teki aloitteen ehkä joka 20 kerta. Jos silloinkaan.



No nyt ovat osat kääntyneet. En suorastaan pihtaa koska mies ei oma-aloitteisesti oikeastaan koskaan vieläkään pyydä. Mutta koska en oma-aloitteisesti annakaan niin olemme viimeksi rakastelleet 2kk sitten. Siitä edellinen kerta ehkä 6kk sitten. Minulla syy seksin haluamattomuuteen on se etten halua tulla missään nimessä raskaaksi ja en voi käyttää hormonaalista ehkäisyä tai kuparikierukkaa. Mies ei halua käyttää missään nimessä kondomeja. Kumpikaan ei halua mennä sterilisaatioon. Ainoa ehkäisykeino joka kummallekin kelpaa on Patentex Oval emätinpuikot, joiden ehkäisyteho on vain 90% luokkaa. Minua hermostuttaa ajatus raskaudesta joten en halua eikä tee mieli tehdä aloitetta. Mies ei ole koskaan tehnyt aloitteita eikä tee nytkään. Kaipa tuo enemmän haluaisi mutta ei ole koskaan valittanut asiasta. Olen pyytänyt (vitsinä) sanomaan päivää ennen kuin hermostuu kokonaan ja jättää meidät niin tehdään sitten asialle jotain. Ei ole vielä sanonut.

mutta ei se muuta miksikään sitä, että mies haluaa vain käytännössä runkata muhun. EN siis saa seksistä enää itse mitään, koska mies ei viitsi nähdä vähääkään vaivaa. Miksi mäkään siis viitsisin?

Missä vaiheessa seksielämä meni tuollaiseksi? Oletko miettinyt mitä tapahtuisi, jos pihtaamisen sijaan "tarjoilisitkin" ylenpalttisesti seksiä? Mietin että jos miehellä omasta mielestään on joku syy siihen käytökseensä, on omasta mielestään siis jollain tapaa oikeutettu tuohon touhuunsa, että seksiä pitäisi olla mutta ei tarvitse toista huomioida ollenkaan, niin sen huomaaminen että toinenkin haluaa ja seksi ei ole nöyryyttävää valtapeliä, voisi jossain tapauksessa auttaa.

kun mies osallistuu lasten hoitoon ja kotitöihin, seksistä voidaan keskustella. Hän laiminlyö tuota velvoitettaan koko ajan.

johtuuko se siitä, että ei rakasta enää niin fyysisesti, mutta henkisesti kyllä ja uhrautuu?



Mulla sellanen tilanne, että toisen kanssa käy vain seksi ja toisen kanssa pelittää kaikki muu, ja noista pitäis valita?

seksin merkitys muuttuu eri elämänvaiheissa.



Näin lapsiperheen äitinä ei se seksi ihan ole top 10-toiminnoissa. Ihan rehellisesti jos sanon, niin hyvin usein lähden mieluummin lenkille kuin harrastan seksiä ja ihan vain siitä syystä että lenkistä on jotain hyötyä, se pitkän parisuhteen seksi taas on niin nähty tuhannen kertaa. Ja on, on vaihtelua ja ollaan avaramielisiä ja kokeilunhaluisia ja perusseksikin on ns. monipuolista ja hyvää ja nautitaan ja kaikkee, mut ehkä mä vaan kyllästyn äkkiä tai jotain. Itse hoideltuna se vaan on niin paljon käytännöllisempää, ei mee aikaa, ei sotke ja ihan yhtä hyvä orkku tulee ja ketään toista ei tartte huomioida jne. Ja oma mies on ihan jees näkönen ja ihan jees kunnossa, mutta kun eihän se nyt enää mitenkään voi olla jännä kun ollaan oltu jo yli 15 vuotta yhdessä. Nih.



Se on prioriteettikysymyskin mulla. Ensin pitää olla huusholli jees, tekemättömät työt tiettyyn pisteeseen asti hoidettu (juuri henk. koht. lenkit yms.), paha mieli ei saa olla, eikä mikään painaa mieltä ja omaa aikaa on pitänyt olla tarpeeksi ja miehen käyttäytynyt lähiaikoina kivasti. Silloin JOS on saanut lähiaikoina hyvin unta ja on virkeä olo ja kello ei ole paljon, niin saatanpa vaikka ihan oma-aloitteisesti innostua. Mutta mulla menee myös uni tässä elämänvaiheessa niin paljon ohi muista jutuista, että yöunien kustannuksellakaan en sitä suostu harrastamaan. Tässä elämänvaiheessa minä nukun öisin ja sillä sipuli.



Että tässä lapsiperhearjessa jokainen joustaa jostain ja kyse ei ole siitä etteikö seksin halun määrä olisi riittävä, se vaan jää muiden juttujen jalkoihin hyvin usein.



Aikansa kutakin, kyllä tää tästä taas rauhottuu kun lapset kasvaa. Vielä ne muuttaa poiskin ja sitten saa taas harrastella seksiäkin ihan mielin määrin pitkin poikin kotia ihan niin usein kun vaan haluaa.



Ja on sitä seksiä nytkin, mutta toodella harvoin verrattuna ns. normitahtiin ennen lapsia (jolloin se oli aikalailla päivittäistä).

Mies nyt joskus kitisee, mutta sellasiahan ne miehet on, mitäs tuosta, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Oikein kun on kovasti kitissy, olen käskeny menemään huoriin niin saan mäkin hyvin syyn ettiä jonku jännän rattopojan. No ei se ole menny.

menee aina seksin edelle. Joskus voi jättää imuroimisen seuraavaan päivään ja harrastaa seksiä. Ei ihme, että av-mammojen miehet käyvät vieraissa, kun vaimot vaan kiillottelee hopeita ja viikkaavat pyykiä ennemmin kuin harrastavat seksiä.



Eikä naiseus lopu siihen, kun tulee äidiksi.

Eikä naiseus lopu siihen, kun tulee äidiksi.

juuri silloin mies alkoi kohdella mua kuin kumiankkaa.

kapeakatseisia ja kirjoitettu siitä omasta pikku elämänpiiristä ulos näkemättä, mielessä ainoastaan halu tuomita ja olla ymmärtämättä toisia.



Ensinnäkin mielestäni parisuhteessa on kaksi tasaveroista ihmistä, joilla on molemmilla tunne-elämä ja ajatuksensa ja vaihtuvat elämäntilanteet. Meillä parisuhteen kumpikaan parisuhteen osapuoli ei ole mallia "paineet purettava joka ilta klo 21.00", eikä kumpikaan mallia "kyllä isäntä, olen alamaisesi". Joillain on selvästikin sellainen lähtökohtana, ja mikäs siinä jos molemmat ovat tyytyväisiä.



Meillä kuitenkin seksiä saavat molemmat osapuolet silloin, kun tilanne on siihen sopiva. Kun tuntuu siltä. Toisinaan toisesta ei tunnu. Meillä ymmärretään toisen inhimillisyys eikä seksiä kiinnosta harrastaa myöskään silloin, jos on vaikka ollut riitaa tms.



Joten nyt minusta kyllä tuntuu siltä että jo on vittu jos ei ihmisellä ole omassa parisuhteessaan oikeutta omaan kehoonsa ilman, että sitä kutsutaan pihtaamiseksi, tai on jotenkin rangaistuksen ansainnut. Jos taas seksuaaliset tarpeet ja halukkuus harrastaa seksiä toisen kanssa eivät osu yksiin tarpeeksi, voi olla syytä mennä yhdessä terapiaan ja ellei se auta niin erota.

Kolmen tosi vilkkaan lapsen töissäkäyvänä äitinä en kerta kaikkiaan jaksa niin usein kuin mies haluaisi. Kun kaikki päivän pakolliset jutut on tehty, kaadun väsyneenä sohvaan ja nukahdan samointein. Päivällä ei voi, kun lapset pyörii jaloissa ja saattaa mikä hetki tahansa tupsahtaa sisälle. Oven en viitsi laittaa päivällä lukkoon sen takia, että saataisiin olla rauhassa sängyssä. En pysty keskittymään kuitenkaan siinä tilanteessa.



Ei tämä ole mikään valinta- vaan olosuhdekysymys. Olen ollut aikoinaan se innokkaampi puolisko seksissä, mutta nyt perhe imee kaiken voiman ja työ loput. Aika aikaansa kutakin, ajattelen.

voisi olla pihtaamatta, jos "seksi" olisi edes joskus sellaista kuin minä haluaisin.

Lähes poikkeuksetta toteutan miehen fantasioita ja toiveita jotka itselleni ovat aivan yhdentekeviä tai ällöttäviä.



Ei paljoa houkuttele. Ja puhuttu on, mutta ei auta.